mistä olet ylpeä lapsessasi? (ulkonäkö, äly, lahjakkuus). Minun lapseni on...
...hentorakenteinen ja jotenkin mie olen ylpiä siitä. tyttö myös on aika nopea järjenjuoksultaan ja osaa monia taitoja mitä ikäisensä eivät osaa, esim. vähän lukea. ja kadehdin naapurin kakrun kiharoita. omalla ohut suora tukka.
sairas äitliiini
Kommentit (7)
Yksittäisistä piirteistä minua ehkä eniten ilahduttaa sosiaalisuus. Itse en ole sosiaalisesti taitava, joten tiedän miten paljon se voi hankaloittaa elämää. JOtenkin ajattelen, että sosiaaliset ihmiset ovat ehkä kuitenkin onnellisimpia, koska heille riittää iloa kaikkialla missä on muita ihmisiä.
No, välillä tietysti nahistelevatkin, mutta enimmäkseen sisarusten yhteispeliä saa ylpeänä ihastella :-)
Eikä vaikuta tyhmänsorttiseltakaan ja on kilttikin vielä :) Oon ylpeä kyllä lapsessa kaikesta, vaikka tiedän että joissain asioissa tottakai muut on parempia kuin hän, ei kuitenkaan haittaa yhtään!
- ihan kokonaisuudessaan.
Ehkä olen ylpeä siitä, että se on vielä älyttömän söpö... ja hieman erikoisen näköinen (sukujuuret puoliks kaukana idässä), eli erottuu joukosta.
parasta on sen tempperamentti, sosiaalisuus ja kauneus (ok, ehkä tuleva pissis...) ja hyvä matikkapää.
Kuopuksesta on vaikea vielä sanoa, luonnetta silläkin tuntuu riittävän niin että tässä maailmassa pärjää eikä sekään oo paha kattella ;)
En ymmärrä miksi äiti ei saisi luetella lapsensa hyviä puolia, kuten jotkut tähänkin ketjuun vastanneet tuntuvat ajattelevan..
että lapseni ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Perintötekijöidenkin puolesta heillä on kyllä hyvät edellytykset siihen.
Sääliksi käy teidän pienokaisia! Oma lapseni on TÄYDELLINEN! Myös niine heikkouksineen..