Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa avioehdon jälkikäteen
15.09.2022 |
Kun vuosia sitten mentiin naimisiin, oli avioehdosta puhetta. Silloin mies ehdotti todella epäreilua avioehtoa. Käytännössä hänen omaisuutensa olisi avio-oikeuden ulkopuolelle ja eron sattuessa minun säästöni jaettaisiin meidän välillä. Miehellä siis omaisuus enimmäkseen sijoitusasunto, maata ja metsää, itsellä rahaa ja osakkeita. En toki suostunut tähän. Keskustelu ikään kuin unohtui ja ehtoa ei koskaan tehty.
Nyt mies otti saman asian taas puheeksi ja haluaisi edelleen vanhan, epäreilun ehdon allekirjoittamista. En toki edelleenkään suostu tähän, mutta mitä vaihtoehtoja on että saadaan kuitenkin avio-onni pidettyä? Erosta ei olla puhuttu ja tuskin sitä suunnittelee. En oikein osaa ehdottaa mitään järkevää vastaehdotustakaan tuohon ehtoon..
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä mies siis ehdotti, että ehtoon kirjataan että hänen sijoitusasuntonsa (ei kokonaan edes maksettu) sekä maa- ja metsäomaisuutensa olisi ehdon ulkopuolella, loput jaettaisiin. Minulla on pelkästään sijoituksissa (raha, osakkeet) noin 110k euroa ja miehellä tilillä max 5k euroa. Eron sattuessa siis tuo minun pottini jaettaisiin meidän välillä ja miehen omaisuus säilyisi koskemattomana.
Tästä myös aikanamme väännettiin ja ehto jäi tekemättä. Nyt sama vääntö edessä ilmeisesti.
-ap-
Ootko sä joku tohvelieläin vai MITÄ "vääntöä" tuossa edes on? Mies on pyyntöineen ihan täysin naurettava pelle. Ainoat vaihtoehdot tässä on joko nykytilanne ilman avioehtoa tai että kumpikin suojaatte 100% omat omaisuutenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin pitää itsensä hankkiman omaisuuden ja sillä hyvä. Eihän sen huonompaan ehtoon tarvitse kenenkään suostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Et tietenkään suostunut??
Ei tuossa ollut vaihtoehtoja, käräjäoikeuden päätös oli selkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Kertoiko mies tuon sinulle jo ennen avioliittoa?
Ei kertonut, mutta ehdotti avioehtoa, jossa kumpikin olisi pitänyt oman omaisuutensa, jos ero tulee. Sanoin, että jos hän rakastaa minua, ei avioehtoa tarvita ja mies myöntyi.
Olisin suostunut avioehtoon sillä en tarvitse toisten hankkimaa omaisuutta mutta tämmöinen ruma nainen ei vaan kelpaa naimisiin, mihinkään prinsessa spektaakkeleihin. Tehtiin kaupat että jos ei mennä naimisiin niin minun ei tarvitse tehdä perillisiäkään ja sehän sopi. Oli mahtava ratkaisu ja meidän ei tarvitse toimeentulon kanssa kamppailla eikä stressata vaikka maailmantilanteet muuttuu miksikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Jos mies pimitti asiantilan sinulta, kysy lakimieheltä voidaanko tuo soveltaa petokseksi. Mielestäni tuossa on tavoiteltu taloudellista hyötyä sopimuspuolelta pimittämällä tosiasioita. Jos siis tilanne tuli sinulle yllätyksenä.
Lakimies selvitti eli koska mies halusi avioehdon, minä siitä kieltäydyin, niin vika on minun. Mies ei voinut saada taloudellista hyötyä, koska ei pimittänyt sellaista asiaa, joka olisi pienentänyt minun osuuttani erossa eli edelleen sain yhteenlasketusta, testamentilla avio-oikeuden ulkopuolelle jätetystä omaisuudesta puolet.
Vierailija kirjoitti:
Olen ymmärtänyt niin että avio ehtoa EI halua sellainen joka hyötyisi ehdottomuudesta eron sattuessa. Elikkä saisi puhtaasti toiselle kuuluvaa omaisuutta.
Jos on perinyt perintöä ja ennen liittoa hankittua omaisuutta niin kumpikin pitää ne itsellään ja sitten liiton aikaiset puoliksi tai neuvotellaan kumpi on tuonut enemmän rahaa yhteistalouteen jos on suurista tuloeroista kysymys. Jos vasta puoli ei suostu neuvottelemaan niin suurempi tuloinen menettää siinä jaossa kun on kerran avioliitossa puolisonsa elatusvelvolliseksi alkanut.
Yleensä se tuo enemmän rahaa liiton aikana, joka ei ole kotona hoitamassa lapsia. Se sama myös menettää eläkertymäänsä, joten mitenkähän tuo sitten tulisi tasata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En toki edelleenkään suostu tähän, mutta mitä vaihtoehtoja on että saadaan kuitenkin avio-onni pidettyä? Erosta ei olla puhuttu ja tuskin sitä suunnittelee. En oikein osaa ehdottaa mitään järkevää vastaehdotustakaan tuohon ehtoon.."
