Oppimisen ja koulunkäynnin tuki peruskouluissa, entäs lahjakkaat?

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun opettajana kohdannut tuhansia oppilaita ja kyllä ne poikkeuksellisen lahjakkaat ovat todella harvinaisia. Eikä se, että on ollut alakoulussa noheva ja tehnyt lisätehtäviä tai kirjaa omaan tahtiin, tarkoita yläkoulussa enää mitään. Oman äidin mielestä toki monet ovat poikkeuksellisen fiksuja.

Mutta lahjakkaat kyllä pärjäävät aina ja ainakin aineenopettajan opetuksessa on kaikille jotain uutta. Todella harva kaipaa mitään ylöspäin eriyttämistä. Lahjakkaankin energiasta merkittävä osa menee sosiaalisiin vaatimuksiin, omaan kasvamiseen ja kipuiluun yms. Lapset ovat koulussa säilössä ja kasvamassa. Kyllä niitä akateemisia juttuja ehtii sitten opiskella lukiossa ja korkeakoulussa.

Osin samaa mieltä. Mutta jos joka matematiikan tunti istuu puolet tehtävien tekoon varatusta ajasta tyhjänpanttina (tehtävät, lisätehtävät ja kotitehtävät tehtyinä huolella ja oikein), niin pitäisi openkin ymmärtää että opettajan tehtävä on järjestää jotain lisää.

Matikan open vaihtui nyt ysiluokalle, pitääkin lapsoselta kysäistä mitä sinne tunnille tänä vuonna kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Mutta lahjakkaat kyllä pärjäävät aina

Tämä lause kyllä tyhjensi pajatson kerralla ja kertoo karua kieltään ap:n aloittamasta aiheesta, ja aivan aiheellista huolesta suomalaisesta koulujärjestelmää kohtaan.

t: aikanaan 'poikkeuksellisen lahjakkaaksi diagnosoitu'

No sori. Ehkäpä olisi pitänyt lisätä, että terveet ja sosiaalisesti normaalit lahjakkaat, jotka saavat kotona riittävän hoivan, pärjäävät kyllä. Jos joku lahjakas ei pärjää, ei se yleensä koulun vika ole. Tietenkään lahjakkuus ei ole rokote mt-ongelmia, alkoholismia tai vaikkapa syöpää vastaan.

Mitä luulet, mikä on lopputulos, jos vanhempina on lahjakkuudesta mitään ymmärtämättömät Rane betoniraudottaja ja Sirpa sairaanhoitaja, sekä koululaitoksen puolelta vastassa on "kyä fiksu päriää" -asenteella varustettu opettaja-konklaavi?

Täysin aiheellinen aloitus, sillä koen itse olevani hyvä esimerkki siitä, mihin suunnaton turhautuminen voi lapsessa purkautua, kun apua/tukea ei tule mistään suunnasta.

t: se diagnosoitu

Olet oikeilla jäljillä, kyllähän lahjakkaat tarvitsevat oikeanlaista tukea ja apua. Ja jos ei kotona osata tätä hahmottaa, olisi tärkeää, että opettajana olisi sen verran skarppi tyyppi, että ymmärtäisi tämän asian.

Mutta aloitus ei sinänsä mikään kovin hyvä ja asiallinen ollut. Asiasta voisi käydä oikeastikin hyvää keskustelua. Aloittaja ei nyt siihen pyri.

Nimenomaan lahjakkaita PITÄÄ tukea todella paljon, on opettajalta ammattitaidon puutetta alkaa väittää että fiksut tulee mukana, joo tulee, mutta oikea opettaja tukee heitä ja luo polkuja eteenpäin. Kun tuet fiksua voi yhteiskunta saada neron, tue 0 saat korkeintaan keskiverto tyhmän.

