Lue keskustelun säännöt.
Adoptio ja lapsen biologisten sukulaisten oikeudet
04.09.2022 |
Meillä on siis tilanne, että veljelläni on olemassa lapsi. Veljeni kuoli lapsen ollessa pieni, ja lapsi on elänyt siitä asti äitinsä sekä myöhemmin myös isäpuolensa kanssa. Emme silloinkaan nähneet lasta kuin harvoin ja yhteydenpito oli vähäistä, koska lapsen äiti halusi niin.
Nyt kuitenkin isäpuoli on adoptoinut lapsen, he muuttivat jopa lapsen sukunimen. Lapsen äiti ei ole halunnut enää sen jälkeen olla missään tekemisissä meidän sukumme kanssa. Emme nykyään edes tiedä mitä lapselle kuuluu. Onko mitään neuvoja, mikä olisi tässä tilanteessa avuksi?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
turha tulla ruikuttamaan jos lapsi tarvitsee luovuttajaa lähiomaiselta, mitä sitä itseään vaarantamaan vieraan takia
Eihän niistä välttämättä edes ole luovuttajiksi, joten mitä ruikutat?
Asenteesi toki kertoo muutenkin kaiken oleellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
turha tulla ruikuttamaan jos lapsi tarvitsee luovuttajaa lähiomaiselta, mitä sitä itseään vaarantamaan vieraan takia
Niin siis se että lapsen biologinen suku saa haluamansa määräysvallan liittyen lapseen on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi?
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin neuvoksi että älä ainakaan tee mitään sellaista mikä voitaisiin kokea painostukseksi tai kiristykseksi koska se vie tilanteen umpisolmuun. Sen sijaan yritä tuoda esiin että te biologisen isän sukulaiset haluaisitte myös olla mukana lapsen elämässä ja toimikaa niissä rajoissa mitkä ovat lapsen äidille ja adoptioisällekin hyväksyttäviä. Tarvittaessa voitte muistaa lasta myös testamentissa tai henkivakuutuksen edunsaajalausekkeessa, toki kannattaa muistaa että jos isyyttä ei ole virallisesti tunnustettu niin perintövero menee noissa kaikkein kalleimman perintöveroluokan mukaan.
Ylläoleva menettely on ehkä se kaikkein kestävin ja fiksuin tapa. Jos lapsen äiti ja adoptioisä eivät kuitenkaan halua teidän oleva missään tekemissä lapsen kanssa, sitten ei voi kuin odotella että lapsi täyttää 18 vuotta ja toivoa että hän suostuisi siinä vaiheessa yhteydenpitoon. Mutta tässäkin tapauksessa lasta voi muistaa niin testamentissa kuin henkivakuutuksessakin siitä riippumatta mitä nuo juridiset vanhemmat tykkäävät asiasta.
kannattaa kuitenkin edetä sen lapsen ehdoilla ja esim. kutsua sen lapsen isää ihan isäksi jos lapsikin näin tekee, ei adoptioisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti lapsi ei ole teille mitään sukua.
No onhan. Lääketieteellisesti, geneettisesti ja biologisesti (virallisia tieteenaloja) lapsi on ap:n veljenpoika/veljentytär ja Ap lapsen täti/setä.
No eihän ole.
Virallisesti siis juridisesti, mistä tässä nyt oli kyse, lapsi ei ole ap:lle tai muulle klaanille mitään sukua. Virallinen sukulaisuus tarkoittaa sitä mitä väestötietojärjestelmässä tai papereissa lukee. Lapsen viralliset vanhemmat on tässä tapauksessa lapsen äiti ja isä, suku taas koostuu näiden lapsen äidin ja isän sukulaisista.
Biologinen sukulaisuus pelkästään ei ole virallista sukulaisuutta. Biologista sukua voi olla ilman, että virallista sukulaisuussuhdetta on olemassa missään.
vedä vattu päähän ja pakene vuorille papereitten kanssa. Biologia on aitoa. Juridiikka on ihmisen päähänpisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti lapsi ei ole teille mitään sukua.
