Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Esiintymisjännitys. En jaksa enää.
05.09.2022 |
Mikä tahansa yhtäkkinen esittele itsesi muille tilanne tms töissä aiheuttaa kunnon punastumisen, ajatus katkeilee ja katse vaeltelee. Oon fiksu tyyppi ja ihan normaalisti käyttäytyvä sekä sosiaalinen muuten, mutta yhtäkkiä joku liskoaivokytkin saattaa mennä päälle, ohittaa järjen ja heittää päälle kaikenlaiset keholliset reaktiot. Meikitki sulaa kun poskien kuumotus jää päälle niin pitkäksi aikaa. Ja tätä jännittämistä voi käydä tosi arvaamattomissakin tilanteissa. Esim yhtäkkiä tuttujen työkavereiden kesken palaverissa tai hemmetti vaikka lounaalla. Miten tästä pääsee eroon??
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan auta pelkkä beeta, auttaa kyllä vähän fyysisiin oireisiin, mutta varsinaiseen henkiseen jännitykseen ja ahdistukseen ei.
eri
Ei tietenkään auta. Beetat vaikuttaa vain fyysisiin oireiin. EI mielialaan mitenkään kuin korkeintaan välillisesti, jos itse kykenee tsemppaamaan paremmin kun ei esim tärisytä. Rauhoittavista voi olla apua jos on paha ahdistus esiintyessä, mutta lääkärit ovat nihkeitä niiden kanssa.
Rauhoittavat mahdollistamaan työnteko on kammottavan huono ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Treenaus
2. Treenaus
3. Treenaus
Harjoittele esittäytymistä, firman hissipuhe etc. peilin edessä kunnes osaat ne ulkoa vaikka unissasi. Tämä on ollut tehokkain lääke esiintymisjännitykseen minkä olen löytänyt.
Itselläni esiintymiskammo otti reilusti takapakkia niinä vuosina kun kuvittelin että harjoittelemalla se lähtee. Huonot kokemukset kasaantuivat ja pahensivat tilannetta entisestään. Toimii siis ehkä joillakin, kaikilla ei.
Joo ei kannata missään nimessä yrittää työstää tätä asiaa. Muuttuu vaan huonommaksi kun hyvällä säkällä voi saada persoonallisuutensa ominaisuuksien peittelyyn sydänlääkettä tai addiktoivia huumausaineita. Niiden kanssa sujuu asiat aina hyvin...
Lääkkeiden avulla ihminen pääsee testaamaan miltä tuntuu olla jännittämättä niin kovasti, että pystyy ajattelemaan järkevästi. Tämä voi auttaa sitten siihen, että oppii mys mielentilaan ILMAN lääkkeitä.
Joo niinhän se ihmisen psyyke toimii, että kun totut kestämään jonkun jokapäiväisen asian lääkkeiden voimalla niin sitten se on helpompi kestää ilman... Samahan se on viinankin kanssa. Sillä kun alkaa ahdistustaan lievittää niin kohtapa sitä kestää mitä vaan ilman.
Ei kukaan ajattele, että onpa noloa, kun häntä jännittää. Muut ajattelevat, että onpa rohkea, kun uskaltaa vaikka selvästi jännittää. Yritä sinäkin ajatella itsestäsi niin. On ihan ok punastua. On ihan ok sekoilla sanoissa. On ihan ok, että jännittää. Se ihan oikeasti helpottuu ajan saatossa. Et ehkä ikinä tule pitämään esiintymisistä, mutta jossain vaiheessa ne eivät ole enää aivan yhtä kamalia. Ala pienin askelin totutella. Kun juttelet kolmen työkaverin kanssa, älä ensi kerralla ole vain hiljaa vaan puhu, mitä sylki suuhun tuo. Sitten jonkin ajan päästä tee sama neljän työkaverin kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Treenaus
2. Treenaus
3. Treenaus
Harjoittele esittäytymistä, firman hissipuhe etc. peilin edessä kunnes osaat ne ulkoa vaikka unissasi. Tämä on ollut tehokkain lääke esiintymisjännitykseen minkä olen löytänyt.