Vierailija kirjoitti:

Mutta lahjakkaat kyllä pärjäävät aina ja ainakin aineenopettajan opetuksessa on kaikille jotain uutta. Todella harva kaipaa mitään ylöspäin eriyttämistä. Lahjakkaankin energiasta merkittävä osa menee sosiaalisiin vaatimuksiin, omaan kasvamiseen ja kipuiluun yms. Lapset ovat koulussa säilössä ja kasvamassa. Kyllä niitä akateemisia juttuja ehtii sitten opiskella lukiossa ja korkeakoulussa.

Väärin.

Itse olin ns. lahjakas. Pärjäsin kyllä opiskeltavissa aineissa omin avuin, ei siinä mitään.

Ja siinähän se vika olikin, kun tuon perusteella oltiin sitä mieltä että pärjään. Nimittäin niissä mainitsemissasi sosiaalisissa valmiuksissa minulla ilmeisesti oli vakavia puutteita, ja olisin siihen tarvinnut tukea.

Kaikesta hakemisestani huolimatta olen loistavasti suoritettujen koulujen ja tutkintojen jälkeen pitkäaikaistyötön. Vituttaa puheet koodaripulasta tai siitä, että tarvittaisiin matematiikan osaajia. Minun silmissäni kun näyttää, että sosiaalisista seuraveikoista vain on pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa vähän kaksiulotteiseltä, koska missäänhän ei ole sanottu, että ne koulun 2 erityisen tuen lasta ovat heikkolahjaisia. Ja että jakauman päässä on ap:n 2 lasta.

Todellisuus voi olla hyvinkin monimuotoinen.

Joko ap on trolli tai vaan oikeasti hyvin pihalla (jolloin en usko, että pystyy arvioimaan mitenkään lastensa lahjakkuutta).

On olemassa erilaista älykkyyttä (matemaattinen, kielellinen, visuaalinen, hahmottaminen) ja on olemassa erilaisia oppimisen pulmia. Lisäksi on olemassa aisti / tunne / liikunta / tarkkaavaisuus / käytös / mielenterveys -pulmia, jotka esiintyvät aika randomisti älykkyyden ja oppimisvaikeuksien kanssa. Voi olla hyvinkin älykäs lapsi, jolla on lukihäiriö ja lisäksi mt-ongelmaa. Riippuen hänen tilanteestaan, voi tarvita tai olla tarvitsematta tukea koulussa. (Vastasin siksi, jos joku oikeasti tätä lukee, vaikka ap olisikin trolli.)

Tämä monitahoisuus on ihan hyvä pointti, eikä tarkoitus ollut antaa ihan näin musta-valkoista kuvaa älykkyyden/lahjakkuuden kirjosta.

On olemassa älykkyyttä ja on olemassa lahjakkuutta. Olen asiaa raapaissut vain pinnalta, mutta olen antanut itseni ymmärtää että ns. "poikkeuksellisen lahjakas" lapsi tarkoittaa käytännössä lasta, joka on käytännössä joka osa-alueella ikäluokkaansa huomattavasti edellä - tämän tunnistamiseen tarvittaneen pitkää prosessia, eikä siihen suin päin lähdettäne.

Mutta se perimmäinen kysymys silti on, että miten Suomen koululaitos huomioi nämä tarpeet? Onneksi tässä on jo pari vastausta, muun muassa ylöspäin eriyttämistä yms. Mutta kaikesta huolimatta, aiheesta puhuminen tuntuu olevan aika hankalaa. Kouluissa, ainakaan meidän, ei vanhemmille kerrota mitään prosessista. Mutta jos kyse on lapsesta, joka ei pärjää normin mukana, niin tästä kerrotaan laveasti ja millaisella tuella milloinkin mennään eteenpäin. Eli ainakin meidän lähikoulussa asia on nimenomaan "heikkolahjais-painotteinen", olkoonkin termi nyt sitten väärä tai ruma tai mitä tahansa, mutta tuolta se vaikuttaa.

ap

Lahjakkaat hoitavat itse itsensä.

