Oliko tämäkin väkivallan yksi muoto?

Erosin keväällä miehestä, joka oli minulle ajoittain niin ilkeä, että läheiset kehottivat tutustumaan ilmiöön nimeltä henkinen väkivalta.

Yksi väkivallan muoto oli painoni kontrolloiminen. Olin koko ajan normaalipainon sisällä, mutta miehelle se ei riittänyt vaan hän halusi minulle kai ihan rasvattoman kropan. Seksielämämme kuivui kasaan pari vuotta sitten ja siihen loppui muukin läheisyys. En selvästi enää sytyttänyt miestä enkä lopulta halunnut itsekään enää, kun oloni oli niin epäviehättävä.

Paitsi kun nukahdin. Heräsin monesti öisin siihen, että mies kopeloi rintojani tai haaroväliäni aika rajustikin. Omassa unessa nämä otteet sekoittuivat helposti väkivallantekoon, jolloin riuhtaisin itseni puoliunessa irti ja ahdistuin. Joskus jos innostuin ja olisinkin lähtenyt mukaan, mies lopettikin kuin seinään, käänsi kylkeään ja nukkui tai leikki nukkuvaa. Hän usein sanoikin, ettei aina tiedä mitä unissaan tekee.

Itseäni sätin sitten aamulla aina siitä, että kun kerrankin mies olisi halunnut minua, minä kieltäydyin. Että ei ihme ettei seksiä ole sitten päivisinkään.

Olikohan tuo nyt sitten seksuaalista väkivaltaa sen henkisen lisäksi vai parisuhteessa ihan normaalia? Mitään lempeää noihin yöllisiin herätyksiin ei sisältynyt vaan aika kovakouraista kourimista oli. Toisaalta, kun kunnolla heräsin ja tempaisin itseni kauemmas, ei hän väkisinkään jatkanut. Ja aika antoi ymmärtää, että toimii unissaan eikä muista aamulla mitään.