Lue keskustelun säännöt.
G: Onko täällä entisiä bmi +38, ja nykyään normipainossa? Miten? Olen satoja kertoja yrittänyt laihduttaa ja edelleen 100kg.
Kommentit (59)
Itse laihdutin viisi vuotta sitten vlcd/nutrilett menetelmällä 99 kg - > 73kg, ei ole kilot tullut takaisin. Dieetti opetti, etten tarvitse juurikaan herkkuja ja pärjää vähemmälläkin ruoalla. Voisi siis sanoa että itsellä ainakin toimi. Joillakin kilot tulee takaisin korkojen kera, joten tarkka suunnitelma kannataa olla myös dieetin jälkeiseen elämään. Apua voi kysyä lääkäriltä, itse sain apua työterveyden kautta. Orjallisesti noudatin dieettiä noin kuukauden, tämän jälkeen osittain, pikkuhiljaa siirtyen normaaliin ruokavalioon.
Olen aina (myös silloin liki satakiloisena) liikkunut paljon ja harrastanut juoksua, spinningiä yms. Nämä piti tuon dieetin aikana jättää tauolle, ei sitä 800kcal energiamäärällä jaksa turhia hikoilla 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääke toimii parhaiten. Ja tolla painolla saat reseptin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Lääke toimii parhaiten. Ja tolla painolla saat reseptin varmasti.
Älä nyt enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen ei lähes koskaan onnistu niin, että alkaa laihduttamaan tai pudottamaan painoaa, tässä mennään "peffa edellä puuhun".
Tästä tulee mieleen omat aiemmat "Voisin keventää" ideat. Huomasin peilistä pyöristyneeni ja tosiaan suunnitelma muutokselle oli tuo "Voisin keventää" ehkä parilla aterialla muistin idean, kunnes tuli tarjolle herkkuja, alkoholia tai jotain tosi hyvää ruokaa. Vähemmän yllättäen muutosta ei noilla kerroilla tapahtunut ja pikkuhiljaa paino jatkoi nousemistaan.
Paino on yksi juttu, mutta kehonkoostumis toinen osa kuviota. Itsellä reilu parikymppisenä oli salitreenaamisen myötä tilanne aika hyvä. Sitten loppui treenaaminen, tuli perhettä, elintaso nousi jne. Vuodessa paino ei paljoa noussut, mutta nousi kuitenkin. Samalla lihasmassa hupeni. Kun tätä oli jatkunut 15+ vuotta, niin ylipainoa olikin kertynyt ja rasvaprosentti vasta olikin karu.
Menisin lääkäriin ja vaatisin hoitoa. Millaista hoitoa se riippuu tilanteesta. Esim: Lääkkeitä, ravintoterapeuttia, psykoterapiaa syömisen taustalla oleviin syihin, lähetteen leikkaukseen.
En jäisi yksin koska apua on tarjolla ja sinulla on sitä oikeus saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ylipaino on addiktio. Addiktion syyt, eli miksi sinä aloit alunperin syömään liikaa, ei ole hävinny. Jos ne olisivat niin tuskin sinä satoja yrityksiä olisit tarvinnut. Tosin sanoen et sinä ole niin huono mitä sinä luulet.
Ei kaikki ylipainoiset ahmi ruokaa. Syön itse vähän ja epäsäännöllisesti, mutta epäterveellistä ja kaloripitoista ruokaa. Ei vain riitä aika ja voimavarat valmistaa aterioita monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
100 kilon rajapyykki tuli vastaan, niin menin lääkäriin. Sain Ozempic reseptin, oli ainoa millä paino tippui. Nyt - 15kg.
Teidän "kehopositiivisten" takia db 2 sairastavat normaalipainoiset ovat ilman lääkettä! Apteekit myyvät viikkoja eteenpäin ei-oota. Ettekö ymmärrä ettei se ole mikään laihdutuslääke vain joillekin elintärkeä?
Kiitos teille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin ruokavalioni vhh-ruokavalioon. Sillon läks läskit.
Ja jos ei osaa tai ymmärrä tätä voi kokeilla vaikka 8 viikkoa ohjelmaa. Siinä joutuu syömään todella paljon mutta oikein rakennettua ruokaa. Itse pystyn syömään lounaista ja päivällisistä n 1/2 tai 1/3 (no toki ylipainoakin vain 10kg) ja laihdun
Vierailija kirjoitti:
Sokerit pois tai minimiin. Sokeri koukuttaa.
