Lue keskustelun säännöt.
Hävettääkö sinua kertoa uudelle tuttavuudelle, mitä teet työksesi?
10.09.2022 |
Tai oma koulutustaso/ammatti, mihin olet kouluttautunut (jos et ole nyt työelämässä)? Jos haluat niin voit yrittää vielä kuvailla, että mikä siinä erityisesti hävettää. Koetko sen itse huonopalkkaisena tai onko se ehkä yleisesti Suomessa pidetty huonopalkkaisena ja ehkä jollain tavalla vähän huonosti arvostettuna alana?
Nyt kaikki matalalla kynnyksellä kertomaan ja keskustelemaan. Ja pidetään keskustelu sellaisena ystävällisenä. Häpeäntunne on meille ihmisille yksi yleisimmistä tunteista ja se on tosi inhimillistä, että sellaista kokee, oli sitten missä ammatissa tahansa. Esimerkiksi puhutaan paljon hoitajien palkkauksesta; siitä työstä moni voisi olla (ja onkin) muuten ylpeä, mutta asiaa hävettää kertoa nimenomaan palkkauksen vuoksi. Mikä ikinä olikaan se sinun syysi hävetä niin tosiaan nyt keskustelua pystyyn!
Kommentit (90)
Pikemminkin vältän kertomasta siksi etten saisi leuhkijan mainetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattini on ongelma naisille, joten olen siitä yleensä hiljaa ja mainitsen vain koulutuksen.
Ei hävettänyt, mutta sittemmin tuli huomattua kuinka nokkavarttaan pitkin moni akateemisesti koulutettu katselee ei-akateemista että enää en pahemmin halua kertoa kenellekään mitään.
Hupaisinta on, että se käytös muuttuu näillä vasta kun tuo koulutustausta/ammatti tulee puheeksi ja siihen asti ollaan ihan normaaleita.
Lähinnä rasittaa, kun se alkaa jauhamaan sitten siitä. Vihaan puhua työstä vapaa-ajalla.
t. tekninen kirjoittaja
Ei nykyään. Edellisessä työssä kylläkin.
Eli olin ennen rekan korjaaja, eli suuren yleisön silmissä vähän yksinkertainen, joka ei ole päässyt mihinkään muualle. Ei edes roskakuskiksi tai taksia ajamaan. Kyllä sen huomasi kun puhuttiin kuin jollekin vajaaälyiselle. Ihan kuin koulutettu apinakin voisi alkaa heti samoihin duuneihin, joissa oikeasti hyväksi kehittyminen vaatii vuosikausien harjoituksen. Siksi en sitä yleensä kertonutkaan kovinkaan monelle.
Vielä kahta kauheampi, jos joku kuuli koulutukseni. Olen näet insinööri(amk). Siinä alaleuat putoilevat lattiaan ja alkaa armoton tenttaaminen että miksi ihmeessä teen sellaista vihoviimeistä paskaduunia, enkä ole "joku johtaja". Mielestäni enemmän kertoo kyselijästä jos työtäni paskaksi haukkuu. Eikä niitä vapaita johtajan paikkoja, tai oikein mitään muitakaan töitä ollut valittavaksi asti silloin kun valmistuin.
Onneksi itse viihdyin hyvin kun sain kehittyä ja oppia koko ajan uutta, hyvässä työporukassa.
Nykyisessä istumatyöni on huomattavasti arvostetumpaa, vaikka vaatii vain murto-osan siitä taito- ja tietomäärästä mitä edellinen, fyysisestä rasituksesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mielellään kerro alanvalintaani, se on hyvin miesvaltainen ja naisena saan heti kasan ennakko-olettamia niskaani. Totuus kuitenkin on se, että tykkään siitä hommasta ja siinä se.
Hävettää, ettei ole ammattia/koulutusta ja ahdistaa se muiden taivastelu ja tietynlainen ahdistelukin erilaisin, osin jopa syyttävinkin kysymyksin ja oletuksin kuinka olen laiska, saamaton tai tyhmä. Joku kuvitteli myös kultalusikka suussa syntyneeksi ja vielä useampi on pitänyt sossupummina ja yhteiskunnan elättinä.
Tuo ennakkoluuloisuus ja pahansuopuus aiheutti todella tehokkaasti syrjäytymisen eikä uusiin ihmisiin ole tehnyt enää aikoihin mieli tutustua.
Olen ollut työelämässä pian 30 vuotta ja elättänyt itseni osin jo alaikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sanon että olen IT alalla, naiset ovat yleensä kiitollisia ettei aiheesta jatketa tuo yksityiskohtaisemmin.
Harvoin kun joku haluaa kuulla lisää, totean vain etten voi kertoa salassapitosopimusten vuoksi.
Ei hävetä kuitenkaan, osittain siksi koska olen piilonörtti atleettisessa vartalossa.