Itselläni esiintymiskammo otti reilusti takapakkia niinä vuosina kun kuvittelin että harjoittelemalla se lähtee. Huonot kokemukset kasaantuivat ja pahensivat tilannetta entisestään. Toimii siis ehkä joillakin, kaikilla ei.
Joo ei kannata missään nimessä yrittää työstää tätä asiaa. Muuttuu vaan huonommaksi kun hyvällä säkällä voi saada persoonallisuutensa ominaisuuksien peittelyyn sydänlääkettä tai addiktoivia huumausaineita. Niiden kanssa sujuu asiat aina hyvin...
Lääkkeiden avulla ihminen pääsee testaamaan miltä tuntuu olla jännittämättä niin kovasti, että pystyy ajattelemaan järkevästi. Tämä voi auttaa sitten siihen, että oppii mys mielentilaan ILMAN lääkkeitä.
Joo niinhän se ihmisen psyyke toimii, että kun totut kestämään jonkun jokapäiväisen asian lääkkeiden voimalla niin sitten se on helpompi kestää ilman... Samahan se on viinankin kanssa. Sillä kun alkaa ahdistustaan lievittää niin kohtapa sitä kestää mitä vaan ilman.
Kuka on käyttämässä beetoja joka päivä?
Mä olen myös esiintymisjännittäjä. Olen opetellut ulkoa itseni esittelypuheen. Se on jo niin automaattinen, että kun sen kytkee päälle niin se vaan tulee. Suomeksi tai enkuksi.
Vähän niin kuin joku lastenloru: hämähämäkki kiipes langalle tuli sade rankka hämähäkin vei.. jne.
Pelastanut monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan ok pyörtyä kesken oikeudenkäynnin. Ok sitten!
nyky näyttelijöillä riittää kun ottaa taitavasti suihin puhe lahjoistakaan niin väliä kunhan jotain sössöttää lotto ja valtion tuet ovat taattuja mtv vielä jakaa sössöttäjien palkinnot EI KATSOJILLA MITÄÄN VÄLIÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun luulin olevani ainut, jolle ilmenee pahoja fyysisiä oireita samanlaisissa tilanteissa. Naama alkaa punoittaa, hengitys salpaa ja hirveä kuumotus iskee. Katsekontaktia on tosi vaikea pitää. Tilanne on hävettänyt ihan julmetun paljon ja olen aina ajatellut, että ei kenelläkään muulla ole tällaista. Minäkin elin siinä harhassa että harjoittelu auttaa, eipä oo juuri auttanut. Olen kokeillut vaikka mitä vinkkejä helpottaakseni tilannetta mutta hyöty ollu mitätön. Täytän kohta kolmekymmentä ja olen pitänyt tätä vain minun suurena heikkoutena, ominaisuutena josta ei voi koskaan päästä eroon. Ammattiapua en siis koskaan ole tilanteeseen hakenut. Mutta epäilen tuota kuitenkin hieman, että näillä perusteilla lääkärit reseptejä kirjoittaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ajattele, että onpa noloa, kun häntä jännittää. Muut ajattelevat, että onpa rohkea, kun uskaltaa vaikka selvästi jännittää. Yritä sinäkin ajatella itsestäsi niin. On ihan ok punastua. On ihan ok sekoilla sanoissa. On ihan ok, että jännittää. Se ihan oikeasti helpottuu ajan saatossa. Et ehkä ikinä tule pitämään esiintymisistä, mutta jossain vaiheessa ne eivät ole enää aivan yhtä kamalia. Ala pienin askelin totutella. Kun juttelet kolmen työkaverin kanssa, älä ensi kerralla ole vain hiljaa vaan puhu, mitä sylki suuhun tuo. Sitten jonkin ajan päästä tee sama neljän työkaverin kanssa jne.
