Miten opettaa lasta kestämään turhautumista?

Kiinnostaa myös!

Pysymällä itse rauhallisena ja tarjoamalla turhauttavia tilanteita. En tarkoita nyt, että hakemalla hakisit turhautumista, mutta älä ala välttämään niitä, joissa tiedät lapsen turhautuvan. Yhdessä tekeminen ja auttaminen tehoaa usein, mutta älä silti ala tekemään asioita lapsen puolesta. Pitkä matkahan tuo tulee olemaan, mutta pikkuhiljaa pitkäjänteisyys kasvaa.

Anna turhautua. Siitä ihminen oppii. Et pysty opettamaan lapsellesi kaikkea muuta kuin sanoa, että elämässä on eri juttuja, joita pitää sietää.

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Pahoittelen että palsta söi kappalejaot edellisestä, ei anna laittaa samaa tekstiä uudelleen kappalejakojen kanssa.

- Lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Tämä juuri on se ongelma, että kun turhautuu, niin paiskasee tavarat rikki tai heittää ne tms. Miten saada tuo loppumaan? Oma rauhallisuuteni ei ole vaikuttanut eikä se, että joka ikinen kerta on kielletty ja sanottu mitä noiden sijaan pitäisi tehdä. Ap

Lapselle voi ihan ärähtäkin.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle voi ihan ärähtäkin.

Joo, ei vaikutusta sillä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Tämä juuri on se ongelma, että kun turhautuu, niin paiskasee tavarat rikki tai heittää ne tms. Miten saada tuo loppumaan? Oma rauhallisuuteni ei ole vaikuttanut eikä se, että joka ikinen kerta on kielletty ja sanottu mitä noiden sijaan pitäisi tehdä. Ap

Sitten tiukasti sanotaan, että tavaroita ei saa rikkoa. Itse pyysin kerran lasta maksamaan minulle rikkomansa tavaran eikä muuten rikkonut sen jälkeen mitään.

Olen tullut siihen tulokseen, että rangaistukset ei tule auttamaan tässä eli vaikka se, että saisi jonkun rangaistuksen kun rikkoi tavaran. Vaan pitäisi opettaa taito kestää paremmin turhautumisen tunnetta, silloin ei rikkoisi eikä paiskoisi tavaroita. Mutta miten opettaa?

Ap

Parasta on antaa ajan kulua ja tähdätä arjen sujuvuuteen.

Toisin kuin maallikot kuvittelevat, pienen lapsen prässääminen ja kuormittaminen ei tee hänestä vahvempaa aikuista. Tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi isossa lapsiryhmässä koettu stressi varhaislapsuudessa ei merkitse parempaa stressinsietokykyä aikuisena, vaan juuri päinvastoin.

Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.

Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Tämä juuri on se ongelma, että kun turhautuu, niin paiskasee tavarat rikki tai heittää ne tms. Miten saada tuo loppumaan? Oma rauhallisuuteni ei ole vaikuttanut eikä se, että joka ikinen kerta on kielletty ja sanottu mitä noiden sijaan pitäisi tehdä. Ap

Sitten tiukasti sanotaan, että tavaroita ei saa rikkoa. Itse pyysin kerran lasta maksamaan minulle rikkomansa tavaran eikä muuten rikkonut sen jälkeen mitään.

Onpas erikoinen lapsi. Minun nähdäkseni on ihan normaalia, että joskus jotain menee rikki. Oudompaa on ajatus, että lapsi on niin kiinnostunut rahasta, että ajatus maksamisesta menee kaiken yli.

-ohis.

Meillä on auttanut se, että keskeytän kielletyn toiminnan ja sitten hengitämme lapsen kanssa yhdessä syvään. Menen siis lapsen viereen puuskuttamaan :D ja hänkin yleensä alkaa siinä hengitellä ja rauhoittua. Sitten yritetään yhdessä uudestaan sitä, mikä turhautumisen aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen, että rangaistukset ei tule auttamaan tässä eli vaikka se, että saisi jonkun rangaistuksen kun rikkoi tavaran. Vaan pitäisi opettaa taito kestää paremmin turhautumisen tunnetta, silloin ei rikkoisi eikä paiskoisi tavaroita. Mutta miten opettaa?

Ap

Sinulle on vastattu jo siihen. Esimerkillä ja rauhallisuudella. Fyysisesti voi estää rikkomasta tavaroita, mutta ei 4-vuotias tule kovinkaan nopeasti oppimaan turhautumisen tunteen kestämistä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.

Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..

