Jos puolisonne menettäisi sairastumisen myötä työkykynsä, jäisittekö suhteeseen?

En minä mennyt naimisiin sillä periaatteella, että ollaan tässä nyt niin kauan kuin terveys ja talous ovat kunnossa ja sitten kun ei ole niin lähden.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jäisin. MUTTA, olen sivusta nähnyt, että joskus näissä tapauksissa on ihan oikeasti kyseessä laiskuus. Esimerkiksi äitini on sairastunut syöpään ja hän heittäytyi marttyyrimaisesti heti sänkypotilaaksi, josta seurasi sitten veritulppa. Lääkärikin torui häntä, että vaikka onkin sairas niin ei saa pelkästään makoilla, siitä seuraa juuri noita veritulppia. Hän pystyy kyllä liikkumaan ja tekemään esimerkiksi ruokaa, mutta mieluummin passuuttaa kaikki pienetkin liikahdukset muilla, eli miehellään ja lapsillaan. Itse makoilee kuin Kleopatra divaanillaan. Siinä menee tosi nopeasti huonoon kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Jäisin jos puolison luonne ei muutu esim. pura pahaoloaan minuun

Kyllä sairauksissa aina luonne muuttuu jonkin verran. Eikä yleensä positiiviseen suuntaan. Sehän siinä omaishoitajuudessa on usein se raskain puoli. Teet kaikkesi toisen eteen ja silti se ei ole kirkas kuin aurinko.

Vierailija kirjoitti:

Me on miehen kanssa sovittu että jos jompikumpi sairastuu tai vammautuu vakavasti tai kroonisesti, otamme eron emmekä ala pilata omaa ja lasten loppuelämää. Terveen puoliskon ei tarvitse ruveta hoitamaan toista ja katkeroitua siitä, vaan voi jatkaa elämäänsä.

Tässä tuttavani tilanteessa sairastunut ei siis ole hoidettavana. Ei vain kipujen ja rajoitteiden takia pysty elämään kuten ennen sairastumista, sairauksia kun on erilaisia. Sanonta siitä, että terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää, pitää kyllä paikkansa. Tuo siis tuttavani suusta.

Ap

Totta kai jäisin. Meidän suhde on kestänyt jo paljon ja se kestää kyllä puolison työkyvyttömyydenkin.

Puolisoni oli jollain osatyökyvyttömyys- mikälie eläkkeellä jo, kun tapasimme. Eli saa jonkin verran eläkettä, en tiedä kuinka paljon, ja lisäksi saa ansaita jonkin verran yritystuloja.

Niin myötä - kuin vastoinkäymisissä olen aikoinaan luvannut olla tukena. Ja lupausta ei saa pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäisin jos puolison luonne ei muutu esim. pura pahaoloaan minuun

Kyllä sairauksissa aina luonne muuttuu jonkin verran. Eikä yleensä positiiviseen suuntaan. Sehän siinä omaishoitajuudessa on usein se raskain puoli. Teet kaikkesi toisen eteen ja silti se ei ole kirkas kuin aurinko.

Riippuu varmaan myös sairauksen luonteesta, eli miten kovista kivuista kyse, onko ihan sänkypotilas vai onko edes jonkilainen toimintakyky, onko psyykkisiä oireita yms. Kaikki sairastuneet eivät tarvitse omaishoitajaa.

Otsikon kysymykseen vastaten, kyllä jäisin. En minä raha tai terveyden takia mennyt naimisiin. Kyllä se ihminen omana persoonana ja ajatusmaailmaltaan teki vaikutuksen.

Näin on tapahtunut minulle ja tosiaankin olen jäänyt suhteeseen, koska RAKASTAN miestäni. Minulle on kummallinen ajatus että parisuhteen määrittäisi toisen tuottavuus. Ei sitä määritä se, vaan RAKKAUS

Vierailija kirjoitti:

Me on miehen kanssa sovittu että jos jompikumpi sairastuu tai vammautuu vakavasti tai kroonisesti, otamme eron emmekä ala pilata omaa ja lasten loppuelämää. Terveen puoliskon ei tarvitse ruveta hoitamaan toista ja katkeroitua siitä, vaan voi jatkaa elämäänsä.

Minulle olisi kunnia-asia hoitaa rakkain ihmiseni loppuun asti. En voisi katsoa itseäni peiliin jos en niin tekisi

Vierailija kirjoitti:

Ilman muuta jäisin, tietysti.