No onhan. Lääketieteellisesti, geneettisesti ja biologisesti (virallisia tieteenaloja) lapsi on ap:n veljenpoika/veljentytär ja Ap lapsen täti/setä.
No eihän ole.
Virallisesti siis juridisesti, mistä tässä nyt oli kyse, lapsi ei ole ap:lle tai muulle klaanille mitään sukua. Virallinen sukulaisuus tarkoittaa sitä mitä väestötietojärjestelmässä tai papereissa lukee. Lapsen viralliset vanhemmat on tässä tapauksessa lapsen äiti ja isä, suku taas koostuu näiden lapsen äidin ja isän sukulaisista.
Biologinen sukulaisuus pelkästään ei ole virallista sukulaisuutta. Biologista sukua voi olla ilman, että virallista sukulaisuussuhdetta on olemassa missään.
vedä vattu päähän ja pakene vuorille papereitten kanssa. Biologia on aitoa. Juridiikka on ihmisen päähänpisto.
Juu, epäilemättä mm. elämäm koulussa se juridiikka ei varmaan ole kauhean korkeassa asemassa tai merkityksellistä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti lapsi ei ole teille mitään sukua.
No onhan. Lääketieteellisesti, geneettisesti ja biologisesti (virallisia tieteenaloja) lapsi on ap:n veljenpoika/veljentytär ja Ap lapsen täti/setä.
No eihän ole.
Virallisesti siis juridisesti, mistä tässä nyt oli kyse, lapsi ei ole ap:lle tai muulle klaanille mitään sukua. Virallinen sukulaisuus tarkoittaa sitä mitä väestötietojärjestelmässä tai papereissa lukee. Lapsen viralliset vanhemmat on tässä tapauksessa lapsen äiti ja isä, suku taas koostuu näiden lapsen äidin ja isän sukulaisista.
Biologinen sukulaisuus pelkästään ei ole virallista sukulaisuutta. Biologista sukua voi olla ilman, että virallista sukulaisuussuhdetta on olemassa missään.
vedä vattu päähän ja pakene vuorille papereitten kanssa. Biologia on aitoa. Juridiikka on ihmisen päähänpisto.
Juu, epäilemättä mm. elämäm koulussa se juridiikka ei varmaan ole kauhean korkeassa asemassa tai merkityksellistä muutenkaan.
Biologia pitää huolen että kuolet aikanaan vaikka sinulla olsi kuinka hieno juridiikka paperilla. Mene ja pakene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin neuvoksi että älä ainakaan tee mitään sellaista mikä voitaisiin kokea painostukseksi tai kiristykseksi koska se vie tilanteen umpisolmuun. Sen sijaan yritä tuoda esiin että te biologisen isän sukulaiset haluaisitte myös olla mukana lapsen elämässä ja toimikaa niissä rajoissa mitkä ovat lapsen äidille ja adoptioisällekin hyväksyttäviä. Tarvittaessa voitte muistaa lasta myös testamentissa tai henkivakuutuksen edunsaajalausekkeessa, toki kannattaa muistaa että jos isyyttä ei ole virallisesti tunnustettu niin perintövero menee noissa kaikkein kalleimman perintöveroluokan mukaan.
Ylläoleva menettely on ehkä se kaikkein kestävin ja fiksuin tapa. Jos lapsen äiti ja adoptioisä eivät kuitenkaan halua teidän oleva missään tekemissä lapsen kanssa, sitten ei voi kuin odotella että lapsi täyttää 18 vuotta ja toivoa että hän suostuisi siinä vaiheessa yhteydenpitoon. Mutta tässäkin tapauksessa lasta voi muistaa niin testamentissa kuin henkivakuutuksessakin siitä riippumatta mitä nuo juridiset vanhemmat tykkäävät asiasta.
kannattaa kuitenkin edetä sen lapsen ehdoilla ja esim. kutsua sen lapsen isää ihan isäksi jos lapsikin näin tekee, ei adoptioisäksi.