Minunkin lapsi tietää, että miten saa tai ei saa toimia. Mutta kun turhautuu, niin se on tosiaan oksat pois ja opit siitä mitä ei saa tehdä katoaa päästä sekunnissa. Jotenkin pitäisi saada opetettua mitä tehdä sille turhautumisen tunteelle ennen kuin menee sille oksat pois puolelle olo. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Tämä juuri on se ongelma, että kun turhautuu, niin paiskasee tavarat rikki tai heittää ne tms. Miten saada tuo loppumaan? Oma rauhallisuuteni ei ole vaikuttanut eikä se, että joka ikinen kerta on kielletty ja sanottu mitä noiden sijaan pitäisi tehdä. Ap

Sitten tiukasti sanotaan, että tavaroita ei saa rikkoa. Itse pyysin kerran lasta maksamaan minulle rikkomansa tavaran eikä muuten rikkonut sen jälkeen mitään.

Onpas erikoinen lapsi. Minun nähdäkseni on ihan normaalia, että joskus jotain menee rikki. Oudompaa on ajatus, että lapsi on niin kiinnostunut rahasta, että ajatus maksamisesta menee kaiken yli.

-ohis.

Tarkoitin tietenkin, että ei enää ikinä rikkonut tahalleen mitään. Asioita menee rikki tietenkin, mutta tahalleen ei saa rikkoa. Hän joskus keksi suuttuessaan alkaa potkia seiniä ja tavaroita. Monen monet kerrat kiellettiin rauhallisemmin ja tiukemmin, estettiin fyysisesti, mutta vasta siihen loppui, kun kerran joutui maksamaan rikkomansa korin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä mitenkään voi toiselle opettaa: Pitää vaan olla tukena kun lapsi opettelee itse käsittelemään sitä tunnetta. Ja ennekaikkea, pitää antaa lapsen kokea sitä tunnetta: Ei nyt väkisin tarvitse laittaa lasta turhautumaan, mutta kun niitä hetkiä tulee, niin pitää kohdata se tunne tunteena ei esim. yrittää karkottaa sitä ja vaihtaa tunnetta johonkin mukavampaan. Olla lähellä ja läsnä, rauhallisena ja vakaana aikuisena, jälkeenpäin jutella siitä, miten ikävältä se tunne tuntuu ja miten me kaikki (aikusietkin) painimme sen saman tunteen kanssa aika ajoin.

Rajat tietenkin täytyy asettaa: Vaikka turhauttaisikin, niin toisia ei satuteta eikä tavaroita rikota, sen voi siis lapselle opettaa, että miten turhautumista on hyvä ilmaista: Saa vaikka huutaa ja itkeä jne. (nämä kun ajan myötä kyllä sitten tasoittuvat, kun tunne tulee lapselle tututuksi), mikä nyt kenellekkin hyvä purkautumiskonsti on. Tähän tosi vaikea antaa kovin yksikantaista neuvoa, koska riippuu todella paljon lapsesta, että mitä häneltä voi vaatia.

- Lastenhoitaja.

Tämä juuri on se ongelma, että kun turhautuu, niin paiskasee tavarat rikki tai heittää ne tms. Miten saada tuo loppumaan? Oma rauhallisuuteni ei ole vaikuttanut eikä se, että joka ikinen kerta on kielletty ja sanottu mitä noiden sijaan pitäisi tehdä. Ap

Otat lapsen kiinni ja estät heittelyn: Se voi saada entistäkin suuremman raivon aikaiseksi, mutta sitten juttelet lapsen rauhoituttua, että sinun on pakko ottaa lapsi kiinni ja estää tavaroiden paiskominen: Mitään ei saa rikkoa, eikä ihmisiä satuttaa. Muista pysyä rauhallisena silloinkin kun otat lapsen kiinni: Jos olet raivona tilanteessa niin se voi kyllä olla lapselle todella vahingollista, jos olet rauhallinen ja niin hellä kuin vain mahdollista, ei lapsi koe otettasi uhkaavana.

Ja sitten tietenkin olisi hyvä, jos lapsi itse siivoaisi heittämänsä tavarat paikoilleen/yhdessä siivoaisitte: Tämä ei ole rangaistus, vaan ihan normaali asia, että omat jäljet siivotaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.

Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..

Minunkin lapsi tietää, että miten saa tai ei saa toimia. Mutta kun turhautuu, niin se on tosiaan oksat pois ja opit siitä mitä ei saa tehdä katoaa päästä sekunnissa. Jotenkin pitäisi saada opetettua mitä tehdä sille turhautumisen tunteelle ennen kuin menee sille oksat pois puolelle olo. Ap

Tottakai kun lapsi hermostuu, niin ei hallitse tunteitaan, tästä et saa aikuisena järkyttyä: On ihan normaalia, lapsen aivot eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet, että hän voisi tätä tunnetilaansa hirveästi hillitä ja oppii vain kokemuksen kautta sen hillinnän ja tunteiden säätelyn.

Jos lapsi kiihtyy nanosekunnissa raivon pullelle, niin et sinä millään konstilla saa sitä estettyä, se tunne on vaan otettava vastaan sellaisena kuin se tulee.

- Lastenhoitaja.

No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap