Loukkaannutko jos joku kirjoittaa tai sanoo nimesi väärin?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
R-vian voi hoidattaa pois. Treeniä, treeniä!
Ei muuten onnistu kaikilta. Minulla sitä yritettiin alakoulussa puheopetuksessa monta vuotta, ei auttanut. Tuskin enää nelikymppisenä opon kun en lapsenakaan oppinut millään.
En, koska ymmärrän hyvin itsekin, että vanhempani ovat antaneet minulle sangen typerän nimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R-vian voi hoidattaa pois. Treeniä, treeniä!
Ei muuten onnistu kaikilta. Minulla sitä yritettiin alakoulussa puheopetuksessa monta vuotta, ei auttanut. Tuskin enää nelikymppisenä opon kun en lapsenakaan oppinut millään.
Myös huumoritajuttomuutta voi treenata pois. Nyt otit himppasen liian tosissasi tuon kommentin :)
En loukkaannu. Olen tottunut siihen, että sukunimeni menee todennäköisemmin väärin kuin oikein.
Jos jonkun raukan pitää kirjoittaa nimeni jonnekin, niin kiusallisia tilanteita välttääkseni sanon nimen ja alan heti tavaamaan. Ei tarvitse sen kirjoittajan kiemurrella tuskasta nimeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
R-vian voi hoidattaa pois. Treeniä, treeniä!
Ei muuten onnistu kaikilta. Minulla sitä yritettiin alakoulussa puheopetuksessa monta vuotta, ei auttanut. Tuskin enää nelikymppisenä opon kun en lapsenakaan oppinut millään.
Myös huumoritajuttomuutta voi treenata pois. Nyt otit himppasen liian tosissasi tuon kommentin :)
No, itse asiassa moni luulee, että näissä on kyse siitä ettei vain ole viitsinyt opetella.
Etunimeni on aina tuottanut vaikeuksia. Liian perinteinen suomalainen nimi ja helposti se lyhennetään yleisemmin tunnettuun muotoon.
Naimisiin mentyäni vaihdoin sukunimen. Se vasta tuottaakin ihmisille ongelmia. Sekin on kuitenkin ihan suomalainen nimi.
En osannut odottaa että sitä pidetään niin vaikeana.
Loukkaannun, jos lähipiirini kutsuu väärin. Vieraammilta ennemmin yllätyn jos kutsuvat oikein.
Miksi loukkaantua vahingosta? Nimeni on kaksiosainen ja kyllä niitä versioita kuulee aika usein ennenkuin ihmiset oppivat muistamaan.
En jaksa loukkaantua, koska olen huomannut, että ihmisillä on näköjään hankalaa muistaa kaksiosaisia nimiä oikein. Ikään kuin kahdessa nimessä olisi liikaa muistamista.
Mun nimeni on Anna-Liisa ja olen vuosien varrella ollut ainakin Anna-Maija, Anna-Leena, Hanna-Liisa ja Marja-Liisa. Voi olla, että joitain muitakin. :)
Vähän se ärsyttää, mutta yritän aina antaa anteeksi. Sukunimeni on ruotsinkielinen semihelppo ja koitan aina vähän tavata tai antaa ohjeita sen kirjoittamiseen, mutta n. joka toinen kerta se menee väärin.
Joskus mun nimi kuullaan jos kerran sanon, niin väärin, koska muutama melkein sama nimi on yleisempiä suomessa, siksi yleensä kertaan vielä kirjaimen niin että uusi hlö tajuaa. :D Mutta muuten suurin osa lähes kaikki muistaa nimen , ja se jää mieleen koska on erikoinen nimi.
Sen sijaan kun yksi ilkeä työkaveri kutsuu vuosienkin jälkeen Tahalleen väärällä nimellä, pidän hlöä itsetunto ongelmaisena idioottina. Muistisairaus selittäisi asiaa, mutta hlön tietäen uskon että on vaan miettinyt että tämäpä hyvä keino vähän vähätellä, ettei VAAN luule itsestään että olisi hyvä niinkuin onkin. :D Sen sijaan itseeni en sitä ota.
En loukkaannu eikä haittaa, jos asialla on oikeasti merkitystä niin korjaan kohteliaasti.
Sukunimeni alkaa Ek... ja kyllä sitä vähän ottaa nokkiin jos joku kirjoittaa Egg, joka tarkoittaa munaa.
Ek on tammi. :-D
Iloisesti yllätyn, kun joku osaa kirjoittaa etu- ja sukunimeni oikein. Noin kerran kymmenessä vuodessa.
En. Muut on aina tosi pahoillaan, jos joudun korjaamaan (korjaan vain jos sillä on merkitystä). Ei haittaa, kaikki tekee virheitä ja nimenäni on yksi suhteellisen tavallinen, mutta pitkä nimi, jolla on monia monia kirjoitus- ja ääntämystapoja ympäri maailman.
En suutu.
Nimeni kun on: Piia yhdellä ii:llä Miia kahdella Teen yhdellä eellä ilman tarketta 😭
Terveisin: Pia Miia Ten
Ps: Nimet muutettu 😂
En loukkaannu, mutta tunnen kyllä itseni jotenkin mitättömäksi, kun ihmiset jostain syystä usein sanovat/muistavat väärin tavallisen kalenterista löytyvän viisikirjaimisen nimeni. Ehkä olisikin terveempää huomauttaa asiasta eikä vaan sivuuttaa sitä hiljaa, että onko niin väliä olenko sitten Sanna vai Sini vai Jenni.
Yhden kerran muistan ärsyyntyneeni kun eräs asiakaspalvelija kirjoitti kuittiin jatkuvasti nimeni vääriin. Nimi oli aika perus suomalainen Maija Meikäläinen, mutta kuitissa luki aina cäpslockeilla MAIJAAA MMEIKÄÄLAIINNF.
Silmät kiinni hakkasi näppäimistöä, tuntui ihan tahalliselle. Joku asennevamma kyseisellä rouvalla. Muutenkin oli tympeä täti.
Armeijassa lähinnä nauratti kun kouluttajat huusivat la-päätteistä sukunimeäni väärin nen-päätteellä.
- Ettekö kuulleet kun kutsuin teitä?
- En kuullut, herra luutnantti.
- Älkää leikkikö kuuro *****nen.
- Ei ole nimeni, herra luutnantti. Nimeni on *****la.
- Taakse poistu!