Lue keskustelun säännöt.
G: Onko täällä entisiä bmi +38, ja nykyään normipainossa? Miten? Olen satoja kertoja yrittänyt laihduttaa ja edelleen 100kg.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa on saada painoa laskemaan.. vaikka kuinka olisi ruokavaliosta karsinut täysmehut, karkit, vehnäpullat, kahvileivän ja muut ylimääräiset herkut.
Syön kerran päivässä kunnon ruoan, aamupala on kahvi (joskus kahvin kanssa voileipä ilman höysteitä)
Paino ei vain laske, pyörii siinä 83kg.
Liikun paljon, käyn salilla ja nostelen painoja isoillakin painoilla. Lihas on varmasti jossain ikiläskin alla, tai sitten lihasta ei ole missään.
Vihan ja inhoan itseäni sekä läskistä hyllyvää kehoani. En halua katsoa itseni edes peilistä, koska läskit ällöttävät minua.
En tiedä mitä tehdä.. puoliso sanoo ettei energiaa synny tyhjästä, joten syön liikaa edelleen.
En keksi enää muuta kuin nipistää tuosta yhdestä päivän ruoasta.Suosittelen muuttamaan painojen nostelun kunnon hikiurheiluun korkealla sykkeellä.
Minä käyn juoksemassa 2-3x/vko noin 45min lenkkejä, tuolloin sykkeet nousevat ajoittain maksimiin esim ylämäessä.
Sama
Syöt vähän ja liikut paljon, mutta silti paino ei laske? Ei pitäisi olla fysiikan lakien mukaan mahdollista. Kun kulutat enemmän energiaa kuin saat, niin menetät painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama ongelma. En valuaisi painaa 100 kiloa. Pituuttakaan ei ole kuin 162 cm. Painoni on noussut ensin 74-88. Sitten yli 90 viime vuonna. Viime viikolla punnitsin itseni ja vaaka näytti 99,8 kg. En ole koskaan painanut näin paljon. Pelkään, että lihominen vain jatkuu.
Aloittaja on yli 100-vuotias, kun on kerta "yrittänyt satoja kertoja laihduttaa".
Laihduttaminen on pitkäjänteistä työtä, joku vuosi nyt on ihan lyhin aikajänne millä touhua kannattaa edes tarkastella.
Mulla on painoa 128kg. Aivan järkyttävän paljon. Olin kauan aikaa n.100kg ja ajattelin, että ei se paino siitä enää ylemmäs nouse. No kyllä vain nousi.
Olen välillä miettinyt leikkausta, mutta tunnen kaksi ihmistä jolle se tehty ja heillä erinäisiä ongelmia leikkauksesta johtuen. Jopa vuosien päästä tulee ongelmia. Joten tuntuu melko pelottavalta vaihtoehdolta tuo leikkaus.
Mulla ei vain ole motivaatiota muuttaa elämäntapoja. Kolmivuorotyö ei auta asiaa unen ja ruokailun kannalta. Tulee syötyä liikaa karkkia ja sipsiä, juotua liikaa alkoholia. Annoskoot pitäisi olla pienempiä ja kiinnittää huomiota ruoan sisältöön. Pääasiassa teen itse kaikki ruoat, mutta joskus tulee haettua pizzaa. Ruoassa pitäisi käyttää enemmän kasviksia, vähentää kermaa ja rasvaa. Toki samaa ruokaa mies syö, mutta hän syö lämpimän ruoan vain kerran päivässä ja liikkuu enemmän kuin mä. Mies siis ihan normaalipainoinen. Mies juo myös vähemmän alkoholia.
Täällä on AP ehdotettu että kertoisit mitä syöt, mikset siis kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähentelen nyt 100kg, paino noussut väsymysaikoina. Olen yrittänyt kanssa esim ketoa ja vhh, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi.
Rupesin sitten miettimään, mistä tämä mun syöminen johtuu. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistusta ja masennusta on ollut, joten toki lohtusyömistä ja väsysyömistä on ollut.
Päätin siis että nyt en voi ajatella mitään rääkkiä, vaan yritän saada elämäni sellaiseen kuosiin, että sekä fyysistä että henkistä jaksamista riittäisi. Askel kerrallaan. Ensin aloin järjestää koko perheen unia kuosiin, ja hakemalla löytyi tähän vaiheeseen paras ratkaisu. Toki vieläkään ei nukuta älyttömän hyvin, pikkulapsiperhe kun ollaan, mutta paremmin jo silti.