Ja kaikki dieettilimut yms kevyt tuotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ylipaino on addiktio. Addiktion syyt, eli miksi sinä aloit alunperin syömään liikaa, ei ole hävinny. Jos ne olisivat niin tuskin sinä satoja yrityksiä olisit tarvinnut. Tosin sanoen et sinä ole niin huono mitä sinä luulet.
Ei kaikki ylipainoiset ahmi ruokaa. Syön itse vähän ja epäsäännöllisesti, mutta epäterveellistä ja kaloripitoista ruokaa. Ei vain riitä aika ja voimavarat valmistaa aterioita monta kertaa päivässä.
Tekosyitä. Ruokaa ei tarvitse valmistaa montaa kertaa päivässä.
Itse katselin vierestä, kun tyttöystävä porasi, kun lihosi vaikka ei syönyt mitään. Itse todistin syömisiä. Osalla naisista se energiankulutus on liki olematonta. Ja mikä ratkaisu? Ei mahdotonta voi ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ylipaino on addiktio. Addiktion syyt, eli miksi sinä aloit alunperin syömään liikaa, ei ole hävinny. Jos ne olisivat niin tuskin sinä satoja yrityksiä olisit tarvinnut. Tosin sanoen et sinä ole niin huono mitä sinä luulet.
Pakko sanoa, että ei ole motivaatiota syödä terveellisesti. Olen jo naimisissa sekä melkein 40v, eli keski-ikänen.
Ei tarvetta metsästää miestä perheen perustamiseen, eli ei tarvitse enää miellyttää miesten silmää. (tämä ollut nuorena ainoa syy katsoa mitä syödä)
Miten saisi taas syyn? Ap
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen ei lähes koskaan onnistu niin, että alkaa laihduttamaan tai pudottamaan painoaa, tässä mennään "peffa edellä puuhun".
Se tapahtuu niin, että muutat elintapoja, jonka seurauksena huomaat - kappas - mites tässä on 10kg kadonnut. Näin tuo saavutettu pudotus jopa jatkuu ja tulos on pysyvä.
Yleensä kun laihduttaa, se on myös sellainen tilanne, jossa kärvistellään ja purraan hammasta ja ennemmin tai myöhemmin todetaan "nyt loppuu tämä kärvistely - hemmetti". Siksi tämä malli ei toimi, alemmassa mallissa ei ole tuota "hampaiden kiristelyä".
Täysin sama sääntö toimii muuten säästämisessä, kun tekee asioita ja huomaa sattumalta, että tilille jää enemmän rahaa, vaikka "ei säästänyt", on toimiva malli, eikä sisältänyt ns kärvistelyä.
No aloin liikkumaan 5xvkossa ja syömään (omasta mielestäni) terveellisesti (lohisalaattia, fetasalaattia, smoothiet, kerran päivässä kunnon ruoka jossa peruna/riisi/pasta, munakkaita jne.
Meni 2 vuotta ja mun paino oli noussut 14kg!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähentelen nyt 100kg, paino noussut väsymysaikoina. Olen yrittänyt kanssa esim ketoa ja vhh, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi.
Rupesin sitten miettimään, mistä tämä mun syöminen johtuu. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistusta ja masennusta on ollut, joten toki lohtusyömistä ja väsysyömistä on ollut.
Päätin siis että nyt en voi ajatella mitään rääkkiä, vaan yritän saada elämäni sellaiseen kuosiin, että sekä fyysistä että henkistä jaksamista riittäisi. Askel kerrallaan. Ensin aloin järjestää koko perheen unia kuosiin, ja hakemalla löytyi tähän vaiheeseen paras ratkaisu. Toki vieläkään ei nukuta älyttömän hyvin, pikkulapsiperhe kun ollaan, mutta paremmin jo silti.
Kun kesä tuli ja aurinko auttoi lisäämään hyvää mieltä, uskalsin lopettaa masennuslääkkeen (citalopram) joka aiheutti mulle ihan kamalaa näläntunnetta. Nyt siis toki muutenkin jo mielenterveys vakaammassa tilassa, jotta uskalsin lopettaa.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen kun olot tasaantuivat vieroirusoireiden jälkeen, aloitin herkkulakon ja aloin vaihtaa hiilareita fiksumpiin versioihin, esim vaalea leipä tummaan, täysjyvän käyttö jne, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana ja auttaisi jaksamaan ja vähentäisi mielitekoja. Kaikkia valintoja tehdessä yritän muistaa sen, miten se ruoka vaikuttaa mun kehoon - alkaako väsyttää, herääkö sokerikoukku. Tai tekeekö ylipäätään edes mieli mitään?
