Lue keskustelun säännöt.
Miten opettaa lasta kestämään turhautumista?
15.09.2022 |
Lapseni, 4-v., ei tunnu kestävän turhautumista, turhautumisen tunnetta siis, oikein ollenkaan. En tiedä miten opettaa hänelle sitä taitoa. Olisiko neuvoja?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.
Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..
Eivät kaikki aikuisetkaan ole päässeet noista ongelmista eroon. Toisilla lentävät lautaset riidellessä, toisilla työkalut silloin kun projektit eivät mene putkeen. Niin kauan kuin toisiin ihmisiin ei kajota ja kiivastuja osaa jälkikäteen pahoitella aiheuttamaansa harmia, on kyseessä ihan luonteenpiirre, jota ei pidä kuoliaaksi demonisoida.
Sisaruksellani on aina ollut tällainen piirre, nyt viisikymppisenä se alkaa helpottaa. Vaikka nykyajan kasvatus on monella tapaa sensitiivisempää, on erilaisuuden sietokyky näissä asioissa mielestäni heikompaa. 40 vuotta sitten todettiin, että Nyt Pekalla keittää, pysytään siis kauempana, eikä kukaan meistä sisaruksista traumatisoitunut. Pekkakin koki tulleensa melko lailla hyväksytyksi, ja nykyään nauraa monille noista tilanteista.
Totta kai on hyvä, että nykyään diagnosoidaan ja puututaan ja palaveerataan, mutta ei se kuitenkaan itse ongelmien määrään näyttäisi vaikuttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestät sille turhautumiskokemuksia niin se oppii käsittelemään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.
Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..
Minunkin lapsi tietää, että miten saa tai ei saa toimia. Mutta kun turhautuu, niin se on tosiaan oksat pois ja opit siitä mitä ei saa tehdä katoaa päästä sekunnissa. Jotenkin pitäisi saada opetettua mitä tehdä sille turhautumisen tunteelle ennen kuin menee sille oksat pois puolelle olo. Ap
Tottakai kun lapsi hermostuu, niin ei hallitse tunteitaan, tästä et saa aikuisena järkyttyä: On ihan normaalia, lapsen aivot eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneet, että hän voisi tätä tunnetilaansa hirveästi hillitä ja oppii vain kokemuksen kautta sen hillinnän ja tunteiden säätelyn.
Jos lapsi kiihtyy nanosekunnissa raivon pullelle, niin et sinä millään konstilla saa sitä estettyä, se tunne on vaan otettava vastaan sellaisena kuin se tulee.
- Lastenhoitaja.
No tunne onkin ok ja saa tulla, mutta ne teot on se ongelma. Miten opettaa se, että ei saa paiskasta tavaroita muiden päälle tai rikkoa tavaraa kun tuo tunne tulee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
Kovin tuttua. Minullakin on ollut näitä suurten suunnitelmien lapsia. Jos sinulla ei ole muita lapsia joista huolehtia, niin sinun sijassasi istuisin lapsen viereen auttamaan rakentamisessa.
Siinä voisin sitten varovasti kertoa, että onpa hieno rakennus, mutta ihan rajattoman korkeaa linnaa ei voi hiekasta tehdä, koska jossakin vaiheessa tulee vyöry.
Vyöryn lähestyessä edelleen empaattisesti auttaisin tukemaan linnan perustuksia, mutta edelleen muistuttaen: minusta näyttää ettei tämä ehkä kestä tällaisena, tehdäänkö matalampi vai otatko riskin?
Sitten jos alkaisi tulla hiekkaa silmille, olisin valmiusasemissa ja ohjaisin kiukun sallittuun toimintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Joo mutta tämä siis toistuu lähes joka kerta. Ei se käy, että on jo 15 kertaa tehnyt noin. Vai olisiko sinulle ok, että sinun lapsen päälle olisi jo 15 kertaa heitetty hiekat? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Joo mutta tämä siis toistuu lähes joka kerta. Ei se käy, että on jo 15 kertaa tehnyt noin. Vai olisiko sinulle ok, että sinun lapsen päälle olisi jo 15 kertaa heitetty hiekat? Ap
Jos se joka kerta toistuu, ette mene sinne hiekkalaatikolle? Muuten olen sitä mieltä, että turhautumisia ei tule yrittää välttää, mutta kyllä muille pitää turvata koskemattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
Kovin tuttua. Minullakin on ollut näitä suurten suunnitelmien lapsia. Jos sinulla ei ole muita lapsia joista huolehtia, niin sinun sijassasi istuisin lapsen viereen auttamaan rakentamisessa.
