Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen

Mies jatkaa AP:n ylikävelemistä Mirkun luo. 

uppp

upp

Hmm...miksi niiden kavereiden kanssa pitäisi pistää poikki. Kokisin sellaisen vaatimuksen epäkypsänä ja kahlitsevana. Toki kaikenlainen seksuaalinen vehtaaminen toisen kanssa ilman yhteistä suostumusta on ikävää. Teidän on vain pakko neuvotella suhteenne rajat uudelleen. Miehen olisi hyvä myös ymmärtää, että mitkä tarpeen hänellä jäävät täyttymättä kanssasi. Toki masentuneen ja itseensä käpertyneen ihmisen kanssa eläessä ne omat tarpeet jäävät täyttymättä hyvin usein. 

Tsemppiä ap! Aika auttaa, vaikka olet juuri nyt syvissä vesissä. Voimia alkaa vähitellen löytymään uudestaan, vaikka kriisistä toipuminen vie aikansa. Muista tämä on lopulta vain lyhyt vaihe elämässäsi, kun tarkastellaan koko elämän mittakaavalla.  

Ap, mikäs tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Hmm...miksi niiden kavereiden kanssa pitäisi pistää poikki. Kokisin sellaisen vaatimuksen epäkypsänä ja kahlitsevana. Toki kaikenlainen seksuaalinen vehtaaminen toisen kanssa ilman yhteistä suostumusta on ikävää. Teidän on vain pakko neuvotella suhteenne rajat uudelleen. Miehen olisi hyvä myös ymmärtää, että mitkä tarpeen hänellä jäävät täyttymättä kanssasi. Toki masentuneen ja itseensä käpertyneen ihmisen kanssa eläessä ne omat tarpeet jäävät täyttymättä hyvin usein. 

Ei kavereiden kanssa tarvitsekaan pistää poikki, mutta suhteet, joissa petetään ja joissa "kaverinainen" tahtoo "kaverimiehen" kanssa parisuhteeseen ei ole kaveruutta. 

upppp

uppiduppi, halutaan tietää miten ap:n elämä sujuu

Toivottavasti ap jaksaa jotenkin. Nämä on pitkiä prosesseja eikä ole mitenkään realistista toipua kuukausiin, oli lopputulema mikä tahansa. Toivottavasti tilanne kuitenkin alkaisi löytää sitä lopullista uomaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap jaksaa jotenkin. Nämä on pitkiä prosesseja eikä ole mitenkään realistista toipua kuukausiin, oli lopputulema mikä tahansa. Toivottavasti tilanne kuitenkin alkaisi löytää sitä lopullista uomaansa. 

Hengissä ollaan. Kylläkin käytännössä toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla. Voimat täysin loppu. Mies ei ymmärrä mikä on ongelma kun vähentänyt näkemistä mirkun kanssa ja ja sanonut valitsevansa minut. En tiedä miten hän ei näe tilannetta minun kannalta. Se on täysin käsittämätöntä. Hän levittelee käsiään ja loukkaantuu, kun tämän pitäisi olla nyt paljon parempi tilanne. Ylireagoin kuulemma edelleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap jaksaa jotenkin. Nämä on pitkiä prosesseja eikä ole mitenkään realistista toipua kuukausiin, oli lopputulema mikä tahansa. Toivottavasti tilanne kuitenkin alkaisi löytää sitä lopullista uomaansa. 

Hengissä ollaan. Kylläkin käytännössä toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla. Voimat täysin loppu. Mies ei ymmärrä mikä on ongelma kun vähentänyt näkemistä mirkun kanssa ja ja sanonut valitsevansa minut. En tiedä miten hän ei näe tilannetta minun kannalta. Se on täysin käsittämätöntä. Hän levittelee käsiään ja loukkaantuu, kun tämän pitäisi olla nyt paljon parempi tilanne. Ylireagoin kuulemma edelleen.

Ap

Alkaa kyllä kuulostamaan siltä että miehessäsi on muutakin vikaa kuin pettäminen nimittäin normaali ihminen ymmärtäisi tekevänsä väärin eikä "loukkaantuisi". Eikä ole yhtään empaattinen kun näkee että voit huonosti. Ei ole tukena eikä lopeta Mirkun tapailua. Ihan kuin olisi tunnekylmä? Ei pysty ajatella tilannetta sinun kannaltasi? Jos olisi normaali rakastava ihminen olisi jo lopettanut siihen ekaan pettämiseen. Miehesi tarvitsisi kyllä myös terapiaa..

