Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon jälkikäteen
15.09.2022 |
Kun vuosia sitten mentiin naimisiin, oli avioehdosta puhetta. Silloin mies ehdotti todella epäreilua avioehtoa. Käytännössä hänen omaisuutensa olisi avio-oikeuden ulkopuolelle ja eron sattuessa minun säästöni jaettaisiin meidän välillä. Miehellä siis omaisuus enimmäkseen sijoitusasunto, maata ja metsää, itsellä rahaa ja osakkeita. En toki suostunut tähän. Keskustelu ikään kuin unohtui ja ehtoa ei koskaan tehty.
Nyt mies otti saman asian taas puheeksi ja haluaisi edelleen vanhan, epäreilun ehdon allekirjoittamista. En toki edelleenkään suostu tähän, mutta mitä vaihtoehtoja on että saadaan kuitenkin avio-onni pidettyä? Erosta ei olla puhuttu ja tuskin sitä suunnittelee. En oikein osaa ehdottaa mitään järkevää vastaehdotustakaan tuohon ehtoon..
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Jos mies pimitti asiantilan sinulta, kysy lakimieheltä voidaanko tuo soveltaa petokseksi. Mielestäni tuossa on tavoiteltu taloudellista hyötyä sopimuspuolelta pimittämällä tosiasioita. Jos siis tilanne tuli sinulle yllätyksenä.
Höpsistä. Mieshän nimenomaan ei tavoitellut taloudellista hyötyä, koska ehdotti avioehdon tekemistä. Vaimo tässä tapauksessä kärkkyi miehen rahoja, mutta saikin pitkän nenän.
Ai että väärä asenne oikeuttaa sadantuhannen euron näpäytykseen? Eiköhän siinä olisi pikemmin tarvinnut miettiä koko avioliittoa uudelleen. Ihmiset ovat todella ilkeitä.
Jos asenne on se, että nain rikkaan miehen ja vien puolet hänen omaiuudestaan, niin todellakin ansaitsee vähintään sadan tonnin näpäytyksen.
Mummo 2 kirjoitti:
Kun persaukista menee yksiin se on tosi rakkautta, mitä matkalla kertynyt on yhteistä. Aviossa 44 v
Tämä on ihan totta, mutta paljon on pariskuntia, jotka ovat ehtineet kerryttää omaisuutta ennen avioliittoa. Ei se sitä rakkautta vähennä, vaikka haluaisikin päättää omasta omaisuudesta. Jokainen toivoo tietenkin niitä onnellisia vuosia mahdollisimman paljon, mutta jossain vaiheessa se onnellisinkin avioliitto päättyy. Kyllä siinä rakkauden huumassa olisi hyvä miettiä ihan realistisesti myös raha-asioita. Ettei käy niin yhdelle tähän ketjulle kirjoittaneista, joka joutui exälleen maksumieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Jos mies pimitti asiantilan sinulta, kysy lakimieheltä voidaanko tuo soveltaa petokseksi. Mielestäni tuossa on tavoiteltu taloudellista hyötyä sopimuspuolelta pimittämällä tosiasioita. Jos siis tilanne tuli sinulle yllätyksenä.
Höpsistä. Mieshän nimenomaan ei tavoitellut taloudellista hyötyä, koska ehdotti avioehdon tekemistä. Vaimo tässä tapauksessä kärkkyi miehen rahoja, mutta saikin pitkän nenän.
Ai että väärä asenne oikeuttaa sadantuhannen euron näpäytykseen? Eiköhän siinä olisi pikemmin tarvinnut miettiä koko avioliittoa uudelleen. Ihmiset ovat todella ilkeitä.
Olisi kiva tietää, mitkä tekijät tässä tapauksessa johtivat eroon, ja kumpi oli siinä aloitteellinen osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Näköjään ei riitä, että saa vähän nyrkistä, täytyy vielä rahatkin viedä. Että varmasti huomaa tehneensä virhearvioinnin.