En ottanut kirjoituksessani kantaa millä nimikkeellä tuota adoptioisää tulisi kutsua. Käytän sanaa adoptioisä ihan puhtaasti samasta syystä kuin sanaa biologinen isä eli siksi että kirjoitus on helpompi tulkita oikein. Jos nuori kutsuu adoptioisää vaikkapa faijaksi niin antaa kutsua vain.
Toinen asia on sitten se että kun tuohon toistakymmentä vuotta vieraannutettuun nuoreen ottaa yhteyttä niin vain harvoin (itseasiassa hyvin harvoin) vastaus on heti myöntyvä. Eihän tuo nuori osaa kaivata sellaista mistä ei tiedä jääneensä paitsi. Tässäkään ei pidä mennä painostamaan vaan yrittää tarjota nuorelle tietoa sitä mukaan kun tämä on sitä valmis ottamaan vastaan. Tämä kestää ja vaatii pitkämielisyyttä mutta hätäilemällä on iso mahdollisuus tyriä koko homma kunnolla. Oikealla tavalla tehtynä nuorella on mahdollisuus nähdä tämä rikkautena ja etuoikeutena itselleen.
Kaikille ihmisille tulee jossain vaiheessa elämää halu selvittää omia juuriaan, ikävä kyllä se tapahtuu monesti vasta tuossa 40-50 vuoden iässä eli siinä vaiheessa kun omat isovanhemmat ovat yleensä jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Siksi on järkevää tarjota tietoa sukulaisista jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti lapsi ei ole teille mitään sukua.
No onhan. Lääketieteellisesti, geneettisesti ja biologisesti (virallisia tieteenaloja) lapsi on ap:n veljenpoika/veljentytär ja Ap lapsen täti/setä.
No eihän ole.
Virallisesti siis juridisesti, mistä tässä nyt oli kyse, lapsi ei ole ap:lle tai muulle klaanille mitään sukua. Virallinen sukulaisuus tarkoittaa sitä mitä väestötietojärjestelmässä tai papereissa lukee. Lapsen viralliset vanhemmat on tässä tapauksessa lapsen äiti ja isä, suku taas koostuu näiden lapsen äidin ja isän sukulaisista.
Biologinen sukulaisuus pelkästään ei ole virallista sukulaisuutta. Biologista sukua voi olla ilman, että virallista sukulaisuussuhdetta on olemassa missään.
vedä vattu päähän ja pakene vuorille papereitten kanssa. Biologia on aitoa. Juridiikka on ihmisen päähänpisto.
Juu, epäilemättä mm. elämäm koulussa se juridiikka ei varmaan ole kauhean korkeassa asemassa tai merkityksellistä muutenkaan.
Biologia pitää huolen että kuolet aikanaan vaikka sinulla olsi kuinka hieno juridiikka paperilla. Mene ja pakene.
Ja tällä asenteella kannattaa ihan ehdottomasti lähteä penäämään lapsen vanhemmilta tapaamisia biologiaan vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
Arvovalinta.
Kuten ap:n alkutilannekin.
Ihmiset ovat ihmisiä, ei voi tietää, mikä kenenkin mielestä lopulta on merkityksellistä. Voi olla, että lapsi ei juuri ilahdu, kun kuulee aikuistuessaan, että äiti ja adoptioisä kielsivät tältä tutustumisen verisukulaisiinsa, ehkä jopa perintöön. Perintö ei tietenkään ole aina vain rahaa vaan esim. suvussa kulkenut mökki, käsityötaidon aikaansaannoksia, vanha instrumentti, valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja, metsää, maata... Ihmisen johonkin kuulumisen tunne, juuret, ovat tulevaisuudessa kasvava arvo.
Ei pidä olla lyhytnäköinen. Raha on ollut vain pienen hetken suomalaisten koneistonpyörittäjä.
Voi myös olla, että lapsi ei aikuistuttuaan juuri ilahdu, kun kuulee biologisen suvun yrittäneen kiristää jollain perinnöllä vanhempiltaan tapaamisia lapsen kanssa.
Lapsella mitä ilmeisimmin on juuret omassa perheessään. Biologiset sukulaiset ei vaikuta kuuluneen lapsen lähipiiriin edes lapsen oletetun biologisen isän eläessä. Lapsi on siis tälle marttyyrisuvulle tuntematon ihminen.