Ap, kylmää kohtelua saat mieheltäsi.

Miehesi vähättelee tekemisiään. Ikäänkuin olisi sinun syy, että reagoit noin. Että hänessä ei ole vikaa, vaan sinun suhtautumisessasi asiaan. 

Ap ei aio edes ajatuksen tasolla erota.

Hän jää mieluummin tuttuun ja "turvalliseen".

Mies on jotenkin jopa ylitunteellinen, miettii paljon mitä toiset ajattelevat hänestä, eikä halua loukata yleensä ketään. Siksi tuntuu todella oudolta, että antaa minun kärsiä. Pahoittelee ja lupaa asioiden muuttuvan paremmaksi, mutta kuitenkin toisessa hetkessä vähättelee ja jopa syyllistää. Luulen että on rakastunut mirkkuun ja siksi ei halua lopettaa yhteydenpitoa. Se tuntuu todella pahalta, vaikka mitä hän tunteilleen tietysti voi. Ymmärrän kyllä että haluaa pitää perheenkin kasassa. Asia repii minut riekaleiksi, etenkin kun en saa häntä ymmärtämään mikä hänen toiminnassaan saa minut pois tolaltani. Sanoo vaan että mirkku on vain ystävä ja saahan ystäviä olla. Ja että minä vaan ylireagoin ja että touhussani ei ole enää mitään järkeä. Kaikkihan on nyt hyvin, kun hän haluaa olla minun kanssani ja mirkku on vain ystävä. En tiedä miten hänet saisi ymmärtämään. En enää tunnista omaa puolisoani. Ennen ajatuksemme menivät niin hyvin yksiin, kaikki oli selkeää ja helppoa. Nyt hän tuntuu vieraalta ja oudolta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti ap jaksaa jotenkin. Nämä on pitkiä prosesseja eikä ole mitenkään realistista toipua kuukausiin, oli lopputulema mikä tahansa. Toivottavasti tilanne kuitenkin alkaisi löytää sitä lopullista uomaansa. 

Hengissä ollaan. Kylläkin käytännössä toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla. Voimat täysin loppu. Mies ei ymmärrä mikä on ongelma kun vähentänyt näkemistä mirkun kanssa ja ja sanonut valitsevansa minut. En tiedä miten hän ei näe tilannetta minun kannalta. Se on täysin käsittämätöntä. Hän levittelee käsiään ja loukkaantuu, kun tämän pitäisi olla nyt paljon parempi tilanne. Ylireagoin kuulemma edelleen.

Ap

Alkaa kyllä kuulostamaan siltä että miehessäsi on muutakin vikaa kuin pettäminen nimittäin normaali ihminen ymmärtäisi tekevänsä väärin eikä "loukkaantuisi". Eikä ole yhtään empaattinen kun näkee että voit huonosti. Ei ole tukena eikä lopeta Mirkun tapailua. Ihan kuin olisi tunnekylmä? Ei pysty ajatella tilannetta sinun kannaltasi? Jos olisi normaali rakastava ihminen olisi jo lopettanut siihen ekaan pettämiseen. Miehesi tarvitsisi kyllä myös terapiaa..

Mies vaikuttaa narsistilta eikä siihen auta terapia.

Kaasuvalottaa edelleen, kun on VÄHENTÄNYT eikä lopettanut. Ja sittenhän heillä on vielä onat ongelmat ratkaisematta. Eihän Mirkyn jättö riitä. Pariskunnan seksielämä on jäissä jne.

Ap, onko hän (nyt, tällä hetkellä, tällaisena kuin hän nyt on) mies jonka haluat? Onko sinulla nyt siellä kotona sellainen henkilö, jonka kanssa haluat jatkaa elämää ja jakaa kaiken?

Ajattelisin niin, että se mies jota kaipaat, on jo poissa. Nyt sinulla on käsissäsi tuo ajattelematon, sinua arvostamaton tunteeton hyypiö, ja se on se mitä tällä hetkellä ja tästä eteenpäin saat. Haluatko sitä? 

