Hävettääkö sinua kertoa uudelle tuttavuudelle, mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Kerron, jos kysytään.

Olen erityisluokanopettaja yläkoulussa ja opetan pienluokkaa. Jos tarkkaan tulee puhetta, niin kuvaan opettavani oppilaita, jotka on "ihan normaaleja noin kyvyiltään, mutta ei vaan sopeudu kouluun sääntöinen tai ei vaan yleisesti nappaa". Tähän usein joku toteaa, että "jotain tarkkista vai?". Vastaan, että "no, suunnilleen, mutta nykyään ei puhuta tarkkiksista". Sitten saan sen huokaisun, että teen jotain helvetistä seuraavaa työtä. En tee. Häirikköteinit on hauskinta koko yläkoulussa.

Mikä työssäsi on "no suunnilleen", vai onko tuo vain tapasi hävetä, että nimenomaan teet samaa mitä tarkkisluokilla, vaikka sillä on nykyisin eri nimi?

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Tavallisen tallaajan kanssa en saa mitään järkevää keskustelua työstäni aikaan.

T toinen lasun sossu

Mitä sinä haluaisit töistäsi puhua? Olen luullut, että sossun työssä on niin paljon salassapidettävää, ettei paljon mitään voi edes kertoa. Ei kai niistä yleisistä faktoista ole kovin pitkään jutun juureksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Olen laborantti mut aina saa korjata että en ota verikokeita enkä edes tutki ihmisten näytteitä

Kerrotko mitä teet, vai onko asenteesi "en ota verikokeita enkä tutki näytteitä, joten lälläslää, arvelepa siinä mitä oikeasti teen", kuten nyt juuri teit?

Laborantti on töissä teollisuudessa.

Eikä siis terveyskeskuksen laboratoriossa, se on bioanalyytikkojen (entinen laboratoriohoitaja) työpaikka.

Ennen kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle, olin laitoshuoltaja sairaalassa. Eikä kyllä hävettänyt tippaakaan. Laitoshuoltajia ilman eivät sairaalat toimisi. Harmi vaan että palkka on niin pieni, samoin kuin hoitajilla ja välinehuoltajillakin. 

Minulla on niin epämääräinen työnkuva, ettei se aukea edes selittämällä. En siksi halua puhua töistäni.

Kysyttäessä vastaan, että olen (kaikkien tuntemassa) paikassa X kehittämässä asiaa Y.

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa, että joku kirurgi ei kerro olevansa kirurgi, vaan sanoo esim lääkäri. Ihan kuin kirurgi olisi niin jumalainen ammatti, että kaikki tulisivat siitä kateellisiksi. Tuollainen on aika alentavaa käytöstä.

Tai ehkä he eivät vain jaksa alkaa kuunnella ihmisten loputtomia leikkauskertomuksia ja kyselyitä siitä, miten mikäkin kremppaava kehon osa kannattaisi hoitaa

Olen toiselta ammatiltani kirjailija ja sen kertominen hävettää joskus, koska asia herättää yleensä paljon kysymyksiä, jopa uteluita. Lisäksi hävettää se, että lähes poikkeuksetta kuulija alkaa kertoa oman elämänsä kokemuksia, joita voisin käyttää seuraavassa kirjassani. Se on minusta jotenkin kiusallista.

Olen äidinkielen opettaja, ja se tyrmää aika monet. Sinkkuvaiheessa miehet kyllä kaikkosivat tehokkaasti tai alkoivat hokea, etteivät osaa äikkää kovin hyvin (luulivatkohan, että alan pitää pistokokeita pronominiryhmistä?). Äitivaiheessa muut äidit alkoivat karsastaa tai mielistellä, kun hoksasivat, että jossain vaiheessa heidän pilttinsä nököttävät minun nokkani edessä koulun penkillä. Joten joo, yritän välttää tilannetta, jossa joudun kertomaan ammattini. Tykkään kyllä työstäni ja herra nähköön palkkanikin on mielestäni kohdallaan.

Ei todellakaan hävetä ja olen lähihoitaja.

Olin joskus Kelassa etuuskäsittelijänä, ja todellakin hävetti kertoa asiasta. Ketutti muutenkin olla ylikoulutettuna surkealla palkalla työssä, jossa asiakkailta tulee paskaa niskaan ja työnantaja kyykyttää, ei siinä varsinaisesti kaivannut enää muiden ihmisten kommentteja lisäksi. Työnantajaa vaihtamalla häpeä katosi.