Lahjakkaat eivät saa erityistä tukea, ellei sillä lahjakkaalla ole jokin oppimisen vaikeus, esim. autisminkirjo. Sen sijaan ne lahjakkaat, jotka ovat myös sosiaalisesti taitavia, ei ole mitään tukea tarjolla koulussa. Sitähän se suomalainen peruskoulu on. Kannattaa pohtia painotettuun opiskeluun siirtymistä, esim. matemaattisesti lahjakas hyötyy luma-painotuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Tottakai sitä saa kaikki, jotka tarvitsevat. Tehostettu tuki on toki siinä välissä.

Että ei kun diagnoosia hakemaan ja psykologin testeihin sun lahjakkaat lapsoset!

Olisi varmaan pitänyt tajuta mainita heti aloituksessa, että en ole kuvitellut omia lapsiani erityis-lahjakkaiksi, eikä siten koske suoraan omaa perhettäni.

Omaan korvaani vain kalskahti alusta pitäen tuo, että tukea tarvitsisi vain ne, jotka meinaavat jäädä jälkeen. Kyllä minun ajatuksiini tuli myös se, että "no entäs sitten ne, jotka turhautuvat kuoliaaksi" koska ovat omaa ikäluokkaansa mahdollisesti edellä.

Voi jestas sun kanssas... Todella älyvapaalta ajatuksenvirralta vaikuttaa sun sölkötykset. Olis se pitänyt arvataki jo tuosta provokatiivisesta 100%/0% -jaosta.

Tuota, jos koulupsykologi esityksessään kertoo vain siitä, miten autetaan ja tuetaan niitä jotka eivät meinaa pärjätä mukana. Eikä sano halaistua sanaa siitä, miten tuetaan jos havaitaan lahjakkuuksia, niin mitä muuta jakoa voi käyttää, kuin 100%/0% ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa vähän kaksiulotteiseltä, koska missäänhän ei ole sanottu, että ne koulun 2 erityisen tuen lasta ovat heikkolahjaisia. Ja että jakauman päässä on ap:n 2 lasta.

Todellisuus voi olla hyvinkin monimuotoinen.

Joko ap on trolli tai vaan oikeasti hyvin pihalla (jolloin en usko, että pystyy arvioimaan mitenkään lastensa lahjakkuutta).

On olemassa erilaista älykkyyttä (matemaattinen, kielellinen, visuaalinen, hahmottaminen) ja on olemassa erilaisia oppimisen pulmia. Lisäksi on olemassa aisti / tunne / liikunta / tarkkaavaisuus / käytös / mielenterveys -pulmia, jotka esiintyvät aika randomisti älykkyyden ja oppimisvaikeuksien kanssa. Voi olla hyvinkin älykäs lapsi, jolla on lukihäiriö ja lisäksi mt-ongelmaa. Riippuen hänen tilanteestaan, voi tarvita tai olla tarvitsematta tukea koulussa. (Vastasin siksi, jos joku oikeasti tätä lukee, vaikka ap olisikin trolli.)

Tämä monitahoisuus on ihan hyvä pointti, eikä tarkoitus ollut antaa ihan näin musta-valkoista kuvaa älykkyyden/lahjakkuuden kirjosta.

On olemassa älykkyyttä ja on olemassa lahjakkuutta. Olen asiaa raapaissut vain pinnalta, mutta olen antanut itseni ymmärtää että ns. "poikkeuksellisen lahjakas" lapsi tarkoittaa käytännössä lasta, joka on käytännössä joka osa-alueella ikäluokkaansa huomattavasti edellä - tämän tunnistamiseen tarvittaneen pitkää prosessia, eikä siihen suin päin lähdettäne.

Mutta se perimmäinen kysymys silti on, että miten Suomen koululaitos huomioi nämä tarpeet? Onneksi tässä on jo pari vastausta, muun muassa ylöspäin eriyttämistä yms. Mutta kaikesta huolimatta, aiheesta puhuminen tuntuu olevan aika hankalaa. Kouluissa, ainakaan meidän, ei vanhemmille kerrota mitään prosessista. Mutta jos kyse on lapsesta, joka ei pärjää normin mukana, niin tästä kerrotaan laveasti ja millaisella tuella milloinkin mennään eteenpäin. Eli ainakin meidän lähikoulussa asia on nimenomaan "heikkolahjais-painotteinen", olkoonkin termi nyt sitten väärä tai ruma tai mitä tahansa, mutta tuolta se vaikuttaa.

ap

Miksi kysyt, kun tiedät jo vastauksen? Sehän luki jo aloituksessasi? 0 % panostetaan. Niinhän sinä olit päättänyt.

