Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Esiintymisjännitys. En jaksa enää.
05.09.2022 |
Mikä tahansa yhtäkkinen esittele itsesi muille tilanne tms töissä aiheuttaa kunnon punastumisen, ajatus katkeilee ja katse vaeltelee. Oon fiksu tyyppi ja ihan normaalisti käyttäytyvä sekä sosiaalinen muuten, mutta yhtäkkiä joku liskoaivokytkin saattaa mennä päälle, ohittaa järjen ja heittää päälle kaikenlaiset keholliset reaktiot. Meikitki sulaa kun poskien kuumotus jää päälle niin pitkäksi aikaa. Ja tätä jännittämistä voi käydä tosi arvaamattomissakin tilanteissa. Esim yhtäkkiä tuttujen työkavereiden kesken palaverissa tai hemmetti vaikka lounaalla. Miten tästä pääsee eroon??
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Minä tiedän, mistä puhut. Siitä huolimatta sanon, että treeniä treeniä. On vain opittava nauramaan itselleen. Ymmärrän myös, että matkan alussa olevalle tuo kuulostaa täysin mahdottomalta. Ja kyse on vuosista, ei viikoista, tai kuukausista. Mutta on vain pakotettava itsensä, usein. RIittävän usein ja paljon.
No tiedän, ihmiset ovat erilaisia ja välttämättä kaikki eivät onnistu, mutta sanotaan näin, että jos tuolla treenillä ei onnistu, niin sitten ei onnistu millään.
Ja totean vielä, että itselläni tie siitä, että konferenssiesiintyminen viikon viimeisenä päivänä vei unet ja muiden kuuntelemisen käytännössä koko viikolta, siihen että saatoin sanoa jopa nauttivani esiitymisestä, vei noin vuosikymmenen. nyt 15 v myöhemmin tosiaan nautin pääosin aina ja lähes kaiknelaisesta esiintymisestä ainakin jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Minä tiedän, mistä puhut. Siitä huolimatta sanon, että treeniä treeniä. On vain opittava nauramaan itselleen. Ymmärrän myös, että matkan alussa olevalle tuo kuulostaa täysin mahdottomalta. Ja kyse on vuosista, ei viikoista, tai kuukausista. Mutta on vain pakotettava itsensä, usein. RIittävän usein ja paljon.
No tiedän, ihmiset ovat erilaisia ja välttämättä kaikki eivät onnistu, mutta sanotaan näin, että jos tuolla treenillä ei onnistu, niin sitten ei onnistu millään.
Olen se joka aiemmin kertoi harjoitelleensa 14 vuotta ennen kuin vihdoin tajusin mennä lääkäriin. Kammo ei laimentunut tippaakaan, lähinnä paheni jos jotain. Olin kaikenmaailman ilmaisutaidon valinnaiskursseilla, esiintymiskursseilla ja harrasteteatteriryhmissä koska joka suunnasta hoettiin juurikin tuota samaa. Harjoittele, harjoittele, altista, altista. Omalla kohdallani voin siis sanoa ettei toiminut ollenkaan, enkä todellakaan ole ainut. Lääkärikin sanoi että esiintyminen ei todellakaan ole kaikilla lääke esiintymiskammoon vaan usein päinvastoin.
Hyvä tietysti että sinä löysit helpotuksen noin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäis itekin kokeilla salpaajia.
Mikään muu ei auta. Harjoittelulässytys on ihan vtn humpuukisontaa
Harjoittelu sopii niille, joilla jännitys ei niin pahaa ja fyysisesti sekä hermostollisesti perinnöllistä olekaan, vaan sarjaa "kaikkihan joskus jännittää, esiintymiseen pitää vain tottua". Tällainen opettaja laittaa oppilaat tuon tuosta esiintymään ymmärtämättä, että jollekin se on pahin jännitysongelman laukaisija ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Kyllä se esiintymiskammokin ihan vain psykologinen tila on. Itsekin olen sen kokenut. Olin aivan shokissa yläkouluaikaan, kun jouduin pitämään esitelmiä.
