Lue keskustelun säännöt.
Suomen kaunein koti 2022 OFFICAL
Ekassa jaksossa kahdessa ensimmäisessä talossa oli ihan liikaa tavaraa. Viimeisen talon tunnelmasta ja sisustuksesta pidin paljonkin.
Kommentit (893)
Ärsyttää, kun Sumari yleensä ekana ryntää kohteeseen. Hänet voisi jo vaihtaa uuteen juontajaan, koska toistaa samoja repliikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun Sumari yleensä ekana ryntää kohteeseen. Hänet voisi jo vaihtaa uuteen juontajaan, koska toistaa samoja repliikkejä.
No ei "ryntää". Se kuitenkin ärsyttää että hänelle kaikkein tärkeimmät elementit kaikissa kohteissa ovat design huonekalut ja esineet. Oli sitten hyvällä tai huonolla maulla sisustettu koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun Sumari yleensä ekana ryntää kohteeseen. Hänet voisi jo vaihtaa uuteen juontajaan, koska toistaa samoja repliikkejä.
No ei "ryntää". Se kuitenkin ärsyttää että hänelle kaikkein tärkeimmät elementit kaikissa kohteissa ovat design huonekalut ja esineet. Oli sitten hyvällä tai huonolla maulla sisustettu koti.
Hän ei varmaan ihan hirveästi tajua muusta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisessa 60-70-luvun talossa oli sama Schjerfbeckin omakuva -juliste ja samat aaltojakkarat. Jokaisessa pastellikodissa oli ihan samat kierrekynttilät ja vaasit. Ja sitten omistajat sanoo, että oman näköinen koti, itselle tehty. Joopa joo. Kopioita ne on.
Jaksossa 5 oli jo jotain omaperäistäkin ja huikeita miljöitä.
Juurikin näin. Ihmettelin noita Schjerfbeckin omakuvia, kunnes törmäsin Pihkala-blogiin, jossa noita on ainakin käytetty.
Eilisessä jaksossa oikea voitti. Ykköstaloa ei olisi kannattanut ottaa mukaan tähän, mutta ehkä näitä vanhoja ei sitten tullut tarjolle kuin ne kaksi. Viimeinen talo oli niin täynnä kaikenlaista kamaa, että minä en pystyisi siellä asumaan, tulisi ahtaan paikan kammo. Sitä paitsi ulkomaalauksen uusimista kannattaisi jo harkita. Nurmes oli joka tavalla parempi, hyvä, että se pääsi jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä jaksossa oikea voitti. Ykköstaloa ei olisi kannattanut ottaa mukaan tähän, mutta ehkä näitä vanhoja ei sitten tullut tarjolle kuin ne kaksi. Viimeinen talo oli niin täynnä kaikenlaista kamaa, että minä en pystyisi siellä asumaan, tulisi ahtaan paikan kammo. Sitä paitsi ulkomaalauksen uusimista kannattaisi jo harkita. Nurmes oli joka tavalla parempi, hyvä, että se pääsi jatkoon.
Ja katon uusimista. Näytti siltä, että pian tulee vedet sisään. Nurmes taas voi voittaa koko kauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä jaksossa oikea voitti. Ykköstaloa ei olisi kannattanut ottaa mukaan tähän, mutta ehkä näitä vanhoja ei sitten tullut tarjolle kuin ne kaksi. Viimeinen talo oli niin täynnä kaikenlaista kamaa, että minä en pystyisi siellä asumaan, tulisi ahtaan paikan kammo. Sitä paitsi ulkomaalauksen uusimista kannattaisi jo harkita. Nurmes oli joka tavalla parempi, hyvä, että se pääsi jatkoon.
Ja katon uusimista. Näytti siltä, että pian tulee vedet sisään. Nurmes taas voi voittaa koko kauden.
Kauneimmat kodit ovat vasta seuraavissa jaksoissa, tähän astisissa ei ole vielä yhtään kaunista ja sykähdyttävää ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!
Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?
Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.
Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.
Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.
Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.
Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.
Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.
Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.
Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.
Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.
Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.
Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".
Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.
Paras talo jatkoon myös 6 jaksossa. Nuo kalseat valkoiset kivitalot ovat jo passe, ei vaan sytytä. Ihana ohjelma ja helmiä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras talo jatkoon myös 6 jaksossa. Nuo kalseat valkoiset kivitalot ovat jo passe, ei vaan sytytä. Ihana ohjelma ja helmiä löytyy.