Ei sinua kiinnosta selvittää onko näin. Sinä haluat luoda vastakkainasettelua. Ja koska teidän koulussa nyt satuttiin puhumaan tällaisia, niin silloinhan se on selvästi koko maan koulujärjestelmää koskeva ongelma ja epäkohta.

Kirjoita iltalehteen joku itkuvuodatus seuraavaksi.

Hei, loistava aloitus aiheesta joka on todellakin tabu. Tai oli ainakin vielä 90-luvulla eräässä "kyläkoulussa". Minun luottoni kouluun on täysi 0 lahjakkuuksien tunnistamisen ja tukemisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Tottakai sitä saa kaikki, jotka tarvitsevat. Tehostettu tuki on toki siinä välissä.

Että ei kun diagnoosia hakemaan ja psykologin testeihin sun lahjakkaat lapsoset!

Olisi varmaan pitänyt tajuta mainita heti aloituksessa, että en ole kuvitellut omia lapsiani erityis-lahjakkaiksi, eikä siten koske suoraan omaa perhettäni.

Omaan korvaani vain kalskahti alusta pitäen tuo, että tukea tarvitsisi vain ne, jotka meinaavat jäädä jälkeen. Kyllä minun ajatuksiini tuli myös se, että "no entäs sitten ne, jotka turhautuvat kuoliaaksi" koska ovat omaa ikäluokkaansa mahdollisesti edellä.

Voi jestas sun kanssas... Todella älyvapaalta ajatuksenvirralta vaikuttaa sun sölkötykset. Olis se pitänyt arvataki jo tuosta provokatiivisesta 100%/0% -jaosta.

Tuota, jos koulupsykologi esityksessään kertoo vain siitä, miten autetaan ja tuetaan niitä jotka eivät meinaa pärjätä mukana. Eikä sano halaistua sanaa siitä, miten tuetaan jos havaitaan lahjakkuuksia, niin mitä muuta jakoa voi käyttää, kuin 100%/0% ?

Otetaas se sun lainaus tähän:

"Jäin kuitenkin miettimään, että miksi Suomen koulujärjestelmässä on noin 100% painoarvo sillä, että ne heikoimmat saadaan pysymään mukana. Mutta noin 0% painoarvoa annetaan sille, että miten kouluissa voitaisiin tunnistaa lahjakkaat lapset."

Eli kun yksi (1) koulupsykologi erehtyy yhden koulun (1) yhdessä (1) vanhempainillassa sanomaan noin, niin sillähän saakin kätevästi tuollaisen yleistyksen tehtyä. Hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa vähän kaksiulotteiseltä, koska missäänhän ei ole sanottu, että ne koulun 2 erityisen tuen lasta ovat heikkolahjaisia. Ja että jakauman päässä on ap:n 2 lasta.

Todellisuus voi olla hyvinkin monimuotoinen.

Joko ap on trolli tai vaan oikeasti hyvin pihalla (jolloin en usko, että pystyy arvioimaan mitenkään lastensa lahjakkuutta).

On olemassa erilaista älykkyyttä (matemaattinen, kielellinen, visuaalinen, hahmottaminen) ja on olemassa erilaisia oppimisen pulmia. Lisäksi on olemassa aisti / tunne / liikunta / tarkkaavaisuus / käytös / mielenterveys -pulmia, jotka esiintyvät aika randomisti älykkyyden ja oppimisvaikeuksien kanssa. Voi olla hyvinkin älykäs lapsi, jolla on lukihäiriö ja lisäksi mt-ongelmaa. Riippuen hänen tilanteestaan, voi tarvita tai olla tarvitsematta tukea koulussa. (Vastasin siksi, jos joku oikeasti tätä lukee, vaikka ap olisikin trolli.)