Olen opettaja, enkä mielelläni kerro sitä uusille tuttavuuksille.
Olen liian monesti joutunut kuuntelemaan "kauhutarinoita" jostain hullusta opettajasta 1990-luvun Vaasassa tai sitten oikomaan vääriä käsityksiä oppiaineestani, nykyajan nuorista tai Suomen koululaitoksesta.
Suomessa on noin viisi miljoonaa koulutoimen asiantuntijaa, sen olen 20 vuoden aikana huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hävetä sanoa, että olen opettaja. Ihan ok ammatti ja tärkeintä että itse tykkään työstäni.
Ei hävetä. Mulle työ on vain tapa maksaa lainat, laskut ja reissut, elämän sisältö on muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hävetä, mutta en jaksa kuunnella sitä utelua, hämmästelyä, kehumista ja kauhistelua.
T: lasussa töissä
Sama juttu. Tavallisen tallaajan kanssa en saa mitään järkevää keskustelua työstäni aikaan.
T toinen lasun sossu
Täällä kolmas (tai toinen, jos eka on ohjaaja) lasun sossu. Työ ei hävetä, mutta ei siitä jaksa vapaa-ajallaan keskustella, kun muutenkin kaikki keissit pyörii päässä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sanotaan, että lähihoitajiksi kaivattaisiin lisää miehiä niin siinä jätetään kertomatta se, että siinä pitää miehen samalla hyväksyä haitta mikä seuraa pariutumiseen.
Sehän on naisvaltainen ala. Miksi olisi miehelle haittaa pariutumiseen? Ennemmin insinöörialoista on miehelle haittaa pariutumiseen, kun naiset eivät opiskele vaikeita aloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sanotaan, että lähihoitajiksi kaivattaisiin lisää miehiä niin siinä jätetään kertomatta se, että siinä pitää miehen samalla hyväksyä haitta mikä seuraa pariutumiseen.
Sehän on naisvaltainen ala. Miksi olisi miehelle haittaa pariutumiseen? Ennemmin insinöörialoista on miehelle haittaa pariutumiseen, kun naiset eivät opiskele vaikeita aloja.
Uskoisin itse lähihoitajamiehenä, että parempi vienti ja arvostus on insinöörimiehillä kuin lähihoitajamiehillä mitä tulee pariutumismarkkinoihin.
Mun kokemuksen mukaan se, että koulussa ja työpaikoilla on 95% naisia ei ole todellisuudessa niin suuri etu mitä yleisesti ajatellaan jos et ole jo lähtökohtaisesti haluttu hyvännäköinen supliikki mies.
Hoitajakollegasta voidaan ajatella, että kiva kun on mies tekemässä raskaammat työt ja tuomassa turvaa, mutta siellä tinderissä on tarjolla korkeamman statuksen ja paremmin tienaavia miehiä jotka kiinnostavat enemmän. Jotkut voivat jopa ajatella, että hoitaja on ammattina miehelle liian feminiininen.
Pidin aikaisemmasta työstäni, mutta lähdin siitä, koska se hävetti minua eikä vastannut täysin koulutustani.
Nykyään olen ylpeä työpaikastani, mutta samaan aikaan haikailen välillä vanhaan työhön, joka oli joustavaa, kivaa ja rentoa.
Vierailija kirjoitti:
Pidin aikaisemmasta työstäni, mutta lähdin siitä, koska se hävetti minua eikä vastannut täysin koulutustani.
Nykyään olen ylpeä työpaikastani, mutta samaan aikaan haikailen välillä vanhaan työhön, joka oli joustavaa, kivaa ja rentoa.
Tässä on jotainsellaista, mikä on yhtä aikaa niin ymmärrettävää, mutta silti niin surullista. Totta kai se häpeä vaikuttaa aika paljon siihen valintaan ja saattaa vaihtaa työpaikkaa/alaa sen takia, mutta työn olisi aina hyvä olla mielekästä.
Tässäpä vinkki työtään häpeäville: sanoo vaaan olevansa kirjanpitäjä niin sillä siitä selviää.
Naurettavaa, että joku kirurgi ei kerro olevansa kirurgi, vaan sanoo esim lääkäri. Ihan kuin kirurgi olisi niin jumalainen ammatti, että kaikki tulisivat siitä kateellisiksi. Tuollainen on aika alentavaa käytöstä.
Riippuu vastapuolen ammatista. Itse olen ylpeä ammatistani mutta voi joidenkin mielestä kuulostaa siltä etten tee oikeita töitä.
Olen tutkiva opettaja yliopistolla ja olen huomannut ammattini ja koulutukseni olevan turn off naisille. Teen sivutoimisesti erästä toista hommaa ja yleensä mainitsen sen treffeillä.