Kun kesä tuli ja aurinko auttoi lisäämään hyvää mieltä, uskalsin lopettaa masennuslääkkeen (citalopram) joka aiheutti mulle ihan kamalaa näläntunnetta. Nyt siis toki muutenkin jo mielenterveys vakaammassa tilassa, jotta uskalsin lopettaa.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen kun olot tasaantuivat vieroirusoireiden jälkeen, aloitin herkkulakon ja aloin vaihtaa hiilareita fiksumpiin versioihin, esim vaalea leipä tummaan, täysjyvän käyttö jne, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana ja auttaisi jaksamaan ja vähentäisi mielitekoja. Kaikkia valintoja tehdessä yritän muistaa sen, miten se ruoka vaikuttaa mun kehoon - alkaako väsyttää, herääkö sokerikoukku. Tai tekeekö ylipäätään edes mieli mitään?Tänä aikana ylipäätään olen yrittänyt alkaa tykkäämään itsestäni tällaisena, aiemman ruoskimisen sijaan. Olen ostanut muutamia oikeasti sopivan kokoisia ja KIVOJA vaatteita. Opettelen nättiä puhetta itselleni.
En ole tarkoituksella käynyt aikoihin vaa'alla, en halua aiheuttaa lisästressiä. Yritän luottaa siihen, että jos aidosti syön fiksusti enkä herkuttele, painon ei pitäisi ainakaan ylöspäin lähteä. Silti se ei luultavasti ainakaan ihan heti putoa mitenkään nopeasti, jolloin en halua käydä puntarilla turhautumassa.Seuraava askel mulla on opetella lisäämään yhä enemmän vihreää lautaselle. Ja sitten pikkuhiljaa vähentää hiilarin (pasta, peruna) osuutta. Ruokalautaset aion vaihtaa myös pienempiin, jotta annoskoko pysyisi helpommin maltillisena.
Mutta pointti siis, että mieti omassa elämässäsi ne asiat, jotka aiheuttavat sitä syömistä ja ns. huonoja valintoja. Jokaisen meidän keho toimii myös eri lailla. Mun mies voi olla vaikka vuorokauden syömättä eikä tunnu missään, mulla alkaa taas jo muutaman tunnin päästä kauheat oireet jos en syö, ja liian kauas venyneen syömisen jälkeen tulee kahta kauheampi pudotus. Tasaisin välein syöminen ja verensokerin tasaisuutta tukevat valinnat tuntuu olevan avain mun jaksamiseen, ja sitä myötä siihen, että syöminen pysyy hallinnassa.
Ja se mielenterveys! Tarvitsetko tukea siihen, mieti mitä kautta sitä saisit?
Olisi tarvetta masennuslääkkeille, ahdistaa ja itkettää oma ikä.
Ja paino. Mutta olen kuullut että ne lääkkeet lihottaa lisää? Ap
Iälle et voi mitään. Eikä iässä sinänsä pitäisi olla itkemisen aihetta, itse olen ihan ok 60 vuoteni kanssa. Keskity painoosi, täällä on hyviäkin neuvoja. Itse olen laihtunut 20 kg aloittamalla liikunnallisen elämäntavan ja terveellisen normaalin ruokavalion. En ymmärrä mikä siinä on niin monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa on saada painoa laskemaan.. vaikka kuinka olisi ruokavaliosta karsinut täysmehut, karkit, vehnäpullat, kahvileivän ja muut ylimääräiset herkut.
Syön kerran päivässä kunnon ruoan, aamupala on kahvi (joskus kahvin kanssa voileipä ilman höysteitä)
Paino ei vain laske, pyörii siinä 83kg.
Liikun paljon, käyn salilla ja nostelen painoja isoillakin painoilla. Lihas on varmasti jossain ikiläskin alla, tai sitten lihasta ei ole missään.
Vihan ja inhoan itseäni sekä läskistä hyllyvää kehoani. En halua katsoa itseni edes peilistä, koska läskit ällöttävät minua.
En tiedä mitä tehdä.. puoliso sanoo ettei energiaa synny tyhjästä, joten syön liikaa edelleen.