Tämä monitahoisuus on ihan hyvä pointti, eikä tarkoitus ollut antaa ihan näin musta-valkoista kuvaa älykkyyden/lahjakkuuden kirjosta.

On olemassa älykkyyttä ja on olemassa lahjakkuutta. Olen asiaa raapaissut vain pinnalta, mutta olen antanut itseni ymmärtää että ns. "poikkeuksellisen lahjakas" lapsi tarkoittaa käytännössä lasta, joka on käytännössä joka osa-alueella ikäluokkaansa huomattavasti edellä - tämän tunnistamiseen tarvittaneen pitkää prosessia, eikä siihen suin päin lähdettäne.

Mutta se perimmäinen kysymys silti on, että miten Suomen koululaitos huomioi nämä tarpeet? Onneksi tässä on jo pari vastausta, muun muassa ylöspäin eriyttämistä yms. Mutta kaikesta huolimatta, aiheesta puhuminen tuntuu olevan aika hankalaa. Kouluissa, ainakaan meidän, ei vanhemmille kerrota mitään prosessista. Mutta jos kyse on lapsesta, joka ei pärjää normin mukana, niin tästä kerrotaan laveasti ja millaisella tuella milloinkin mennään eteenpäin. Eli ainakin meidän lähikoulussa asia on nimenomaan "heikkolahjais-painotteinen", olkoonkin termi nyt sitten väärä tai ruma tai mitä tahansa, mutta tuolta se vaikuttaa.

ap

Miksi kysyt, kun tiedät jo vastauksen? Sehän luki jo aloituksessasi? 0 % panostetaan. Niinhän sinä olit päättänyt.

Ei sinua kiinnosta selvittää onko näin. Sinä haluat luoda vastakkainasettelua. Ja koska teidän koulussa nyt satuttiin puhumaan tällaisia, niin silloinhan se on selvästi koko maan koulujärjestelmää koskeva ongelma ja epäkohta.

Kirjoita iltalehteen joku itkuvuodatus seuraavaksi.

I rest my case, ainakin sen osalta että aihe tabu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Tottakai sitä saa kaikki, jotka tarvitsevat. Tehostettu tuki on toki siinä välissä.

Että ei kun diagnoosia hakemaan ja psykologin testeihin sun lahjakkaat lapsoset!

Olisi varmaan pitänyt tajuta mainita heti aloituksessa, että en ole kuvitellut omia lapsiani erityis-lahjakkaiksi, eikä siten koske suoraan omaa perhettäni.

Omaan korvaani vain kalskahti alusta pitäen tuo, että tukea tarvitsisi vain ne, jotka meinaavat jäädä jälkeen. Kyllä minun ajatuksiini tuli myös se, että "no entäs sitten ne, jotka turhautuvat kuoliaaksi" koska ovat omaa ikäluokkaansa mahdollisesti edellä.

Voi jestas sun kanssas... Todella älyvapaalta ajatuksenvirralta vaikuttaa sun sölkötykset. Olis se pitänyt arvataki jo tuosta provokatiivisesta 100%/0% -jaosta.

Tuota, jos koulupsykologi esityksessään kertoo vain siitä, miten autetaan ja tuetaan niitä jotka eivät meinaa pärjätä mukana. Eikä sano halaistua sanaa siitä, miten tuetaan jos havaitaan lahjakkuuksia, niin mitä muuta jakoa voi käyttää, kuin 100%/0% ?

Otetaas se sun lainaus tähän:

"Jäin kuitenkin miettimään, että miksi Suomen koulujärjestelmässä on noin 100% painoarvo sillä, että ne heikoimmat saadaan pysymään mukana. Mutta noin 0% painoarvoa annetaan sille, että miten kouluissa voitaisiin tunnistaa lahjakkaat lapset."