Herttaista, että pelkäät avio-onnen loppuvan ja et tule ajatelleeksi, onko mies pohtinut avio-onnea kun tekee moisia ryönäehdotuksia. Normaalisti tuollaisesta ideasta nimittäin suututtaisiin aika kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Sitä kutsutaan karmaksi. Et saanutkaan kolminkertaistettua omaisuuttasi vaan menetit puolet omastasi oman itsekkyyden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avio-onni? Mitä se tarkoittaa? Etenkin tuollaisessa tilanteessa, missä molemminpuolisessa kunnioittamisessa on selvästi puutteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Jos mies pimitti asiantilan sinulta, kysy lakimieheltä voidaanko tuo soveltaa petokseksi. Mielestäni tuossa on tavoiteltu taloudellista hyötyä sopimuspuolelta pimittämällä tosiasioita. Jos siis tilanne tuli sinulle yllätyksenä.
Lakimies selvitti eli koska mies halusi avioehdon, minä siitä kieltäydyin, niin vika on minun. Mies ei voinut saada taloudellista hyötyä, koska ei pimittänyt sellaista asiaa, joka olisi pienentänyt minun osuuttani erossa eli edelleen sain yhteenlasketusta, testamentilla avio-oikeuden ulkopuolelle jätetystä omaisuudesta puolet.
Minusta silti avioliittoon ryhtyessä pitäisi avoimesti kertoa sen hetkiset pelimerkkinsä ja niiden laatu, koska kyseessä on juridinen sopimus niiden yhdistämiseksi sekä molemmille tarpeen voida kartoittaa, pitääkö omaisuuttaan suojata jotenkin tai ei ennen sopimuksen solmimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Eivät aina tule esille ajoissa. Täytyy olla tie ulos. Olen itse ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja äiti myös. Täytyy aina turvata taloudellinen selusta, koskaan ei tiedä, koska toinen sekoaa tai jos sekoaa vaikka itse (epätodennäköistä 50 vuoden perusteella, mutta mistä sitä koskaan tietää).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Kertoiko mies tuon sinulle jo ennen avioliittoa?
Ei kertonut, mutta ehdotti avioehtoa, jossa kumpikin olisi pitänyt oman omaisuutensa, jos ero tulee. Sanoin, että jos hän rakastaa minua, ei avioehtoa tarvita ja mies myöntyi.
No sittenhän kaikki meni juuri oikein ja oikeudenmukaisesti. Hyvä juttu!
Kun persaukista menee yksiin se on tosi rakkautta, mitä matkalla kertynyt on yhteistä. Aviossa 44 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ehdotti aikoinaan avioehtoa, minä en tietenkään suostunut. Erotessa selvisi, että miehen omaisuus oli saatu testamentilla, joka sulki avio-oikeuden pois ja niin siinä sitten kävi, että minä olin maksajana. Miehen omaisuus oli noin 800 000 e, yhteistä omaisuutta ei ollut ja minun omaisuuteni oli noin 200 000 e eli asunnon verran. Jouduin maksamaan miehelle 100 000 e, koska en aikoinaan suostunut avioehtoon.
Jos mies pimitti asiantilan sinulta, kysy lakimieheltä voidaanko tuo soveltaa petokseksi. Mielestäni tuossa on tavoiteltu taloudellista hyötyä sopimuspuolelta pimittämällä tosiasioita. Jos siis tilanne tuli sinulle yllätyksenä.
Höpsistä. Mieshän nimenomaan ei tavoitellut taloudellista hyötyä, koska ehdotti avioehdon tekemistä. Vaimo tässä tapauksessä kärkkyi miehen rahoja, mutta saikin pitkän nenän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap:n miehellä (tai kenellä tahansa miehellä tai naisella) on tarve suojata omaisuutensa puolisonsa varalta, niin kyllähän se eroa ennustaa vahvasti. Miten voi olla haavoittuvainen ja luottavainen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa (usein vuosikymmeniä) ja samalla varjella pennosiaan siltä varalta, että tulee joku parempi vastaan jossain vaiheessa?
Kyllä haluan varjella omaa omaisuuttani, jos menisin naimisiin. En siksi, että pitäisin edes vaihtoehtona lähteä rahoineni toisen matkaan, mutta jos toinen osoittautuukin petturiksi, luonnehäiriöiseksi, väkivaltaiseksi, addiktiksi tms tai haluaa itse lähteä pois tai toisen matkaan.
No, pitää tutustua ensin. Kyllä perusluonnehäiriöt, väkivalta ja riippuvuudet nyt näkyy aika nopeasti, uskoisin. Ja sellaisten kanssa ei siis kannata mennä naimisiin. Ja jos tuntuu, että saattaa jonkun vuoden kuluttua tulla pakottava tarve lähteä jonkun muun matkaan, niin siinäkään tapauksessa ei kannata tehdä aviolupausta jollekin hyväuskoiselle... Eikös nämä ole aika perusjuttuja. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään väliaikainen asumisratkaisu, vaan ihan ihkaoikea loppuelämän juttu.
Jokainen avioliitto päättyy joskus, joko eroon tai kuolemaan. Testamentti ja tarvittaessa avioehto on hyvä tapa vaikuttaa itse, mitä sille omalle omaisuudelle käy avioliiton päättymisen jälkeen. Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita ja lähtökohtia että et sinä voi sanoa, onko avioehto järkevää vai ei.
Voiko avioehtosopimuksen tehdä itse?
https://www.minilex.fi/a/voiko-avioehtosopimuksen-tehdä-itse