En edes tykkää ruskeasta mutta tykkäsin Keravan talosta.
Ja olen aina rakastanut noita tasoerotaloja joita 20-30 vuotta sitten rakastetttiin.
Ainoa toiminnallinen kauneusvirhe oli minusta se että pihalla grillauspiste oli niin että piti mennä koko terassin halki sinne. Yleensä on helpompaa jos se on keittiön lähellä.
Tämän ohjelman rasittavuus on se, kun asukkailta kysytään "miksi kotinne on Suomen kaunein" ja sit alkaa se väkisin vastaaminen, huoh. Ottaisivat sen ohjelmasta pois ja antaa talon ja äänestäjien puhua puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässäkin ohjelmaidea: kilpaillaan siitä, kenellä on maan kaunein koti! Suurin osa mukana olevista kodeista näyttäisi olevan ns. blogikoteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!
Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?
Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.
Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.
Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.
Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.
Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.
Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.
Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.
Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.
Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.
Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.
Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".
Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.
No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin.
Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla.
Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!
Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?
Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.
Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.
Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.
Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.
Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.
Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.
Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.
Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.
Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.
Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.
Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".
Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.
No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin.
Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla.
Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.
No meillä on antiikkia ja Artekia ja lapsilla Unipuuta ja silti tämä on persoonallinen.
Mutta kun näissä kodeissa on usein täysin sama sisustus. Esimeriksi näissä ns pastellikodeissa oli samat tauluryhmät ja samat uniikit ideat.
Ja niissä 60-luvun asunnoissa jopa sama saakelin juliste, liki samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun Sumari yleensä ekana ryntää kohteeseen. Hänet voisi jo vaihtaa uuteen juontajaan, koska toistaa samoja repliikkejä.
No ei "ryntää". Se kuitenkin ärsyttää että hänelle kaikkein tärkeimmät elementit kaikissa kohteissa ovat design huonekalut ja esineet. Oli sitten hyvällä tai huonolla maulla sisustettu koti.
Hän ei varmaan ihan hirveästi tajua muusta.
Sumarin vois tosiaan vaihtaa, ei jää epäselväks että hänen makunsa on tämä jo vanhahtava kaikki harmaa-valkoista. sillä valkoisella sohvalla tähtityyny ja lattialla harmaa tähtimatto, lisänä pienin 'valkoisin' romanttisin yksityiskohdin,
joku joka aidosti tuntee ja rakastaa vuosikymmenienkin takaisia asioita ja tyylejä ja antiikkiakin. Joku vähän monipuolisempi ja ehkä jopa asiantuntevampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!
Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?
Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.
Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.
Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.
Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.
Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.
Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.
Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.
Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.
Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.
Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.
Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".
Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.
No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin.
Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla.
Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.
No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.
Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D
Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.
Joko on päästy yli persoonallisista pation kuormalavoista tehdyistä kalusteista? ;D Kuinkahan monta rouvaa on nähty ylpeinä kertomassa kuinka me nikkaroitiin ihan itse nuo ja mä tein niihin sitten päällisetkin, kun sain hyvän idean...ja olkkariin tietenkin samanlaiseen lavaläjään pyörät alle ja lasilevy päälle, ja siinä se on; uniikki pöytä. Ja taas on niin persoonallista kädenjälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!
Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?
Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.
Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.
Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.
Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.
Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.
Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.
Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.
Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.
Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.
Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.
Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".
Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.
No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin.
Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla.
Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.
No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.
Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D
Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.
Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on?
Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.
Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni?
Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona".
Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköstä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D
Vierailija kirjoitti:
Jakson 6 kivitalot niin booring. Eka talo myynnissä. Että niin kiva koti, että heti myyntiin.
Eihän myynti välttämättä johdu siitä, että talossa olisi jotain vikaa, vaan todennäköisemmin elämäntilanteen muutoksesta. Kuka tahansa voi joutua muuttamaan unelmiensa kodista esim. eron, työttömyyden, sairastumisen tai työpaikan muutoksen vuoksi.
No hei, pientä armoa. Siinä asunnossa oli jotain 700 m2. Kuinkahan monta työvuotta pariskunta muutenkin häärää noiden perusparannusten kanssa? Plus päälle ne puutarhat ja muut. Ja sitten pitäisi olla prikulleen oikea värikartta yksityisellä puolella ja ammattilaisia sisustamassa? Pientä armoa hei.