IL: Nuorien työkyky on kelvottomalla tasolla. Mistä se johtuu, miksi nykynuori ei jaksa edes nykyajan kevyitä työtehtäviä?? Ennen tehtiin raskasta työtä ja urheiltiin illalla.

Joitakin vuosia sitten vanhanen patisteli meitä nuorempia tekemään lapsia lisää kun syntyvyys oli kuulemma liian heikkoa.. sit tulikin lama ja parin vuoden jälkeen se tarkensikin, ettei se tarkottanutkaan pienituloisia.

Kiviniemikin kun oli sitten hetken johtopallilla, niin hän totesi että meidän nuorempien sukupolvet saa kyllä maksella eläkemaksuja, mutta sit kun me mennään eläkkeelle, ei me tulla mitään saamaan ja jos saadaankin, on inflaatio syöny summasta kaiken arvon.

Jee jee hyvä meininki, ollu vaan ainakin 20 vuotta putkeen.

Ei muuta ku lisää eläkkeisiin, lisää veroja ja kieltoja, päälle vielä vaikka sitten pakkorokotuksia ja ruotsia, ja jotain pellepasseja, hyvä tulee!

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Suurin osa nuorista on mukavia ja reippaita. Olen itse töissä kahvilaketjussa ja paljon ollut perehdyttämässä. Meillä on paljon lukiolaisia ja yliopisto-opiskelijoita töissä, monille tämä on ensimmäinen työpaikka. Alkukankeuden jälkeen 90% on fiksuja työntekijöitä. Noita myöhästelijöitä ja puhelimen näprääjiä on ehkä yksi kymmenestä eivätkä meillä kauaa pysy. Eniten ongelmia tuottaa luonteva asiakaspalvelu, moni ujostelee aluksi mutta ajan myötä itsevarmuus kasvaa.

Olen myös asiakaspalvelussa. Noin 30 nuorta tullut ja vain pari jäänyt alalle parin vuoden aikana.

Liian rankkaa-seisomatyö, liian vähän taukoja, liikaa asiakkaita, ei ilmoiteta poissaoloista, kerrotaan aamulla että lapsen sossutapaaminen joten ei voi tulla (asiakkaat jo buukattu) yms yms. Onnea ja menestystä vaan tulevaisuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia sukupolvia ärsyttää se, että nuoret eivät enää uhraa koko elämäänsä pomon miellyttämiseen töissä. Onko rankkaa?

Työ on kauppaa, siinä vaihtaa työsuorite ja palkka omistajaansa. Jos palkka on sitä mitä se nykyään on, työsuoritteelta on turha odottaa parasta tulosta. Aloitetaan vaikka siitä, että vanhemman sukupolven palkka oli ostovoimaisempi.

Vaihtuvuus on työpaikoilla suurta eikä työnantajaa kiinnosta sitoutua työntekijöihinsä. Liekö AP nukkunut viimeiset 30 vuotta työpaikallaan, jos ei ole huomannut asenteiden muutosta? Irtisanominen on helppoa ja monin paikoin vuosittaiset YT:t ovat sääntö eivätkä poikkeus.

Tottakai työntekijät ovat sisäistäneet sen. Työntekijä on pelkkä tuotantoväline, joka voidaan vaihtaa lennosta, jos pärstä ei kiinnosta, kuten artikkeli sen kertoi. Työntekijällä ei ole itseisarvoa, joten on turha känistä hyvän työmiehen tittelin perään, tai miksi samainen maine ei kiinnosta työntekijää.

Uusi sukupolvi ei määritä itseään työn kautta, elämä on muualla, ja hyvä niin. Työpaikoilla käydään kauppaa eikä myydä itseä, ensimmäinen on markkinataloutta ja jälkimäinen orjakauppaa nykymaailman säännöillä. Työnsankari-palkintoja jaettiin aikoinaan itänaapurissa. Kukaan ei tee mitään "kilolla lämmintä kättä", koska kuten sanottua kyseessä on kaupan muoto. Elämme markkinataloudessa, jossa jokainen maksimoi hyötynsä työntekijää myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jutussa nyt ei puhuttu käsittääkseni samanlaisista ihmisistä, kuin ap tuossa puhui. Näitä ap:n mainitsemia nuoria on aina ollut, sitä en osaa sanoa onko määrät lisääntyneet. Nykyajan toimistotyö rasittaa ja stressaa enemmän pääkoppaa, kuin jos tehtäisiin fyysistä työtä.