Siinä voisin sitten varovasti kertoa, että onpa hieno rakennus, mutta ihan rajattoman korkeaa linnaa ei voi hiekasta tehdä, koska jossakin vaiheessa tulee vyöry.
Vyöryn lähestyessä edelleen empaattisesti auttaisin tukemaan linnan perustuksia, mutta edelleen muistuttaen: minusta näyttää ettei tämä ehkä kestä tällaisena, tehdäänkö matalampi vai otatko riskin?
Sitten jos alkaisi tulla hiekkaa silmille, olisin valmiusasemissa ja ohjaisin kiukun sallittuun toimintaan.
Välillä ehdin tehdä näin, aina en. Ja vaikka tekisin, niin se ei välttämättä estä tuota vaan jos turhautumisen tunne tulee niin vaikka ohjaisin lasta pois niin hän tekee siinä ohjatessakin kaikkensa potkianseen hiekkaa joka suuntaan. Ja en tietenkään aina ole edes paikalla ja muut tuolloin lapsesta vastuussa olevat aikuiset ei tunnu tuota ehdottamaasi ehtivän tai haluavan tehdä. Ap
Täällä on nyt useasti sanottu, että turhautumista oppii kestämään kun turhautumista joutuu kokemaan ja niinhän se on. 4v. on pieni vielä niin tunnereaktiot on tosi vahvoja. Kasvaessaan oppii kyllä sietämään turhautumista paremmin. Kärsivällisesti vaan ohjaa oikeaan toimintaan aina kun viskelee tavaroita yms. Tää ei ole pikamatka vaan maratonjuoksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Joo mutta tämä siis toistuu lähes joka kerta. Ei se käy, että on jo 15 kertaa tehnyt noin. Vai olisiko sinulle ok, että sinun lapsen päälle olisi jo 15 kertaa heitetty hiekat? Ap
Jos se joka kerta toistuu, ette mene sinne hiekkalaatikolle? Muuten olen sitä mieltä, että turhautumisia ei tule yrittää välttää, mutta kyllä muille pitää turvata koskemattomuus.
Hoitopaikassa ulkoilutiloissa on hiekkalaatikko. Vaikka minä en veisi lasta hiekkalaatikolle niin en voi tuota estää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Järjestät sille turhautumiskokemuksia niin se oppii käsittelemään niitä.
Esim. jos lapsi rikkoo tavaroita niin lasta voi rangaista jäähyllä missä lapsi kokee turhautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saahan se lapsi turhautua. Sen sijaan tavaroiden heittely ja rikkominen on kielletty.
Nykyvanhemmat pyrkivät perse edellä puuhun. Ei lapsen voi odottaa olevan seesteinen ja kypsä ja näin ollen käyttäytyvän hyvin sen seurauksena.
Sitten koulussakin lähdetään ratkomaan käytöspulmia ja laiskuutta sieltä pään sisältä. Kun kyllästyttää ja on murrosikä ja ei ole motivaatiota. Hohhoijaa. Tunteita riittää kyllä, mutta ei niihin voi jäädä pyörimään. Eivät tunteet ole syy häiriköidä tai jättää työt tekemättä tai rikkoa omaisuutta. Jotkut asiat vaan ovat kiellettyjä, vaikka miten ottaa päähän.
Ei voi jäädä odottamaan, että muuttuu seesteiseksi ja motivoituneeksi ja sitten voi aloittaa normaalin elämän.
