Puran työsuhteen koeajalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet vaan sitten hitaasti ne hommasi eli siinä tahdissa kuin pystyt. Jos työnantaja toteaa tämän vuoksi, ettet sovellu työhön ja purkaa työsuhteen, niin ei siitä tule sinulle mitään karenssia.

Tämä oli ideana, tehdä siinä tahdissa kuin pystyn, mutta silti aloin saamaan rytmihäiriöitä ja silloin tiedän että joku asia ei sovi minulle. Siksi on pakko lähteä itse nyt. Ap

Tämä on ihan stressiperäinen reaktio. En tiedä ikääsi tai terveyttäsi, mutta voisi sanoa, että on ihan normaaliakin stressata uudessa työssä, kun ei vielä osaa kaikkea. Juttelu psykologilla voisi jo auttaa paljon asiaan. Todennäköisesti olet herkkä stressaamaan muutenkin ja reagoimaan fyysisesti. Taloushallinnon alalla tarvii olla tiettyä nopeutta rutiiniomaisissa töissä, mutta se tulee sitten kun osaa ne perusasiat. Reilu kuukausi on vielä todella lyhyt aika sellaiseen. En oikeestaan edes tiedä, mikä olisi sellainen työ, jossa ei olisi joskus kiirettä....

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne psykologit auttaa vain hetken ja sitten sama ongelma jatkuu. Itse olen kova stressaamaan ja olen sen takia kärsinyt unettomuudesta ja rytmihäiriöistä. Kahdessa eri työpaikassa olen käynyt puhumassa asiasta muutaman käynnin psykologilla. Se on auttanut lähinnä siksi, että saa purkaa mieltään jollekin ammattilaiselle, mutta mitään eväitä ongelman ratkaisemiseksi en ole saanut. Tälläkin hetkellä taas paha unettomuusongelma päällä. Omaa luonnettani en voi muuttaa, enkä myöskään tehdä työtä niin kuin itseäni huvittaa, vaan työpaikat ja työyhteisöt määrittelevät sitä työtä hyvin pitkälle, ja painetta tulee väkisin.

Koen asia juuri samalla tavalla. Olen ollut aiemmin hektisessä työssä ja ei ollut ongelmaa. Mutta kun se tilanne jatkuu liian pitkään, keho reagoi. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin se reagoi. Työ ei muutu ihmisten mukaan, vaan ihmisten pitää mukautua työhön ja minä en vaan pysty mukautumaan tuohon työhön, joten hakeudun muualle. Onhan se työnantajallekin parempi asia, että saa tilalle esim. nopeamman henkilön. Ap

Minä myös olen ollut aiemmin pitkään erittäin hetkisessä työssä ja sinällään sopiva kiire on ihan ok, koska koen silloin saavani eniten asioita aikaan. Mutta tähän kiireen keskellä työskentelyyn vaikuttaa kyllä todella paljon se kokemus, kun hallitset työhön liittyvät asiat niin silloin asioita on helpompi priorisoida yms. Silloin kun kaikki on uutta ja työtä on liikaa, niin se tuntuu vain siltä kuin joku valtameri vyöryisi yli ja yrität vain pysyä pinnalla että et hukkuisi. Terveyden menettäminen on liian iso hinta sille, että yrität pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teet vaan sitten hitaasti ne hommasi eli siinä tahdissa kuin pystyt. Jos työnantaja toteaa tämän vuoksi, ettet sovellu työhön ja purkaa työsuhteen, niin ei siitä tule sinulle mitään karenssia.

Tämä oli ideana, tehdä siinä tahdissa kuin pystyn, mutta silti aloin saamaan rytmihäiriöitä ja silloin tiedän että joku asia ei sovi minulle. Siksi on pakko lähteä itse nyt. Ap

Tämä on ihan stressiperäinen reaktio. En tiedä ikääsi tai terveyttäsi, mutta voisi sanoa, että on ihan normaaliakin stressata uudessa työssä, kun ei vielä osaa kaikkea. Juttelu psykologilla voisi jo auttaa paljon asiaan. Todennäköisesti olet herkkä stressaamaan muutenkin ja reagoimaan fyysisesti. Taloushallinnon alalla tarvii olla tiettyä nopeutta rutiiniomaisissa töissä, mutta se tulee sitten kun osaa ne perusasiat. Reilu kuukausi on vielä todella lyhyt aika sellaiseen. En oikeestaan edes tiedä, mikä olisi sellainen työ, jossa ei olisi joskus kiirettä....