Tänä aikana ylipäätään olen yrittänyt alkaa tykkäämään itsestäni tällaisena, aiemman ruoskimisen sijaan. Olen ostanut muutamia oikeasti sopivan kokoisia ja KIVOJA vaatteita. Opettelen nättiä puhetta itselleni.
En ole tarkoituksella käynyt aikoihin vaa'alla, en halua aiheuttaa lisästressiä. Yritän luottaa siihen, että jos aidosti syön fiksusti enkä herkuttele, painon ei pitäisi ainakaan ylöspäin lähteä. Silti se ei luultavasti ainakaan ihan heti putoa mitenkään nopeasti, jolloin en halua käydä puntarilla turhautumassa.
Seuraava askel mulla on opetella lisäämään yhä enemmän vihreää lautaselle. Ja sitten pikkuhiljaa vähentää hiilarin (pasta, peruna) osuutta. Ruokalautaset aion vaihtaa myös pienempiin, jotta annoskoko pysyisi helpommin maltillisena.
Mutta pointti siis, että mieti omassa elämässäsi ne asiat, jotka aiheuttavat sitä syömistä ja ns. huonoja valintoja. Jokaisen meidän keho toimii myös eri lailla. Mun mies voi olla vaikka vuorokauden syömättä eikä tunnu missään, mulla alkaa taas jo muutaman tunnin päästä kauheat oireet jos en syö, ja liian kauas venyneen syömisen jälkeen tulee kahta kauheampi pudotus. Tasaisin välein syöminen ja verensokerin tasaisuutta tukevat valinnat tuntuu olevan avain mun jaksamiseen, ja sitä myötä siihen, että syöminen pysyy hallinnassa.
Ja se mielenterveys! Tarvitsetko tukea siihen, mieti mitä kautta sitä saisit?
Vierailija kirjoitti:
Mä lähentelen nyt 100kg, paino noussut väsymysaikoina. Olen yrittänyt kanssa esim ketoa ja vhh, mutta en ole onnistunut laihtumaan pysyvästi.
Rupesin sitten miettimään, mistä tämä mun syöminen johtuu. Olen ollut tosi väsynyt ja ahdistusta ja masennusta on ollut, joten toki lohtusyömistä ja väsysyömistä on ollut.
Päätin siis että nyt en voi ajatella mitään rääkkiä, vaan yritän saada elämäni sellaiseen kuosiin, että sekä fyysistä että henkistä jaksamista riittäisi. Askel kerrallaan. Ensin aloin järjestää koko perheen unia kuosiin, ja hakemalla löytyi tähän vaiheeseen paras ratkaisu. Toki vieläkään ei nukuta älyttömän hyvin, pikkulapsiperhe kun ollaan, mutta paremmin jo silti.
Kun kesä tuli ja aurinko auttoi lisäämään hyvää mieltä, uskalsin lopettaa masennuslääkkeen (citalopram) joka aiheutti mulle ihan kamalaa näläntunnetta. Nyt siis toki muutenkin jo mielenterveys vakaammassa tilassa, jotta uskalsin lopettaa.
Lääkkeen lopetuksen jälkeen kun olot tasaantuivat vieroirusoireiden jälkeen, aloitin herkkulakon ja aloin vaihtaa hiilareita fiksumpiin versioihin, esim vaalea leipä tummaan, täysjyvän käyttö jne, jotta verensokeri pysyisi tasaisempana ja auttaisi jaksamaan ja vähentäisi mielitekoja. Kaikkia valintoja tehdessä yritän muistaa sen, miten se ruoka vaikuttaa mun kehoon - alkaako väsyttää, herääkö sokerikoukku. Tai tekeekö ylipäätään edes mieli mitään?Tänä aikana ylipäätään olen yrittänyt alkaa tykkäämään itsestäni tällaisena, aiemman ruoskimisen sijaan. Olen ostanut muutamia oikeasti sopivan kokoisia ja KIVOJA vaatteita. Opettelen nättiä puhetta itselleni.