Mikäs tämä nyt on? Joku regressio omasta taustasta vai mistä syntyy käsitys "marttyyrisuvusta", "tuntemattomuudesta", "mitä ilmeisimmin on juuret nykyisessä perheessään"?!?
Mistä päättelet, että biologiset sukulaiset eivät ole kuuluneet lapsen elämään isän vielä eläessä? Ei ap tuollaista sanonut.
Aloituksessa luki, että oli ollut pariskunta, jolla yhteinen lapsi. Sitten lapsen isä kuoli. Kuoleman jälkeen lesken suhde kuolleen miehen sukulaisiin alkoi vähentyä, kun mukaan tuli naisen löytämä uusi kumppani. Sen jälkeen, kun pariskunnan mies adoptoi kuolleen miehen lapsen omakseen, ja tämän sukunimi vaihdettiin samalla, ei uusi perhe ole enää ollut yhteydessä kuolleen isän sukuun eli ap:n suuntaan ollenkaan.
Aloituksessa tai sen jälkeen ei ole missään kohtaa viitattu siihen, miten lapsi itse kokee tai on kokenut asian ja mitä hän toivoisi tai mihin hänellä on oikeus. Se nyt on selvä, että lapsia on helppo manipuloida mihin suuntaan halutaan. Ja jos erossa pidetään, ei mitään suhdetta edes voi syntyä. Tai tulee sellainen Peppi Pitkätossu, kuvittelee poissaolevan vanhemman joksikin taruolennoksi, kuninkaaksi tai sitten hirviöksi, jollain tapaa myyttiseksi hahmoksi, johon voi liittää mitä vain fantasioita. J. K. Rowlingin Harry Potter on hyvä esimerkki tämän työstämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin neuvoksi että älä ainakaan tee mitään sellaista mikä voitaisiin kokea painostukseksi tai kiristykseksi koska se vie tilanteen umpisolmuun. Sen sijaan yritä tuoda esiin että te biologisen isän sukulaiset haluaisitte myös olla mukana lapsen elämässä ja toimikaa niissä rajoissa mitkä ovat lapsen äidille ja adoptioisällekin hyväksyttäviä. Tarvittaessa voitte muistaa lasta myös testamentissa tai henkivakuutuksen edunsaajalausekkeessa, toki kannattaa muistaa että jos isyyttä ei ole virallisesti tunnustettu niin perintövero menee noissa kaikkein kalleimman perintöveroluokan mukaan.
Ylläoleva menettely on ehkä se kaikkein kestävin ja fiksuin tapa. Jos lapsen äiti ja adoptioisä eivät kuitenkaan halua teidän oleva missään tekemissä lapsen kanssa, sitten ei voi kuin odotella että lapsi täyttää 18 vuotta ja toivoa että hän suostuisi siinä vaiheessa yhteydenpitoon. Mutta tässäkin tapauksessa lasta voi muistaa niin testamentissa kuin henkivakuutuksessakin siitä riippumatta mitä nuo juridiset vanhemmat tykkäävät asiasta.
kannattaa kuitenkin edetä sen lapsen ehdoilla ja esim. kutsua sen lapsen isää ihan isäksi jos lapsikin näin tekee, ei adoptioisäksi.
En ottanut kirjoituksessani kantaa millä nimikkeellä tuota adoptioisää tulisi kutsua. Käytän sanaa adoptioisä ihan puhtaasti samasta syystä kuin sanaa biologinen isä eli siksi että kirjoitus on helpompi tulkita oikein. Jos nuori kutsuu adoptioisää vaikkapa faijaksi niin antaa kutsua vain.
Toinen asia on sitten se että kun tuohon toistakymmentä vuotta vieraannutettuun nuoreen ottaa yhteyttä niin vain harvoin (itseasiassa hyvin harvoin) vastaus on heti myöntyvä. Eihän tuo nuori osaa kaivata sellaista mistä ei tiedä jääneensä paitsi. Tässäkään ei pidä mennä painostamaan vaan yrittää tarjota nuorelle tietoa sitä mukaan kun tämä on sitä valmis ottamaan vastaan. Tämä kestää ja vaatii pitkämielisyyttä mutta hätäilemällä on iso mahdollisuus tyriä koko homma kunnolla. Oikealla tavalla tehtynä nuorella on mahdollisuus nähdä tämä rikkautena ja etuoikeutena itselleen.