En keksi enää muuta kuin nipistää tuosta yhdestä päivän ruoasta.Suosittelen muuttamaan painojen nostelun kunnon hikiurheiluun korkealla sykkeellä.
Minä käyn juoksemassa 2-3x/vko noin 45min lenkkejä, tuolloin sykkeet nousevat ajoittain maksimiin esim ylämäessä.
Sama
Syöt vähän ja liikut paljon, mutta silti paino ei laske? Ei pitäisi olla fysiikan lakien mukaan mahdollista. Kun kulutat enemmän energiaa kuin saat, niin menetät painoa.
Itse asiassa väärin. Olen oman aineenvaihduntani "tuhonnut" toistuvilla laihdutuksilla ja pienillä kalorimäärillä pysyäkseni tietyssä koossa. Jos nykyään vähennän syömistä ja lisään kulutusta, alkaa paino jopa nousta kun elimistö yrittää pitää edes siitä energiatasosta kiinni. Lopputuloksena on että pysyäkseni tässä koossa ihan reippaallakin liikunnalla voin syödä minimaalisia määriä ja viinilasillinen viikonloppuna horjuttaa jo koko jutun. Itkettää kun kateellisena katselen miten työkaveri voi oikeasti syödä ja pysyä hoikkana vähemmällä liikunnalla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon auta mikään muu, kuin syö vähemmän ja harvemmin. Esimerkiksi, oma bmi on 20 ja aamupala on pieni purkki rusinoita ja 2 kuppia kahvia. Seuraavan kerran syön ehkä klo 2 pastaa, jauhelihakastiketta ja salaattia. Huom: näiden kaikkien tulee mahtua samalle lautaselle, ei erikseen salaatti ja sitten lautanen kukkuroilleen lämmintä ruokaa. Ja lisää kahvia. Siitä seuraavan kerran syön varmaan joskus klo 19, lämmin ruoka jälleen, ja ehkä kahvia päälle. Iltapala klo 21 pari leipäsiivua maltillisilla päällysteillä, kuten maksamakkara tai kurkkusiivut. Tuon enempää ei tarvii. Jos syöt kuten oma ylläpitopainoni vaatii, sinun pitäisi laihtua. Joinain päivinä saatan syödä paljon tuota enemmän ja joskus vähemmän. Tärkeintä, että keho löytää oikean tasapainon kaloreiden suhteen.
Toi kahvin juonti nyt on ihan sairasta. Ei kiitä keho eikä iho. Taidat olla ihan kofeiininarkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokelile Ozempiciä. Erittäin helppo tapa pudottaa painoa
Rupesin laiskottelemaan niin laihduin. Sekä kotona että töissä hällä väliä -moodi päällä. Olin nimittäin huomannut, että syön ollakseni tarmokas. Jos vain lojun illat ja esim. roikun Vauvalla, ei tule nälkäkään.
Kumma kyllä, palkkakin on parantunut. Ei kai sen niin väliä miten työnsä tekee. Työnantajallekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokelile Ozempiciä. Erittäin helppo tapa pudottaa painoa
En tajua. Siis tuohan on diabeteslääke? Määrätäänkö sitä edes, jos ei ole diabeetikko?
Ja se laskee verensokeria. Silloinhan vasta nälkä tuleekin!
Vierailija kirjoitti:
Rupesin laiskottelemaan niin laihduin. Sekä kotona että töissä hällä väliä -moodi päällä. Olin nimittäin huomannut, että syön ollakseni tarmokas. Jos vain lojun illat ja esim. roikun Vauvalla, ei tule nälkäkään.
Kumma kyllä, palkkakin on parantunut. Ei kai sen niin väliä miten työnsä tekee. Työnantajallekaan.
Olen huomannut itsessäni saman ilmiön. Olen täysin poikki ja uupunut. Yritän saada itseeni energiaa syömällä ja juomalla. Nyt olen ottanut tavaksi nukkua jos kerran väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut bmi 52, nyt bmi 28. Kiloja pudonnut noin 70. Mahalaukun ohitus 6 vuotta sitten yksityisellä. Paras päätös ikinä. Nahkat leikattiin julkisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähentelen nyt 100kg, paino noussut väsymysaikoina. Olen yrittänyt kanssa esim ketoa ja vhh, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi.
