Miksi kaikille on itsestään selvä asia että on ystäviä

Ei minullakaan. Olen täysin yksin, lukuunottamatta puolisoani. Ei kavereita, sukulaisia, ei lapsia, tuttuja.. :(

Kuka kyselee?

Oon mä ainakin sanonut kyselijöille suoraan että ei ole juuri kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Kuka kyselee?

Oon mä ainakin sanonut kyselijöille suoraan että ei ole juuri kavereita.

Työkaverit ja tindermiehet.

Minusta se on omituista. Miten olet voinut elää elämäsi niin ettet ole saanut yhtään kaveria? Vai oletko tahallasi erkavoitunut niistä? Haluaisitko edes kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on omituista. Miten olet voinut elää elämäsi niin ettet ole saanut yhtään kaveria? Vai oletko tahallasi erkavoitunut niistä? Haluaisitko edes kavereita?

On se aikamoinen saavutus. Olen ollut monessa koulussa, useita harrastuksia enkä töistä ole onnistunut saamaan ystäviä. Ennen halusin, en enään koe sitä tarpeelliseksi. Viihdyn hyvin näin, olen nähnyt ihmisen luonteen ja sen vuoksi viihdyn hyvin yksin. Ahdistun ihmisseurasta nykyään enkä koe siitä iloa.

Ei se ole mikään ihme jos ei ole kavereita. Koulukavereista erkanee samoin työkavereista ja ei niissä välttämättä ole juuri itselle sopivaa ihmistä. Ihmiset muuttuvat ja muuttavat, ei niitä kavereita puussa kaikille kasva.

Johtuu varmaa siitä, että yleensä ihmisillä on edes yksi ystävä tai vähintään kaveri. Sehän voi olla myös oma puoliso tai sisko tai veli. Tai miksei vaikka oma äiti tai isä.  Erakkona eläviä lienee lopulta aika vähän tässä maailmassa. 

Niin minuakin ärsyttää. Koen hirveää alemmuuta treffeillä tai muuten jos toinen kertoo kavereistaan tai mitä puuhaa kavereiden kanssa jne. Pelkään vaan sitä hetkeä kun tulee ilmi ettei minulla ole kavereita, tai on yksi, mutten sillätavalla vietä jatkuvasti hänen kanssaan aikaa, joskus vaihdetaan kuulumiset ja se siitä.

Ei puoliso korvaa kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on omituista. Miten olet voinut elää elämäsi niin ettet ole saanut yhtään kaveria? Vai oletko tahallasi erkavoitunut niistä? Haluaisitko edes kavereita?

Minusta on omituisempaa että joillakin on elämässään ihmisiä jotka laittaa näille viestejä, soittelee ja pyytää ties minne. Se että uudetkin tuttavuudet pyrkii aktiivisesti tutustumaan eikä juttelu jää sille "on sateista joo" tasolle.

Minun elämää jopa haukutaan tämän takia (sukulaiset).

Vierailija kirjoitti:

Minun elämää jopa haukutaan tämän takia (sukulaiset).

No, jo on sukulaisia. Minä sanoisin suorat sanat.

Minusta oli outoa että kriisipuhelimessa sanottiin joskus että "juttele aina ystäviesi kanssa", toisti useaan kertaan. Mitä jos jollakin ei ole vaikka niitä? Varmaan tulee silloin ikävä tunnelma. Siksi jotkut varmaan soittavat sinne jos ei ole sopivaa ystävää, joka osaa käsitellä asioita tai keskustella - oli asia pieni tai suuri. 

Itse en ymmärrä koko kaveruuden ideaa. Tajuan kyllä, että muiden kanssa voi olla ihan kiva harrastella jotakin joukkuepelejä tms. Mutta että istuskellaan jossain olohuoneessa tai ravintolassa jauhamassa p*skaa, se menee yli ymmärryksen.

Kaverittomat ihmiset voi olla vihamielisiä kaverillisille ja sosiaalisille.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä koko kaveruuden ideaa. Tajuan kyllä, että muiden kanssa voi olla ihan kiva harrastella jotakin joukkuepelejä tms. Mutta että istuskellaan jossain olohuoneessa tai ravintolassa jauhamassa p*skaa, se menee yli ymmärryksen.

Varmasti se tuntuukin oudolta, jos ei ole itse kiinnostunut ideoista ja ajatuksista, tai tunne kiinnostavia ihmisiä.

Oletteko kaverittomat kuitenkin puheliaita ja sosiaalisesti lahjakkaita?

Ystävät voi valita, mutta sukulaisia, naapureita tai työkavereita huomattavasti vähemmässä määrin. Monet parhaista kavereista on niitä, joiden kanssa on voinut viettää aikaa vaikkapa yliopiston kuppilassa "maailmaa parantamassa" eli jutella niitä näitä.

Minulla on vuosien varrelta monia pitkäaikaisia kavereita, mutta en suuremmin välitä tai halua kutsua heitä käymään luonani. Minusta on mukavinta tavata kavereita jossain kahvilassa tai ruokaravintolassa ja 1-3 tunnin intensiivisen keskustelun aikana ehtii hyvin käydä läpi tärkeimmät yleiset ja yksityiset asiat Ukrainan sodasta lähipiirin kuulumisiin.

Hyvät kaverit saattavat olla semmoisia, joita ei ole tavannut vuoteen, mutta heidän kanssa löytyy helposti yhteistä jutunjuurta kun on mahdollista tavata. Usein kyse on myös tietystä ystävä- ja tuttavapiiristä, jossa kaverit tuntuvat ja ovat tekemisissä muutenkin toistensa kanssa. Yhdeltä kaverilta voi kysyä toisen kaverin kuulumisia ja mennä sitten vaikka 4 hengen porukalla syömään kunnon ravintolaan.

Olen hyvin sosiaalinen töissä ja kukaan ei siellä varmaan arvaisi, että tänäänkin neuloin, söin ja katsoin netflixiä yksin koko päivän. En luota ihmisiin ja petyn aina.

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaa siitä, että yleensä ihmisillä on edes yksi ystävä tai vähintään kaveri. Sehän voi olla myös oma puoliso tai sisko tai veli. Tai miksei vaikka oma äiti tai isä.  Erakkona eläviä lienee lopulta aika vähän tässä maailmassa. 

Ei minusta lähisukulaiset ole varsinaisia kavereita, vaikka heidän kanssaan olisi kuin hyvät välit. Se kaveruus on voinut syntyä alunperin mm. naapuruuden, opiskelupaikan, työpaikan, harrastusten tai yhteisten tuttavien kautta.