Kaikille ihmisille tulee jossain vaiheessa elämää halu selvittää omia juuriaan, ikävä kyllä se tapahtuu monesti vasta tuossa 40-50 vuoden iässä eli siinä vaiheessa kun omat isovanhemmat ovat yleensä jo siirtyneet ajasta iäisyyteen. Siksi on järkevää tarjota tietoa sukulaisista jo aiemmin.
En puhuisi vieraannuttamisesta, varsinkaan jos lapsen vanhemmilla on ollut jokin syy siihen että ei ole oltu tekemisissä. Vieraannuttaminen kun tarkoittaa jotain ihan muuta.
Ymmärrät varmaan myös sen, että se on ihan yksilöllistä minkä verran kukakin haluaa tietoa. Ei kaikki halua "selvittää juuriaan" siten miten sinä sen asian ajattelet.
Itse en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut mistään sukuni tutkimisesta. En vanhempieni enkä biologisen isän. Koen myös että se on minun asiani ja oikeuteni määritellä, että mikä tieto on minulle riittävä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsi ole teille juridisesti mitään sukua. Ette myöskään ilmeisesti tiedä lapsen elämästä juuri mitään. Joten miksi ihmeessä haluatte lapsen elämään?
Miksi ei voisi haluta tutustua oman sisaruksensa lapseen? Mikä siinä on niin outoa, että suurin osa yläpeukuttaa tuota kommenttia?
Jos vastaus on, että ettehän te tunne lasta ollenkaan, niin miksi itse olette koskaan tutustuneet uusiin ihmisiin? Suurin osa ei tunne omaa puolisoaankaan syntymästään asti, vaan tutustuu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ilmoittaa, että olette laatimassa testamentilla perintöosuutta ko. lapselle, mutta testamentin täytäntöönpanoehdoissa on kirjattu lauseke, jonka mukaan lapsen on tulla ollut yhteydessä testamentin laatijaan esim. 2x vuodessa vierailun, lounaan tms. merkeissä x pvm:stä lähtien, saadakseen testamentatun osuuden haltuunsa.
Tällöin vastuu tapaamisten järjestämisestä /mahdollistamisesta jää lapsen huoltajille, kun lapsi on vielä pieni. Jatkossa nuorella tulee olla tieto testamentin ehdosta, jotta hän voi itse päättää, pitääkö yhteyttä teihin.
Biologiselta isältä jäänyt rintaperillisen perintöosuus lienee nykyisten huoltajien hallinnoitavana, kunnes lapsi on 18v. Tämä kannattaa saattaa lapsen tietoon hyvissä ajoin, ettei peritty omaisuus "häviä" johonkin.
Eikö tuo ole aikamoista kiristystä?
En tosiaankaan lähtisi esimerkiksi omaa lastani altistamaan tilanteeseen, missä lapsella olisi joku velvollisuus jonkun luvatun perinnön turvin alkaa tavata lapselle tuntemattomia ties millaisia ihmisiä tietyn verran vuodessa. Pitäköön perintönsä, lapsen etu on tärkein.
Arvovalinta.
Kuten ap:n alkutilannekin.
Ihmiset ovat ihmisiä, ei voi tietää, mikä kenenkin mielestä lopulta on merkityksellistä. Voi olla, että lapsi ei juuri ilahdu, kun kuulee aikuistuessaan, että äiti ja adoptioisä kielsivät tältä tutustumisen verisukulaisiinsa, ehkä jopa perintöön. Perintö ei tietenkään ole aina vain rahaa vaan esim. suvussa kulkenut mökki, käsityötaidon aikaansaannoksia, vanha instrumentti, valokuvia, kirjeitä, päiväkirjoja, metsää, maata... Ihmisen johonkin kuulumisen tunne, juuret, ovat tulevaisuudessa kasvava arvo.
