Laura Frimanin kolumnista tuli surullinen olo

Vierailija kirjoitti:

Luinkohan saman kolumnin kuin monet tämän ketjun kauhistelijat? Ainakin tekstin pointti jäänyt ymmärtämättä.

Mikä se pointti oli? Että yhteiskunnan tuli olla apuna, jotta hankalat lapset saadaan pois parisuhteesta?

En asu yhdessä miesystäväni kanssa ja lapsenikin ovat jo lähes aikuisia, mutta yhä joudun tasapainoilemaan miehen ja lasten välillä. Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen niin kauan kuin lapsemme asuvat kotona. Paljolta säästyy siinä.

Mietityttää vain, että onko tässä jutussa kysymys siitä, että mies oikeasti kokee häiriöksi lapsen viereen kömpimisen vai siitä, että kirjoittaja itse ajattelee asian olevan niin. Luulisi, että normaali mies, jolla itselläänkin on lapsia, suhtautuisi asiaan neutraalisti. En voisi kuvitellakaan, että jos mieheni lapset tarvitsisivat viereen tulemista, että voisin kieltää sen jos yhdessä asutaan. Toisaalta en ymmärtäisi, jos mieheni sen kieltäisi. Mutta emme asu yhdessä ja siihen on syynsä.

Miksi joku haluaa jakaa tuollaista julkisesti? Lapsista. Itsestä. Miehestä. En tajua.

Vierailija kirjoitti:

Luinkohan saman kolumnin kuin monet tämän ketjun kauhistelijat? Ainakin tekstin pointti jäänyt ymmärtämättä.

Pointti on ehkä kirjoittajasta se, että aina syytellään muita. Mutta itse on kuitenkin se joka paineet luo ja liian nopeasti liian paljon. Nuo esimerkit vain mistä puhuu ovat oikeasti huonoja. Jos äitinä ei kykene vastaamaan lapsensa tarpeisiin, se ei ole mikään alleviivatusti uusperheen kuvioista/paineista tullut ongelma. Se on äidin ihan oma tapa toimia lastansa kohtaan. Ja tapa nähdä lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

No, Friman on ammattikirjoittaja, jonka päämääränä on kirjoittaa kohutekstejä 

En välttämättä vetäisi johtopäätöstä, että asiat on ihan juuri niin kuin tekstissään sanoo

Toimittajalla on myös valta ja vastuu ohjata maailmaa hyvään päin, eikä vain pahaan, kuten tämä toimittaja nyt tekee. Lapsia täytyy suojella ja rakastaa. On karmeaa jos aikuinen laittaa oman hedonismin lapsen edelle ja luulee sen olevan oikein.

Taas on mammat lukeneet tekstiä kuin piru raamattua...

Onko tällä palstalla keskivertoa tyhmempää väkeä vai onko se luetun ymmärtämisen taso oikeasti tämä?

Luin tuon kolumnin aamulla, ja kun pääsin tuohon AP:n kommentoimaan kohtaan, niin ajattelin heti, että joku urpo vetää siitä kilarit :D

Kuinka paljon perheessä kuljetaan munankuorilla ettei mies nyt vaan hermostu? Vai hermostuuko öisinkään? Hakisi itse apua jos on univaikeuksia. Onko hermostuminen Lauran päässä? Hän hermostuu unien häirinnästä niin muutkin hermostuvat. Kummallinen dynamiikka heillä kyllä. Ja jos Laura tämä on joku hätähuuto, pue keltaista seuraavaan kuvaan. Omituinen ulostulo kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Taas on mammat lukeneet tekstiä kuin piru raamattua...

Onko tällä palstalla keskivertoa tyhmempää väkeä vai onko se luetun ymmärtämisen taso oikeasti tämä?

Luin tuon kolumnin aamulla, ja kun pääsin tuohon AP:n kommentoimaan kohtaan, niin ajattelin heti, että joku urpo vetää siitä kilarit :D

Oi Velhous&Viisaus. Sallinetteko mitä kurjimman, tyhmimmän olennon pyytää mitä nöyrimmin kirjoituksen suomentamisen meille typerille kilariurpoille? Kunnia olkoon Sinun Älykkyytesi ja Loistoutesi. Häikäise meidät Oi Sinä.

"En halua, että hän pitää lastani rasittavana." Lapset nyt vain ovat rasittavia, toiset enemmän, toiset vähemmän. Sen luulisi kaikkien aikuisten ymmärtävän, myös sen miehen. Tuntuu aika väärältä lasta kohtaan, että äiti priorisoi miehen (ehkä kuvitellut?) tunteet lapsen edelle.

