Miten tukea ystävää, jonka lapsella on todettu kuolemaan johtava sairaus?

kunhan et unohda tai ole pitämättä mitään yhteyttä " koska et tiedä mitä sanoisit "

Olen myös samaa mieltä että mitään tiettyä tapaa toimia oikein ei ola. Vain se että on läsnä, tukee ja kuuntelee on parasta. On turha alkaa keksiä mitään järkevää sanottavaa jos sellaista ei tule. Pelkkä hiljainen läsnäolo riittää. Toisaalta kannattaa koittaa pitää ystäväsi mukana elämän arjessa sairaudesta huolimatta. Uskon että mikään muu ei pitkiin aikoihin kiinnosta, mutta toisaalta huumori ja ajatus pois surusta auttaa kummasti jaksamaan paremmin, eikä se tee äidistä yhtään huonompaa vaikkei 24 tuntia päivässä itke

Se, ettei keksi sanottavaa ei saa olla este yhteydenpidolle. Voi olla tavattoman vaikeaa mennä käymään, kun tietää, että tunnelmat on mitä on ja sairastunut voi olla huonon näköinen tms. mutta älä jätä käymättä (tietenkin kysyt, voiko tai saako mennä). Normaalin yhteydenpidon pitää jatkua ja jopa tiivistyä. Ystäväsi perhe tarvitsee kaiken tuen, mitä ikinä voi saada. Tarjoa apuasi arjen askareisiin, ruuanlaittoon, kaupassakäyntiin ja siivoukseen. Ole tukena.

ole läsnä, käy kylässä vaikka edes lyhyissä pätkissä mutta usein. Vie mukanasi vaikka jotain laatikkoruokaa mitä tarvitsee vain lämmittää. Vaistaleivottua leipää tms



Ja mikä tärkein kuuntele. Ei sinun tarvitse sanoa mitään.

Yritä jutella ystäväsi kanssa siitä, mitä hän toivoo seuraaville kuukauksille; tarjoa apua jos pystyt oikeasti sitä antamaan. Lapsellesi kannattaa kertoa totuus ( mutta varmista että sairaalle lapselle on kerrottu samalla lailla) ja sitten yrittäkää tehdä niistä yhteisistä hetkistä joita lapsilla vielä on, mahdollisimman tavallisia ja lämpimiä muistoja antavia. Ole myös valmis kestämään ystäväsi mahdollinen raivo ja viha tilanteesta, kuuntele sitäkin. Säälittelyä ja voivottelua monet vihaavat, joten kerro mieluummin ettet tiedä mitä sanoa.