Miehelläsi ei sinänsä ole mitään pakkoa muuttua. Kukaan ei voi millään tavalla tai keinolla pakottaa häntä muuttumaan mihinkään suuntaan, ellei hän itse halua. Ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua, hänellähän on kaikki nyt juuri siten miten hän haluaa (olkoonkin että on vähän vaihtanut tapaamistiheyttä Mirkun kanssa).

Ainoa asia, johon voit vaikuttaa, on oma asenteesi ja suhtautumisesi. Ajattele itseäsi, ajattele lapsiasi. Haluatko tätä? Haluatko olla siellä sängyn pohjalla? Onko se lapsuudenkotitalo sen arvoinen, että elelet siellä sängynpohjalla masentuneena? Onko se sen arvoista, että lasten elinympäristö on nyt tuo?

Tai jos se talo on niin tärkeä, niin osaisitko päästää irti miehestä ja alkaa viis välittää hänestä? Ja elää siellä omaa elämääsi? Se vaatii vahvaa luonnetta, mutta sekin on tehtävissä. Hanki oma elämä. Omat ystävät, oma "Mirkku". Vahvista itseäsi.

Älä enää ajattele miestä tukipilarinasi, että "jos hän vaan tajuaa, niin alkaa kyllä tukea minua ja unohtaa Mirkun". Mies ei tule olemaan sinulle enää tukipilari koskaan, eikä tule tajuamaan mitään. Älä mieti sitä vaihtoehtoa.

Tämä on kovaa tekstiä, mutta realistista, ja totta. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Mies on jotenkin jopa ylitunteellinen, miettii paljon mitä toiset ajattelevat hänestä, eikä halua loukata yleensä ketään. Siksi tuntuu todella oudolta, että antaa minun kärsiä. Pahoittelee ja lupaa asioiden muuttuvan paremmaksi, mutta kuitenkin toisessa hetkessä vähättelee ja jopa syyllistää. Luulen että on rakastunut mirkkuun ja siksi ei halua lopettaa yhteydenpitoa. Se tuntuu todella pahalta, vaikka mitä hän tunteilleen tietysti voi. Ymmärrän kyllä että haluaa pitää perheenkin kasassa. Asia repii minut riekaleiksi, etenkin kun en saa häntä ymmärtämään mikä hänen toiminnassaan saa minut pois tolaltani. Sanoo vaan että mirkku on vain ystävä ja saahan ystäviä olla. Ja että minä vaan ylireagoin ja että touhussani ei ole enää mitään järkeä. Kaikkihan on nyt hyvin, kun hän haluaa olla minun kanssani ja mirkku on vain ystävä. En tiedä miten hänet saisi ymmärtämään. En enää tunnista omaa puolisoani. Ennen ajatuksemme menivät niin hyvin yksiin, kaikki oli selkeää ja helppoa. Nyt hän tuntuu vieraalta ja oudolta.

Ap

Niin. Onko tuo realistisesti ajateltuna mitenkään korjattavissa ennalleen?

Tsemppiä! Täällä toinen paskan miehen vuoksi sairaslomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko hän (nyt, tällä hetkellä, tällaisena kuin hän nyt on) mies jonka haluat? Onko sinulla nyt siellä kotona sellainen henkilö, jonka kanssa haluat jatkaa elämää ja jakaa kaiken?

Ajattelisin niin, että se mies jota kaipaat, on jo poissa. Nyt sinulla on käsissäsi tuo ajattelematon, sinua arvostamaton tunteeton hyypiö, ja se on se mitä tällä hetkellä ja tästä eteenpäin saat. Haluatko sitä? 

Miehelläsi ei sinänsä ole mitään pakkoa muuttua. Kukaan ei voi millään tavalla tai keinolla pakottaa häntä muuttumaan mihinkään suuntaan, ellei hän itse halua. Ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua, hänellähän on kaikki nyt juuri siten miten hän haluaa (olkoonkin että on vähän vaihtanut tapaamistiheyttä Mirkun kanssa).

