Lue keskustelun säännöt.
Jos puolisonne menettäisi sairastumisen myötä työkykynsä, jäisittekö suhteeseen?
09.09.2022 |
Eli jos puoliso sairastuisi vakavasti, työikää olisi jäljellä mutta joutuisi miettimään elämänsä ja mahdollisesti uudelleen työllistymisen rajoitteiden kanssa uusiksi, jäisittekö suhteeseen?
Mielenkiinnosta ihan kysy, sillä tuttavapiirissä tällainen tilanne. Osa pitää sairastunutta osapuolta laiskana, mutta kun vierestä olen seurannut häntä ja tuntemuksia siitä miten ei toistaiseksi pysty rajoitteiden kanssa elämään normaalisti (mm. syyllisyyttä), niin tuntuu pahalta näiden ilkeilijöiden kommentit. Sairastuneen osapuolen puoliso pysynyt hänen rinnallaan, mikä on minusta sitä rakkautta. Ovat toistensa tukena tasapuolisesti.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Niin myötä - kuin vastoinkäymisissä olen aikoinaan luvannut olla tukena. Ja lupausta ei saa pettää.
Voi sen lupaukseksekin tulkita, jotkut jopa sanovat vannoneensa. Oikeasti vihittäessä tahdotaan rakastaa. Tahdon, on se mitä vastataan kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Mies oli pitkäaikaistyötön kun tavattiin, uudelleenkouluttautui ja sai vakituisen työpaikan. En näe työkyvyn ja ihmissuhteen laadun välillä juuri yhteyttä. Toki sairastuminen voi heijastua myös muuhun jaksamiseen ja tätä kautta myös kotiin ja parisuhteeseen, mutta sekin riippuu ihmisestä ja sairauden laadusta.
Onkohan melkein kaikki "kyllä jäisin parisuhteeseen" vastanneet naisia? Miinus tuo yksi ja sen mies, jonka mielestä sairastuneen puolison hoivaaminen pilaa koko perheen elämän ja täten sairastunut pitäisi jättää oman onnensa nojaan.
Tottakai jäisin. Olen luvannut tahtoa rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä ilman, että se on väkinäistä ja vastenmielistä.
Minulle olisi haaksirikko joutua eroon rakkaasta puolisostani 🥰
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Jotain se lupaus merkitsee.
Tottakai pysyisin puolisoni rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme ole edes naimisissa, mutta mieheni jäi silti rinnalle kun sairastuin. Seitsemän vuotta olin todella huonossa kunnossa, joista neljä olin täysin työkyvyttömänä. Elimme hänen palkallaan ja minun tuilla. Kertaakaan mies ei edes ehdottanut eroa, vaikka siitä kysyin muutaman kerran. Sanoi vaan rakastavansa edelleen ja jotenkin tiesi, että se on vain vaihe vaikka venyikin vuosien mittaiseksi. Viimein sain lääkityksen, joka helpotti oloa ja olen nyt jo lähes normaalikunnossa. Mutta onhan sillä sairastuneellakin oma osansa siihen, että suhde jatkuu. Jos valitusvirsi alkaa heti toisen tullessa töistä kotiin, ei sellaista kukaan jaksa.
Jäisin tietenkin.
Jos olisi kyse liikkumista haittaavasta vaivasta voisi tulla vaikeuksia kun mieheni on paljon kookkaampi kuin minä, tuskin jaksaisin siirrellä.
Meillä minä olen ollut vuoden tk eläkkeellä ja sitä ennen jo poissa töistä sairauden takia 4v. Hyvin meillä menee, tässä omissa ympyröissä ja omalla tahdilla selviän hyvin. Mieheni tekee töitä kotona joten on tosi kivaa olla tässä yhdessä.
Nuorempana tilanne voisi olla raskaampi, me jo +/- 60 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäisin. En ole itsekäs, joka ajattelee minä ja mun ainut elämä. Yhtä lailla mun miehellä on ainut elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.
Tutkitusti toisinpäin, koska miehet opiskelevat kovapalkkaisimmille aloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitän puoliso Sanan: On avioliitossa oleva henkilö?En osaa sanoa kun en tilanne tunne, on vain sinun juoruaminen ja arvostelu toisista ihmisitä? Eli sinä alennat ihmiset ja nostat itsesi jalustalle tällä!