Ei pidä olla lyhytnäköinen. Raha on ollut vain pienen hetken suomalaisten koneistonpyörittäjä.
Voi myös olla, että lapsi ei aikuistuttuaan juuri ilahdu, kun kuulee biologisen suvun yrittäneen kiristää jollain perinnöllä vanhempiltaan tapaamisia lapsen kanssa.
Lapsella mitä ilmeisimmin on juuret omassa perheessään. Biologiset sukulaiset ei vaikuta kuuluneen lapsen lähipiiriin edes lapsen oletetun biologisen isän eläessä. Lapsi on siis tälle marttyyrisuvulle tuntematon ihminen.
Mikäs tämä nyt on? Joku regressio omasta taustasta vai mistä syntyy käsitys "marttyyrisuvusta", "tuntemattomuudesta", "mitä ilmeisimmin on juuret nykyisessä perheessään"?!?
Mistä päättelet, että biologiset sukulaiset eivät ole kuuluneet lapsen elämään isän vielä eläessä? Ei ap tuollaista sanonut.
Aloituksessa luki, että oli ollut pariskunta, jolla yhteinen lapsi. Sitten lapsen isä kuoli. Kuoleman jälkeen lesken suhde kuolleen miehen sukulaisiin alkoi vähentyä, kun mukaan tuli naisen löytämä uusi kumppani. Sen jälkeen, kun pariskunnan mies adoptoi kuolleen miehen lapsen omakseen, ja tämän sukunimi vaihdettiin samalla, ei uusi perhe ole enää ollut yhteydessä kuolleen isän sukuun eli ap:n suuntaan ollenkaan.
Aloituksessa tai sen jälkeen ei ole missään kohtaa viitattu siihen, miten lapsi itse kokee tai on kokenut asian ja mitä hän toivoisi tai mihin hänellä on oikeus. Se nyt on selvä, että lapsia on helppo manipuloida mihin suuntaan halutaan. Ja jos erossa pidetään, ei mitään suhdetta edes voi syntyä. Tai tulee sellainen Peppi Pitkätossu, kuvittelee poissaolevan vanhemman joksikin taruolennoksi, kuninkaaksi tai sitten hirviöksi, jollain tapaa myyttiseksi hahmoksi, johon voi liittää mitä vain fantasioita. J. K. Rowlingin Harry Potter on hyvä esimerkki tämän työstämisestä.
Jos nuo sukulaiset olisi kuuluneen lapsen elämään lapsen bioisän vielä eläessä, niin miksi välit olisi pelkästään sen lapsen bioisän kuoleman myötä huonontuneet? Mistä tiedämme, vaikka välit olisi olleet yhtä etäiset lapsen bioisän vielä eläessä? Jospa lapsen bioisällä itselläänkin oli huonot välit perheeseensä?
Minä sain aloituksesta käsityksen, että lapsen äiti ei ollut tekemisissä lapsen bioisän sukulaisten kanssa juurikaan edes ennen uuden kumppanin mukaantulemista. Se myös antaa aihetta epäillä, että välit olisi olleet samanlaiset myös lapsen bioisän kuolinhetkellä tai jopa sitä ennen.
Olisi toki kiva kuulla toisenkin puolen versio aiheesta.
Biologisten sukulaisten ja miksei kaikkien muidenkin olisi hyvä ymmärtää, että lapsen kiintymyssuhteet kehittyy huolenpidon, hoivan ja läsnäolon kautta niihin ihmisiin, ketkä tätä antaa. Lapsen kiintymyssuhteet ei siis kehity pelkästään biologisuuden perusteella, eikä tämä ole lapselle mikään kriteeri kiintymyssuhteiden luomisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologisten sukulaisten ja miksei kaikkien muidenkin olisi hyvä ymmärtää, että lapsen kiintymyssuhteet kehittyy huolenpidon, hoivan ja läsnäolon kautta niihin ihmisiin, ketkä tätä antaa. Lapsen kiintymyssuhteet ei siis kehity pelkästään biologisuuden perusteella, eikä tämä ole lapselle mikään kriteeri kiintymyssuhteiden luomisessa.
