Laura Frimanin kolumnista tuli surullinen olo

Ehkä tämä tilanne olisi ratkaistavissa niin, että biovanhempi siirtyy lapsen kanssa nukkumaan jonnekin (onkohan se muuten aina mahdollista tehdä niin, ettei biovanhemman unet ole mennyttä jossain liian lyhyessä sängyssä tms), mutta mitä kun tuollaisia tilanteita on koko ajan, joka arkipäivä? Kyllähän tuo esimerkki valaisee sitä, että uusperhe vaikuttaa myös biovanhemman ja lapsen suhteeseen, siinä ei ole pelkästään se, että uudet ihmiset on rasitteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Tai vaihtoehtoisesti voi puhua lapsista heidän omilla nimillään, Matti, Maija, Lilli, Leo?

Jos puhutaan ihmisille, jotka eivät kyseisiä henkilöitä tunne, niin ehkä vähän raskas tapa. Etunimien käyttäminen ei oikein luo kanssakeskustelijalle mitään kuvaa siitä, mikä on puhujan suhde Mattiin, Maijaan, Lilliin ja Leoon. On toki ihmisiä, jotka puhuvat etunimillä elämänsä ihmisistä kaikille, riippumatta siitä, tietävätkö nämä, keitä ovat Matti, Maija, Lilli ja Leo, ja tällaiselle ihmistyypille on oma sanansa: rasittava.

Kiitos Instan uuden algoritmin tiedän tämän Lauran kaikkien neljän lapsen nimet, vaikka en edes seuraa koko tyyppiä. Mulle tuollainen lasten esitteleminen on aika no-no, etenkin kun se tapahtuu tyyliin "olipas taas raskas perheloma kun se ja se lapsi oli semmonen ja tommonen"...

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Mutta onko tuo taas liian poistyöntävää? Ja liian totta? Koska puolison lapsiahan ne ovat, jäänteitä menneisyydestä. Jotain sellaista, mitä oma lapsi vihaa todennäköisesti loppuelämänsä. Mahtaako sanankäytön ammattilaisella olla termiä lapsen turvattomuudellekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Mutta onko tuo taas liian poistyöntävää? Ja liian totta? Koska puolison lapsiahan ne ovat, jäänteitä menneisyydestä. Jotain sellaista, mitä oma lapsi vihaa todennäköisesti loppuelämänsä. Mahtaako sanankäytön ammattilaisella olla termiä lapsen turvattomuudellekaan?

Siis oma lapsi vihaa sisarpuoliaan loppuelämänsä, sitäkö sanot?

Eikös Laura itse asunut viikoteri kaupungissa, kun lapset olivat taaperoita. Olen aina pitänyt häntä jotenkin narsistisena tai outona. Luultavasti projisoi omia ajatuksiaan miehen ajatuksiksi.

Aika vaisunoloinen oli eilen BB-studiossa.

Monesko äijä hällä on lastensa isän jälkeen?

Onko siis kuitenkin raskaana. Sanotaan että uusi mies haluaa aina lapsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Jos hänelle on tärkeää kuitenkin ilmaista, että lapset kuuluvat hänen kanssaan samaan perheeseen, niin tuskin. 

No eikö termi puolison lapset nimenomaan tuo ilmi sen,että samaa poppoota ollaan? Bonus lapsi on kaiken kaikkiaan oksettava ilmaisu.

Ja ei kait kukaan käytä kuopus ja esikoinen nimitystä , jos lapset tosiaan on biologisesti kumppanin ja heillä on jo omakin äiti.

Taas tekemällä tehdään asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan.

Käyttäisin myös nimitystä "meidän lapset". Sekin on oikein hyvä ilmaisu. Tai ihan vaan yksinkertaisesti : lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laura kirjoittaa,

" Olen sanankäytön ammattilainen, mutta perhemuoto halvaannuttaa mieleni lisäksi jopa kieleni: jos puhun lapsipuolista tai bonuslapsista, tunnen väheksyväni heidän rooliaan ja merkitystään, mutta jos puhun heistä esikoisenani ja kuopuksenani, tunnen omivani lapsia heidän biologisilta vanhemmiltaan."

Hohhoi, kävisikö tuolle sanankäytön ammattilaiselle vaikka termi: puolison lapset?

Jos hänelle on tärkeää kuitenkin ilmaista, että lapset kuuluvat hänen kanssaan samaan perheeseen, niin tuskin. 

No eikö termi puolison lapset nimenomaan tuo ilmi sen,että samaa poppoota ollaan? Bonus lapsi on kaiken kaikkiaan oksettava ilmaisu.

Ja ei kait kukaan käytä kuopus ja esikoinen nimitystä , jos lapset tosiaan on biologisesti kumppanin ja heillä on jo omakin äiti.

