Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Esiintymisjännitys. En jaksa enää.
05.09.2022 |
Mikä tahansa yhtäkkinen esittele itsesi muille tilanne tms töissä aiheuttaa kunnon punastumisen, ajatus katkeilee ja katse vaeltelee. Oon fiksu tyyppi ja ihan normaalisti käyttäytyvä sekä sosiaalinen muuten, mutta yhtäkkiä joku liskoaivokytkin saattaa mennä päälle, ohittaa järjen ja heittää päälle kaikenlaiset keholliset reaktiot. Meikitki sulaa kun poskien kuumotus jää päälle niin pitkäksi aikaa. Ja tätä jännittämistä voi käydä tosi arvaamattomissakin tilanteissa. Esim yhtäkkiä tuttujen työkavereiden kesken palaverissa tai hemmetti vaikka lounaalla. Miten tästä pääsee eroon??
Kommentit (115)
Olen joutunut aika nuorena puhumaan tilaisuuksissa, jossa koin olevani altavastaajana ja oli vaikea saada ihmiset kuuntelemaan. Kaikki meni hyvin kun ennen esiintymistä sain itseni mahdollisimman ärtyneeksi. Toki esiintymiskoulutus auttoi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla mitään harrastuksia, joissa saat adrenaliinin virtaamaan voimakkaasti?
Minulle auttoi tämä. Saatuani itseluottamusta adrenaliinipitoisesta harrastuksestani muutti se esiintymistilanteiden jännityksen positiiviseksi tunteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla mitään harrastuksia, joissa saat adrenaliinin virtaamaan voimakkaasti?
Minulle auttoi tämä. Saatuani itseluottamusta adrenaliinipitoisesta harrastuksestani muutti se esiintymistilanteiden jännityksen positiiviseksi tunteeksi.
Tämä kuulostaa kiintoisalta vinkiltä, täytyypä kokeilla!
Ei siitä pääse eroon ja etenkään sitten kun on päätynyt työelämässä asemaan jossa ei voi mokata niin ei voi ottaa riskiä. Kaikki välttelykeinot vaan käyttöön ja katsotaan miten pitkälle pääsee.
Eikä helpota iän myötä vaan pahenee. Kokemusta 52v.
:-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on saanut hypnoosista apua esiintymisjännitykseen. Sitähän kannattaa kokeilla.
Jännitystä on aiheuttanut itselle se, että haluaisin olla mahdollisimman kiinnostava ja energinen. Jos luopuu siitä ajatuksesta, että pitäisi olla hyvä esiintyjä, pääsee jo eteenpäin. Pitäisi yrittää vaan aukaista suunsa ja olla tylsä ja takelteleva. Olen myös huomannut, miten huonoja esiintyjiä monet muut ovat. He puhuvat ja esiintyvät tylsästi, vaikka päällepäin mitään suurta jännitystä ei näkyisi. Punastuminen on hankala, sillä se vie tosi paljon itsevarmuutta pois. Itse laitan vaan meikkiä ja toivon, että enimmät helotukset eivät näkyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, että tälläisetkin ihmiset, joilla on hankaluuksia puhua, uskaltavat olla kameran edessä. Yrittäkää hyväksyä jännittäminen ja kaikki siihen liittyvä. Saat änkyttää, täristä, olla hidas. Ota vain ihan rauhassa ja puhu hitaasti, se ainakin minua rauhoittaa.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jännittää eniten esiintyä pienelle yleisölle, etenkin jos kuulijoina on tuttuja henkilöitä. Kun taas isolle yleisöllä, josta en tunnista yksiäkään tuttuja kasvoja, esiintyessäni jännitys katoaa siinä hetkessä, kun päästän ensimmäisen äänen suustani.
Pahinta on videolle esiintyminen, kun ei voi tietää yhtään, kuka sen katsoo, ja kuinka yleisö tulee reagoimaan näkemäänsä.
Älkää ajatelko punastumista, ainakaan pahana asiana. Jos ääni pysyy selkeänä ja ajatus esitettävässä asiassa, mitä väliä sillä on, minkä väriset sinun kasvosi ovat?
Yleensäkin ulkonäkö on sellainen asia, ettei sitä kannata miettiä esiintymisen aikana lainkaan. Ennen esiintymistä tietenkin joo. Vaatteet valitaan siten, että voidaan luottaa niiden pysyvän päällä koko esiintymisen ajan. Jos tietää hikoilevansa tai kyynelehtivänsä herkästi esiintymisen aikana, kannattaa valita vedenkestävä meikki tai ei meikkiä ollenkaan. Ja ulkonäköön kohdistuvat ajatukset jätetään sinne peiliin, kun viimeisen kerran ennen yleisön eteen menemistä sitä vilkaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo punastuminen nyt on pientä, multa menee kontrolli kokonaan ja alan vapista enkä osaa puhua mitään.