Olisi ihana päästä itsekkin vaikka sairaseläkkeelle jo ajoissa, vaikka 45. Sillä rahalla kyllä pärjää ja voisi viettää vapaa aikansa miten haluaa.

Olen itse terve mutta kyllä korpeaa tällaiset idiootit. Jaa että olisi ihanaa olla nelikymppisenä niin sairas, ettei pysty töihin! Luuletko, että sairaseläke myönnetään ilman syytä? Yleensä sairaseläkkeellä olevan ihmisen toimintakyky on selvästi rajoittunut. Monella on kipuja tai muuta epämukavuutta, lääkityksiä sivuvaikutuksineen jne. Kuka hullu toivoo itselleen sairautta? Vain ihminen joka ei tajua, mitä sairaus tarkoittaa. Ei sairas voi yleensä ilman rajoitteita päättää, mitä tekee. Moni asia kuten esimerkiksi liikunta tai paikasta toiseen siirtyminen voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Ehkä ne käsityötkään eivät enää onnistu reumaattisilla käsillä tai kivut vievät voimat. Ehkä eläke on myönnetty siksi aikaa, kun syövän leviämistä odotellaan. Kenties on mennyt kuulo tai näkö, ehkä ruoka ei pysy sisällä. Tai sitten on mennyt mielenterveys. Ah ihanaa.

Ei rakasta ihmistä jätetä sairauden takia! Eikä varsinkaan, jos kyse on VAIN työkyvyn menettämisestä!

Se on eri asia, jos yhdessä päätetään erota, kun toisen nuorena sairastuminen vakavasti estää esim. saamasta lapsia, joita toinen kovasti toivoo. Tai jos on jo lapsia ja sopuisa ero on taloudellisesti kannattavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Me on miehen kanssa sovittu että jos jompikumpi sairastuu tai vammautuu vakavasti tai kroonisesti, otamme eron emmekä ala pilata omaa ja lasten loppuelämää. Terveen puoliskon ei tarvitse ruveta hoitamaan toista ja katkeroitua siitä, vaan voi jatkaa elämäänsä.

Sitä voi olla myös katkeroitumatta ja jäädä...

Minulla todennäköisesti tulee olemaan sellainen tilanne 5-10 vuoden kuluttua. Miehellä oli jo etenevä krooninen sairaus kun tapasimme, sillä hetkellä ja vielä nytkin melko oireettomana. Mutta rakkaudesta menin naimisiin, en siksi että toinen minua elättäisi työn tekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on miehen kanssa sovittu että jos jompikumpi sairastuu tai vammautuu vakavasti tai kroonisesti, otamme eron emmekä ala pilata omaa ja lasten loppuelämää. Terveen puoliskon ei tarvitse ruveta hoitamaan toista ja katkeroitua siitä, vaan voi jatkaa elämäänsä.

Sitä voi olla myös katkeroitumatta ja jäädä...

Minulla todennäköisesti tulee olemaan sellainen tilanne 5-10 vuoden kuluttua. Miehellä oli jo etenevä krooninen sairaus kun tapasimme, sillä hetkellä ja vielä nytkin melko oireettomana. Mutta rakkaudesta menin naimisiin, en siksi että toinen minua elättäisi työn tekemisellä.

Arvostan ja ymmärrän. Miten voisi jatkaa elämää ilman toista?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on miehen kanssa sovittu että jos jompikumpi sairastuu tai vammautuu vakavasti tai kroonisesti, otamme eron emmekä ala pilata omaa ja lasten loppuelämää. Terveen puoliskon ei tarvitse ruveta hoitamaan toista ja katkeroitua siitä, vaan voi jatkaa elämäänsä.

Minulle olisi kunnia-asia hoitaa rakkain ihmiseni loppuun asti. En voisi katsoa itseäni peiliin jos en niin tekisi

Mä en oikein ymmärrä miten tuo käytännössä edes menisi? Sori beibe, mutta sä alat olla vähän liian huonossa hapessa mun tarpeisiini, joten eiköhän erota, kuten sovittiin tässä tilanteessa tapahtuvan? Pidä sä tuo irtaimisto ja mä pidän auton, kun ethän sä reppana pysty enää ajamaankaan. Ja soita taksi kun pitää seuraavaksi mennä päivystykseen

Noniin, moikka, pärjäile! Lapsilta terkkuja!

Oli takuulla miehen kirjoittama kommentti. (Joka tulee seuraavaksi sanomaan, että eipä ollut)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.

Onko tämä jokin itsekeskeinen Helsinki-tutkimus? Tunnen useita keski-ikäisiä naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään ja yhdenkään mies ei ole jättänyt. Ja sittemmin naiset ovat parantuneet ja samat miehet edelleen.