Taas tekemällä tehdään asioista vaikeampia kuin ne ovatkaan.

Käyttäisin myös nimitystä "meidän lapset". Sekin on oikein hyvä ilmaisu. Tai ihan vaan yksinkertaisesti : lapset.

Niinpä. Kauheaa ylianalysointia. Asioista tehdään vaikeita.

Kun puhun oman kumppanini lapsista vaikka ystävilleni niin käytän ihan heidän etunimiään. Uusille ihmisille kerron, että kyseessä on puolison lapset jos koen asian tarpeelliseksi mainita. En ole kokenut vaikeaksi.

Minun exääni ärsytti kun lapsi tuli yöllä viereeni. Ratkaisin asian menemällä itse lapsen viereen hänen saänkyynsä. Ero tuli muutama kk myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luinkohan saman kolumnin kuin monet tämän ketjun kauhistelijat? Ainakin tekstin pointti jäänyt ymmärtämättä.

Ei nämä kommentoijat ole lukeneet koko kolumnia. Tosin pointti olisi luultavasti jäänyt ymmärtämättä, vaikka olisivat lukeneetkin.

Hyvä teksti eikä lainkaan "lapsen tylyttämistä", josta täällä nyt otetaan kollektiivisesti pulttia.

Niinpäs onkin. Luin itse jutun ja tajusin että tässsä aloittaja on trolli joka on yrittänyt ja saanut aikaan taas moraalinärkästyksen ihan turhasta.

Jotenkin inhottavaa tehdä tämmöistä viihdettä ja draamaa oman perheen - varsinkin lasten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Minun exääni ärsytti kun lapsi tuli yöllä viereeni. Ratkaisin asian menemällä itse lapsen viereen hänen saänkyynsä. Ero tuli muutama kk myöhemmin.

No noinhan se menee. Toisten lapset ärsyttävät enemmän kuin omat. En minäkään haluaisi joutua heräämään miehen lapsen takia. Se on jo riittävästi, että omat herättävät. Mutta Ei se ole eron syy.

Vierailija kirjoitti:

"En halua, että hän pitää lastani rasittavana." Lapset nyt vain ovat rasittavia, toiset enemmän, toiset vähemmän. Sen luulisi kaikkien aikuisten ymmärtävän, myös sen miehen. Tuntuu aika väärältä lasta kohtaan, että äiti priorisoi miehen (ehkä kuvitellut?) tunteet lapsen edelle.

Ei tuommoinen ajatus tyhjästä synny. Tottakai mies on osoittanut käytöksellään pitävänsä lasta rasitteena. Ja jos ei ole, niin hemmetti soikoon tuo nainen on ä äliö. Miksi ei puhu miehelle, turha julkisuuteen on ulista.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen uusperheellinen ja ajattelin tuossa kolumnissa, että miksi asiasta tehdään ongelma.

Uusperhettä ei voi änkeä ydinperheen muottiin. Uusperhe ei myöskään saa huonontaa kenenkään elämää. Siksi asiat pitää miettiä outside the box. Tässä tapauksessa yöllä vanhempi voi siirtyä lapsen sänkyyn, jotta kenenkään elämä ei huonone.

Miksi pitää käyttää typerää anglismia?

Ymmärrän ihan hyvin Lauran ajatukset. Itse sain lapset nuorena, erosin, rakastuin päätä pahakaan nuorempaan mieheen ja muutimme heti yhteen.. ei ehkä järkevin ratkaisu, mutta tehty mikä tehty.

Alussa kaikki on vähän outoa ja kankeaa ja pelkäsin jatkuvasti sitä että rasitan miestä lapsillani. Pyytelin anteeksi, jos lapset olivat lapsia ja tein kaiken yksin. En halunnut pakottaa miestä perhe-elämään, ettei vain pelästy mutta lapset kyllä änki öisin meidän väliin, enkä sitä ikinä kokenut kamalana asiana :D

Mies onneksi pikku hiljaa alkoi ottamaan enemmän isällistä roolia itsenäisesti ja nyt 10v myöhemmin - ihan samanlaista elämää meillä on kuin ydinperheessäkin, eikä mistään tarvitse murehtia tai hävetä.

mutta eikös Laura ole ollut aika pitkään tämän miehen kanssa?? Luulisi jo että tässä vaiheessa ei tarvitsi murehtia mitä puoliso ajattelee :o

Tähän tapaukseen kantaa ottamatta. Miksi, oi miksi kaikki influensserit eroaa ja toisen kierroksen miehiä kutsutaan poikkiksiksi? Aikuisia miehiä! Sit joka toinen viikko leikitään niin villiä ja panostetaan parisuhteeseen. Miksi lasten isien kanssa ei voinut panostaa.