Mies ei halua koskaan kanssani, siis mihinkään!
Vaikka maksaisin kulut ruokineen juomineen. Hän ei lähde teatteriin, museoon, matkalle, keikalle jne . Ainoa mihin lähtee on jääkiekkopeli ja se ei mua kiinnosta. Olen kyllä lähtenyt joskus hänen kanssa. Olut ja makkarat kuuluu kuvaan joten pamahti vielä kuskin osa mulle näillä käynneillä. Ja hänen kaveri mukana.
Yhdessä oltu 4v, ikä 35+. Toivoa ei taida olla mutta kunhan avaudun. Ei ole mukava kuunnella duunissakin missä muut on käyneet kun tätä heppua ei saa mihinkään. Aluksi kyllä lupaili jotain ja koronan piikkiin laittoi kotonaolon mutta uskottava se on. Oikeastaan tää selvisi lopullisesti kun muutettiin yhteen.
Eksänsä kanssa kävi etelässä mutta sanoo ettei kiinnosta enää. Omasta mielestäni en ole niin tylsää seuraa.
Kommentit (37)
Ei sun auta kun sanoa, että jos ei omaa miestä kiinnosta viihdyttää vaimoa niin lähdet sitten kaverin kanssa ja kaverin nimi on Hannu.
Mikään pakko ei ole olla paskassa parisuhteessa.
Hän on tylsää seuraa, et sinä. Miksi olet hänen kanssaan?
Eipä tuossa taida auttaa muu kuin että teet noita asioita sitten jonkun toisen kanssa.
No ei kaikkia vaan kiinnosta. Mä olen samanlainen kuin sun mies tuossa vaikka nainen olenkin. Nuorena viihdyin kotona tietokoneella pelaillen ja kirjoja lukien. Mutta jos oli joku poikaystävä, niin usein ne halusivat käydä jossain, baareissa, konserteissa, elokuvissa, matkoilla. Minä en koskaan tykännyt niistä menemisistä, mutta siesin ne saadakseni olla sen ihmisen kanssa johon olin ihastunut. Yksi 4 vuoden suhde meni poikkikin kun lopulta en vaan jaksanut enää mennä kun ei nappaa, ja sitten todettiin että ollaan liian erilaisia ihmisiä että tästä tulisi mitään. Hän ei kestänyt kotona "nyhjötystä" enkä minä menemistä. Yksin hän ei halunnut mennä, vaikka se olisi ollut mulle ok.
Aviomiehekseni sitten onneksi löysin toisen kotihiiren, ja ollaan onnellisia yhdessä. En oikein tiedä miten tuossa asiassa ihan ääripään erilaiset sopisi yhteen mitenkään. Ellei sitten tosiaan meneväisempi mene yksin tai kavereiden kanssa.
Onpa tylsä ihminen. Varsinkin parisuhteen ensimmäisinä vuosina yleensä siinä alkuhuumassa lähtee oman kullan seuraksi mihin vain.
Tällaiset, jotka eivät oikein halua mennä mihinkään ja tehdä mitään, harvemmin muuttuvat aktiivisemmiksi. (Usein kuulee sen sijaan tapauksista, joissa ennen aktiivinen ihminen muuttuu kotitontuksi.) Sinun on vain mietittävä onko tämä elämä sellaista, johon tyydyt.
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikkia vaan kiinnosta. Mä olen samanlainen kuin sun mies tuossa vaikka nainen olenkin. Nuorena viihdyin kotona tietokoneella pelaillen ja kirjoja lukien. Mutta jos oli joku poikaystävä, niin usein ne halusivat käydä jossain, baareissa, konserteissa, elokuvissa, matkoilla. Minä en koskaan tykännyt niistä menemisistä, mutta siesin ne saadakseni olla sen ihmisen kanssa johon olin ihastunut. Yksi 4 vuoden suhde meni poikkikin kun lopulta en vaan jaksanut enää mennä kun ei nappaa, ja sitten todettiin että ollaan liian erilaisia ihmisiä että tästä tulisi mitään. Hän ei kestänyt kotona "nyhjötystä" enkä minä menemistä. Yksin hän ei halunnut mennä, vaikka se olisi ollut mulle ok.
Aviomiehekseni sitten onneksi löysin toisen kotihiiren, ja ollaan onnellisia yhdessä. En oikein tiedä miten tuossa asiassa ihan ääripään erilaiset sopisi yhteen mitenkään. Ellei sitten tosiaan meneväisempi mene yksin tai kavereiden kanssa.
Ok mutta ap:n mies oli eksän kanssa kyllä matkustanut. Varmaan oletti että reissua tulisi nytkin. Ei ole päässyt yli eksästä henkisesti?
Nää pitäisi rehellisesti heti puhua kuten nyt sinä olet tehnytkin.
Minä voisin lähteä kanssasi museoon.
t. joviaali hopeanäätä
Vierailija kirjoitti:
Onpa tylsä ihminen. Varsinkin parisuhteen ensimmäisinä vuosina yleensä siinä alkuhuumassa lähtee oman kullan seuraksi mihin vain.
Ennen minä olin jännä ja maailma oli tylsä. Sitten minusta tuli tylsä ja maailmasta tuli jännä.