Ei ole mikään itsestäänselvyys, että esiintymisjännitys helpottaisi ajan kanssa. Itse jännitän nyt neljäkymppisenä esiintymistilanteita vähintään yhtä paljon kuin nuorena, ellen enemmänkin. Osittain ehkä juuri siitä syystä, että usein oletetuksena on, että vanhemmalla iällä esiintymisen pitäisi alkaa sujua jo rutiinilla, mitä ei ainakaan omalla kohdallani ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan auta pelkkä beeta, auttaa kyllä vähän fyysisiin oireisiin, mutta varsinaiseen henkiseen jännitykseen ja ahdistukseen ei.
eri
Ja sitä varten on olemassa bentsodiatsepiini. Itse otan molemmat lääkkeet tilanteita varten.
YTHS:n lääkäri ei suostunut määräämään muuta kuin beetaa, oikein korosti, ettei rauhoittavia määrätä esiintymisjännitykseen. Muilla näköjään eri kokemuksia, kun määrätty oheen bentsoja.
Jotkut lääkärit ei ymmärrä ollenkaan sosiaalista jännittämistä.
Muistan itsekin kun sain soittoajalla työterveydestä beetasalpaajat ja ehdotin että pitäisikö samalla laittaa resepti rauhoittaviin niin lääkäri sanoi vain jotain että rauhoittavista voi olla haittaa esiintyessä kun saavat olon väsyneeksi. Just joo! Kyllä mulle diapamin ja xanorin vaikutus on ollut päinvastainen, että olo rentoutuu ja tulee lisää energiaa kun ahdistus poistuu. Väsymystä tai haittaa puhekykyyn liioitellaan ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Treenaus
2. Treenaus
3. Treenaus
Harjoittele esittäytymistä, firman hissipuhe etc. peilin edessä kunnes osaat ne ulkoa vaikka unissasi. Tämä on ollut tehokkain lääke esiintymisjännitykseen minkä olen löytänyt.
Itselläni esiintymiskammo otti reilusti takapakkia niinä vuosina kun kuvittelin että harjoittelemalla se lähtee. Huonot kokemukset kasaantuivat ja pahensivat tilannetta entisestään. Toimii siis ehkä joillakin, kaikilla ei.
Joo ei kannata missään nimessä yrittää työstää tätä asiaa. Muuttuu vaan huonommaksi kun hyvällä säkällä voi saada persoonallisuutensa ominaisuuksien peittelyyn sydänlääkettä tai addiktoivia huumausaineita. Niiden kanssa sujuu asiat aina hyvin...
Yritin ikävuodet 12-26 työstää asiaa tuloksetta. Lääkkeet ovat nykymaailmassa ihan hyvä apu jos muu ei auta. Nyt en aina välttämättä edes tarvitse lääkkeitä, sillä niiden myötä olen saanut esiintymisestä positiivisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae beetasalpaajat lääkkeeksi.
Suosittelen myös. Kokeilin näitä vasta yliopistossa opiskellessani ja voi että ärsytti, kunpa olisin löytänyt nämä lääkkeet jo vuosia aikaisemmin!
Voiko näitä käyttää, valita on matala syke ja rytmihäiriöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiintyminen ei ole ihmiselle luonnollinen "tila". Normaalia että se jännittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Niin, lyhyellä aikavälillä voi olla jotain kikkakolmosia, kuten lääkkeitä, mutta oikea ratkaisu taitaa aina vaatia aikaa ja vaivaa: eli pitää vaan pakottaa itsensä epämukavuusalueelleen. Uskoisin, että jossain vaiheessa jokainen tottuu ainakin kohtuullisesti esiintymään, joku nopeammin ja joku hitaammin.
Mene vaan laulamaan karaokea. Hakeudu aloittelijoiden improvisaatiokurssille. Jne.