En ole tarkoituksella käynyt aikoihin vaa'alla, en halua aiheuttaa lisästressiä. Yritän luottaa siihen, että jos aidosti syön fiksusti enkä herkuttele, painon ei pitäisi ainakaan ylöspäin lähteä. Silti se ei luultavasti ainakaan ihan heti putoa mitenkään nopeasti, jolloin en halua käydä puntarilla turhautumassa.Seuraava askel mulla on opetella lisäämään yhä enemmän vihreää lautaselle. Ja sitten pikkuhiljaa vähentää hiilarin (pasta, peruna) osuutta. Ruokalautaset aion vaihtaa myös pienempiin, jotta annoskoko pysyisi helpommin maltillisena.
Mutta pointti siis, että mieti omassa elämässäsi ne asiat, jotka aiheuttavat sitä syömistä ja ns. huonoja valintoja. Jokaisen meidän keho toimii myös eri lailla. Mun mies voi olla vaikka vuorokauden syömättä eikä tunnu missään, mulla alkaa taas jo muutaman tunnin päästä kauheat oireet jos en syö, ja liian kauas venyneen syömisen jälkeen tulee kahta kauheampi pudotus. Tasaisin välein syöminen ja verensokerin tasaisuutta tukevat valinnat tuntuu olevan avain mun jaksamiseen, ja sitä myötä siihen, että syöminen pysyy hallinnassa.
Ja se mielenterveys! Tarvitsetko tukea siihen, mieti mitä kautta sitä saisit?
Olisi tarvetta masennuslääkkeille, ahdistaa ja itkettää oma ikä.
Ja paino. Mutta olen kuullut että ne lääkkeet lihottaa lisää? Ap
Hankalaa on saada painoa laskemaan.. vaikka kuinka olisi ruokavaliosta karsinut täysmehut, karkit, vehnäpullat, kahvileivän ja muut ylimääräiset herkut.
Syön kerran päivässä kunnon ruoan, aamupala on kahvi (joskus kahvin kanssa voileipä ilman höysteitä)
Paino ei vain laske, pyörii siinä 83kg.
Liikun paljon, käyn salilla ja nostelen painoja isoillakin painoilla. Lihas on varmasti jossain ikiläskin alla, tai sitten lihasta ei ole missään.
Vihan ja inhoan itseäni sekä läskistä hyllyvää kehoani. En halua katsoa itseni edes peilistä, koska läskit ällöttävät minua.
En tiedä mitä tehdä.. puoliso sanoo ettei energiaa synny tyhjästä, joten syön liikaa edelleen.
En keksi enää muuta kuin nipistää tuosta yhdestä päivän ruoasta.
Itse syön vain yhden lämpimän aterian päivässä ja tämän yleensä vasta myöhään iltapäivällä. Myöhemmin illalla nautin vielä iltapalan. Urheilen pari kertaa viikossa ja paino pysynyt melkein täysin samassa viimeiset 25 vuotta. Bmi 22. Herkkuja syön myös ihan viikottain.
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa on saada painoa laskemaan.. vaikka kuinka olisi ruokavaliosta karsinut täysmehut, karkit, vehnäpullat, kahvileivän ja muut ylimääräiset herkut.
Syön kerran päivässä kunnon ruoan, aamupala on kahvi (joskus kahvin kanssa voileipä ilman höysteitä)
Paino ei vain laske, pyörii siinä 83kg.
Liikun paljon, käyn salilla ja nostelen painoja isoillakin painoilla. Lihas on varmasti jossain ikiläskin alla, tai sitten lihasta ei ole missään.
Vihan ja inhoan itseäni sekä läskistä hyllyvää kehoani. En halua katsoa itseni edes peilistä, koska läskit ällöttävät minua.
En tiedä mitä tehdä.. puoliso sanoo ettei energiaa synny tyhjästä, joten syön liikaa edelleen.
En keksi enää muuta kuin nipistää tuosta yhdestä päivän ruoasta.
Suosittelen muuttamaan painojen nostelun kunnon hikiurheiluun korkealla sykkeellä.
BMI 36:sta päästy BMI 29:ään vuoden aikana. Edelleen siis ylipainoa mutta nyt löytyy uskoa siihen että normaalipaino saavutettavissa 🙂
Että lihavat ihmiset on kyllä vastenmielisiä. Siis ihan oikeesti, menkää jo maakuoppaan kuormittamasta tämän maan terveydenhuoltoa.