Mikä siinä niin rasittaa? Suurin osa jotain valmiita lomakkeita ja rasti ruutuun. Nuorten asiantuntija työtehtävät ovat marginaali-ilmiö. Harva alle 25 vuotias on missään asiantuntija.

Putki, rakennus, metalli, telakka sähkö, asfaltti, ilmastointi, korjaus, metsätyöt jne. ovat usein rasittavia. Niistä tullaan kotiin likaisina ja väsyneinä, sen lisäksi niissä on käytettävä aivoja. Vai luuletko, että ne putket tai johdot löytävät automaattisesti omat oikeat paikkansa? Että joku ilmapumpun tai ilmastolaitteen korjaaminen on helppoa?

Siellä toimistossa ilmastoidussa huoneessa on helppo kuvitella kuinka raskas se oma työ on, mutta mitä jos se ilmastointi menee rikki? Osaatko korjata? Saatko edes koko koneesta kantta irti? Tiedätkö edes missä koko systeemin kaikki koneet ovat? Se mistä se ottaa ilmaa ja missä se jäähdyttää sen?

Aivan. Liian moni ei edes ymmärrä missä ne raskaat työ ovat ja kuvittelevat siksi, enää toimistossa istuminen on raskasta pääkopalle ja joskus jopa keholle.

Mene sitten toimistotöihin, jos se noin hankalaa on.

Kyse ei ole siitä mitä minä teen työkseni, vaan kyseenlaistan väitteen, jossa toimistotyöhön luokitellaan raskaaksi. Vieläkin väitän ettei toimistotyöhön ole koskaan niin raskasta kun määrätyt työ, joita moni nuori teki ennen.

Minä voin mennä vaikka Karibialle rantabaariin myymään drinkkejä. Se ei ollut se pointti, onko minun työni raskasta.

Mene kokeilemaan.

Haluatko puhua nyt minusta ja mitä minun pitäisi kokeilla?

Mene kokeilemaan sitä toimistotyötä pari kuukautta, niin sillähän se selviää. Sen sijaan, että jankkaa tällä palstalla.

Minusta siinä ei rasita oikein mikään. Siksi kysyn mikä siinä niin rasittaa? Olen poiminut mansikoita aikoinaan ja siinä kyllä selkä rasittui ja helle haittasi. Oletko kokeillut ja verranut sitä toimistotyöhön? Olen kaakeloinut oman kylpyhuoneeni ja sekin on raskaampaa kuin toimistotyö.

Onko se rasitus sitä ettei ole mitään rasitusta?

Että mene kokeilemaan. Jos ei ole toisten töitä tehnyt, niin ei voi tietää minkälaista se on. Minä en jaksa näitä, jotka vertaavat omaa työtään muiden töihin, vaikka ei ole mitään kokemusta. Lähes kaikki työ on arvokasta. Minä en enää jaksa jankata. Jää sinä tänne sitä tekemään.

Minä olen kokeillut ja sinä et vaan saa vastattua, vaan jauhat kokoajaan minun jankkamisestani. Et saa vastattua ja jankutan sen vielä kerran, et saa vastattua kysymykseen, vaan puhut minusta. Et siitä miksi se toimistotyö on SINUSTA, ei minusta raskasta.

Kerran vielä. Sinulta ei ole vieläkään tullut vastausta miksi se on raskasta. Sinulta on tullut toteamus, että minun pitää kokeilla ja minä olen vastannut, että olen sen tehnyt. Mutta ei, ei vieläkään mikä sinusta, siis sinusta, ei minusta, tekee siitä toimistotyöstä niin raskasta. Ainoa edes lähelle menevä vastus on, että lihakset surkastuu ja se väsyttää.