Siksihän se biologinen suku juuri haluaisi tarjota huolenpitoaan, hoivaansa ja läsnäoloaan sukunsa jäsenelle, sille lapselle.
Äiti ja tämän uusi mies kieltävät minkäänlaisen kiintymyssuhteen muodostamisen koko toiseen puoleen lapsen perimää eli isän puoleiseen sukuun.
Fiksumpaa olisi kiittää moisesta mahdollisuudesta maksimoida lapsen turvaverkostot tulevaisuutta varten. Siksihän niitä kummejakin usein valitaan vastasyntyneelle, avuksi ja tueksi vanhempien kasvatustyössä ja ottamaan koppia, jos vanhemmat vaikka menehtyvät. Tuo lapsi on jo menettänyt isänsä. Oman isän menetys on todella traumatisoivaa pienelle lapselle, onhan se ahdistavaa ja surullista aikuisellekin.
Ihmeellistä jengiä, jotenkin tosi nihkeää ja sulkeutunutta, nysvää siellä omassa navassaan ja toiset yläpeukuttaa. Tynnyrissä kasvanut kansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisten sukulaisten ja miksei kaikkien muidenkin olisi hyvä ymmärtää, että lapsen kiintymyssuhteet kehittyy huolenpidon, hoivan ja läsnäolon kautta niihin ihmisiin, ketkä tätä antaa. Lapsen kiintymyssuhteet ei siis kehity pelkästään biologisuuden perusteella, eikä tämä ole lapselle mikään kriteeri kiintymyssuhteiden luomisessa.
Siksihän se biologinen suku juuri haluaisi tarjota huolenpitoaan, hoivaansa ja läsnäoloaan sukunsa jäsenelle, sille lapselle.
Äiti ja tämän uusi mies kieltävät minkäänlaisen kiintymyssuhteen muodostamisen koko toiseen puoleen lapsen perimää eli isän puoleiseen sukuun.
Fiksumpaa olisi kiittää moisesta mahdollisuudesta maksimoida lapsen turvaverkostot tulevaisuutta varten. Siksihän niitä kummejakin usein valitaan vastasyntyneelle, avuksi ja tueksi vanhempien kasvatustyössä ja ottamaan koppia, jos vanhemmat vaikka menehtyvät. Tuo lapsi on jo menettänyt isänsä. Oman isän menetys on todella traumatisoivaa pienelle lapselle, onhan se ahdistavaa ja surullista aikuisellekin.
Kyse ei ole siitä mitä biologinen suku haluaisi, vaan kyse on siitä lapsesta ja lapsen tarpeista.
Lapsen äiti tuntee lapsensa parhaiten, onhan tämä lapsi elänyt ilmeisesti koko elämänsä hänen kanssaan. Ilmeisesti lapsen isäkin on ollut lapsen elämässä melko alusta lähtien, koska kerrottiin lapsen biologisen isän kuolleen kun lapsi oli pieni. Nämä ihmiset, lapsen äiti ja isä ovat lapsen vanhemmat. Heillä on oikeus ja velvollisuus päättää, ketä lapsen elämään kuuluu, lapsen hyvinvointia ajatellen. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän tarvitaan lapsen vanhempien päätöksiä
Me emme voi tietää, mitä tuossa on taustalla. Ilmeisesti jotain kuitenkin on, koska ap ei ole vastannut lisäkysymyksiin mm. siitä miksi yhteydenpito jäi tai miksi välit alunperinkään ei ilmeisesti olleet hyvät.
Lapsen vanhemmilla voi siis olla jokin hyvä syy olla olematta tekemisissä tämän lapsen biologisen isän suvun kanssa.
Tuo lapsi ei ole menettänyt isäänsä, joten mitä ihmettä höpötät? Lapsen biologinen isä on kuollut, ja jos tämä tapahtui lapsen ollessa kovin pieni, ei lapsi välttämättä muista siitä mitään. Joten se siitä traumasta. Kaikki biologiset vanhemmat eivät ole mitään hyviä vanhempia, vaikka itse ehkä niin haluatkin uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virallisesti lapsi ei ole teille mitään sukua.