Eli kun yksi (1) koulupsykologi erehtyy yhden koulun (1) yhdessä (1) vanhempainillassa sanomaan noin, niin sillähän saakin kätevästi tuollaisen yleistyksen tehtyä. Hyvä!

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä ja muissa kouluissa asiaa käsitellään eri tavalla. Sehän olisi vain positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Ei se ole lahjakkuudesta tai älykkyydestä kiinni. Erityistä tukea saavilla on aina jotain haasteita koulun käynnin kanssa. Esim. joku Asperger tai AHDH voi olla hyvinkin lahjakas ja älykäs.

Minusta yläasteen tasokurssien poisto oli virhe, turhaa tasapäistämistä. Jos oli niin tyhmä, että laiskuuttaan otti suppeimmat vaihtoehdot, niin voi syyttää vain itseään ja vanhempiaan, jotka antoivat tehdä niin.

Kouluissa on valtaisa resurssipula. Luokkakoot kasvavat ja inkluusion myötä ihan tavallisissa luokissa opiskelevat nekin, jotka ovat psykan polille liian sairaita tai eivät mahdu hoitoon. Koululaitos ei voi kieltäytyä ottamasta, joten sinne sekaan vaan!

Omassa edellisessä ekaluokassani oli reilusti yli 30% oppilaista tehostetussa tai erityisessä tuessa. Osan haasteet olivat etenkin alkuun niin rajuja, että luokassa oli mm. kiinnipitotilanteita useita päivässä. Jouduimme luomaan koko koululle systeemin, jossa toinen aikuinen voidaan sanattomasti lapuilla viestimällä hälyttää apuun riehuvan lapsen kanssa. Näin vakavasti oireilevia oppilaita minulla oli 4.

Totta kai luokassa oli myös niitä eteviä. Äidinkielessä vedin kyllä teoriassa kolmentasoista opetusta samaan aikaan (joskus erkan tai ohjaajan kanssa), mutta jos joku sai raivarit, ei opetusta saanut kukaan.

Koin päivittäin huonoa omaatuntoa nimenomaan siitä, että ne tavalliset lapset jäivät liian usein vaille minun huomiotani. Lahjakkaiden tilanne surettaa, mutta surkeampaa on sillä ryhmällä, jotka tarvitsisivat apua toisinaan, mutta eivät sitä saa.

Näin selkeästi toisten oppilaiden tilannetta ei toki muille vanhemmille voi avata salassapidon nimissä. (Anonyymi palsta on eri asia, minua tai oppilaita ei voi tästä tunnistaa). Kodit eivät siis tiedä, mikä meno luokassa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Ei se ole lahjakkuudesta tai älykkyydestä kiinni. Erityistä tukea saavilla on aina jotain haasteita koulun käynnin kanssa. Esim. joku Asperger tai AHDH voi olla hyvinkin lahjakas ja älykäs.

Minusta yläasteen tasokurssien poisto oli virhe, turhaa tasapäistämistä. Jos oli niin tyhmä, että laiskuuttaan otti suppeimmat vaihtoehdot, niin voi syyttää vain itseään ja vanhempiaan, jotka antoivat tehdä niin.

Peruskoulujärjestelmään siirtyminen oli ylipäätään virhe. Vanha oppikoulu/kansalaiskoulu -jako olisi saanut jatkua, mutta niin, että oppikoulu olisi muuttunut maksuttomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Ei se ole lahjakkuudesta tai älykkyydestä kiinni. Erityistä tukea saavilla on aina jotain haasteita koulun käynnin kanssa. Esim. joku Asperger tai AHDH voi olla hyvinkin lahjakas ja älykäs.

Minusta yläasteen tasokurssien poisto oli virhe, turhaa tasapäistämistä. Jos oli niin tyhmä, että laiskuuttaan otti suppeimmat vaihtoehdot, niin voi syyttää vain itseään ja vanhempiaan, jotka antoivat tehdä niin.