Rekrytoitaessa kannattaa katsoa onko nuori käynyt armeijassa johtajakoulutuksen. Tosin johtajakoulutuksen saaneet harvemmin hakevat esimerkiksi varastotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mitään fyysisiä töitä. Oma työ metallipajassa on fyysisimmästä päästä ja täällä on useimmat huonokuntoisia läskejä, paitsi tietysti minä. M40 YT 550kg

Mitä tuo tarkoittaa? Että viime yt-kierroksella potkittiin 550kg työntekijöitä pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoriuduin koulusta keskivertoa paremmin ja ahkerana aloitin kesätyöt jo 13-vuotiaana. Koska olin kokematon ja oikeuksistani tietämätön, työnantaja viilasi linssiin mm. jättämällä minut yksin kassalle ja pitämään putiikkia pystyssä, ja maksamalla laittoman alhaista palkkaa, esim. tapahtumamyynnin jälkeen lyömällä käteen 100€ vaikka olin tehnyt 5 päivää 8-10h päiviä, ja vetosi siihen että myynti oli ollut niin huonoa.

Toinen työkokemukseni oli kun olin valmistunut ammattiin. Kaupungin lafka ei halunnut maksaa palkkaa, eikä oikeastaan mitään muitakaan muille työntekijöille annettuja etuuksia kuten ilmainen työpaikkalounas, joten olin 3kk vain ns. harjoittelijana ja maksoin itse 150€/kk bussilipusta siitä ilosta että sain käydä heille tekemässä ilmaisduunia. Tein kuitenkin enemmän työtä, joskus jopa kotona yöhön asti, kuin samassa ammatissa palkattuna ollut henkilö, joka myös delegoi minulle ikävimmät hommat ja haastavimmat asiakkaat. Samainen henkilö kiusasi minua kun muut eivät olleet paikalla ja kyyläsi selän takana luoden pelon ilmapiiriä. Iski burn out ja oli pakko lopettaa, koska olin siinä pisteessä että halusin vain kuolla pois.

Tämän jälkeen olen ollut vain työtön mielenterveyskuntoutuja. Työkkäri yrittää väkisin tunkea töihin ihan minne tahansa vaikka itsekin ovat sitä mieltä etten ole työkuntoinen. Oma näkemykseni työelämästä on hyvin negatiivinen: Yleinen käytäntö on se että meitä nuoria viilataan linssiin palkan ja oikeuksien suhteen, ja jos niitä kehtaa vaatia niin työpaikkaa ei tipu, ei haluta maksaa mitään, pitäisi antaa 100% panos ja tehdä ylitöitä ihan vaan pomon iloksi, käytetään epätoivoa häikäilemättömästi hyväksi esim. palkkatuet ja muut.

Olen siis vakuuttunut siitä että nuorempi sukupolvi on tajunnut antaa vain sen verran suuren panoksen kuin mistä heille maksetaan, eli perusduuni tehdään mutta ei mitään ylimääräistä, ei edes tekohymyillä. Jos työnantaja ei ole työntekijöilleen lojaali, on turha vaatia työntekijöiltä lojaaliutta työnantajaa kohtaan. Tämä ei ole mikään muna vai kana kysymys, vaan ongelma on lähtöisin työnantajista joilla on se valta määrittää työehdot.

Siksi pyydän. Kohdelkaa nuoria hyvin. Oli kyse sitten kesätyöläisestä tai vastavalmistuneesta. Ensimmäiset työpaikat tulevat määrittämään sen kuinka positiivisessa valossa he näkevät työelämän ja kuinka valoisana he näkevät tulevaisuuden. Yhteiskuntavastuuta.

Niin sellaista se on alkuun. Silti, helpoin tie hyvinvointiin ja mukavaan työhön on sietää kurjaa työtä ensin. Kotona olemalla et koskaan tule saavuttamaan kivaa työtä. Se ei vain ole se reitti. Jos haluat kivempaan työhön, menet mihin töihin pääset ja vaihdat siitä parempaan sitä mukaan kun taitoja karttuu. Jäämällä ns. tuleen makaamaan ja surkuttelemaan, olet lähtökuopassa edelleen kymmenen vuoden päästäkin.