Eli summa summarum kiellä lasta rikkomasta, estä se ja rankaise, jos ei onnistu. Piste. Kyllä hän elämän myötä oppii hallitsemaan tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 12v. opettelee edelleen. Nuoremmat sisarukset ovat oppineet aikoja sitten. En tiedä onko luonnekysymys, vai joku "häiriö". Edelleen saattaa heittää jonkun tavaran, läppäistä toista ym. Vaikka todellakin tietää että niin ei saa tehdä.
Turhauttavaahan tämä on. Lapsi on pääasiassa kiltti ja rauhallinen, mutta kun turhautuminen tulee, niin oksat pois. Sen ikäinenkin jo on että ollaan puhuttu paljon itsehillinnästä ym, silloin kun on rauhallisella tuulella. Mutta itse tilanteessa opit ja taidot katoavat..
Eivät kaikki aikuisetkaan ole päässeet noista ongelmista eroon. Toisilla lentävät lautaset riidellessä, toisilla työkalut silloin kun projektit eivät mene putkeen. Niin kauan kuin toisiin ihmisiin ei kajota ja kiivastuja osaa jälkikäteen pahoitella aiheuttamaansa harmia, on kyseessä ihan luonteenpiirre, jota ei pidä kuoliaaksi demonisoida.
Sisaruksellani on aina ollut tällainen piirre, nyt viisikymppisenä se alkaa helpottaa. Vaikka nykyajan kasvatus on monella tapaa sensitiivisempää, on erilaisuuden sietokyky näissä asioissa mielestäni heikompaa. 40 vuotta sitten todettiin, että Nyt Pekalla keittää, pysytään siis kauempana, eikä kukaan meistä sisaruksista traumatisoitunut. Pekkakin koki tulleensa melko lailla hyväksytyksi, ja nykyään nauraa monille noista tilanteista.
Totta kai on hyvä, että nykyään diagnosoidaan ja puututaan ja palaveerataan, mutta ei se kuitenkaan itse ongelmien määrään näyttäisi vaikuttavan.
Olen tulossa pikkuhiljaa samaan johtopäätökseen, että tosiaan on luonteenpiirre. Ollaan kokeiltu kaikki konstit ja mikään muu ei ole käytöstä hillinnyt kuin ikä. Kiva kuulla että ette ole traumatisoituneet veljestänne =D Meillä myös toiset sisarukset osaavat jo sanoa, että jaahas , Matia taas ketuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
Kovin tuttua. Minullakin on ollut näitä suurten suunnitelmien lapsia. Jos sinulla ei ole muita lapsia joista huolehtia, niin sinun sijassasi istuisin lapsen viereen auttamaan rakentamisessa.
Siinä voisin sitten varovasti kertoa, että onpa hieno rakennus, mutta ihan rajattoman korkeaa linnaa ei voi hiekasta tehdä, koska jossakin vaiheessa tulee vyöry.
Vyöryn lähestyessä edelleen empaattisesti auttaisin tukemaan linnan perustuksia, mutta edelleen muistuttaen: minusta näyttää ettei tämä ehkä kestä tällaisena, tehdäänkö matalampi vai otatko riskin?
Sitten jos alkaisi tulla hiekkaa silmille, olisin valmiusasemissa ja ohjaisin kiukun sallittuun toimintaan.
Välillä ehdin tehdä näin, aina en. Ja vaikka tekisin, niin se ei välttämättä estä tuota vaan jos turhautumisen tunne tulee niin vaikka ohjaisin lasta pois niin hän tekee siinä ohjatessakin kaikkensa potkianseen hiekkaa joka suuntaan. Ja en tietenkään aina ole edes paikalla ja muut tuolloin lapsesta vastuussa olevat aikuiset ei tunnu tuota ehdottamaasi ehtivän tai haluavan tehdä. Ap
Vaikea tässä on sitten kauheasti mitään neuvoja antaa, jos muut vastuussa lapsesta olevat aikuiset eivät ehdi tai halua sellaisia noudattaa.
