Lue keskustelun säännöt.
Miten usein kutsut ystäväperheitä teille kylään tai käytte kylässä?
28.10.2006 |
Eikö ystäväperheiden kylään kutsuminen ole enää ollenkaan muodissa? Vähitellen on kaikki kyläänkutsut loppuneet kokonaan, kukaan ei edes tule meille, vaikka itse kutsuisi heidät syömään, kaikki ovat kuulemma niin kiireisiä ja väsyneitä. No, onneksi on yksi hyvä ystäväperhe, jonka kanssa kyläillään puolin ja toisin, ja se on mukavaa. Joskus olen ajatellut, että vika on meissä, mutta joskus harvoin ystävien kanssa jutellessa todellakin tulee ilmi, että he eivät koskaan käy kenelläkään kylässä ja eivät itse koskaan kutsu kotiinsa ketään.
Kommentit (22)
ennen oli ystäväperhe joiden kanssa vierailtiin usein puolin jos toisin mutta sitten meni sukset ristiin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan sellaisia, että sitten, kun vieraita kutsutaan kylään siivotaan ja laitetaan tarjoilut vimpan päälle. Mutta sitä rumbaa ei jaksa kovin usein...
Mies haluaa olla iltaisin rauhassa, enkä itse jaksa lähteä yksin lasten kanssa vierailulle. Eipä meitä kyllä juuri kutsutakaan, kaikki ystävämme ovat niin kiireisiä. Jos itse kutsun meille, niin voi mennä parikin kuukautta, ennen kuin saamme sovittua kaikille sopivan ajan. Useammin olisi minusta tosi kiva käydä jossain, en vaan saa aikaiseksi lähteä. :(
Yleensä kyllä vain noin kerran kuussa vieraita tai ollaan itse kylässä.
Heitä tulee tavattua noin kerran kuussa. Kolme perhettä asuu kauempana. Kun lapset olivat kotona, tapailin ainakin kerran viikossa omia ystäviäni ja heidän lapsiaan päiväsaikaan. Nyt kun ollaan päivät poissa kotoa, ei iltaisinkaan vaan jaksa. Kyläilyt jää viikonloppuun. Mentäisiin kyllä varmaan useamminkin, jos kutsuttaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan joko jossain kylässä tai meillä on kyläilijöitä tai mennään tuttujen kanssa yhdessä ulkoilemaan tai johonkin tapahtumaan/museoon.
Joskus kyläillään fiinimmin ruokailun merkeissä, joskus vaan kahvitellaan. Joskus lapsiperheiden kanssa lounastetaan myös vähemmän fiinisti eli keitän ison kattilallisen keittoa tai pasta bolognesea/carbonaraa. Jälkkäriksi jätskiä tai kauden hedelmiä. Ei vaadi hirveästi työtä ja ihan maistuvaa on silti.
Meillä aina väsymys vaan kasvaa, jos ei tavata muita ihmisiä. Viikolla riittää koulu/työ/harrastus touhu, mutta viikonloppuisin tarvitaan virkistystä muiden ihmisten tapaamisen muodossa. Usein tosiaan kyläilyyn liittyy yhteistä ulkoilua eli kaikki saa samalla iskulla raitista ilmaa ja liikuntaakin.
Kiireistä on meilläkin, suurperheeessä, molemmat vanhemmat töissä. Minua itseäni ei vain hirveästi rasita, vaikka kokkaisin vieraille. Pääseehän sitä itse sitten vähemmällä silloin, jos joku toinen kutsuisi, ja vaihtelukin ruoassa virkistäisi kaikkia. Minusta ystävien tapaaminen virkistää, sääli että kaikilla ei tosiaan tunnu olevan aikaa mihinkään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastan ruuanlaittoa ja teen vieralleni mielelläni 3 ruokalajin aterian. En silti katso yhtään pahasti, jos minut kutsutaan vastavierailulle ja tarjolla on vaikka tavallisia lättyjä.
Kun oli vielä lasten kanssa kotona elin näiden vierailujen varassa monta viikkoa. Silloin meillä kävi vieraita viikottain ja me myös kyläiltiin ahkerasti. Kun palasin töihin, kyläillään enää vain parhaiden ystävien kanssa. Voisikohan sinunkin ystäväpiirissäsi olla kyse tästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä muutaman perheen kanssa kyläilyt ovat loppuneet tyystin jo vuosia sitten, ja kyseessä on todella hyvät ystäväni. He eivät kyläile parhaimpien ystäviensä kanssa, koska eivät kyläile ollenkaan, eivätkä kutsu itse ketään heillekään. Itse olen töissä samoin kuin tämä ainoa perhe, jonka kanssa kyläilemme puolin ja toisin. Enkä minäkään ehtisi ja jaksaisi joka viikko, mutta edes kerran parissa kuukaudessa sentään... ap
Muutimme muutama kuukausi sitten parinsadan kilometrin päähän kavereistamme ja nyt tulee kyläiltyä muutaman viikon välein, mutta intensiivisemmin - ennen käytiin vaan kahvilla tai korkeintaan syömässä, nyt yökyläillään puolin ja toisin. Minusta yökyläily on tosi kivaa ja lähentää ystävyyssuhteita, kun voi rauhassa lasten mentyä nukkumaan istua hetkisen iltaa :-) Perheitä, joiden luona kyläilemme on jotain 5-6 ja lisäksi muutama paikka, jossa saatetaan piipahtaa kahvilla, jos sopii muihin suunnitelmiin.