Ei todellakaan ole normaalia että työ on alkuun, tai siis muka vain siihen alkuun eikä ne seuraavat 10-50 vuotta, niin kamalaa että työntekijä haluaa kuolla. Tai ainakaan näin ei pitäisi olla.

Yritä löytää työ joka vain vituttaa, mutta ei tee mieli tappaa itseä. 🤷🏻 Oikeasti, ei siinä muuta voi. Olen katsonut montaa ihmistä sivusta jotka yrittävät kiertää tämän reitin. Suvussani on näitä. Keplottelevat elämässä aina jotenkin eteenpäin, mutta se on pitemmän päälle vaikeampaa kuin se työn vaihtaminen aina pikkuisen kivempaan pikkuhiljaa. Siihen vastaan pullikoimiseen voi tuhlata vaikka kymmeniä vuosia, mutta sillä ei pääse mihinkään.

Vakityötä ei ole tarjolla. Nykyään tarjotaan vain pätkää, harjoittelua ja muuta. Siitähän onkin helppo vaihtaa, mutta ei vaan parempaan. Vakiduuni ja palkat on varattu vanhemmalle väelle, ja se hillotolppa ei siirry seuraavalle sukupolvelle.

Ei ne vanhemmat ihmiset ikuisesti ole töissä. Vähän positiivisempi asenne voisi myös auttaa. Me on kaikki oltu nuoria ja vailla vakiduunia ja työkokemusta joskus. Pätkätyöstä on helpompi päästä vakityöhön kuin kortistosta.

Kyllähän nuo tuppaa kuolemaan pois siinä 30 vuodessa, mutta hillotolppa ei periydy nuoremmalle sukupolvelle kun työnantaja alkaa nyrpistellä nenäänsä ettei voida maksaa palkkaa tai ainakaan läheskään samanlaista palkkaa samasta työstä, kun ei ole kertynyt samanlaista kokemusta kuin mitä vakiduunista juuri siinä työpaikassa saisi, ja nuorille on annettu sen 10-50 vuotta pelkkää pätkää. Ihan sama miten kyvykkäitä oikesti ovat, vain sillä on väliä miltä se työhistoria näyttää paperilla.

Niin, eli sen eläköityvän tilalle ei palkata ketään suoraan samaan vakiduuniin, van hyvällä tuurilla otetaan pari osa-aikaista paikkailemaan. Pahimmillaan delegoidaan vaan tältä jääneet duunit olemassa olevien työntekijöiden harteille palkkaamatta ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona opetetaan että kaikki työnantajat huijaa ja vakiduunia ei saa millään ym. niin kannattaa vähän kyseenalaistaa sitäkin. Ei ne vanhemmat kaikkea tiedä. He tietävät ehkä sen oman paikkakunnan tilanteen joltain omalta kapealta sektorilta, tai sitten eivät edes sitä. Omat vanhempani on tuollaisia pahanilmanlintuja. Aina maalailemassa piruja seinille. Kyllä itse olen löytänyt aina tekemistä. Olen kyllä muuttanutkin sen perässä ja ollut joustava palkassa, työajoissa ja milloin missäkin. Nyt 42-vuotiaana viimein olen työssä jonne on kiva mennä aamuisin. Olen siivonnut ja tehnyt asiakaspalvelutyötä, ollut harjoitteluissa opintoihin liittyen ilmaiseksi, kaikenlaista, aina uskoen siihen että se kannattaa. Ja kyllä se kannattaa. Tärkeintä kai lähinnä se että jotakin tekee, eikä passivoidu.