Toki aina voi jutella lapsen kanssa ja etsiä erilaisia toimintatapoja rakentamistilanteen viilentämiseksi. Minun masterplan-lapselleni oli aivan kestämätön ajatus, että hänen täydelliset hiekkalinnansa tuhotaan. Siis että toiset lapset ennen pitkää käyttävät ne omiin linnoihinsa tai aurinko romauttaa tai rannalla aallot syövät ne.
Raivoaminen ja ahdistus asiasta loppui, kun keksimme rutiiniksi linnan omatoimisen hajottamisen. Eli valmista linnaa ihailtiin hetki, sitten tuli tulvapyörre tai maanjäristys tai jättiläisen jalka, ja sepäs olikin jännittävää. Tämä tarkoituksellinen tuho sai lapsen sietämään paljon paremmin myös tahattomia romahduksia. Se oli varmaan saman jättiläisen aivastus, onneksi ei tuhonnut koko linnaa...
-äskeinen.
Omalla lapsella helpotti se, että annoin mallia mikä olisi parempi käyttäytymismalli turhautuneena kuin tavaroiden paiskominen. Eli kun tuli jotain mikä turhautti itseä, kerroin siitä lapselle, nyt ei tämä homma xyz ota sujuakseen, turhauttaa, kiukuttaa, mutta tiedän, ettei se ota sujuakseen ainakaan paremmin, jos menetän hermoni, nyt pitää ottaa aikalisä ja hetken päästä yritän uudelleen.
Voimakkaasti perfektionismiin taipuvainen lapsi sai siis oivalluksen, ettei me aikuisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja vaan välillä tulee tilanteita, jotka aiheuttaa turhautumista hankaluutensa vuoksi. Aikuisena olin vain jo oppinut, mikä on hyödyllisin tapa reagoida vaikeuksiin.
Mallioppimista siis. Lisäksi moneen asiaan on kehitetty vaihtoehtoinen, ihan käyttökelpoinen toiminta, kuten vaikka maitopurkki jos ei aukea tavallisesti, on ihan ok avata leikkaamalla saksilla se. Ei siinä tarvitse hermoja menettää ja heittää maitopurkkia seinään.
Vierailija kirjoitti:
Omalla lapsella helpotti se, että annoin mallia mikä olisi parempi käyttäytymismalli turhautuneena kuin tavaroiden paiskominen. Eli kun tuli jotain mikä turhautti itseä, kerroin siitä lapselle, nyt ei tämä homma xyz ota sujuakseen, turhauttaa, kiukuttaa, mutta tiedän, ettei se ota sujuakseen ainakaan paremmin, jos menetän hermoni, nyt pitää ottaa aikalisä ja hetken päästä yritän uudelleen.
Voimakkaasti perfektionismiin taipuvainen lapsi sai siis oivalluksen, ettei me aikuisetkaan olla mitään täydellisiä olentoja vaan välillä tulee tilanteita, jotka aiheuttaa turhautumista hankaluutensa vuoksi. Aikuisena olin vain jo oppinut, mikä on hyödyllisin tapa reagoida vaikeuksiin.
Mallioppimista siis. Lisäksi moneen asiaan on kehitetty vaihtoehtoinen, ihan käyttökelpoinen toiminta, kuten vaikka maitopurkki jos ei aukea tavallisesti, on ihan ok avata leikkaamalla saksilla se. Ei siinä tarvitse hermoja menettää ja heittää maitopurkkia seinään.
Tämä juuri. Sinnikkyys on ihailtava piirre, eikä sitä tarvitse nitistää. Se pitää oppia vain ohjaamaan oikeisiin kanaviin.
Aikuinen opettaa koko ajan mallillaan. Jos tarkoitus oli vaikka leikata mökillä nurmikko, mutta ruohonleikkurista on akku loppu eikä laturia ole, ei kyse ole vain siitä, otatko asian tyynesti vai rähjäätkö.