Ainoa asia, johon voit vaikuttaa, on oma asenteesi ja suhtautumisesi. Ajattele itseäsi, ajattele lapsiasi. Haluatko tätä? Haluatko olla siellä sängyn pohjalla? Onko se lapsuudenkotitalo sen arvoinen, että elelet siellä sängynpohjalla masentuneena? Onko se sen arvoista, että lasten elinympäristö on nyt tuo?

Tai jos se talo on niin tärkeä, niin osaisitko päästää irti miehestä ja alkaa viis välittää hänestä? Ja elää siellä omaa elämääsi? Se vaatii vahvaa luonnetta, mutta sekin on tehtävissä. Hanki oma elämä. Omat ystävät, oma "Mirkku". Vahvista itseäsi.

Älä enää ajattele miestä tukipilarinasi, että "jos hän vaan tajuaa, niin alkaa kyllä tukea minua ja unohtaa Mirkun". Mies ei tule olemaan sinulle enää tukipilari koskaan, eikä tule tajuamaan mitään. Älä mieti sitä vaihtoehtoa.

Tämä on kovaa tekstiä, mutta realistista, ja totta. Voimia!

Jouduin lapsena elämään kymmenen vuotta henkisesti eronneiden vanhempien kanssa saman katon alla. En suosittele sitä perhehelvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko hän (nyt, tällä hetkellä, tällaisena kuin hän nyt on) mies jonka haluat? Onko sinulla nyt siellä kotona sellainen henkilö, jonka kanssa haluat jatkaa elämää ja jakaa kaiken?

Ajattelisin niin, että se mies jota kaipaat, on jo poissa. Nyt sinulla on käsissäsi tuo ajattelematon, sinua arvostamaton tunteeton hyypiö, ja se on se mitä tällä hetkellä ja tästä eteenpäin saat. Haluatko sitä? 

Miehelläsi ei sinänsä ole mitään pakkoa muuttua. Kukaan ei voi millään tavalla tai keinolla pakottaa häntä muuttumaan mihinkään suuntaan, ellei hän itse halua. Ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua, hänellähän on kaikki nyt juuri siten miten hän haluaa (olkoonkin että on vähän vaihtanut tapaamistiheyttä Mirkun kanssa).

Ainoa asia, johon voit vaikuttaa, on oma asenteesi ja suhtautumisesi. Ajattele itseäsi, ajattele lapsiasi. Haluatko tätä? Haluatko olla siellä sängyn pohjalla? Onko se lapsuudenkotitalo sen arvoinen, että elelet siellä sängynpohjalla masentuneena? Onko se sen arvoista, että lasten elinympäristö on nyt tuo?

Tai jos se talo on niin tärkeä, niin osaisitko päästää irti miehestä ja alkaa viis välittää hänestä? Ja elää siellä omaa elämääsi? Se vaatii vahvaa luonnetta, mutta sekin on tehtävissä. Hanki oma elämä. Omat ystävät, oma "Mirkku". Vahvista itseäsi.

Älä enää ajattele miestä tukipilarinasi, että "jos hän vaan tajuaa, niin alkaa kyllä tukea minua ja unohtaa Mirkun". Mies ei tule olemaan sinulle enää tukipilari koskaan, eikä tule tajuamaan mitään. Älä mieti sitä vaihtoehtoa.

Tämä on kovaa tekstiä, mutta realistista, ja totta. Voimia!

Näin minäkin paranin: Voima ja turva itsessäni, oma elämä omissa käsissäni, tätä hoin itselleni. Miestä en voi muuttaa, jos ja kun hän ei halua. Aloin ajatella elämääni itsestä käsin. Vähensin miehen passaamista mm. ruuanlaitot, leipomiset, kotityöt ja muutakin perheen auttamista (lapset jo aikuisia, mutta heillä lapsia ja koiria, hyväkuntoisen kasikymppisen äitini terapeuttina ja seuraneitinä olemista). Aloin tehdä mitä milloinkin itseäni sattui huvittamaan omista lähtökohdistani käsin.

Jotenkin kummasti suhde mieheeni on uudestaan lähentynyt, eikä mirkut enää häiritse mieltäni. Yhdessä siis sopuisasti ollaan. Aikuiset lapset ei mirkuista tiedä, olen luvannut olla kertomatta.