Uskokaa tai älkää (ja taas syytetään vähättelystä tai dissaamisesta tai mistä lie. Paha olen kun tämän kerron), mutta yksi parhaita esiintymiskammosta eroon auttaneita kokemuksiani on se, kun esiintymiseni epäonnistui täysin. Olin väsynyt ja huonosti valmistautunut. Yllättäen vielä piti vaihtaa kielikin viime tipassa. Ei siitä mitään tullut. Keskeytin esityksen. Hengissä siitäkin selvisin, eikä kukaan edes lyönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Kyllä se esiintymiskammokin ihan vain psykologinen tila on. Itsekin olen sen kokenut. Olin aivan shokissa yläkouluaikaan, kun jouduin pitämään esitelmiä.
Uskokaa tai älkää (ja taas syytetään vähättelystä tai dissaamisesta tai mistä lie. Paha olen kun tämän kerron), mutta yksi parhaita esiintymiskammosta eroon auttaneita kokemuksiani on se, kun esiintymiseni epäonnistui täysin. Olin väsynyt ja huonosti valmistautunut. Yllättäen vielä piti vaihtaa kielikin viime tipassa. Ei siitä mitään tullut. Keskeytin esityksen. Hengissä siitäkin selvisin, eikä kukaan edes lyönyt.
En minä ole sitä muuksi väittänytkään, psykologistahan se totta vie on. Se toki johtaa fyysisiin oireisiin, kuten muutkin jännitys- ja pelkotilat enemmän tai vähemmän.
Saat vapaasti kertoa kokemuksistasi ja ainakin omaa sydäntäni lämmittää kuulla että joku on päässyt ongelmastaan eroon. Se mikä hankaa vastakarvaan on muutamat kommentit joissa joku tulee kertomaan että keino x on ainut oikea tapa päästä eroon kammosta, muut keinot eivät toimi eikä niitä kannata kokeilla koska tämä toimi minulla itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ajattele, että onpa noloa, kun häntä jännittää. Muut ajattelevat, että onpa rohkea, kun uskaltaa vaikka selvästi jännittää. Yritä sinäkin ajatella itsestäsi niin. On ihan ok punastua. On ihan ok sekoilla sanoissa. On ihan ok, että jännittää. Se ihan oikeasti helpottuu ajan saatossa. Et ehkä ikinä tule pitämään esiintymisistä, mutta jossain vaiheessa ne eivät ole enää aivan yhtä kamalia. Ala pienin askelin totutella. Kun juttelet kolmen työkaverin kanssa, älä ensi kerralla ole vain hiljaa vaan puhu, mitä sylki suuhun tuo. Sitten jonkin ajan päästä tee sama neljän työkaverin kanssa jne.
Se voi viedä vaikka sen 10 vuotta. Arvokkaita vuosia voi hieman säästää, jos ottaa melko harmittomat ja selkeästi auttavat beetat mukaan. Niiden tueksi kamomillateet valerianat sun muut päälle. Näin päästään nopeammin tilanteeseen, jolloin voidaan puhua onnistuneista kokemuksista, eikä esiintymiset vie enää niin paljon energiaa - sen betan kanssa. Saat 10 laadukkaampaa vuotta harjoitella. Joillakin hermosto on synnynnäisesti erilainen ja se on ymmärrettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Treenaus
2. Treenaus
3. Treenaus
Harjoittele esittäytymistä, firman hissipuhe etc. peilin edessä kunnes osaat ne ulkoa vaikka unissasi. Tämä on ollut tehokkain lääke esiintymisjännitykseen minkä olen löytänyt.
Itselläni esiintymiskammo otti reilusti takapakkia niinä vuosina kun kuvittelin että harjoittelemalla se lähtee. Huonot kokemukset kasaantuivat ja pahensivat tilannetta entisestään. Toimii siis ehkä joillakin, kaikilla ei.
