Miksi autisteja kiusataan?

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ikävää kiusata jotain vain auton merkin vuoksi.

bemarikuskeja on helppo vihata niiden käytöksen vuoksi

ja sähköautoilijoita 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonojen sosiaalisten taitojen takia. Autistit eivät aina ymmärrä ollevansa kiusattuja.

Ja olen huomannut, että se on monelle nentillw suuri nautinto. Kettuilla ja kiusata jotakin täysin rinnoin, joka ei edes tajua. Ihmisyys on kuvottavaa!

Tämä. Purkaa sadistista puoltaan elävään olentoon jäämättä siitä kiinni. Eläinrääkkäys ei ole muodikasta, mutta autistirääkkäys ilmeisesti on. Sama metodi on kuntoutuksessa: saada toinen yksilö väänneltyä oman mielensä mjkaiseksi. Sairasta. Sairasta!

Ei vaan yhteiskuntakelpoiseksi.

Yrititte saada minut "yhteiskuntakelposeksi" kääntämällä katseen pois silloin kun yksi teistä neuronormaaleista yritti päättää päiväni. Myöhemmin tuo henkilö päätti erään toisen neuronormaalin päivät jota ei olisi pystynyt tekemään jos te muut neuronormaalit ette olisi kääntäneet katsettanne pois yrittäessänne "yhteiskuntakelpouttaa".

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

No heitä on eri asteisia. Lievemmät ehkä.

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti ettei autistinen kykene empatiaan.Ei pidä paikkaansa.

Totta kai autisteissakin on epäempaattisia persoonia siinä missä muissakin ihmisissä. Mutta autismi itsessään ei aiheuta empatiakyvyttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonojen sosiaalisten taitojen takia. Autistit eivät aina ymmärrä ollevansa kiusattuja.

Ja olen huomannut, että se on monelle nentillw suuri nautinto. Kettuilla ja kiusata jotakin täysin rinnoin, joka ei edes tajua. Ihmisyys on kuvottavaa!

Tämä. Purkaa sadistista puoltaan elävään olentoon jäämättä siitä kiinni. Eläinrääkkäys ei ole muodikasta, mutta autistirääkkäys ilmeisesti on. Sama metodi on kuntoutuksessa: saada toinen yksilö väänneltyä oman mielensä mjkaiseksi. Sairasta. Sairasta!

Ei vaan yhteiskuntakelpoiseksi.

Ei toki. Esimerkiksi ABA on eheyttämishoito, joka aiemmin kiellettiin homoseksuaalien *hoidossa*. Nykyisin käytössä puolustuskyvyttömillä autisteilla.

Mutta jos se tehoaa niin mikä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Huonojen sosiaalisten taitojen takia. Autistit eivät aina ymmärrä ollevansa kiusattuja.

Tai ymmärtää hyvinkin, että ovat kiusaamisen kohde, mutta sehän ei ole minun ongelma jos joku kokee tarvetta kiusata minua. Hänellä on ongelma. En muista että olisin ikinä sanonut mitenkään pahasti minua kiusanneille ihmisille tai edes hermostunut, mikä tietysti raivostuttaa lisää. Minä kun en kykene suuttumaan. Osaan kyllä näytellä vihaista, mutta se vie hurjasti energiaa ja vaatii pitkää harkintaa ja suunnittelua. Pitää myös päättää suuttumisen aihe. Nämä on pitkällisiä prosesseja jotka pitää tarkkaan punnita. Ja mitä haluan sitten tällä suuttumisella tavoitella ja mikä on lopputulos johon sillä pyrkisin? Ratkaisisiko se ongelman pysyvästi vai osittain, toisiko lisää ongelmia? Miten niihin olen varautunut? Onko minulla energiaa tilanteen jälkihoitoon? Huomaatko mikä hirveä vaiva pelkässä suunnittelutyössä. Ei maksa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonojen sosiaalisten taitojen takia. Autistit eivät aina ymmärrä ollevansa kiusattuja.

Ja olen huomannut, että se on monelle nentillw suuri nautinto. Kettuilla ja kiusata jotakin täysin rinnoin, joka ei edes tajua. Ihmisyys on kuvottavaa!