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ne psykologit auttaa vain hetken ja sitten sama ongelma jatkuu. Itse olen kova stressaamaan ja olen sen takia kärsinyt unettomuudesta ja rytmihäiriöistä. Kahdessa eri työpaikassa olen käynyt puhumassa asiasta muutaman käynnin psykologilla. Se on auttanut lähinnä siksi, että saa purkaa mieltään jollekin ammattilaiselle, mutta mitään eväitä ongelman ratkaisemiseksi en ole saanut. Tälläkin hetkellä taas paha unettomuusongelma päällä. Omaa luonnettani en voi muuttaa, enkä myöskään tehdä työtä niin kuin itseäni huvittaa, vaan työpaikat ja työyhteisöt määrittelevät sitä työtä hyvin pitkälle, ja painetta tulee väkisin.

Koen asia juuri samalla tavalla. Olen ollut aiemmin hektisessä työssä ja ei ollut ongelmaa. Mutta kun se tilanne jatkuu liian pitkään, keho reagoi. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmin se reagoi. Työ ei muutu ihmisten mukaan, vaan ihmisten pitää mukautua työhön ja minä en vaan pysty mukautumaan tuohon työhön, joten hakeudun muualle. Onhan se työnantajallekin parempi asia, että saa tilalle esim. nopeamman henkilön. Ap

Minä myös olen ollut aiemmin pitkään erittäin hetkisessä työssä ja sinällään sopiva kiire on ihan ok, koska koen silloin saavani eniten asioita aikaan. Mutta tähän kiireen keskellä työskentelyyn vaikuttaa kyllä todella paljon se kokemus, kun hallitset työhön liittyvät asiat niin silloin asioita on helpompi priorisoida yms. Silloin kun kaikki on uutta ja työtä on liikaa, niin se tuntuu vain siltä kuin joku valtameri vyöryisi yli ja yrität vain pysyä pinnalla että et hukkuisi. Terveyden menettäminen on liian iso hinta sille, että yrität pärjätä.

Juuri näin. Olen miettinyt myös alkuhankaluuden jälkeistä aikaa, kun asiat olisivat hallussa. Perustyössä on rutiini, joka tulee selkärangasta ja välillä ns. erikoistilanteita, jotka tuovat vaihteluja ja toisinaan on kiireempi jakso, joka on ymmärrettävää. Ihan ok tilanne. Mutta työmäärä tulee kasvamaan toisen henkilön poislähdön vuoksi ja tuo työ on nyt koko ajan hektistä ja sen päälle tulee vielä jakso, joka on vielä hektisempää. Minun terveys ei vaan sovellu tuolle alalle. Sinänsä harmittaa, koska tykkäisin työstä. Ja nyt ollaan siis siinä pisteessä, etten voi pakottaa itseäni enempää, koska sydäntäni en saa kuriin millään pillerin popsimisella tai jutustelulla. Ap

Jos nyt lopetat jo kuukauden jälkeen, niin uuden paikan saaminen tulee olemaan vaikeampaa.

Ja edelleen kuukausi on todella lyhyt aika. Kerroit, että esi miesbon jo tullut puolitiehen vastaankin keventämällä työtäsi. Se auttoi ja otit sitten lisää tehtäviä hoitaaksesi. Onko ongelma nyt lähinnä tämä työkaveri, perehdettyjä? Ehkä henkilökemiat vain ei kohtaa, mutta onko se tässä vaiheessa syy lopettaa?

Omaa stressin hallintakeinoja voi ja pystyy opettelemaan. Mitä sinä ap olet itse tehnyt hallitaksesi stressiä? Miten pyrit purkamaan sitä ja millä keinoin palaudut vapaa-ajalla?

Mille alalle ajattelit vaihtaa, jos tämä ala kerta on sinulle vain liikaa? Oletko edes ajatellut vielä opintoja?

Tuntuu, että jotkut ihmiset vain luovuttaa ehkä liian helposti, kun joutuvat pois mukavuusalueeltaan...

