Lue keskustelun säännöt.
Aspergerit: rehellisesti, koetteko tarvitsevanne minkäänlaista tukea tai apua?
08.09.2022 |
Kun täällä ovat monet kirjoittaneet, etteivät he itse tai heidän lapsensa koe itse kärsivänsä assiudesta, vaan ongelma on ympäristön suhtautumisessa eivätkä nepsy-valmentajatkaan ymmärrä heidän piirteitään, niin ihan totta, minkälaista kuntoutusta, tukea tai apua te sitten koette tarvitsevanne vai koetteko ollenkaan?
Kommentit (88)
Neurotyypilliset tarvitsee tukea ja apua sen ymmärtämiseen miten kuormittavia kaikki nämä heidän, ah niin välttämättömät asiat on. Eli pysy poissa. Minä nautin yksin olosta. Jätä rauhaan. En minäkään kuntoututa sinua erakoksi. En kärsi samoista asioista kuin neurotyypillinen tai en ainakaan samalla tavalla. Et voi auttaa koska et vaan tajua millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Diagnoosi onkin muita varten että ne lakkaa odottamasta asioita mitä ei tule.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Olen jo niin vanha ja työelämästä pudonnut, että minä en avusta enää hyötyisi. Nuorena se olisi ollut tarpeen. Olisin tarvinnut ohjausta opiskelujen suhteen ja työelämässä joko jotain mukautettuja olosuhteita tai ylipäänsä työn, joka olisi sopinut minulle. Kun ei ollut tietoa autismin kirjosta, niin ajattelin vaan olevani joko laiska tai tyhmä. Kaikki mihin ryhdyin, meni hyvin, mutta uuvutti minut täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin hyötyä nepsy-valmennuksesta, mikäli valmentaja on pätevä ja ammattitaitoinen ja osaa suhtautua minuun ja haasteisiini ymmärtävästi ja vähättelemättä niitä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Ei diagnoosia saa ellei ole ongelmia. Minusta taas se on väärin, koska jossain vaiheessa elämää niitä ongelmia on odotettavissa. Jollei töissä niin yksityiselämässä.
On turhauttavaa katsoa oman lapsen elämää, kun merkit on selvät, mutta ongelmia ei ole. Mitä sillä on yhteiskunnalle väliä, että lapsi on koulupäivän hälinästä niin puhki ettei jaksa mitään. Onko tarkoitus että hän vaan puurtaa työuran, mutta ei voi halutessaan perustaa perhettä, koska tuskin jaksaisi millään tapaa ruuhkavuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Tämä. Suurin osa ns kuntouttajista on pahimman luokan kiusaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuelämäksi myönnettyä psykoterapiaa kerta viikkoon. Ja ihan vain siksi, että pää pysyisi kasassa elämässä, eikä tarvitsisi miettiä jatkuvasti miten lähteä mahdollisimman helposti täältä:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Mihin sitä tukea sitten tarvittaisiin jos ei tähän neurotyypillisyen maailmassa elämiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Mihin sitä tukea sitten tarvittaisiin jos ei tähän neurotyypillisyen maailmassa elämiseen?
Kuule ihan omaan jaksamiseen ja elämiseen omanlaista elämää! Hyvänen aika!
Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Se riittää ainakin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Mihin sitä tukea sitten tarvittaisiin jos ei tähän neurotyypillisyen maailmassa elämiseen?
Kuule ihan omaan jaksamiseen ja elämiseen omanlaista elämää! Hyvänen aika!
Tarkoitin sitä, että se eläminen kuitenkin tapahtuu tässä maailmassa. Et voi päästä karkuun neurotyypillisiä, eivätkä he ole kaikki pahoja. Eikö se olisi myös yksi tuen muoto, että opetetaan tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen? Jos taas valitsee elää totaalierakkona, ei ehkä ole mitään tarvetta tukeen vai onko?
Aspergerin korvaan tavallisten ihmisten puhe - yleensä täysin turhista asioista - on todella rasittavaa hälinää ja pälätystä. Ole hiljaa ja jos suu pitää avata, niin mieti ensi miten sanot asian mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Tavalliset ihmiset ovat ongelma, ei aspergerit.
Kiitos ja anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Se riittää ainakin tällä hetkellä.
Koetko että hänellä on ymmärrystä aspergerista riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Aspergerin korvaan tavallisten ihmisten puhe - yleensä täysin turhista asioista - on todella rasittavaa hälinää ja pälätystä. Ole hiljaa ja jos suu pitää avata, niin mieti ensi miten sanot asian mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Tavalliset ihmiset ovat ongelma, ei aspergerit.
Kiitos ja anteeksi.
No kerro esimerkkejä mistä aspergerille saa puhua turvallisin mielin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi diagnoosi pitää antaa, jos piirteet eivät millään tavalla hankaloita elämää eikä ole minkäänlaista tuen tai avun tarvetta. Diagnoosin ideana on juuri se, että voi saada tukea ja apua arkeensa.
Tarvetta on, mutta en halua neurotyypillisten henkistä väkivaltaa, aivopesua ja alistamista. Ennemmin kuolen pois.
Mihin sitä tukea sitten tarvittaisiin jos ei tähän neurotyypillisyen maailmassa elämiseen?
Kuule ihan omaan jaksamiseen ja elämiseen omanlaista elämää! Hyvänen aika!
Tarkoitin sitä, että se eläminen kuitenkin tapahtuu tässä maailmassa. Et voi päästä karkuun neurotyypillisiä, eivätkä he ole kaikki pahoja. Eikö se olisi myös yksi tuen muoto, että opetetaan tulemaan toisten ihmisten kanssa toimeen? Jos taas valitsee elää totaalierakkona, ei ehkä ole mitään tarvetta tukeen vai onko?
Kuule, tämä ketju oli Aspergereille! Mene helvettiin aivopesuinesi, miten olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn kerran kuukaudessa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Se riittää ainakin tällä hetkellä.
Koetko että hänellä on ymmärrystä aspergerista riittävästi?
Kyllä. Onneksi kohdalle sattui ymmärtäväinen ja empaattinen yksilö!
En. Toivon ainoastaan, että autismikirjosta infotaan sekä kouluissa että etenkin terveydenhuollossa.