Jos se tyynesti ottaja jättää ruohikon leikkaamatta loppukesäksi, kun taas raivoaja kiroilee 15 sekuntia ja lähtee sen jälkeen hakemaan naapurista käynnistyskaapeleita lainaan, antaa raivoaja lapselle paljon paremman mallin. Hän näyttää, että kiukusta voi päästä yli ja asioihin voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Joo mutta tämä siis toistuu lähes joka kerta. Ei se käy, että on jo 15 kertaa tehnyt noin. Vai olisiko sinulle ok, että sinun lapsen päälle olisi jo 15 kertaa heitetty hiekat? Ap
Jos se joka kerta toistuu, ette mene sinne hiekkalaatikolle? Muuten olen sitä mieltä, että turhautumisia ei tule yrittää välttää, mutta kyllä muille pitää turvata koskemattomuus.
Hoitopaikassa ulkoilutiloissa on hiekkalaatikko. Vaikka minä en veisi lasta hiekkalaatikolle niin en voi tuota estää. Ap
No päiväkodissa tietenkin päiväkodin työntekijät huolehtivat noista turhautumisista.
Taidat ap olla taas näitä tyypillisiä palstailijoita, jotka vain valittavat eikä mikään ratkaisu kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten te muut toimisitte tässä tilanteessa: Lapsi tykkää rakennella monimutkaisia hiekkalinnoja, ja on aika taitavakin siinä. Mutta kun joku kohta rajennelmaa vahingossa romahtaa tai ei onnistu, turhautuu sekunnissa niin että heittää hiekkaa ympärilleen, minne vain ja välillä se sitten osuu muiden naamaan. Ja kielloista, sanottamisista, tilanteesta poisviemisistä jne, omasta rauhallisena pysymisistä ym. ei ole ollut yhtään mitään hyötyä tai vaikutusta siihen, että kun turhautuminen iskee, niin paiskasee hiekat ympäriinsä. Eikä siinä kukaan yleensä ehdi väliinkään kun se tapahtuu sekunnissa. Ap
"Hei, eihän nyt hiekkaa voi heittää muiden päälle. Sitä voi mennä silmään ja sattua. Mennäänpäs putsaamaan kaverit hiekasta." Jos heittää vielä uudelleen, lähdette pois.
Joo mutta tämä siis toistuu lähes joka kerta. Ei se käy, että on jo 15 kertaa tehnyt noin. Vai olisiko sinulle ok, että sinun lapsen päälle olisi jo 15 kertaa heitetty hiekat? Ap
Jos se joka kerta toistuu, ette mene sinne hiekkalaatikolle? Muuten olen sitä mieltä, että turhautumisia ei tule yrittää välttää, mutta kyllä muille pitää turvata koskemattomuus.
Hoitopaikassa ulkoilutiloissa on hiekkalaatikko. Vaikka minä en veisi lasta hiekkalaatikolle niin en voi tuota estää. Ap
No päiväkodissa tietenkin päiväkodin työntekijät huolehtivat noista turhautumisista.
Taidat ap olla taas näitä tyypillisiä palstailijoita, jotka vain valittavat eikä mikään ratkaisu kelpaa.
Kaikki varhaiskasvattajat on koulutettu huolehtimaan lapsen tunnetaitojen kehityksestä. Ammattilaisen on helppo ratkaista tällainen tilanne esimerkiksi tunnekorttien tai tunnemittarin avulla.
Kannusta enemmän yrittämisestä ja vähän vähemmän onnistumisesta.
Älä kehu ylitsevuotavasti älykkyydestä ja lahjakkuudesta, vaan siitä että on harjoitellut ahkerasti.
Anna lapselle tilaisuuksia tehdä valintoja ja päättää sopivista asioista.
ÄLÄ KIELLÄ! Sanat valuvat kuin vesi hanhen selästä!
AINA kun yrittää edes heittää, ota joko kädestä kiinni tai laita käsi hartioille. SItten kun liike loppuu niin voit puhua.
Toinen konsti. Teet punaisen ja vihreän kortin, laita nauhaan. Aina kun aikoo heittää, punainen kortti. Vihreä tietenkin kun onnistuu. Kolmas voisi olla joko hymy kortti tai peukku kortti.
Maailma on niin täynnä turhaa puhetta, varsinkin kun on 4v!