Kuukausi on kyllä todella lyhyt aika ja kukaan ei voi olla uudessa työpaikassa valmis vielä kuukauden jälkeen. Siinä vaiheessa kaikilla on vielä uudessa työpaikassa epävarmuutta ja stressiä. Työpaikan vaihto on kuitenkin iso elämänmuutos, johon kestää aikansa sopeutua. Olet vasta opettelemassa ja (riippuen toki työstä ja työnkuvasta) usein saattaa mennä vuosikin/tilikausi, että pääsee oikeasti töihin kunnolla sisään. Katsoisin nyt ilman muuta vähintään sen koeajan ja tekisin ratkaisuja vasta sitten. Minusta olet nyt hätiköimässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aloittanut uudessa työpaikassa ja työssä keväällä. Alku meni hyvin ja minua perehdytettiin työtehtäviin, mutta nyt kun koeaika lähenee loppuaan niin olen aika lailla omillani. Joka päivä ja viikko tulee kuitenkin uusia asioita, joista en ole kuullutkaan aikaisemmin, ja jotka pitäisi osata tehdä oikein. Saan apua erikseen pyytämällä työkavereiltani, mutta ihan jokaista asiaa ei vain kehtaa kysyä. Päivät venyvät kun aika menee siihen että yritän etsiä tietoa miten asiat pitäisi tehdä, ja alan olla ihan loppu jo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esihenkilöni kanssa olen tästä asiasta myös puhunut ja hän on kyllä kuunnellut, mutta ei voi vaikuttaa siihen että työt on hoidettava ja asiakkaat palveltava. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, mutta en tiedä kuinka kauan enää jaksan.

On ihan ok kysyä apua vielä koeajankin jälkeen. Se, että ei ole enää nimettyä perehdyttää tai perehdytys on jo ns hoidettu, ei tietenkään tarkoita sitä, ettei saisi kysyä uusia asioita. Ja on fiksumpaakin kysyä kuin yrittää yksin epätoivoisesti pärjätä ja venyttää sen vuoksi päivää.

Minunkin koeaikanloppui 4 kk sitten, mutta edelleen kysyn uusista asioista. Toisen työkaverin koeaika loppui 2 vuotta sitten ja hänkin pyytää ja kysyy apua, yleensä monta kertaa päivässä. Ja näin kuuluukin tehdä ja työkaverit sanoo, että pitääkin kysyä, ettei tee väärin. Tottakai siinä tarvitsee olla itse aloitteellinen ja kysyä ja ihan erikseen. Ei kaikkea vaan voi eikä pidäkään oppia sen koeajan puitteissa, se ei ole se idea siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse aloittanut uudessa työpaikassa ja työssä keväällä. Alku meni hyvin ja minua perehdytettiin työtehtäviin, mutta nyt kun koeaika lähenee loppuaan niin olen aika lailla omillani. Joka päivä ja viikko tulee kuitenkin uusia asioita, joista en ole kuullutkaan aikaisemmin, ja jotka pitäisi osata tehdä oikein. Saan apua erikseen pyytämällä työkavereiltani, mutta ihan jokaista asiaa ei vain kehtaa kysyä. Päivät venyvät kun aika menee siihen että yritän etsiä tietoa miten asiat pitäisi tehdä, ja alan olla ihan loppu jo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Esihenkilöni kanssa olen tästä asiasta myös puhunut ja hän on kyllä kuunnellut, mutta ei voi vaikuttaa siihen että työt on hoidettava ja asiakkaat palveltava. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, mutta en tiedä kuinka kauan enää jaksan.

On ihan ok kysyä apua vielä koeajankin jälkeen. Se, että ei ole enää nimettyä perehdyttää tai perehdytys on jo ns hoidettu, ei tietenkään tarkoita sitä, ettei saisi kysyä uusia asioita. Ja on fiksumpaakin kysyä kuin yrittää yksin epätoivoisesti pärjätä ja venyttää sen vuoksi päivää.

Minunkin koeaikanloppui 4 kk sitten, mutta edelleen kysyn uusista asioista. Toisen työkaverin koeaika loppui 2 vuotta sitten ja hänkin pyytää ja kysyy apua, yleensä monta kertaa päivässä. Ja näin kuuluukin tehdä ja työkaverit sanoo, että pitääkin kysyä, ettei tee väärin. Tottakai siinä tarvitsee olla itse aloitteellinen ja kysyä ja ihan erikseen. Ei kaikkea vaan voi eikä pidäkään oppia sen koeajan puitteissa, se ei ole se idea siinä.