Sama. Kun saa vain epäonnistumisen kokemuksia yrittämisestä, kierre pahenee ja syvenee. Ikävä kyllä. Toki saattaa toimia joillain, joilla tilanne ei ole vielä ongelma. Silloin kun se on jo ongelma, sitä ei ihan noin vain saada ratkaistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vähättele lääkkeiden käyttöä. Monille niistä on apua. Toisille ei. Joillakin toimii se, että ottaa lääkkeet ja "hyppää syvään päätyyn". Toisilla taas jo pelkästään se "syvään päätyyn hyppääminen" riittävän monta kertaa tuo avun. Joillakin taas toimii se, että pääsee harjoittelemaan ns. turvallisessa ympäristössä. Esim. pieni yleisö, jota jännittää, mutta ei liikaa.
Joillakin taas auttaa terapia jos vaikka on traumoja, jotka lisäävät esiintymiskammoa. Niitä traumoja on varmasti moni saanut esim. peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Minä tiedän, mistä puhut. Siitä huolimatta sanon, että treeniä treeniä. On vain opittava nauramaan itselleen. Ymmärrän myös, että matkan alussa olevalle tuo kuulostaa täysin mahdottomalta. Ja kyse on vuosista, ei viikoista, tai kuukausista. Mutta on vain pakotettava itsensä, usein. RIittävän usein ja paljon.
No tiedän, ihmiset ovat erilaisia ja välttämättä kaikki eivät onnistu, mutta sanotaan näin, että jos tuolla treenillä ei onnistu, niin sitten ei onnistu millään.
Osa ei onnistu millään. Siihenpä nuo salpaajat, ja joskus rauhoittavakin, on mitä on parhain elämänlaadun mahdollistaja. Turha kärsiä vuosia odotellen. Salpaajan avulla voi käydä lopulta niinkin, että unohtaa ottaa sen ja keho onkin sopeutunut uuteen onnekkaampaan tyyliin. On kuitenkin paljon menestyviä ihmisiä, joiden on pakko turvautua salpaajaan
puhuessaan suurelle yleisölle. Helpottaa han se yleisönkin keskittymistä itse asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on seurausta siitä, kun sinulle on opetettu, että jännittäminen on paha asia.
Ei. Jännittäminen ei ole ollenkaan paha asia.
Jännittäminen on ihan luonnollinen asia tilanteissa, joissa haluat toimia parhaalla mahdollisella tavalla.
Parasta on, kun oppii nauttimaan jännittämisestä.
t. jännittävä esiintyjä
Tämä on toinen oiva tapa vähätellä esiintymiskammoisen ihmisen kokemuksia ja kertomusta. Toinen on se iänikuinen "esiinnyt katsos nyt vaan, sillä se lähtee millä on tullut, treeniä treeniä!"-sonnanjauhanta.
Jännittäminen on eri asia kuin se lamauttava pelkotila johon esiintymiskammoinen vajoaa kun esiintymistilanne on käsillä. Monilla oireet alkavat jo paljon ennen, esimerkiksi yläkouluikäisenä itselläni oli viikko ennen esiintymistä vaikeuksia syödä, eikä vatsa toiminut kunnolla. Ap puhuu esiintymiskammosta, ei siitä kivasta perusjännityksestä jota valtaosa ihmisistä kokee kun tilanne on jännittävä.
Minä tiedän, mistä puhut. Siitä huolimatta sanon, että treeniä treeniä. On vain opittava nauramaan itselleen. Ymmärrän myös, että matkan alussa olevalle tuo kuulostaa täysin mahdottomalta. Ja kyse on vuosista, ei viikoista, tai kuukausista. Mutta on vain pakotettava itsensä, usein. RIittävän usein ja paljon.
No tiedän, ihmiset ovat erilaisia ja välttämättä kaikki eivät onnistu, mutta sanotaan näin, että jos tuolla treenillä ei onnistu, niin sitten ei onnistu millään.
