Lapsi sairastui ja omakin elämänhalu on kadonnut

Vertaistuki? Muu keskusteluapu? Joku harrastus, joka vie ajatuksia muualle, oma aika ylipäätään?

Tuollaisia ne keinot varmasti ovat. Eivät siis ratkaise mitään, mutta kaiketi tuossa tilanteessa pitää jotenkin käsitellä se asia puhumalla ja sitten hakea energiaa siitä, että tekee asioita, joiden aikana ei ajattele tilannetta.

Pakotan itseni ulkoilemaan ja liikkumaan mutta silloinkin tuntuu vain jatkuvasti pahalta. Lenkkeillessä mietin vain että miten tästä pitäisi tulla parempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Pakotan itseni ulkoilemaan ja liikkumaan mutta silloinkin tuntuu vain jatkuvasti pahalta. Lenkkeillessä mietin vain että miten tästä pitäisi tulla parempi olo.

Miten kauan lapsen sairastumisesta on?

Hae itsellesi apua!

Lapsesi ansaitsee parempaa. Nyt ei ole kyse sinusta!

Vertaistuen tiedot saa lääkäriltä,sairanhoitajilta heti kun kysyy ymm. myös netistä kun kirjoitat hakuun Vertaistuki se ja se sairaus lapsella.

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/shokista-uuteen-alkuun/

Käy nyt alkuun lukemassa shokin vaiheet ihan alkuun. Eli mieli toimii samalla tavalla ja jos pystyisit erottamaan missä vaiheessa reaktiosi on niin helpottaisiko se jaksamista kun tiedät että tuo nykyinen olotila ei ole pysyvä?

Onko lapsi sairastanut jo pitkään? Aikoinaan kun oma lapseni äkillisesti sairastui, ei ajatukseni olleet tuollaisia kaikki voima meni lapsesta huolehtimiseen ja hänen vointinsa parantamiseen. Muistan tilanteen kun en muistanut omaa nimeäni, kaikki turha oli ajatuksistani pois.

Meillä tilanne kesti vain muutaman viikon ja pahin stressi oli ohi, lapsi alkoi parantua ennalleen.

Valitettavasti en osaa auttaa, tiedän, että olen ihminen joka lokeroi asiat erilleen ja ottaa ne käsittelyyn tarpeen vaatiessa, kun on isoja asioita on vain se yksi lokero, syön, nukun ja käsittelen asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakotan itseni ulkoilemaan ja liikkumaan mutta silloinkin tuntuu vain jatkuvasti pahalta. Lenkkeillessä mietin vain että miten tästä pitäisi tulla parempi olo.

Miten kauan lapsen sairastumisesta on?

Diagnoosista on kuukausi.

Koeta hoitaa itseäsi. Ajattele sen sairastuneen lapsen sisaruksiakin. Olisi hirveää kantaa huolta ja murhetta sekä sisaruksesta että äidistä yhtäaikaa?

Olet maailman tärkein ihminen lapsellesi, muista se.

Onko sinulla lähisukulaisia tai ystäviä, joilta voisit saada myötäelämisen tukea tähän asiaan, koska sinun täytyy nyt huolehtia itsestäsi, niin lapsesi ja myös itsesi takia.

Vertaistukea, keskustelukumppania?

Jos sinulla ei ole lähipiirissä nyt ketään, niin ota yhteys asuinkuntasi terveyspalvelujen tuottajalle. Nykyisin kyllä kaikki asiat on hajautettu, ettei heti tiedä mistä apua hakisi. Ennen oli jotenkin yksinkertaisempaa.

Lapsesi on ilmeisesti vanhempi kuin neuvola-ikäinen?

Voimia. Vertaistuki tärkeää. Ja puhuminen.

Entäpä jos aloittaisit siitä, että hyväksyt tapahtuneen? Lapsesi on nyt vakavasti sairas, etkä sinä voi sille asialle mitään muuta kuin hyväksyä tilanteen. Voit myös vaikuttaa omaan asenteeseesi, miten suhtaudut asiaan. Kukaan meistä ei tiedä elämänsä viimeistä päivää. Kuka tietää onko sinun päiväsi luetut ennen kuin sairaan lapsesi. Nauti hetkistä. Juuri tästä hetkestä. Se on ainut hetki joka meillä on.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi ansaitsee parempaa. Nyt ei ole kyse sinusta!

Tottakai huolehdin lapsesta 24/7. Voit uskoa että suren kellon ympäri hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakotan itseni ulkoilemaan ja liikkumaan mutta silloinkin tuntuu vain jatkuvasti pahalta. Lenkkeillessä mietin vain että miten tästä pitäisi tulla parempi olo.

Miten kauan lapsen sairastumisesta on?

Diagnoosista on kuukausi.

Eli sairastumisesta on todella vähän aikaa. Se on ihan normaalia, että olet shokissa tuossa vaiheessa. Ei tämä tarkoita sitä, että olotilasi jatkuu tuollaisena koko ajan.

Rukoile.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos aloittaisit siitä, että hyväksyt tapahtuneen? Lapsesi on nyt vakavasti sairas, etkä sinä voi sille asialle mitään muuta kuin hyväksyä tilanteen. Voit myös vaikuttaa omaan asenteeseesi, miten suhtaudut asiaan. Kukaan meistä ei tiedä elämänsä viimeistä päivää. Kuka tietää onko sinun päiväsi luetut ennen kuin sairaan lapsesi. Nauti hetkistä. Juuri tästä hetkestä. Se on ainut hetki joka meillä on.

Näin juuri yritänkin olla ja elää. Nyt tuntuu vain siltä että on altaan syvässä päässä eikä jalat yltä pohjaan, pelottaa ihan helvetisti. Tsemppaan kyllä lapsen sisarusten seurassa etteivät murehtisi sisaren lisäksi myös minusta. On vain hirveän vaikeaa löytää aitoa iloa, sitä mitä on joskus ennen tuntenut. Välillä tuntuu että kaikki tulevakin suru ja tuska vyöryy kerralla päälle.

Ei kukaan meistä voi lohduttaa ! Shokki ion iso ja vastuu isompi. Ymmärrän aloittajaa.... Voi kun olisin lähempänä ja voisin auttaa. Missä asut? Jos uskallan kysyä?

Vertaistukea on tarjolla. Leijonaemoista löytyy ihan kaiken tasoisia sairauksia ja vammoja. Jos kyseessä ei ole joku 1/10 000 000 sairaus, todennäköisesti kohtalotoverikin löytyy jostain.

Osa asioista on universaalia, kuten jaksaminen, Kelan kanssa taistelu jne.

Arki mahdollisimman hyvin kuntoon, siihenkin on tukea tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan meistä voi lohduttaa ! Shokki ion iso ja vastuu isompi. Ymmärrän aloittajaa.... Voi kun olisin lähempänä ja voisin auttaa. Missä asut? Jos uskallan kysyä?

Kiitos ajatuksesta