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä töissä sattuneen onnettomuuden takia. Ihan yhtä rakas tuo on minulle kävi töissä tai ei.
Noista saa rahaa kyllä hyvin, koska se eläke maksetaan saamatta jääneiden tulojen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.
Onko tämä jokin itsekeskeinen Helsinki-tutkimus? Tunnen useita keski-ikäisiä naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään ja yhdenkään mies ei ole jättänyt. Ja sittemmin naiset ovat parantuneet ja samat miehet edelleen.
Se on tilastollisesti edustava tutkimus, josta on vakioitu pois muiden tekijöiden, kuten vaikkapa sen helsinkiläisyyden, vaikutus. Ihminellä yksilönä on vapaa tahto, joten se että sinä tai minä tunnemme toisin toimineita ihmisiä, ei muuta suurta kuvaa. Minä btw tunnen maanviljelijän, joka jätti vaimonsa, kun siitä ei sairastuttuaan enää "ollut työihmiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.
Onko tämä jokin itsekeskeinen Helsinki-tutkimus? Tunnen useita keski-ikäisiä naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään ja yhdenkään mies ei ole jättänyt. Ja sittemmin naiset ovat parantuneet ja samat miehet edelleen.
Rintasyöpä on täysin eri asia kuin mitä tässä tarkoitettiin. Siinä on kohtalaisen hyvä ennuste parantua suht koht entiselleen. Tai sitten toisaalta saattaa kuolla pois. Ihan eri asia kuin vaikkapa joku krooninen selkävaiva joka ei tule koskaan menemään pois ja aiheuttaa kipua ja rajoitteita päivästä toiseen vuosikymmeniä.
Itse jäisin jos mieheni sairastuisi, ellei kyseessä olisi joku luonteen täysin muuttava muistisairaus/aivovamma. Myös siinä tapauksessa lähtisin jos krooninen kipu tekisi hänestä ilkeän ja vihaisen, niinkin nimittäin joskus käy. Mutta niin kauan kuin on suurinpiirtein oma itsensä, niin en välitä, pystyykö käymään töissä tai liikkumaan helposti tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen jossa mies jätti vaimonsa kun vaimo sairastui vakavasti. Tämän naisen kuolemaa seuranneella viikolla meni naimisiin uuden nuorikkonsa kanssa. Miehen ja edesmenneen naisen yhteinen lapsi ei ole tekemisissä isänsä kanssa, ilmeisistä syistä.
Pakko sanoa että aika optimistiselle omiin silmiini näyttää nämä veikkaukset, joissa tiedetään ja vannotaan että vaikka toinen nelikymppisenä halvautuisi, joutuisi täysin hoidettavaksi ja kenties samalla katkeroituisi niin että kiitokseksi saisi lähinnä moitetta, niin silti ikuisesti rakastaisi ja velvollisuudentuntoisena uhraisi pitkänkin loppuelämänsä toisen hoitamiseksi. Varmasti jokainen mieluusti olisi näin enkelimäinen, mutta monenko osalta tämä toteutuisi tositilanteessa?
On helppo vannoa ja arvostella muita päätöksist, joiden eteen ei itse koskaan ole oikeasti joutunut.
Vierailija kirjoitti:
Käsitän puoliso Sanan: On avioliitossa oleva henkilö?En osaa sanoa kun en tilanne tunne, on vain sinun juoruaminen ja arvostelu toisista ihmisitä? Eli sinä alennat ihmiset ja nostat itsesi jalustalle tällä!
Mitähän sinä sekoilet? Kuka täällä erikseen on itseään jalustalle nostanut sekä halveksinut?
Kyllähän tällä haetaan sitä mitä näissä parinetsintäketjuissa pyöritellään koko ajan, eli että pitäisi näyttää tietynlaiselta, ja olla tietynlainen tietyillä tavoin jotta suhde olisi ylipäätään mahdollista solmia.
Vaikka tosiasiassa jokainen kyllä tietää mitä on parisuhde ja rakkaus, ja välittäminen.