Kaikki on niin suhteellista. Tiedän, että seuraava tulee kuulostamaan vähättelevältä, mutta sitä ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Enemmänkin kannustukseksi, että huonomminkin voisi mennä.
Itseäni vaivaa sosiaalinen ahdistus kaikenlaisissa tilanteissa, joista esiintyminen on tietysti pahin mahdollinen.
Oireena minulla on erittäin vuolas hikoileminen, erityisesti kasvoista. Sellainen, joka ei voi jäädä huomaamatta ja suoraan sanottuna empaattisen ihmisen pitäisi jo melkein huolestua näkemästään, että onkohan tällä joku sairauskohtaus päällä.
Ja näitä kohtauksia voi tulla hyvin arkisissakin tilanteissa, vaikka kassajonossa. Esiintyessä tulee täydellä varmuudella.
Jos yhtäkkiä minulla olisi enää ongelmia vain esiintyessä ja oireena olisi punastuminen ja sanojen takkuilu niin tuntisin kuinka maapallo suurinpiirtein aukeaisi silmieni edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuule, jos joku keksii tähän lääkkeen niin olen mieluusti koekaniini!
Olen ollut töissä 27 vuotta ja toimin sairaanhoitajana. Olen osunut kotihoidon käynnillä yksin ihmiseen joka oli kuolemaisillaan ja sain elvytettyä kunnes lisäavut tuli paikalle. Toki on ollut muunlaisiakin elvytyksiä ja hätätilanteita. Niissä pystyn toimimaan ja tiukassa paikassa toimin järjestelmällisesti ja napakasti. Mutta anna olla, jos joudun tilanteeseen jossa pitäisi puhua ihmisten edessä, menen ihan lukkoon. Punastelen, änkytän ja lopulta lopetan puhumisen koska jäädyn. Töissä olen pidetty ja pystyn työkavereiden kanssa puhumaan normaalisti. Meillä on hyvä työyhteisö.
Viimeksi työhaastattelussa (johon preppasin itseäni viikon puhumalla peilin edessä ja harjoittelin kaikki vastaukset etukäteen) unohdin ihan kaiken, nimeni sentään muistin. Istuin, punastelin ja änkytin jotain ihan asiaan kuulumatonta. Ajattelin, ettei minua koskaan palkata työhön. En vieläkään käsitä, miten olen päässyt hakemiini työpaikkoihin. Ehkä tuurilla.
Eikä auta vaikka kyseessä olisi tuttuja, jos täytyy pitää jokin esitelmä palaverissa, jäädyn ihan tykkänään. Olen kokeillut Propralitkin, ei auta. Kamala vaiva ja etenkin tuskaa lisää, kun tiedän että lopetan puhumisen jossain vaiheessa.
Tulipas oksennus mutta aihe kosketti, kun vasta viime viikolla jouduin pitämään koosteen palaverissa, jossa hermostuin niin että en osannut edes kirjautua sähköpostiin :(
Huvittaa nämä jotka neuvovat vain treenaamaan. Eivät tiedä mistä puhuvat. Itselläni voi tulla kyyneleet silmiin, kädet täristä, samoin polvet veltostua ja ääni sortuu jodlausta muistuttavaksi kiekumiseksi. Ääni vatkaa ja vapisee enkä lopulta ole enää varma mikäon oma nimeni.
Eihän kukaan pysty edes katsomaan sellaista henkilöä! Myötähäpeähän siinä iskee.
pois vaan esiintymistilanteista. Sanot reippaasti moikat ja että on pakko mennä vessaan tai pankkiasioita hoitamaan.
Sun pitää liittyä johonkin Toastmasters-tyyliseen klubiin, jossa kaikki pitää puheita vuorotellen. Keskinäistä siedätyshoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää, että tälläisetkin ihmiset, joilla on hankaluuksia puhua, uskaltavat olla kameran edessä. Yrittäkää hyväksyä jännittäminen ja kaikki siihen liittyvä. Saat änkyttää, täristä, olla hidas. Ota vain ihan rauhassa ja puhu hitaasti, se ainakin minua rauhoittaa.
^
Käykää jännittäjä kurssilla, se auttaa.
Hypnoosia kokeilin. Maksoi 180€ pari vuotta sitten. Ei kyllä auttanut yhtään. Olen yli 60v. ja esiintymiskammo haitannut urakehitystäni. Ainoa mikä auttaa on paksu meikki että punastuminen ei häiritse itseäni. Olen oppinut hyväksymään että en koskaan ole itsevarma esiintyjä. Lääkkeitä en halua syödä.
ylös