Vierailija kirjoitti:
Mummo 2 kirjoitti:
Kun persaukista menee yksiin se on tosi rakkautta, mitä matkalla kertynyt on yhteistä. Aviossa 44 v
Tämä on ihan totta, mutta paljon on pariskuntia, jotka ovat ehtineet kerryttää omaisuutta ennen avioliittoa. Ei se sitä rakkautta vähennä, vaikka haluaisikin päättää omasta omaisuudesta. Jokainen toivoo tietenkin niitä onnellisia vuosia mahdollisimman paljon, mutta jossain vaiheessa se onnellisinkin avioliitto päättyy. Kyllä siinä rakkauden huumassa olisi hyvä miettiä ihan realistisesti myös raha-asioita. Ettei käy niin yhdelle tähän ketjulle kirjoittaneista, joka joutui exälleen maksumieheksi.
Minulla on omaisuutta puoli miljoonaa ja seurustelin persaukisen miehen kanssa. Todellakin olisin suojannut omaisuuteni avioliitossa. Omaisuus on vararahastoni, jos jään työkyvyttömäksi tms. katastrofi kohtaa. Ei minulla ole varaa tai mielenkiintoa uhrata siitä puolia jollekin, jonka kanssa on mennyt sukset ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Minun etiikkani ja moraalini ja oikeustajuni mukaan on väärin:
- mennä naimisiin jonkun kanssa aikeena erota ja rahastaa erolla
- mennä naimisiin yhtään kenenkään kanssa kertomatta todellista taloudellista statustaan, koska kyseessä on taloudellinen, juridinen sopimus ja silloinhan toista sopimuspuolta on huijattu
Nyt rankaisun sai vaan se, jonka oletettiin tehneen ykkönen, ei sitä, joka faktisesti teki kakkosen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Näköjään ei riitä, että saa vähän nyrkistä, täytyy vielä rahatkin viedä. Että varmasti huomaa tehneensä virhearvioinnin.
Niin se menee valitettavasti aina tässä maailmassa, että tyhmiltä ajautuu rahat fiksuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Näköjään ei riitä, että saa vähän nyrkistä, täytyy vielä rahatkin viedä. Että varmasti huomaa tehneensä virhearvioinnin.
Niin se menee valitettavasti aina tässä maailmassa, että tyhmiltä ajautuu rahat fiksuille.
Missä välissä väkivaltaisesta tuli se fiksu? Ja jos on niin fiksu niin hänellähän olisi jo rahaa enemmän kuin puolisolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Minun etiikkani ja moraalini ja oikeustajuni mukaan on väärin:
- mennä naimisiin jonkun kanssa aikeena erota ja rahastaa erolla
- mennä naimisiin yhtään kenenkään kanssa kertomatta todellista taloudellista statustaan, koska kyseessä on taloudellinen, juridinen sopimus ja silloinhan toista sopimuspuolta on huijattu
Nyt rankaisun sai vaan se, jonka oletettiin tehneen ykkönen, ei sitä, joka faktisesti teki kakkosen.
Vai niin. Sinun moraalisi ja etiikkasi ei kuitenkaan tosielämässä paljoa paina. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Näköjään ei riitä, että saa vähän nyrkistä, täytyy vielä rahatkin viedä. Että varmasti huomaa tehneensä virhearvioinnin.
Niin se menee valitettavasti aina tässä maailmassa, että tyhmiltä ajautuu rahat fiksuille.
Missä välissä väkivaltaisesta tuli se fiksu? Ja jos on niin fiksu niin hänellähän olisi jo rahaa enemmän kuin puolisolla.
Rahan ajautuminen ei aina ole täysin yksisuuntaista, mutta on varmaa, että köyhä ja väkivaltainen mies kyllä päästää erossa saamansa rahat valumaan sormiensa välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Vaikka se raadolliselta kuulostaakin, niin kyllä. Tunnetko sanonnan: "On rikollista antaa tyhmien pitää rahansa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Minun etiikkani ja moraalini ja oikeustajuni mukaan on väärin:
- mennä naimisiin jonkun kanssa aikeena erota ja rahastaa erolla
- mennä naimisiin yhtään kenenkään kanssa kertomatta todellista taloudellista statustaan, koska kyseessä on taloudellinen, juridinen sopimus ja silloinhan toista sopimuspuolta on huijattu
Nyt rankaisun sai vaan se, jonka oletettiin tehneen ykkönen, ei sitä, joka faktisesti teki kakkosen.