Osa ei onnistu millään. Siihenpä nuo salpaajat, ja joskus rauhoittavakin, on mitä on parhain elämänlaadun mahdollistaja. Turha kärsiä vuosia odotellen. Salpaajan avulla voi käydä lopulta niinkin, että unohtaa ottaa sen ja keho onkin sopeutunut uuteen onnekkaampaan tyyliin. On kuitenkin paljon menestyviä ihmisiä, joiden on pakko turvautua salpaajaan
puhuessaan suurelle yleisölle. Helpottaa han se yleisönkin keskittymistä itse asiaan.
Treeniähän sekin tavallaan on, kun menet lääkkeissä sinne yleisön eteen. Ei lääkkeissä mitään pahaa ole, mutta ei se ole "ainut oikea" tie.
Jollain voi lääkkeet laittaa pään niin sekaisin, ettei esiintymisestä tule yhtään mitään. Pitäisikö hänelle sanoa, että ota vain ne lääkkeet, kyllä kroppasi niihin tottuu? EI. Tuo on yhtä paha kuin se, mitä tässä keskustelussa on hoettu: "Treeniä, treeniä vaan, et sinä mitään lääkkeitä tarvitse!"
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä pitäisikö työpaikka vaihtaa sellaiseen ettei tarvitse popsia lääkkeitä päivittäin suoriutuakseen siellä ahdistuksensa kanssa.
Sivusta ja omasta kokemuksesta. Ahdistuneet eivät saa vaihdettua työpaikkaa noin vain. Ensinnäkin jännittäjiä ei haluta töihin, vaan sosiaalisia kivatyyppejä. Toiseksi jännittäjät eivät helposti pysty sellaiseen omatoimisuuteen, että saisivat työn napattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeasti lääkäriin ja beetasalpaajat kehiin. Kun saat myönteisiä kokemuksia beetasalpaajien kanssa esiintymisestä itsetuntosi vahvistuu, tulee voittajafiilis kun pystyy esiintymään itsevarmasti ja lopulta kun esiintymistä toistaa ja toistaa niin jossain vaiheessa voi jättää beetasalpaajat pois. Hermostosi ja liskoaivosi oppivat beetasalpaajien avulla, että esiintyminen ei olekaan enää vaarallista ja uhka, jota pitäisi paeta tai vältellä.
Kyllä olisi minunkin korkeakoulutus työvoimapula-alalle mennyt täysin hukkaan, jos esiintymisjännityksen takia olisin vaihtanut alaa ja ryhtynyt vaikka suorittavan tason työhön. Kalliiksi tulisi veronmaksajille. Paljon halvempi vaihtoehto on beetasalpaajat yhdistettynä treenaamiseen ja kaikki voittaa.
Juuri eilen törmäsin tähän aiheeseen ja sain vinkiksi Hellä mieli -blogin. Siellä oli monta hyvää kirjoitusta aiheesta ja hyviä lääkkeettömiä vinkkejä, joita aion kokeilla. Pienin askelin eteenpäin, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti lääkäriin ja beetasalpaajat kehiin. Kun saat myönteisiä kokemuksia beetasalpaajien kanssa esiintymisestä itsetuntosi vahvistuu, tulee voittajafiilis kun pystyy esiintymään itsevarmasti ja lopulta kun esiintymistä toistaa ja toistaa niin jossain vaiheessa voi jättää beetasalpaajat pois. Hermostosi ja liskoaivosi oppivat beetasalpaajien avulla, että esiintyminen ei olekaan enää vaarallista ja uhka, jota pitäisi paeta tai vältellä.
Kyllä olisi minunkin korkeakoulutus työvoimapula-alalle mennyt täysin hukkaan, jos esiintymisjännityksen takia olisin vaihtanut alaa ja ryhtynyt vaikka suorittavan tason työhön. Kalliiksi tulisi veronmaksajille. Paljon halvempi vaihtoehto on beetasalpaajat yhdistettynä treenaamiseen ja kaikki voittaa.