Rintasyöpä ei ole sama, kuin vakavasti vammautunut. 

Mutta tuo on ihan laajasti tehty tutkimus, ei pelkästään Suomessa oleva. 

Ja ei se tutkimus tarkoita, ettäkö kaikki lähtevät, mutta todennäköisemmin mies lähtee naisten sairastuttua, kuin että nainen jättäisi miehen. Näin ollen se, ettei sinulla ole tuollaista kokemusta ei tarkoita, ettäkö näin olisi. Vähän sama, kuin sanoisi että kännissä ajaminen kohottaa riskiä joutua auto-onnettomuuteen, mutta sinä sanoisit että tiedät useamman kännissä ajavan, joka ei ole ollut onnettomuudessa. Ei tämä tarkoita, ettäkö tuo aiempi väittämä olisi totta, sinulla ystävilläsi on vain ollut onni onnettomuudessa. 

Rintasyöpään kuolee edelleen tänä päivänä naisia, joten jotkin heistä ovat todellakin vammautuneita ennen kuolemaansa. Silti yksikään tuntemani mies ei ole jättänyt vaimoaan. Veikkaisin että näissä pinnallisissa piireissä joissa ulkonäkö ja urheilullisuus on ykkösprioriteetti, näin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai jäisin. Meidän suhde on kestänyt jo paljon ja se kestää kyllä puolison työkyvyttömyydenkin.

Itse asiassa työkyvyttömyys on murheista pienimpiä kun tulee oikeita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.

Onko tämä jokin itsekeskeinen Helsinki-tutkimus? Tunnen useita keski-ikäisiä naisia, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään ja yhdenkään mies ei ole jättänyt. Ja sittemmin naiset ovat parantuneet ja samat miehet edelleen.

Rintasyöpä ei ole sama, kuin vakavasti vammautunut. 

Mutta tuo on ihan laajasti tehty tutkimus, ei pelkästään Suomessa oleva. 

Ja ei se tutkimus tarkoita, ettäkö kaikki lähtevät, mutta todennäköisemmin mies lähtee naisten sairastuttua, kuin että nainen jättäisi miehen. Näin ollen se, ettei sinulla ole tuollaista kokemusta ei tarkoita, ettäkö näin olisi. Vähän sama, kuin sanoisi että kännissä ajaminen kohottaa riskiä joutua auto-onnettomuuteen, mutta sinä sanoisit että tiedät useamman kännissä ajavan, joka ei ole ollut onnettomuudessa. Ei tämä tarkoita, ettäkö tuo aiempi väittämä olisi totta, sinulla ystävilläsi on vain ollut onni onnettomuudessa. 

Rintasyöpään kuolee edelleen tänä päivänä naisia, joten jotkin heistä ovat todellakin vammautuneita ennen kuolemaansa. Silti yksikään tuntemani mies ei ole jättänyt vaimoaan. Veikkaisin että näissä pinnallisissa piireissä joissa ulkonäkö ja urheilullisuus on ykkösprioriteetti, näin tapahtuu.

Mun työkaveri kuoli rintasyöpään, koska kahden syöpähoidon jälkeen syöpä oli lähettänyt etäpesäkkeitä aivoihin, eikä niitä enää voitu leikata. Hän kertoi että siellä vertaistukiryhmässä monella mies oli jättänyt siinä vaiheessa kun tissit leikataan pois. Hänen oma miehensä ei jättänyt. Minusta noissa tapauksissa ei ole ollut kyseessä aito rakkaus alunperinkään. Mutta ei ole kivaa tajuta se asia siinä elämäntilanteessa kun miestä eniten tarvitsisi, lasten saamisen jälkeen.

Vähän riippuu olisiko hän ihan toimintakyvytön. Jos pystyisi toimimaan itsenäisesti ja vaikka hankkimaan jonkun muun työn tms. niin ehkä suhdekin toimisi.

Puolison kanssa ollaan kuitenkin sovittu, että kumpikin on vapaa jatkamaan elämäänsä, jos toinen menee ihan hoidettavaan kuntoon.

Siellä hoitokodissakin vaikka voi vierailla päivittäin ja rakastaa toista, vaikka elämä sen ulkopuolella jatkuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti naiset jäävät sairaan miehen luokse, mutta miehet usein lähtevät ja jättävät, varsinkin jos vaimo on vammautunut vakavasti.

Reppana miehet ei kestä sitä että pitäis ees oma ruokansa lämmittää.