Nimen omaan vanhemmat eivät ole tätä opettaneet nuorille. Vanhemmat on siellä menneisyydessä missä luullaan, että töitä saa aina kun vain hakee ja jos ei saa on se nuoren oman laiskuuden syy. Sitten napistaan kun se on kotona eikä kesätöissä, vaikka on laittanut hakemukset vetämään joka paikkaan mihin on keksinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona opetetaan että kaikki työnantajat huijaa ja vakiduunia ei saa millään ym. niin kannattaa vähän kyseenalaistaa sitäkin. Ei ne vanhemmat kaikkea tiedä. He tietävät ehkä sen oman paikkakunnan tilanteen joltain omalta kapealta sektorilta, tai sitten eivät edes sitä. Omat vanhempani on tuollaisia pahanilmanlintuja. Aina maalailemassa piruja seinille. Kyllä itse olen löytänyt aina tekemistä. Olen kyllä muuttanutkin sen perässä ja ollut joustava palkassa, työajoissa ja milloin missäkin. Nyt 42-vuotiaana viimein olen työssä jonne on kiva mennä aamuisin. Olen siivonnut ja tehnyt asiakaspalvelutyötä, ollut harjoitteluissa opintoihin liittyen ilmaiseksi, kaikenlaista, aina uskoen siihen että se kannattaa. Ja kyllä se kannattaa. Tärkeintä kai lähinnä se että jotakin tekee, eikä passivoidu.

Eihän täälläkään puhuttu siitä että vanhemmat olisi opettanut, heillä varmaan ihan samat vakiduunit joista maksetaan palkkaa. Vaan nuorten omasta kokemuksesta.

Paistaa läpi tuo asenne ja jostain muualta se tulee kuin työelämästä, jonne tällä hetkellä melkein revitään ihmisiä koulun penkiltä.

Ai niinkö revitään? On ilmeisesti työvoimapulakin eikö vaan? Niin ne kuule minunkin työpaikallani pomot valittavat, kun kauheasti olisi töitä, mutta ihmiset eivät kuitenkaan hae töihin. Todellisuus on juuri tuota, että aivan upmisurkealla sopimuksella yrittävät niitä työntekijöitä saada sitoutumaan. Onpa jännä ettei kukaan halua tulla, kun pahimmillaan se työn vastaanottaminen on taloudellisesti tappio, kun mitään takeita kunnollisista työtunneista ei ole.

Menin uuteen työpaikkaan, jossa minua opasti 27-vuotias nainen. Hän lähinnä kertoi mitä minun pitää tehdä ja itse seisoi hetken vieressä, kunnes alkoi kännykän räplääminen. Hänelle tärkeintä oli puhelin, työt jäivät enimmäkseen minulle. Se vähä, mitä hän vaivautui tekemään, oli hutaisemalla tehty. Onneksi hän oli neuvojanani vain muutaman viikon! Eikä hän ole ainoa nuori kännykkäaddikti, jonka olen työelämässä tavannut.

Koska some. Kaikki haluavat olla somevaikuttajia, julkisuuden henkilöitä ja muuta turhaa.

Joka paikassahan nuorisolla on nykyään luuri kädessä ja kaikki pitää kuvata.

Arvon elämässä määrittää seuraajien määrä instagramissa.

Tästähän oli eri ketjussa juttua, että alkaa jo koulussa/ammattikoulussa ja ei ole mitään keinoja jos siellä puuttua asiaan, eli lapset opetetaan veltoiksi, kun ei saa opettaa normaaleja käytöstapoja ja mm. tunnesäätelyä, itsehillintää, sitä että joskus täytyy poistua mukavuusalueelta ja tehdä asioita jotka ei tunnu kivalta.

Kaikki alkaa varhaiskasvatuksesta, jatkuu kouluun, ammattikouluun/lukioon ja siitä eteenpäinkin.

Vierailija kirjoitti:

Tästähän oli eri ketjussa juttua, että alkaa jo koulussa/ammattikoulussa ja ei ole mitään keinoja jos siellä puuttua asiaan, eli lapset opetetaan veltoiksi, kun ei saa opettaa normaaleja käytöstapoja ja mm. tunnesäätelyä, itsehillintää, sitä että joskus täytyy poistua mukavuusalueelta ja tehdä asioita jotka ei tunnu kivalta.

Kaikki alkaa varhaiskasvatuksesta, jatkuu kouluun, ammattikouluun/lukioon ja siitä eteenpäinkin.