Peruskoulujärjestelmään siirtyminen oli ylipäätään virhe. Vanha oppikoulu/kansalaiskoulu -jako olisi saanut jatkua, mutta niin, että oppikoulu olisi muuttunut maksuttomaksi.

Ainakin yläasteen ja lukion opettajat olivat tosi tyytyväisiä peruskoulun käyneisiin. Olivat siis opettaneet aikaisemmin niitä oppikoululaisia. Oli siellä yksi jäärä, joka opetti entiseen tapaan. Meitä oli monesta eri koulusta tulleita ja kaikki järkytyimme opetustyylistä ja muutamat ehdottelivat opettajalle, että opetettavaa kieltä myös puhuttaisiin tunnilla ja tuotettaisiin lauseita. "Juu, kyllä on hyvä idea", mutta mikään ei muuttunut. Muut opettajat olivat poikkeuksetta innostuneita siitä, miten hyvin peruskoululaiset osasivat kaikkea ja miten etenkin kielten opetus muuttui ja kieltä puhuttiin, eikä vaan opeteltu jotain kielioppia. Se kansalaiskoululaisporukka päätyi lukemaan sitä lyhyintä matematiikkaa ja kieliä, osa teki sen tarkkiksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Tottakai sitä saa kaikki, jotka tarvitsevat. Tehostettu tuki on toki siinä välissä.

Että ei kun diagnoosia hakemaan ja psykologin testeihin sun lahjakkaat lapsoset!

Olisi varmaan pitänyt tajuta mainita heti aloituksessa, että en ole kuvitellut omia lapsiani erityis-lahjakkaiksi, eikä siten koske suoraan omaa perhettäni.

Omaan korvaani vain kalskahti alusta pitäen tuo, että tukea tarvitsisi vain ne, jotka meinaavat jäädä jälkeen. Kyllä minun ajatuksiini tuli myös se, että "no entäs sitten ne, jotka turhautuvat kuoliaaksi" koska ovat omaa ikäluokkaansa mahdollisesti edellä.

Voi jestas sun kanssas... Todella älyvapaalta ajatuksenvirralta vaikuttaa sun sölkötykset. Olis se pitänyt arvataki jo tuosta provokatiivisesta 100%/0% -jaosta.

Tuota, jos koulupsykologi esityksessään kertoo vain siitä, miten autetaan ja tuetaan niitä jotka eivät meinaa pärjätä mukana. Eikä sano halaistua sanaa siitä, miten tuetaan jos havaitaan lahjakkuuksia, niin mitä muuta jakoa voi käyttää, kuin 100%/0% ?

Otetaas se sun lainaus tähän:

"Jäin kuitenkin miettimään, että miksi Suomen koulujärjestelmässä on noin 100% painoarvo sillä, että ne heikoimmat saadaan pysymään mukana. Mutta noin 0% painoarvoa annetaan sille, että miten kouluissa voitaisiin tunnistaa lahjakkaat lapset."

Eli kun yksi (1) koulupsykologi erehtyy yhden koulun (1) yhdessä (1) vanhempainillassa sanomaan noin, niin sillähän saakin kätevästi tuollaisen yleistyksen tehtyä. Hyvä!

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä ja muissa kouluissa asiaa käsitellään eri tavalla. Sehän olisi vain positiivinen asia.

Kukaan järkevä ihminen ei yleistä ensin tuolla tavalla ja sitten uhoa perään, et "korjatkaa jos olen väärässä"

Mutta

Meidän koulussa puhutaan aina miten eriytetään ja mitä kenellekin on tarjolla. Sen lisäksi, että nämä käydään yhteisesti ja yleisesti, niistä keskustellaan toki myös yksilöidysti opettajan ja vanhemman tapaamisessa. Oma lahjakas lapseni on saanut joka ikisellä luokalla tarvitsemaansa räätälöityä opetusta ja saanut tehdä omalla tavalla eritetysti tehtävänsä. Ei ole tarvinnut tylsistyä. Joka opella ollut vähän omat metodit. Sinun vuodatus on suorastaan p... haistattamista niille kaikille opettajille, jotka resurssipulassa toimivat kaikki oppilaat tasapuolisesti huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on erityisellä tuella, on tutkitusti hyvin älykäs ja edellä ikätasoaan.

