Sinä jolla oli kaksi mummoa, isän ja äidin puolelta

Isän mummo oli läheisempi koska isän puolelta mummo ja pappa asuivat lähempänä kuin äidin puolelta.

Isäni vanhemmat asuivat samassa kaupungissa, äitini vanhemmat taas toisella puolelal suomea joten näthiin super harvoin.

Äidin vanhemmat ja isä sekä isänäiti asuivat kaikki samalla paikkakunnalla syntyessäni. Isänisä oli kuollut kuusi vuotta ennen syntymääni. Olin nuorten vanhempieni vahinkolapsi. Isän ja äidin välit katkesivat jo ennen syntymääni, sillä kauhistunut isä häipyi maisemista, jolloin äiti oli päättänyt, että hän hoitaa lapsen yksin. Asuimme äidin vanhempien kanssa ja äidinäiti hoiti minua. Isän suvun kanssa emme olleet missään tekemisissä, mutta aikuisena olen kuullut, että olen tavannut isänäidinkin, mutta ei minulla häneen tai isääni ollut mitään suhdetta. Sen sijaan elämääni kuului useita äidinäidin siskoja, jotka olivat minulle myös tärkeitä ja rakkaita. Isänäitiä en osannut edes kaivata. Äidinäidin menetin jo teini-ikäisenä. Isänäidin kuollessa olin aikuinen. Olen harrastanut sukututkimusta ja kun olin lopulta kysellyt edesmenneen äitini sisaruksilta taustoistani, tutkin jonkin verran myös isäni sukua.

AP:n kysymykseen, kumpi isoäideistä oli läheisempi, on itsestään selvä vastaus: äidinäiti eli mamma ja hänen ohellaan hänen sisarensa, jotka elivät yhtä lukuun ottamatta huomattavasti pidempään kuin isoäitini. Luonteeltani, asenteiltani ja arvoiltani muistuta yhtä mamman siskoa huomattavassa määrin, sanovat sukulaiset. 

Äidin äiti. Olin siellä mummolassa hoidossa ensimmäiset vuodet joka päivä koska vanhemmat kävivät töissä.

Molempien kanssa olin paljon tekemisissä, isän äiti oli rakkaampi ja ikävöin vieläkin, kun kuolemasta lähes 20 vuotta. Hyväksyi mut sellaisena kuin olen ja oli lämmin ihminen.

Äidin puolen mummo oli läheisempi. Johtui enimmäkseen varmaan siitä, että isän puolen suku on aina ollut vähän sellaista, että eivät välillä ole thtään väleissä toistensa kanssa ja sitten taas välillä tulevat jotenkuten toimeen. Ja isän äiti poltti tupakkaa, tässä voi olla osasyy, miksi ei mummolareissuilla (asuivat samassa kaupungissa, minä perheeni kanssa muualla) yövytty oikeastaan ikinä siellä.

Äidin äiti oli läheisempi, oli sellainen rempseä ihminen, jonka kanssa saattoi puhuaki mistä vaan, hänen luonaan olin paljon lomilla ja tietty sekin vaikutti, että hän lellitteli meitä lapsia paljon, passasi, aina oli herkkuja tarjolla jne...

Isän äidillä oli sairauksia, joiden vuoksi hänen luonaan ei voinut olla kuin lyhyitä aikoja, oli ilmeisesti niiden takia välillä myös kärttyinen. Ja välillä vähän kuulsi läpi, että minä ja sisarukseni oltiin ne lapsenlapsista "huonoimmat" koska isäni oli sisaruksistaan se musta lammas, vaikka ihan tavallinen työssäkäyvä mies olikin, mutta ei korkeasti koulutettu hienopieru kuten siskonsa ja veljensä.

Lapsena äidin äiti oli läheisempi, syitä tähän oli varmaan useampi: asui noin 15 km päässä ja siksi käytiin useammin. Luonteeltaan oli ja on edelleen sellainen lasten kanssa touhuileva, hassuttelija, tykkäsi leikkiä jne. Kun olin pieni, oli äidin äiti kohtuu nuori isoäiti eli jaksamistakin oli paljon enemmän kuin lähes 10 vuotta vanhemmalla isän äidillä.

Isän äiti asui +100 km päässä ja käyntejä ei ollut niin usein. Luonteeltaan mummo oli ja on vieläkin ystävällinen mutta pienten lasten kanssa hän ei ole kovin luonteva. Aikuisiällä olen käynyt paljon enemmän isän äidin luona. Muutin samalle paikkakunnalle hänen kanssaan ja hoidin paljon mummon asioita hänen myöhemmin alkaneen muistisairautensa vuoksi.

Isän äiti. Äidin puoleinen suku ollut alkoholisteja niin myös mummu vaikka raitistuikin myöhemmin.