Ja siis itse olen siellä ketjun alkupäässä töissä, joten näen päivittäin sitä, miten kaikki tehdään lapsille niin mukavaksi ja kääritään johonkin vaahtokarkkiin: Jos joku lapsi kiukuttelee ja kokeilee rajojaan, niin siitä se hössötys, lässytys ja pelle-esitys vasta alkaakin. Huoh.

Odottakaa kun huumeiden käytöstä ei rangaista, niin tämä nykyinen tilanne on pientä verrattuna tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Rekrytoitaessa kannattaa katsoa onko nuori käynyt armeijassa johtajakoulutuksen. Tosin johtajakoulutuksen saaneet harvemmin hakevat esimerkiksi varastotyöhön.

Kyllä. Siinä on nuorisokasvatuksen ammattilaiset jo karsineet pahimmat vässykät pois. Osa nuorista on kuitenkin fiksuja, reippaita ja hyvässä kunnossa vaikkapa urheiluharrastuksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Monien nuorten työelämätaidot eivät ole samalla tasolla kuin aiemmilla sukupolvilla. Kun itse olin nuori 15 v sitten, niin vielä silloin osattiin soittaa pomolle, töissä tehtiin annetut tehtävät ja kysyttiin, mitäs sitten tehdään jne. Kännykkä ei räplätty töissä ja työpaikalle mentiin ajoissa. Oli itsestäänselvää, että töissä tehdään töitä ja työnantaja määrää. Nykyään odotetaan jo todella nuorilta itseohjautuvuutta, mutta enää ei opeteta monia asioita ja koulussa vaatimustaso on laskenut. Iso osa nuorista ei ole tottunut soittamaan vaikka työpaikan pomolle tai hoitamaan muuten virallisia asioita puhelimessa. Jos ei kouluaikoinakaan ole opittu työelämätaitoja, niin eivät ne mystisesti tipahda syliin töissä. Ja kaikki nuoret eivät ole tällaisia. Sanoisin, että viisaiden ja kypsien nuorten määrä on kasvanut, mutta sitten on entistä suurempi joukko, jolla ei ole ihan perus työelämätaitoja.

Itseohjautuvuus on kyllä yksi kirosana jota nykyään viljellään myös työntekemiseen

Aloitetaan vaikka vauvojen sormiruokailusta jossa ilman historiaa oleva pieni toukka saa ihan itse päättää mitä syö vai syökö ollenkaan. Sitten ollaan ihmeissään kun vauva känisee kaiken aikaa eikä nuku kunnolla. Eiku joo sen pitää saada herkkuja jotta syö edes jotain ja tadaa näin hän oppii että kaiken saa kun vähän känisee ja sitten elämä on kivaa. Missä rajat? Nyt syöt tämän ja sitten menet leikkimään/nukkumaan/mitä ikinä nyt onkaan vuorossa. Mut ei. Kaikki pyörii muksun syömisen ympärillä ja sitten ollaan ihmeissään kun ei se usko muitakaan rajoja.

Koulussa on vuosia jo ollut ettei opettajat saa kuria luokkaan kun ei niitä rajoja ole uskallettu kotona pitää koska itseohjautuvuus.

Tullaan töihin ja koko elämä on saatu tehdä vain sitä mikä on kivaa eikä vaadita asioita tapahtuvaksi.

Töissä on a,b,c,d asia jotka pitää tehdä työn hoitamiseksi ja joku, ehkä se viimeksi tullut joka on jo itsekin lähdössä pois, opettaa huolimattomasti mitä pitäisi tehdä.

Sitten työnantaja ihmettelee kun ei se itseohjaudu töihin.

Ja iltalehti saa taas raflaavan otsakkeen jota joukolla kauhistellaan eikä kukaan ole valmis muuttamaan omassa tekemisessä mitään. Koska se ei olisi kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän oli eri ketjussa juttua, että alkaa jo koulussa/ammattikoulussa ja ei ole mitään keinoja jos siellä puuttua asiaan, eli lapset opetetaan veltoiksi, kun ei saa opettaa normaaleja käytöstapoja ja mm. tunnesäätelyä, itsehillintää, sitä että joskus täytyy poistua mukavuusalueelta ja tehdä asioita jotka ei tunnu kivalta.