Siitä vaan hakemaan lapselle erityistä tukea ja kannattaa tutkituttaa ennen sitä myös asiat. Erityislahjakkuutta ei ole se, että oma äiti on sitä mieltä, että lapsi osaa.

Eli erityistä tukea saa myös lahjakkaat? Tämä on huojentavaa, minusta se vain kuulostaa erikoiselta että erityisestä tuesta tunnutaan koulun puolesta puhuttavan käytännön tasolla vain silloin, kun viitataan heikkolahjaisiin.

ap

Tottakai sitä saa kaikki, jotka tarvitsevat. Tehostettu tuki on toki siinä välissä.

Että ei kun diagnoosia hakemaan ja psykologin testeihin sun lahjakkaat lapsoset!

Olisi varmaan pitänyt tajuta mainita heti aloituksessa, että en ole kuvitellut omia lapsiani erityis-lahjakkaiksi, eikä siten koske suoraan omaa perhettäni.

Omaan korvaani vain kalskahti alusta pitäen tuo, että tukea tarvitsisi vain ne, jotka meinaavat jäädä jälkeen. Kyllä minun ajatuksiini tuli myös se, että "no entäs sitten ne, jotka turhautuvat kuoliaaksi" koska ovat omaa ikäluokkaansa mahdollisesti edellä.

Voi jestas sun kanssas... Todella älyvapaalta ajatuksenvirralta vaikuttaa sun sölkötykset. Olis se pitänyt arvataki jo tuosta provokatiivisesta 100%/0% -jaosta.

Tuota, jos koulupsykologi esityksessään kertoo vain siitä, miten autetaan ja tuetaan niitä jotka eivät meinaa pärjätä mukana. Eikä sano halaistua sanaa siitä, miten tuetaan jos havaitaan lahjakkuuksia, niin mitä muuta jakoa voi käyttää, kuin 100%/0% ?

Otetaas se sun lainaus tähän:

"Jäin kuitenkin miettimään, että miksi Suomen koulujärjestelmässä on noin 100% painoarvo sillä, että ne heikoimmat saadaan pysymään mukana. Mutta noin 0% painoarvoa annetaan sille, että miten kouluissa voitaisiin tunnistaa lahjakkaat lapset."

Eli kun yksi (1) koulupsykologi erehtyy yhden koulun (1) yhdessä (1) vanhempainillassa sanomaan noin, niin sillähän saakin kätevästi tuollaisen yleistyksen tehtyä. Hyvä!

Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä ja muissa kouluissa asiaa käsitellään eri tavalla. Sehän olisi vain positiivinen asia.

Kukaan järkevä ihminen ei yleistä ensin tuolla tavalla ja sitten uhoa perään, et "korjatkaa jos olen väärässä"

Mutta

Meidän koulussa puhutaan aina miten eriytetään ja mitä kenellekin on tarjolla. Sen lisäksi, että nämä käydään yhteisesti ja yleisesti, niistä keskustellaan toki myös yksilöidysti opettajan ja vanhemman tapaamisessa. Oma lahjakas lapseni on saanut joka ikisellä luokalla tarvitsemaansa räätälöityä opetusta ja saanut tehdä omalla tavalla eritetysti tehtävänsä. Ei ole tarvinnut tylsistyä. Joka opella ollut vähän omat metodit. Sinun vuodatus on suorastaan p... haistattamista niille kaikille opettajille, jotka resurssipulassa toimivat kaikki oppilaat tasapuolisesti huomioiden.

Onhan tuossa se aiheellinen pointti ollut, että jos Suomen kouluissa on olevinaan jonkunlainen valtakunnallinen ohjaus tuen tarpeista, niin onhan se aika merkillistä miten silloin voi olla niin erilainen tilanne, eri kouluissa.

Eri