Minusta on ihan mahdollista, että mies ei oikeasti ole muistanut, tai tullut ajatelleeksi tuota testamenttia. Eihän se hänen elämäänsä vaikuta, varsinkin jos perintö on tullut jo kauan aikaa sitten, tuntuu perintönä saatu omaisuus jo ihan omalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vähän ohis, mutta tunnen useita väkivaltaisista suhteista eronneita, samoin addiktien kanssa naimisissa olleita. Useimmat heistä sanoo samaa, että ei voinut tietää etukäteen. Kumma kyllä, minä ulkopuolisena osasin 100% tarkkuudella ennustaa, ketkä tulevat hakkaamaan puolisoitaan tai alkoholisoitumaan. Ei se oikeasti ole mitenkään sattumaa, vaan merkit on kyllä ilmassa jos niitä osaa ja varsinkin haluaa katsoa.
Niin että jos ei osaa katsoa niin sitten sietääkin menettää rahansa?
Vaikka se raadolliselta kuulostaakin, niin kyllä. Tunnetko sanonnan: "On rikollista antaa tyhmien pitää rahansa"?
Eiköhän se väkivaltainen ole tyhmempi.
Vierailija kirjoitti:
Viddu mikä urpo äijä.
Teette tietenkin avioehdon, joka sulkee molemmat pois toistensa omaisuudesta. Kummallakaan ei ole asiaa toisen omaisuuteen siis eron tai kuoleman sattuessa.
Silleen ne tehdään. Ei noin, miten miehesi ehdottaa :D
Mies kuulostaa ahneelta paskiaiselta. Miksi ap:n säästöt jaettaisiin puoliksi, mutta miehen ei?
Toki eri asia, jos mies on ollut vuosia vaikka koti-isukkina ja edesauttanut ap:n vaurastumista. Mutta aloituksessa ei kerrota mitään sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Minun etiikkani ja moraalini ja oikeustajuni mukaan on väärin:
- mennä naimisiin jonkun kanssa aikeena erota ja rahastaa erolla
- mennä naimisiin yhtään kenenkään kanssa kertomatta todellista taloudellista statustaan, koska kyseessä on taloudellinen, juridinen sopimus ja silloinhan toista sopimuspuolta on huijattu
Nyt rankaisun sai vaan se, jonka oletettiin tehneen ykkönen, ei sitä, joka faktisesti teki kakkosen.
Avioehto ei ole merkki eroaikeista. Kannattaisi pikkuhiljaa sisäistää se tosi asia, että ihan jokainen avioliitto päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tietenkään, koska plääni oli alusta alkaen muuttaa oma 200 tonnia puoleksi miljoonaksi.
-eri
Minun etiikkani ja moraalini ja oikeustajuni mukaan on väärin:
- mennä naimisiin jonkun kanssa aikeena erota ja rahastaa erolla
- mennä naimisiin yhtään kenenkään kanssa kertomatta todellista taloudellista statustaan, koska kyseessä on taloudellinen, juridinen sopimus ja silloinhan toista sopimuspuolta on huijattu
Nyt rankaisun sai vaan se, jonka oletettiin tehneen ykkönen, ei sitä, joka faktisesti teki kakkosen.
Minusta on ihan mahdollista, että mies ei oikeasti ole muistanut, tai tullut ajatelleeksi tuota testamenttia. Eihän se hänen elämäänsä vaikuta, varsinkin jos perintö on tullut jo kauan aikaa sitten, tuntuu perintönä saatu omaisuus jo ihan omalta.
Joo toki kuulostaa siltä. Kuitenkin mies on erossa halunnut omaisuuden osituksen eli puolet ex-puolisonsa varoista. Sitähän ei tosiaan ole mikään pakko vaatia, mutta kummasti se raha on kuitenkin kelvannut miehelle.
Ai että väärä asenne oikeuttaa sadantuhannen euron näpäytykseen? Eiköhän siinä olisi pikemmin tarvinnut miettiä koko avioliittoa uudelleen. Ihmiset ovat todella ilkeitä.