Tiedän, alussa voi tuntua täysin ylitsepääsemättömältä ja kauhealta, mutta kun on tärissyt riittävän usein riittävän kauaa, niin jossain vaiheessa se keho ja mieli ei vaan enää jaksa, vaan sitä yhtäkkiä huomaa, että tällä kertaa ei jännittänytkään niin paljon etukäteen...
nm. entinen esiintymisjännittäjä. Sitä ei tullut korkeakoulun laskuharjoituksissakaan yleensä merkkailtua tehdyksi kotitehtäviä, vaikka teisi saaneensa kaikki varmsti oikein, koska oli riski, että voisi joutua taululle sen esittämään. Nykyään suorastaan nautin esiitymisestä. Mutta kuten sanottua, ei ole nopea tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ajattele, että onpa noloa, kun häntä jännittää. Muut ajattelevat, että onpa rohkea, kun uskaltaa vaikka selvästi jännittää. Yritä sinäkin ajatella itsestäsi niin. On ihan ok punastua. On ihan ok sekoilla sanoissa. On ihan ok, että jännittää. Se ihan oikeasti helpottuu ajan saatossa. Et ehkä ikinä tule pitämään esiintymisistä, mutta jossain vaiheessa ne eivät ole enää aivan yhtä kamalia. Ala pienin askelin totutella. Kun juttelet kolmen työkaverin kanssa, älä ensi kerralla ole vain hiljaa vaan puhu, mitä sylki suuhun tuo. Sitten jonkin ajan päästä tee sama neljän työkaverin kanssa jne.
Ei ole mikään itsestäänselvyys, että esiintymisjännitys helpottaisi ajan kanssa. Itse jännitän nyt neljäkymppisenä esiintymistilanteita vähintään yhtä paljon kuin nuorena, ellen enemmänkin. Osittain ehkä juuri siitä syystä, että usein oletetuksena on, että vanhemmalla iällä esiintymisen pitäisi alkaa sujua jo rutiinilla, mitä ei ainakaan omalla kohdallani ole tapahtunut.
Höpöhöpö. Mistä olet keksinyt tuon, että vanhemmiten esiintymisjännitys johonkin katoaisi? En muista kuka, mutta joku iäkäs esiintyvä taiteilija, joka on esiintynyt kymmeniä vuosia työkseen, jännittää esiintymisiään edelleen niin paljon, että oksentaa aina ennen esiintymislavalle nousemista.
Parasta on vain opetella elämään sen jännityksen kanssa, ja löytää ne omat konstit, joilla siitä selviää.
P.S. On hienoa joskus jännittää yhdessä jonkun vanhan konkarin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä pitäisikö työpaikka vaihtaa sellaiseen ettei tarvitse popsia lääkkeitä päivittäin suoriutuakseen siellä ahdistuksensa kanssa.
Vai pitäisikö vaan hyväksyä itsensä vikoineen päivineen? Entä sitten jos esim puhe ei mene täydellisesti? Hei, mulla on tänään liskoaivo päivä. Katsotaan miten menee ja hymy.
Ei hyvää päivää rouva presidentti! Varmaan suosittelet unettomuuteen lämmintä maitoa. En ymmärrä etkä tiedä mitään Jännittämisestä niin ole hiljaa. Älä koskaan enää esitä noita typeriä neuvojasi yhtään kellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Minä tiedän, mistä puhut. Siitä huolimatta sanon, että treeniä treeniä. On vain opittava nauramaan itselleen. Ymmärrän myös, että matkan alussa olevalle tuo kuulostaa täysin mahdottomalta. Ja kyse on vuosista, ei viikoista, tai kuukausista. Mutta on vain pakotettava itsensä, usein. RIittävän usein ja paljon.
No tiedän, ihmiset ovat erilaisia ja välttämättä kaikki eivät onnistu, mutta sanotaan näin, että jos tuolla treenillä ei onnistu, niin sitten ei onnistu millään.
Lääkkeiden avulla ihminen pääsee testaamaan miltä tuntuu olla jännittämättä niin kovasti, että pystyy ajattelemaan järkevästi. Tämä voi auttaa sitten siihen, että oppii mys mielentilaan ILMAN lääkkeitä.