Kaikki alkaa varhaiskasvatuksesta, jatkuu kouluun, ammattikouluun/lukioon ja siitä eteenpäinkin.

Ja siis itse olen siellä ketjun alkupäässä töissä, joten näen päivittäin sitä, miten kaikki tehdään lapsille niin mukavaksi ja kääritään johonkin vaahtokarkkiin: Jos joku lapsi kiukuttelee ja kokeilee rajojaan, niin siitä se hössötys, lässytys ja pelle-esitys vasta alkaakin. Huoh.

Ja jos lapsesta ei tule täyttä tissiposkea, niin sitä sitten juoksutetaan koulussa psykologeilla kun on muka joku ongelma. Ne tissiposket juoksee sitten myöhemmin kun elämä ei olekaan aina kivaa ja kokkelikin on kiellettyä ja kallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kotona opetetaan että kaikki työnantajat huijaa ja vakiduunia ei saa millään ym. niin kannattaa vähän kyseenalaistaa sitäkin. Ei ne vanhemmat kaikkea tiedä. He tietävät ehkä sen oman paikkakunnan tilanteen joltain omalta kapealta sektorilta, tai sitten eivät edes sitä. Omat vanhempani on tuollaisia pahanilmanlintuja. Aina maalailemassa piruja seinille. Kyllä itse olen löytänyt aina tekemistä. Olen kyllä muuttanutkin sen perässä ja ollut joustava palkassa, työajoissa ja milloin missäkin. Nyt 42-vuotiaana viimein olen työssä jonne on kiva mennä aamuisin. Olen siivonnut ja tehnyt asiakaspalvelutyötä, ollut harjoitteluissa opintoihin liittyen ilmaiseksi, kaikenlaista, aina uskoen siihen että se kannattaa. Ja kyllä se kannattaa. Tärkeintä kai lähinnä se että jotakin tekee, eikä passivoidu.

Eihän täälläkään puhuttu siitä että vanhemmat olisi opettanut, heillä varmaan ihan samat vakiduunit joista maksetaan palkkaa. Vaan nuorten omasta kokemuksesta.

Paistaa läpi tuo asenne ja jostain muualta se tulee kuin työelämästä, jonne tällä hetkellä melkein revitään ihmisiä koulun penkiltä.

Ai niinkö revitään? On ilmeisesti työvoimapulakin eikö vaan? Niin ne kuule minunkin työpaikallani pomot valittavat, kun kauheasti olisi töitä, mutta ihmiset eivät kuitenkaan hae töihin. Todellisuus on juuri tuota, että aivan upmisurkealla sopimuksella yrittävät niitä työntekijöitä saada sitoutumaan. Onpa jännä ettei kukaan halua tulla, kun pahimmillaan se työn vastaanottaminen on taloudellisesti tappio, kun mitään takeita kunnollisista työtunneista ei ole.

Eli yhteiskunnan tuet on liian korkeat?

Vierailija kirjoitti:

Odottakaa kun huumeiden käytöstä ei rangaista, niin tämä nykyinen tilanne on pientä verrattuna tulevaan.

Pari epäpuhdasta erää markkinoille, niin ongelma ratkeaa itsestään. Huumekuolemat on nousussa ja hyvä niin. Ei niitä Narkkareita kukaan jää kaipaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen nykyajan ammattikoulutusta missä ollaan koulussa muuta tunti ja jos ollaan töissä sieltä myös vain muutama tunti.Aikanaan kun itse sen kävin oli koulutunnit jo ensimmäisestä päivästä lähtien 7 tuntia + koulumatkat bussilla päälle niin päivästä tuli se 8 tuntia ja joka päivä oli näin.Eihän nykyaikana muksut opi työelämään kun koulussa annetaan jo lusmuilla.Olihan se aluksi raskasta mutta kaikkeen tottuu.

Kai lukiossa sentään on jotain 33-35 tuntia viikossa plus lukemiset ja läksyt ja kokeisiin valmistautuminen päälle.