No onhan. Lääketieteellisesti, geneettisesti ja biologisesti (virallisia tieteenaloja) lapsi on ap:n veljenpoika/veljentytär ja Ap lapsen täti/setä.
Lainsäädäntö säätelee meillä oikeuksia ja velvollisuuksia. Adoptio katkaisee juridisen sukulaisuuden ja adoptoitu siirtyy adoptoijan sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologisten sukulaisten ja miksei kaikkien muidenkin olisi hyvä ymmärtää, että lapsen kiintymyssuhteet kehittyy huolenpidon, hoivan ja läsnäolon kautta niihin ihmisiin, ketkä tätä antaa. Lapsen kiintymyssuhteet ei siis kehity pelkästään biologisuuden perusteella, eikä tämä ole lapselle mikään kriteeri kiintymyssuhteiden luomisessa.
Siksihän se biologinen suku juuri haluaisi tarjota huolenpitoaan, hoivaansa ja läsnäoloaan sukunsa jäsenelle, sille lapselle.
Äiti ja tämän uusi mies kieltävät minkäänlaisen kiintymyssuhteen muodostamisen koko toiseen puoleen lapsen perimää eli isän puoleiseen sukuun.
Fiksumpaa olisi kiittää moisesta mahdollisuudesta maksimoida lapsen turvaverkostot tulevaisuutta varten. Siksihän niitä kummejakin usein valitaan vastasyntyneelle, avuksi ja tueksi vanhempien kasvatustyössä ja ottamaan koppia, jos vanhemmat vaikka menehtyvät. Tuo lapsi on jo menettänyt isänsä. Oman isän menetys on todella traumatisoivaa pienelle lapselle, onhan se ahdistavaa ja surullista aikuisellekin.
Minun biologinen isäni oli käytökseltään aggressiivinen, arvaamaton, elämäntapanegatiivinen, lapsellinen ja itsekäs. Mitään impulssikontrollia hänellä ei ollut vaan hän satutti ihmisiä ja rikkoi tavaroita, jos sattui suuttumaan. Hänellä oli paljon vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa ja yleensä riitaantuikin melkein kaikkien kanssa käytöksensä takia. Kaikki sisarukset ja vanhempansa ovat tai olivat samanlaisia. Totta kai muille ihmisille esittivät jotain ihan muuta, kunnes totuus paljastui näille muillekin.
Onnekseni jouduin kestämään tuota vain eskarilaiseksi asti. Sen jälkeen kun yhteydenpito noihin ihmisiin loppui kokonaan, niin kyllä elämänlaatu parani. Voin kyllä kertoa, että mitään kiintymyssuhdetta ei ollut missään vaiheessa, ainoat tunteet oli pelko ja epävarmuus.
Sinunko mielestäsi siis äitini olisi pitänyt antaa tilanteen jatkua ja altistaa minut ja veljeni tuollaiselle edelleen? Koska biologisuus ja turvaverkostot?
Vierailija kirjoitti:
On hyvä tuntea monenlaisia ihmisiä ja koittaa pitää välit kunnossa. Kun tietää, mistä tulee, ei tule niin helposti yllätetyksi.
Outoa vallankäyttöä äidiltä ja adoptioisältä päättää lapsen puolesta, keneen tämä kiintyy tai tutustuu. Laittaa niin kuin omat tunteensa ja tahtonsa määrääviksi. Mahtaa käydä vielä ovelasti tuossa jutussa, manipulointi pärskähtää usein omille munille loppupeleissä.
Ei siinä mistään vallankäytöstä ole kyse, vaan tässä maassa voimassa olevasta adoptiolaista. Adoptoitu siirtyy adoptoivien vanhempiensa sukuun ja saa kaikki juridiset oikeudet, joita biologisella perilliselläkin olisi ollut. Sukuyhteys vanhaan sukuun katkeaa juridisesti.
ja sitten voi onneksi kertoa miten äiti ja isä esti yhteydenpidon