Tykkään eniten kyläillä sellaisilla, joiden kanssa ei ole pakko olla hienoa. Just iso kattilallinen pastaa, jos siltä tuntuu. Kivaa on myös syödä hienommin ja nähdä vaivaa, kunhan se ei tunnu miltään velvollisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkäisin kutsua ihmisiä useammin kylään, mutta tuntuu ettei kukaan kerkiä tai halua tulla tai se on niin vaikeaa/hankalaa, ettei viitsi enää toista kertaa pyytää.
Vierailija:
Muutimme muutama kuukausi sitten parinsadan kilometrin päähän kavereistamme ja nyt tulee kyläiltyä muutaman viikon välein, mutta intensiivisemmin - ennen käytiin vaan kahvilla tai korkeintaan syömässä, nyt yökyläillään puolin ja toisin. Minusta yökyläily on tosi kivaa ja lähentää ystävyyssuhteita, kun voi rauhassa lasten mentyä nukkumaan istua hetkisen iltaa :-) Perheitä, joiden luona kyläilemme on jotain 5-6 ja lisäksi muutama paikka, jossa saatetaan piipahtaa kahvilla, jos sopii muihin suunnitelmiin.Tykkään eniten kyläillä sellaisilla, joiden kanssa ei ole pakko olla hienoa. Just iso kattilallinen pastaa, jos siltä tuntuu. Kivaa on myös syödä hienommin ja nähdä vaivaa, kunhan se ei tunnu miltään velvollisuudelta.
Siis kerro mulle, että miten te jaksatte?
No meidän perhe on ehkä laiskin perhe kyläilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihmetellyt miten nykyään kyläily on olevinaan niin mutkikasta.
Itse kyläilisin useamminkin tai kutsuisin meille kylään,mutta kutsuja ei kuulu tai ystävät eivät tule kuin n. 2krt/kk:ssa. Väsymys ja kiire lienee ne suurimmat syyt:(
Itse piristyn kovasti kun näen minulle tärkeitä ihmisiä ja yökyläilyissä varsinkin on hohtoa:)
ei olla käyty ystäväperheillämme kylässä ainakaan kolmeen vuoteen, kun eivät halua kutsua ketään kotiinsa vapaa-aikanaan.
puolin ja toisin milloin milläkin kokoonpanolla pari-kolme kertaa viikossa, tai sitten tehdään jotain yhdessä porukalla, mökkireissu, ostostelu, teatteri tms. Aivan ihanaa, hermot menisi jos meillä ei kukaan kävisi tai me ei ikinä missään. Toisaalta näitä hyviä tuttavaporukoita on aika vähän - kaikilla muilla on " kiire" ja " väsymys" .
Itsekkin kyläillään ehkä kerran parissa kuukaudessa. Mua rasittaa kyläilevät ihmiset, ehkä siinä syy miksen itsekkään kyläile.
Ihan jos perheistä puhutaan, niin varmaan korkeintaan kerran kahdessa kuukaudessa. Itse kyllä haluaisin useamminkin kyläillä tai ottaa meille vastaan vieraita.
eihän se syy voi olla kiire tai väsymys. Onko jollakulla oikeasti niin kiire, että ei ehtisi virkistäytyä ja piristäytyä, ja eikös ystävien tapaaminen ole juuri sitä? Me ainakin käymään ystävperheellä syömässä ja he meillä ja se on tosi hauskaa. Toki ruoanlaittoa on enemmän silloin kutsun heidät meille, mutta vastaavasti sitten pääsen itse vähemmällä silloin kun meidän kutsutaan heille.
Kyläilyssä on se huono puoli, että pitäisi olla jotain tarjottavaa, varsinkin jos ystäväperhe tulee pidemmän matkan takaa ja aikoo olla pidempään, enkä ole oikein emäntätyyppiä. Onneksi ystävänikin ajattelevat näin, siksi käydään enemmän jossain. Kun lapset on päiväkodissa, näemme muita lapsiperheitä vähemmän, tuntuu mukavalta rauhoittaa omat illat perheelle.