Rupesin sitten miettimään, mistä tämä mun syöminen johtuu. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistusta ja masennusta on ollut, joten toki lohtusyömistä ja väsysyömistä on ollut.
Päätin siis että nyt en voi ajatella mitään rääkkiä, vaan yritän saada elämäni sellaiseen kuosiin, että sekä fyysistä että henkistä jaksamista riittäisi. Askel kerrallaan. Ensin aloin järjestää koko perheen unia kuosiin, ja hakemalla löytyi tähän vaiheeseen paras ratkaisu. Toki vieläkään ei nukuta älyttömän hyvin, pikkulapsiperhe kun ollaan, mutta paremmin jo silti.
Kun kesä tuli ja aurinko auttoi lisäämään hyvää mieltä, uskalsin lopettaa masennuslääkkeen (citalopram) joka aiheutti mulle ihan kamalaa näläntunnetta. Nyt siis toki muutenkin jo mielenterveys vakaammassa tilassa, jotta uskalsin lopettaa.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen kun olot tasaantuivat vieroirusoireiden jälkeen, aloitin herkkulakon ja aloin vaihtaa hiilareita fiksumpiin versioihin, esim vaalea leipä tummaan, täysjyvän käyttö jne, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana ja auttaisi jaksamaan ja vähentäisi mielitekoja. Kaikkia valintoja tehdessä yritän muistaa sen, miten se ruoka vaikuttaa mun kehoon - alkaako väsyttää, herääkö sokerikoukku. Tai tekeekö ylipäätään edes mieli mitään?Tänä aikana ylipäätään olen yrittänyt alkaa tykkäämään itsestäni tällaisena, aiemman ruoskimisen sijaan. Olen ostanut muutamia oikeasti sopivan kokoisia ja KIVOJA vaatteita. Opettelen nättiä puhetta itselleni.
En ole tarkoituksella käynyt aikoihin vaa'alla, en halua aiheuttaa lisästressiä. Yritän luottaa siihen, että jos aidosti syön fiksusti enkä herkuttele, painon ei pitäisi ainakaan ylöspäin lähteä. Silti se ei luultavasti ainakaan ihan heti putoa mitenkään nopeasti, jolloin en halua käydä puntarilla turhautumassa.Seuraava askel mulla on opetella lisäämään yhä enemmän vihreää lautaselle. Ja sitten pikkuhiljaa vähentää hiilarin (pasta, peruna) osuutta. Ruokalautaset aion vaihtaa myös pienempiin, jotta annoskoko pysyisi helpommin maltillisena.
Mutta pointti siis, että mieti omassa elämässäsi ne asiat, jotka aiheuttavat sitä syömistä ja ns. huonoja valintoja. Jokaisen meidän keho toimii myös eri lailla. Mun mies voi olla vaikka vuorokauden syömättä eikä tunnu missään, mulla alkaa taas jo muutaman tunnin päästä kauheat oireet jos en syö, ja liian kauas venyneen syömisen jälkeen tulee kahta kauheampi pudotus. Tasaisin välein syöminen ja verensokerin tasaisuutta tukevat valinnat tuntuu olevan avain mun jaksamiseen, ja sitä myötä siihen, että syöminen pysyy hallinnassa.
Ja se mielenterveys! Tarvitsetko tukea siihen, mieti mitä kautta sitä saisit?
Olisi tarvetta masennuslääkkeille, ahdistaa ja itkettää oma ikä.
Ja paino. Mutta olen kuullut että ne lääkkeet lihottaa lisää? ApIälle et voi mitään. Eikä iässä sinänsä pitäisi olla itkemisen aihetta, itse olen ihan ok 60 vuoteni kanssa. Keskity painoosi, täällä on hyviäkin neuvoja. Itse olen laihtunut 20 kg aloittamalla liikunnallisen elämäntavan ja terveellisen normaalin ruokavalion. En ymmärrä mikä siinä on niin monimutkaista.
Se on monimutkaista, se ei tuo välitöntä mielihyvää. Epämukavuutta, vaikea kestää. Ap
Minä aloitin Saxendan pari viikkoa sitten, ja johan alkoi paino tippua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lähentelen nyt 100kg, paino noussut väsymysaikoina. Olen yrittänyt kanssa esim ketoa ja vhh, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi.
