Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli se viimeinen niitti, joka päätti avioliittosi?
10.09.2022 |
Olen tässä nyt vähän tienristeyksessä ja hyvin hämmentynyt ja epävarma.
Mikä teillä oli se viimeinen, varma merkki siitä, että olisi parempi jatkaa elämää erillään?
Kommentit (38)
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Se oli vain seitsenvuotinen avoliitto, mutta kuitenkin. Olin kaverini kanssa baarissa ja muita naisia katsellessani olo oli kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Tajusin, ettei suhteessamme ole jäljellä kuin tottumus ja väljähtynyt kaveruus.
Jätin hänet seuraavana päivänä.
No tuliko ronttosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen valehteli ja kun kerroin naiselle, että tiedän totuuden, niin nainen hakkasi minut. Maksan tuolle naiselle edelleen elareita. Kiitoksia, feministit! :)
Tarkoitat, että maksat ruokkoja omista lapsistasi. Joo, on se feminismi kamalaa, kun ei enää voi vain kylvää siementään ja jatkaa matkaa, vaan pitää omat lapset elättää. Kyllä on sinulla kovaa. Näillä lapsillahan ei ole mitään arvoa miehelle, kun suhde äitiin on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli alkkis. Lapsi kirjoitti ylioppilaaksi, ja muutti kotoa. Silloin ajattelin, että nyt jos koskaan. Enpä katunut. Mies jatkaa ryyppäämistään.
Mies pääsi eroon stalkkerista...........
Tai sitte lapsi kertoo äidilleen, mitä isä puuhaa.
Tai sitten nainen utelee miehen tekemisiä................ ja samalla sotkee lapsen aikuisten asioihin.
Se lapsikin on tuossa jo aikuinen.
Mies päätti, että nyt saa riittää, ja halusi avioeron. En kyllä ihmettele, meillä oli selsielämä kuivunut kasaan ja elimme kämppiksinä. Ihan hyvä, että erosimme, koska olen nyt huomannut, että viihdynkin paremmin sinkkuna. En vain itse saanut eroa haettua, lähinnä mukavuussyistä.
Tulin yötuurista aamulla kotiin ja keittiössä hääräili toinen nainen rintsikat ja pikkuhousut jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Se oli vain seitsenvuotinen avoliitto, mutta kuitenkin. Olin kaverini kanssa baarissa ja muita naisia katsellessani olo oli kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Tajusin, ettei suhteessamme ole jäljellä kuin tottumus ja väljähtynyt kaveruus.
Jätin hänet seuraavana päivänä.
No tuliko ronttosta?
Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta miten jättäjä voi saada kenkää?
Vierailija kirjoitti:
Nainen valehteli ja kun kerroin naiselle, että tiedän totuuden, niin nainen hakkasi minut. Maksan tuolle naiselle edelleen elareita. Kiitoksia, feministit! :)
Kiittele kuule vaan typeryyttäsi ja ku l liasi. Olisit ehkäissyt idi ootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Se oli vain seitsenvuotinen avoliitto, mutta kuitenkin. Olin kaverini kanssa baarissa ja muita naisia katsellessani olo oli kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Tajusin, ettei suhteessamme ole jäljellä kuin tottumus ja väljähtynyt kaveruus.
Jätin hänet seuraavana päivänä.
No tuliko ronttosta?
Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta miten jättäjä voi saada kenkää?
Alapeukuttajiltani haluan kysyä, olisiko vain pitänyt jatkaa väljähtynyttä suhdetta ja odottaa, että avovaimoni olisi tehnyt lopullisen päätöksen?
Merkillistä muuten, kun nykyisessä suhteessa tuntuu 20 vuoden jälkeen samalta kuin silloin vuoden jälkeen. Etten itseäni kovin sitoutumiskammoisena porsaana syhteensopivan ihmisen kanssa pidä.
Mies ryhtyi panemaan työkaveriaan ja sitten jätti.
Meillä oli ollut kyllä ongelmia ja uupumusta, elettiin just sitä pikkulapsiaikaa kahden pienen kanssa.
Kesti kyllä vuosia toipua, oli sellainen sokki. Jäin siis pitkälti yksin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tukenut minua tai asettunut puolelleni riidoissa sukulaistensa kanssa. Alkoi häiriköimään, vit**uilemaan ja lopulta muuttui kiusaajaksi ja väkivaltaiseksi. Kosti myös kun erottiin. Tuhosi omaisuutta ja levitteli perättömiä juttuja. Hitto mikä akka.
Uitti m unaansa työkaverin vi tussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin toiseen mieheen, joten jätin aviomieheni.
Väkivallan teon jälkipuinnin kommentti oli "ei mulla ollut muita vaihtoehtoja kun olit niin hankala". Sepä oli sitten siinä, eli suomeksi sanottuna tilanne tulee toistumaan koska itsessä ei ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tässä väkisinkin tulee mieleen että onko se koko elämän mittainen liitto sitten se kaiken mitta. Elämässä on kuitenkin niin monta eri vaihetta ja ihmiset muuttuvat niiden mukana, entä jos pariskunta ei muutukaan samassa rytmissä tai samaan suuntaan?
Pettäminen toki on raukkamainen pakokeino, sen verran pitäisi aikuisella ihmisellä olla selkärankaa ettei siihen lähde.
Tässä on nyt isoja päätöksiä tehtävänä, kiitos teille tarinoistanne.
Ap
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Se oli vain seitsenvuotinen avoliitto, mutta kuitenkin. Olin kaverini kanssa baarissa ja muita naisia katsellessani olo oli kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Tajusin, ettei suhteessamme ole jäljellä kuin tottumus ja väljähtynyt kaveruus.
Jätin hänet seuraavana päivänä.
No tuliko ronttosta?
Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta miten jättäjä voi saada kenkää?
Toisenlaista nahkaronttosta eli rönttöstä, piirakkaa, torttua? Tuliko baarista?
Vierailija kirjoitti:
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistoja menneisyydestä kirjoitti:
Se oli vain seitsenvuotinen avoliitto, mutta kuitenkin. Olin kaverini kanssa baarissa ja muita naisia katsellessani olo oli kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Tajusin, ettei suhteessamme ole jäljellä kuin tottumus ja väljähtynyt kaveruus.
Jätin hänet seuraavana päivänä.
No tuliko ronttosta?
En Tämä on varmaan tyhmä kysymys, mutta miten jättäjä voi saada kenkää?
Toisenlaista nahkaronttosta eli rönttöstä, piirakkaa, torttua? Tuliko baarista?
Olisi voinutkin tulla, mutten koskaan pettänyt.
Mt-ongelmista ja niiden lääkityksestä kärsinyt silloinen vaimoni oli lähentynyt erästä uskonnollista lahkoa, ja lähti sitten kerran riidan päätteeksi mitään sanomatta näiden lahkolaisten matkaan. Vietti yön tavoittamattomissa jonkun lahkolaisen luona kun häntä ei huolittu turvakotiin, ja putkahti sitten seuraavana päivänä kotiin kun isäntä sai hänestä tarpeekseen.
Pikkuasiahan tuo oli muuhun verrattuna, mutta tuolloin minulla tuli seinä vastaan. En jaksanut enempää. Onneksi ystäväni saivat minut valitsemaan sen vaikeamman ratkaisun, itse halusin vain kuolla pois.
Näin jälkikäteen voin sanoa että olisi pitänyt lähteä monta vuotta aiemmin. Hitaaseen alamäkeen turtuu.
Appiukko muutti taloomme minulta mitään kysymättä, edes vaimo ei maininnut asiasta, joten lähdin 2 vk kuluttua.