Tämä. Purkaa sadistista puoltaan elävään olentoon jäämättä siitä kiinni. Eläinrääkkäys ei ole muodikasta, mutta autistirääkkäys ilmeisesti on. Sama metodi on kuntoutuksessa: saada toinen yksilö väänneltyä oman mielensä mjkaiseksi. Sairasta. Sairasta!

Ei vaan yhteiskuntakelpoiseksi.

Ei toki. Esimerkiksi ABA on eheyttämishoito, joka aiemmin kiellettiin homoseksuaalien *hoidossa*. Nykyisin käytössä puolustuskyvyttömillä autisteilla.

Mutta jos se tehoaa niin mikä on ongelma?

Tehoaa mihin? Persoonallisuuden rikkomiseen? Ihmisyyden hajoittamiseen? Ongelma on ihmisoikeudet. Ja se, ettei autistismi ole _vika_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Kaikki autistit eivät ole mainitsemasi kaltaisia. Itse esim. olen hyvinkin kohtelias ja huomaavainen ja minua on kehuttukin sellaiseksi. En vain erityisemmin kaipaa muiden ihmisten seuraa ja väsyn liiallisista aistiärsykkeistä, muutoksista ja yllättävistä tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on harvoin laajaa kaveripiiriä eivätkä ole niin suosittuja, niin heitä on helppo kiusata.

Mutta mikä on juurisyy tuohon, ettei heillä ole laajaa kaveripiiriä eivätkä he ole suosittuja? Eivätkö he yksinkertaisesti halua kavereita vai onko ihmisten vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta?

Koska autismin oleellisin piirre on "vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa". Ilman sitä ei saa diagnoosia. Niin yksinkertaista.

Tuolla perusteella iso osa suomalaisistakin on autisteja.

Olen usein ajatellut juuri tuota, että suomalaisessa kulttuurissa on ainakin joissain tilanteissa autistisia piirteitä, kun verrataan muihin kulttuureihin. Esimerkiksi tietty asioiden suoraan ilmaiseminen, täsmällisyys ja se, että small talkia ei arvosteta niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Eihän tuo tietenkään sitä tarkoita, että suuri osa suomalaisista olisi autisteja, mutta voi olla, että autistit ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin enemmän kuin moniin muihin kulttuureihin. Sellaistahan on esitettykin, että joidenkin kansojen keskuudessa autistit ovat saattaneet muinaisina aikoina monesti olla arvostettuja tietäjiä ja shamaaneja yms. Harmi vaan, ettei autistien kykyjen arvostaminen oikein Suomessakaan ole periytynyt nykyaikaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Sinun elämäsi olisi epäilemättä helpompaa ilman homoseksuaalejakin. Valitettavasti tuollaisella asenteella ei pitkälle nykypäivänä pötki. Onneksi.

Se kuntoutus ei tehoa. Ainoastaan hajottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Kaikki autistit eivät ole mainitsemasi kaltaisia. Itse esim. olen hyvinkin kohtelias ja huomaavainen ja minua on kehuttukin sellaiseksi. En vain erityisemmin kaipaa muiden ihmisten seuraa ja väsyn liiallisista aistiärsykkeistä, muutoksista ja yllättävistä tilanteista.

Harvemmin nentit miettii mitä he töksäyttää. Yleensä ne käytöstavattomat ja rajattomat löytyy sieltä heidän ihan omista porukoistaan. Harvemmin elämässä törmää huonokäytöksisiin ihmisiin, mutta kun törmää niin se on useinmiten keski-ikäinen, neurotyypillinen mies tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on harvoin laajaa kaveripiiriä eivätkä ole niin suosittuja, niin heitä on helppo kiusata.

Mutta mikä on juurisyy tuohon, ettei heillä ole laajaa kaveripiiriä eivätkä he ole suosittuja? Eivätkö he yksinkertaisesti halua kavereita vai onko ihmisten vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta?

Koska autismin oleellisin piirre on "vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa". Ilman sitä ei saa diagnoosia. Niin yksinkertaista.