Näin juuri. Itse olen ollut uudessa työssä nyt 7kk ja joka päivä joudun kysymään. En ole ainoa. Siksi meidän työpaikalla on tehty oma Teams ryhmä, jossa saa kysyä apua. Siellä sitten se neuvoo, kuka osaa. Joka päivä siellä joku kysyy jotain. Myös konkarit. Voisitko yrittää ehdottaa tällaista järjestelyä?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt lopetat jo kuukauden jälkeen, niin uuden paikan saaminen tulee olemaan vaikeampaa.

Ja edelleen kuukausi on todella lyhyt aika. Kerroit, että esi miesbon jo tullut puolitiehen vastaankin keventämällä työtäsi. Se auttoi ja otit sitten lisää tehtäviä hoitaaksesi. Onko ongelma nyt lähinnä tämä työkaveri, perehdettyjä? Ehkä henkilökemiat vain ei kohtaa, mutta onko se tässä vaiheessa syy lopettaa?

Omaa stressin hallintakeinoja voi ja pystyy opettelemaan. Mitä sinä ap olet itse tehnyt hallitaksesi stressiä? Miten pyrit purkamaan sitä ja millä keinoin palaudut vapaa-ajalla?

Mille alalle ajattelit vaihtaa, jos tämä ala kerta on sinulle vain liikaa? Oletko edes ajatellut vielä opintoja?

Tuntuu, että jotkut ihmiset vain luovuttaa ehkä liian helposti, kun joutuvat pois mukavuusalueeltaan...

Minulla ei ole kenenkään kanssa työpaikalla ongelmia. Tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, myös perehdyttäjäni. Ja minun kohdalla ei ole kysymys siitä että olisin hetkellisesti mukavuusalueen ulkopuolella, olen siellä aina, koska tykkään opetella koko ajan esim. uusia asioita vapaa-ajallakin. Esimies kevensi työtehtäviä, mutta sen oli tarkoitus ollakin vain väliaikainen vaihe, pysyvästi niitä ei voi pudottaa pois. Minun mielestäni moni ihminen kituuttaa terveytensä kustannuksella väärässä työpaikassa ja jotkut sairastuvat lopullisesti, kun eivät uskalla lähteä joko rahan takia pois, tai pelkäävät etteivät saa uutta työtä tilalle. Itse olen rauhoittanut viikonloput täysin perheelle, levolle ja mukavien asioiden tekemiseen. Viikonloppuisin ei särjekään päätä, eikä sydän pamppaile miten sattuu. Viikolla tilanne on sitten ihan toinen, töiden jälkeen käyn kaupassa, laitan ruokaa ja sen jälkeen on pakko mennä jo nukkumaan ja toivoa että keho rauhottuu edes yön aikana. Ap

Itse olen uupunut nyt vuosien jälkeen työssäni ja haluaisin pois. En ole koskaan ollut työttömänä, joten kynnys irtisanoutua on suuri. Toisaalta ei ole nyt voimia ryhtyä uuden työpaikan hakuun, kun ei ole voimia esittää tehokasta ja motivoitunutta työhaastattelijalle.

Eli, jos työtön työnhakija ei olisi joku järjestelmän orja ja likasanko, niin jättäytyisin heti työttömäksi ja katselisin muutaman kuukauden päästä tuorein mielin uutta paikkaa. Tämä edellyttäisi, että ei olisi mitään karenssia, vaan olisi hyväksyttävää välillä ottaa näitä hengähdystaukoja ja etsiä uusi työpaikka, ilman että joutuu byrokratian ja pompottelun kohteeksi.

Näen siis vaihtoehtona, että työnantajani potkisi minut ulos omasta aloitteestaan. Sitä ei helposti tapahdu, mutta jos nyt alan vastoin moraaliani laiskottelemaan kunnolla töissä ja oleman tavoittamattomissa, niin ehkä he päätyvät irtisanomaan minut.

Haluaisin toisaalta katsoa hetken aikaa, mutta kun tämä sydän. Nyt viikonloppuna olo on hyvä, ei pamppaile. Mutta en tiedä uskallanko mennä enää maanantaina töihin. En haluaisi enempää leikkiä terveydelläni... Ap