Sama kokemus. Aluksi vedin betasalpaajilla kaikki esiintymiset, sain esiintymisestä positiivista palautetta ja koin onnistuneeni. Lopulta uskaltauduin jättämään lääkkeet pois helpommissa esiintymistilanteessa ja nykyään tarvitsen lääkkeitä aniharvoin, vaikka esiintyisin spontaanistikin. Yksi purkki nyt ollut käytössä monta vuotta. Ja lähtötilanne siis itsellä oli se, että hermosto reagoi esiintymiseen niin voimakkaasti, että koko keho ja ääni tärisi. Pystyn kyllä kontrolloimaan mieltäni ja menin niihin tilanteisiin tärinänkin kanssa, mutta koska niistä kertyi vain epäonnistumisen kokemuksia, ei tuo kehon reaktio koskaan alkanut ilman betasalpaajaa lieventymään.
Järkytyin nuorempana siitä, että lääkäri määräsi kuin hihnalta beetasalpaajaa esiintymisjännityksestä. Itse jouduin syömään sitä muusta syystä hetkellisesti ja sain ikäviä sydänoireita. Lääkehän vaikuttaa sydämeen. Itse olen ajatellut, että kaikkien ei tarvitse jatkuvasti esiintyä ja muutakin voi tehdä. On kärsimystä jännittää vuodesta toiseen.
Itse kokeilin esiintymisjännitykseen sellaista ei-ohjattua verkkokurssia. Ei ollut kovin kallis kurssi ja sai hyvin perustietoa asiasta. Eihän se jännitystä kokonaan pois vienyt, mutta jonkin verran vähensi oireita ja jännitystä. Ehkä se hyöty tulee siitä, että kun itseään ja omaa suhtautumistaan reflektoi tehtävien kautta, jännitys voi hieman vähentyä. Ja ei ole mainos, en mainosta mitään kurssia, mutta pohdin vain omaa polkuani.
Ei siitä pääse eroon. Se on vaan ominaisuus, inhottava sellainen, jonka kanssa on pakko elää. Joutuu laittamaan itsensä vähän väliä epämukavuusalueelle.
Miettikää, että tälläisetkin ihmiset, joilla on hankaluuksia puhua, uskaltavat olla kameran edessä. Yrittäkää hyväksyä jännittäminen ja kaikki siihen liittyvä. Saat änkyttää, täristä, olla hidas. Ota vain ihan rauhassa ja puhu hitaasti, se ainakin minua rauhoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeasti lääkäriin ja beetasalpaajat kehiin. Kun saat myönteisiä kokemuksia beetasalpaajien kanssa esiintymisestä itsetuntosi vahvistuu, tulee voittajafiilis kun pystyy esiintymään itsevarmasti ja lopulta kun esiintymistä toistaa ja toistaa niin jossain vaiheessa voi jättää beetasalpaajat pois. Hermostosi ja liskoaivosi oppivat beetasalpaajien avulla, että esiintyminen ei olekaan enää vaarallista ja uhka, jota pitäisi paeta tai vältellä.
Kyllä olisi minunkin korkeakoulutus työvoimapula-alalle mennyt täysin hukkaan, jos esiintymisjännityksen takia olisin vaihtanut alaa ja ryhtynyt vaikka suorittavan tason työhön. Kalliiksi tulisi veronmaksajille. Paljon halvempi vaihtoehto on beetasalpaajat yhdistettynä treenaamiseen ja kaikki voittaa.
Sama kokemus. Aluksi vedin betasalpaajilla kaikki esiintymiset, sain esiintymisestä positiivista palautetta ja koin onnistuneen
Minusta tärisevä ääni ei ole yhtäkuin epäonnistuminen :)
Unettomuuteen auttaa se että laittaa pään tyynyyn, psyyken tuhoavaan kutisevaan ihottumaan se ettei raavi, masennukseen se että piristyy ja esiintymisjännitykseen se että ei sitten vaan mene hyvin ne esitykset.
Eihän tässä maassa edes tarvita lääkäreitä mihinkään.