-Pekka Routalempi, Pasila
Minä lähden sun kanssa Keikalle, konserttiin, leffaan, venenäyttelyyn ja silakkkamarkkinoille vaikka ja matkalle. Sinkkuna käyn silakkamarkkinoillakin ja keikoilla olen käynyt yksin myös monesti.
Lähinnä ihmetyttää miksi olet neljä vuotta katsonut tätä touhua.
Sinä et halua/suostu tekemään miestä kiinnostavia asioita mutta kyllä kehtaan kitistä kun mies ei halua/suostu tekemään sinua kiinnostavia asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikkia vaan kiinnosta. Mä olen samanlainen kuin sun mies tuossa vaikka nainen olenkin. Nuorena viihdyin kotona tietokoneella pelaillen ja kirjoja lukien. Mutta jos oli joku poikaystävä, niin usein ne halusivat käydä jossain, baareissa, konserteissa, elokuvissa, matkoilla. Minä en koskaan tykännyt niistä menemisistä, mutta siesin ne saadakseni olla sen ihmisen kanssa johon olin ihastunut. Yksi 4 vuoden suhde meni poikkikin kun lopulta en vaan jaksanut enää mennä kun ei nappaa, ja sitten todettiin että ollaan liian erilaisia ihmisiä että tästä tulisi mitään. Hän ei kestänyt kotona "nyhjötystä" enkä minä menemistä. Yksin hän ei halunnut mennä, vaikka se olisi ollut mulle ok.
Aviomiehekseni sitten onneksi löysin toisen kotihiiren, ja ollaan onnellisia yhdessä. En oikein tiedä miten tuossa asiassa ihan ääripään erilaiset sopisi yhteen mitenkään. Ellei sitten tosiaan meneväisempi mene yksin tai kavereiden kanssa.
Ok mutta ap:n mies oli eksän kanssa kyllä matkustanut. Varmaan oletti että reissua tulisi nytkin. Ei ole päässyt yli eksästä henkisesti?
Nää pitäisi rehellisesti heti puhua kuten nyt sinä olet tehnytkin.
Olisi joskus kiva kurkistaa av-mamman pään sisälle ja ihmetellä, miten nuo päättelyketjut oikein muodostuvat. Joskus nuorempana hillui aurinkorannoilla, enää ei jaksa -> ei ole päässyt exästä yli henkisesti. Mitähän ihmettä nyt taas? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaikkia vaan kiinnosta. Mä olen samanlainen kuin sun mies tuossa vaikka nainen olenkin. Nuorena viihdyin kotona tietokoneella pelaillen ja kirjoja lukien. Mutta jos oli joku poikaystävä, niin usein ne halusivat käydä jossain, baareissa, konserteissa, elokuvissa, matkoilla. Minä en koskaan tykännyt niistä menemisistä, mutta siesin ne saadakseni olla sen ihmisen kanssa johon olin ihastunut. Yksi 4 vuoden suhde meni poikkikin kun lopulta en vaan jaksanut enää mennä kun ei nappaa, ja sitten todettiin että ollaan liian erilaisia ihmisiä että tästä tulisi mitään. Hän ei kestänyt kotona "nyhjötystä" enkä minä menemistä. Yksin hän ei halunnut mennä, vaikka se olisi ollut mulle ok.
Aviomiehekseni sitten onneksi löysin toisen kotihiiren, ja ollaan onnellisia yhdessä. En oikein tiedä miten tuossa asiassa ihan ääripään erilaiset sopisi yhteen mitenkään. Ellei sitten tosiaan meneväisempi mene yksin tai kavereiden kanssa.
Ok mutta ap:n mies oli eksän kanssa kyllä matkustanut. Varmaan oletti että reissua tulisi nytkin. Ei ole päässyt yli eksästä henkisesti?
Nää pitäisi rehellisesti heti puhua kuten nyt sinä olet tehnytkin.
No en kutsuisi kyllä matkusteluksi sitä että on kerran käynyt etelässä lomamatkalla. Ehkä mies totesi että tulipahan kokeiltua ja että ei ole hänen juttunsa matkustelu?
Ihmisenä joka viihtyy itsekin kaikista eniten kotona puuhaillen omia juttujani niin en arvosta sitä että ap valittaa miehestään, kun ei mies ole mitään väärää tehnyt. Se on asia erikseen jos on vääränlaisen ihmisen kanssa menty yhteen. Mutta ei se miehestä tee sen huonompaa. Epäsopiva pari vaan ovat.
Minä minä minä minä. Ei muilla ole väliä kun minä haluan minä tahdon ja minä vaadin. Itsekkyys kunniaan!
Minäkin ilmoittaudun mukaasi noihin suunnittelemiisi rientoihin. Ja olihan se niin, että sinä maksat? Siks toisekseen olen sen verran komea, että eiköhän se ukko sieltä sohvalta nouse kun tulen sinua muutaman kerran kotoa hakemaan.
Minkälainen ulkonäkösi on?
Itse en kehtaa hirveämmin ulkona näkyä todella pyylevien naisten seurassa.
Onpa tylsän oloinen tyyppi. Miksi olet hänen kanssaan, tai hän sinun?