Tuolla perusteella iso osa suomalaisistakin on autisteja.

Olen usein ajatellut juuri tuota, että suomalaisessa kulttuurissa on ainakin joissain tilanteissa autistisia piirteitä, kun verrataan muihin kulttuureihin. Esimerkiksi tietty asioiden suoraan ilmaiseminen, täsmällisyys ja se, että small talkia ei arvosteta niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Eihän tuo tietenkään sitä tarkoita, että suuri osa suomalaisista olisi autisteja, mutta voi olla, että autistit ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin enemmän kuin moniin muihin kulttuureihin. Sellaistahan on esitettykin, että joidenkin kansojen keskuudessa autistit ovat saattaneet muinaisina aikoina monesti olla arvostettuja tietäjiä ja shamaaneja yms. Harmi vaan, ettei autistien kykyjen arvostaminen oikein Suomessakaan ole periytynyt nykyaikaan asti.

No, yllättäen ajat ja arvostukset muuttuvat. Demokratiassa edelleen se enemmistö päättää, toki vähemmistöillä on oikeus olemiseensa. Voisivathan nämä kaikkitietävät assit perustaa vaikka omia oikeuksiaan ajavan poliittisen puolueen, mutta sen perustaminen paperisotineen taitaisi olla ylivoimaista - kas kun politiikassa on oltava sosiaalista silmää. Jo se pelkän addressin kerääminen ensiaskeleena puolueen perustamiselle taitaisi assiporukalle olla liikaa, joten se on voi voi. Kaikki me "normaalitkin" joudutaan sopeutumaan asioihin, jotka ei nappaa - esimerkiksi työelämässä palavereihin, kehityspäiviin ja muuhun. Ei se ole kivaa, mutta elämä nyt ei voi aina olla kivaa. Ja rehellisesti - en tykkää asseista. Useimmilla tuntemillani on kova vaade oikeuksien toteutumiseen, mutta velvollisuudet ovat sitten jotakin ihme kiusaamista. Esimerkiksi etänä pitäisi saada olla 100 % - koska assi - siinä kun normaalit käy työnantajan määrittelemät ajat konttorilla istumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Sinun elämäsi olisi epäilemättä helpompaa ilman homoseksuaalejakin. Valitettavasti tuollaisella asenteella ei pitkälle nykypäivänä pötki. Onneksi.

Se kuntoutus ei tehoa. Ainoastaan hajottaa.

No, siinähän hajoat. Ei minua kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteilla on harvoin laajaa kaveripiiriä eivätkä ole niin suosittuja, niin heitä on helppo kiusata.

Mutta mikä on juurisyy tuohon, ettei heillä ole laajaa kaveripiiriä eivätkä he ole suosittuja? Eivätkö he yksinkertaisesti halua kavereita vai onko ihmisten vaikea ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta?

Koska autismin oleellisin piirre on "vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa". Ilman sitä ei saa diagnoosia. Niin yksinkertaista.

Tuolla perusteella iso osa suomalaisistakin on autisteja.

Olen usein ajatellut juuri tuota, että suomalaisessa kulttuurissa on ainakin joissain tilanteissa autistisia piirteitä, kun verrataan muihin kulttuureihin. Esimerkiksi tietty asioiden suoraan ilmaiseminen, täsmällisyys ja se, että small talkia ei arvosteta niin paljon kuin monissa muissa kulttuureissa. Eihän tuo tietenkään sitä tarkoita, että suuri osa suomalaisista olisi autisteja, mutta voi olla, että autistit ovat vaikuttaneet suomalaiseen kulttuuriin enemmän kuin moniin muihin kulttuureihin. Sellaistahan on esitettykin, että joidenkin kansojen keskuudessa autistit ovat saattaneet muinaisina aikoina monesti olla arvostettuja tietäjiä ja shamaaneja yms. Harmi vaan, ettei autistien kykyjen arvostaminen oikein Suomessakaan ole periytynyt nykyaikaan asti.