Tämä on varmasti uusperheongelma, mutta meillä lasten isä reagoi lasten läjeisyydenkaipuuseen äidiltä negatiivisesti ja sepä vasta uuvuttava suhde sitten olikin, tuli hyvin mieleen ne ajat tuosta kolumnista. Erosin tuosta suhteesta reilu 3v sitten.

Seuraava miesystävä ei myöskään sitten osannut olla lapsiperheessä osana, se suhde myös päättyi. Yhteen ei muutettu eikä muutenkaan juuri aikaa vietetty niin, että lapset olisivat olleet mukana.

Nyt on uusi miesystäväehdokas, johon toki tutustun hyvin rauhassa ja jonka lapset aikaisintaan näkevät yli vuoden yhdessäolon jälkeen jos sinne ikinä päästään. Mikäli näyttää siltä, että "uusperhe-elämä" ei ole sellaista että siinä voi lapset ja minä elää vähän kuin ydinperheessä (toimivastahan minulla ei ole kokemusta), niin sitten mies pois ja sitten varmaan luovutankin parisuhteiden suhteen.

Joo ihan sama rasittaako lapsi uutta poikkista, mutta MIKSI nykyään on normaalia jakaa todella intiimejä asioita kaikille? Varsinkin asioissa joihin liittyy muitakin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Luinkohan saman kolumnin kuin monet tämän ketjun kauhistelijat? Ainakin tekstin pointti jäänyt ymmärtämättä.

Ei nämä kommentoijat ole lukeneet koko kolumnia. Tosin pointti olisi luultavasti jäänyt ymmärtämättä, vaikka olisivat lukeneetkin.

Hyvä teksti eikä lainkaan "lapsen tylyttämistä", josta täällä nyt otetaan kollektiivisesti pulttia.

Itse herkkänä ydinperheen äitylinä en pöyristynyt kyseisestä tekstistä. Minusta kolumni oli sopivan (ei siis liian, kuten jotkut ovat mieltäneet) henkilökohtainen ja pohdiskeleva rehelliseen ja ehkä vähän itsekriittiseenkin sävyyn. Aika rohkeaakin tuoda tuon tyyppisiä ajatuksia esille.

Oudointa tässä on se, että somen perusteella Lauran uusi mies vaikuttaa superkiltiltä ja sympaattiselta ja huomioivalta isältä tyttärilleen, sekä myös varsin mukautuvalta Lauran kaikenlaisiin kotkotuksiin. Ei ollenkaan tyypiltä, jonka reagointia yöherätyksiin pitäisi murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Oudointa tässä on se, että somen perusteella Lauran uusi mies vaikuttaa superkiltiltä ja sympaattiselta ja huomioivalta isältä tyttärilleen, sekä myös varsin mukautuvalta Lauran kaikenlaisiin kotkotuksiin. Ei ollenkaan tyypiltä, jonka reagointia yöherätyksiin pitäisi murehtia.

Tekstihän kuvaakin sitä, miltä Laurasta tuntuu. Se, kuinka asiat todellisuudessa ovat, on eri juttu. Mies siis saattaa reagoida aivan lungisti ja Laura objektiivisesti katsoen tehdä kärpäsestä härkästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa tässä on se, että somen perusteella Lauran uusi mies vaikuttaa superkiltiltä ja sympaattiselta ja huomioivalta isältä tyttärilleen, sekä myös varsin mukautuvalta Lauran kaikenlaisiin kotkotuksiin. Ei ollenkaan tyypiltä, jonka reagointia yöherätyksiin pitäisi murehtia.

Tekstihän kuvaakin sitä, miltä Laurasta tuntuu. Se, kuinka asiat todellisuudessa ovat, on eri juttu. Mies siis saattaa reagoida aivan lungisti ja Laura objektiivisesti katsoen tehdä kärpäsestä härkästä.

No näin mäkin ajattelin kolumnin luettuani. Harva vain kehtaa tunnustaa tuollaisia ääneen. Takuulla moni muukin on noita miettinyt.

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Mies on varmasti lunki ja kiltti kuin tossu, mutta aika ikävää, että Lauran kolumnista puoli kansakuntaa saattaa helposti saada ihan toisenlaisen vaikutelman... luulisi, että kirjoittamisen ammattilainen osaisi purkaa ajatuksiaan maan ykköspaikalla niin, etteivät epäilykset kohdistu aivan viattomiin sivullisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Tai vaihtoehtoisesti voi puhua lapsista heidän omilla nimillään, Matti, Maija, Lilli, Leo?

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Jos hänelle on tärkeää kuitenkin ilmaista, että lapset kuuluvat hänen kanssaan samaan perheeseen, niin tuskin.