Rupesin sitten miettimään, mistä tämä mun syöminen johtuu. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistusta ja masennusta on ollut, joten toki lohtusyömistä ja väsysyömistä on ollut.
Päätin siis että nyt en voi ajatella mitään rääkkiä, vaan yritän saada elämäni sellaiseen kuosiin, että sekä fyysistä että henkistä jaksamista riittäisi. Askel kerrallaan. Ensin aloin järjestää koko perheen unia kuosiin, ja hakemalla löytyi tähän vaiheeseen paras ratkaisu. Toki vieläkään ei nukuta älyttömän hyvin, pikkulapsiperhe kun ollaan, mutta paremmin jo silti.
Kun kesä tuli ja aurinko auttoi lisäämään hyvää mieltä, uskalsin lopettaa masennuslääkkeen (citalopram) joka aiheutti mulle ihan kamalaa näläntunnetta. Nyt siis toki muutenkin jo mielenterveys vakaammassa tilassa, jotta uskalsin lopettaa.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen kun olot tasaantuivat vieroirusoireiden jälkeen, aloitin herkkulakon ja aloin vaihtaa hiilareita fiksumpiin versioihin, esim vaalea leipä tummaan, täysjyvän käyttö jne, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana ja auttaisi jaksamaan ja vähentäisi mielitekoja. Kaikkia valintoja tehdessä yritän muistaa sen, miten se ruoka vaikuttaa mun kehoon - alkaako väsyttää, herääkö sokerikoukku. Tai tekeekö ylipäätään edes mieli mitään?Tänä aikana ylipäätään olen yrittänyt alkaa tykkäämään itsestäni tällaisena, aiemman ruoskimisen sijaan. Olen ostanut muutamia oikeasti sopivan kokoisia ja KIVOJA vaatteita. Opettelen nättiä puhetta itselleni.
En ole tarkoituksella käynyt aikoihin vaa'alla, en halua aiheuttaa lisästressiä. Yritän luottaa siihen, että jos aidosti syön fiksusti enkä herkuttele, painon ei pitäisi ainakaan ylöspäin lähteä. Silti se ei luultavasti ainakaan ihan heti putoa mitenkään nopeasti, jolloin en halua käydä puntarilla turhautumassa.Seuraava askel mulla on opetella lisäämään yhä enemmän vihreää lautaselle. Ja sitten pikkuhiljaa vähentää hiilarin (pasta, peruna) osuutta. Ruokalautaset aion vaihtaa myös pienempiin, jotta annoskoko pysyisi helpommin maltillisena.
Mutta pointti siis, että mieti omassa elämässäsi ne asiat, jotka aiheuttavat sitä syömistä ja ns. huonoja valintoja. Jokaisen meidän keho toimii myös eri lailla. Mun mies voi olla vaikka vuorokauden syömättä eikä tunnu missään, mulla alkaa taas jo muutaman tunnin päästä kauheat oireet jos en syö, ja liian kauas venyneen syömisen jälkeen tulee kahta kauheampi pudotus. Tasaisin välein syöminen ja verensokerin tasaisuutta tukevat valinnat tuntuu olevan avain mun jaksamiseen, ja sitä myötä siihen, että syöminen pysyy hallinnassa.
Ja se mielenterveys! Tarvitsetko tukea siihen, mieti mitä kautta sitä saisit?
Olisi tarvetta masennuslääkkeille, ahdistaa ja itkettää oma ikä.
Ja paino. Mutta olen kuullut että ne lääkkeet lihottaa lisää? ApIälle et voi mitään. Eikä iässä sinänsä pitäisi olla itkemisen aihetta, itse olen ihan ok 60 vuoteni kanssa. Keskity painoosi, täällä on hyviäkin neuvoja. Itse olen laihtunut 20 kg aloittamalla liikunnallisen elämäntavan ja terveellisen normaalin ruokavalion. En ymmärrä mikä siinä on niin monimutkaista.
Se on monimutkaista, se ei tuo välitöntä mielihyvää. Epämukavuutta, vaikea kestää. Ap
Eikö sun lihavuus ole kaksinverroin epämukavampaa?
Tuttu laihdutti keton avulla. Silloin ruokaan ei ole mitään himoja.
Minä käyn juoksemassa 2-3x/vko noin 45min lenkkejä, tuolloin sykkeet nousevat ajoittain maksimiin esim ylämäessä.
Sama