No, yllättäen ajat ja arvostukset muuttuvat. Demokratiassa edelleen se enemmistö päättää, toki vähemmistöillä on oikeus olemiseensa. Voisivathan nämä kaikkitietävät assit perustaa vaikka omia oikeuksiaan ajavan poliittisen puolueen, mutta sen perustaminen paperisotineen taitaisi olla ylivoimaista - kas kun politiikassa on oltava sosiaalista silmää. Jo se pelkän addressin kerääminen ensiaskeleena puolueen perustamiselle taitaisi assiporukalle olla liikaa, joten se on voi voi. Kaikki me "normaalitkin" joudutaan sopeutumaan asioihin, jotka ei nappaa - esimerkiksi työelämässä palavereihin, kehityspäiviin ja muuhun. Ei se ole kivaa, mutta elämä nyt ei voi aina olla kivaa. Ja rehellisesti - en tykkää asseista. Useimmilla tuntemillani on kova vaade oikeuksien toteutumiseen, mutta velvollisuudet ovat sitten jotakin ihme kiusaamista. Esimerkiksi etänä pitäisi saada olla 100 % - koska assi - siinä kun normaalit käy työnantajan määrittelemät ajat konttorilla istumassa. 

Onneksi sinulla on kepu.

Onko silloin itse nepsy, jos tehtailee pakkomielteisesti tänne aloituksia joissa diagnosoi muita nepsyiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisteja hyysätään. Ei vaadita mitään käytöstapoja, koska "autismi". Ja kaikki tukitoimenpiteet koetaan kiusaamisena ja "muottiin" pakottamisena. Näin aikuisena toki ymmärrän, että v*mmaisia ei saa kiusata, mutta alakouluikäinen minä todnäk olisi vetänyt pataan assia, joka tulee rääpimään ulkonäköäni. 

Kun monella tukitoimien järjestäjälläkin tuntuu olevan sellainen asenne, että autistien pitää kuntoutua, parantua ja muuttua nenteiksi. Miksi noin? Miksi emme saisi olla vain omia itsejämme?

Väännän nyt rautalangasta: koska olette vähemmistössä, te ette tule toimeen normaalien kanssa - ettekä edes halua - mutta silti jaksatte vänkyä, että teitä sorretaan ja syrjitään ja kiusataan. No, jotta teitä ei sorrettaisi, syrjittäisi tai kiusattaisi, teidän tulisi oppia edes minimaaliset sosiaalisen kanssakäymisen taidot. Eli sen takia. Ei kukaan jaksa töksäyttelevää, pedanttista ja itsekeskeistä assia, olipa kyseessä työ- tai perheyhteisö. Elämä olisi paljon sujuvampaa kaikille. 

Kaikki autistit eivät ole mainitsemasi kaltaisia. Itse esim. olen hyvinkin kohtelias ja huomaavainen ja minua on kehuttukin sellaiseksi. En vain erityisemmin kaipaa muiden ihmisten seuraa ja väsyn liiallisista aistiärsykkeistä, muutoksista ja yllättävistä tilanteista.

Totta. On myytti, että kaikki autistit olisivat itsekkäitä ja huonokäytöksisiä. Jos näin on ollut, niin yleensä kyseessä on ollut jompi kumpi seuraavista:

a) nuori autisminkirjolainen, joka ei ole vielä ehtinyt kypsyä henkisesti ja jolla siksi autismi voi näkyä korostuneen ylimielisenä ja joustamattomana käytöksenä, tai

b) autisti, jolla on jokin muu liitännäisdiagnoosi (tai vahvoja piirteitä siitä), kuten traumaperäinen stressihäiriö, epävakaa tai vaativa persoonallisuushäiriö tai päihderiippuvuus.

Yleensä "tavalliset" autistit ovat kokemukseni perusteella ennemmin kohteliaita ja tilaa antavia kuin päällekäyviä inttäjiä ja törkyturpia. Ehkä sen tilan antamisen monet neurotyypilliset tulkitsevat välinpitämättömyydeksi ja joksikin oman itsen korottamiseksi. Minusta taas on miellyttävää, kun kukaan ei vaadi, hössötä, utele tai muuten ole koko aikaa vyörymässä rajojeni yli. Voi olla ihan tavallisesti ihminen ihmiselle.