Suomen kaunein koti 2022 OFFICAL

Miksi pintaremppa ei kelpaa? Miksi pitäisi olla kaikki pinnat läpikotaisin uusittuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jakson 6 kivitalot niin booring. Eka talo myynnissä. Että niin kiva koti, että heti myyntiin.

Eihän myynti välttämättä johdu siitä, että talossa olisi jotain vikaa, vaan todennäköisemmin elämäntilanteen muutoksesta. Kuka tahansa voi joutua muuttamaan unelmiensa kodista esim. eron, työttömyyden, sairastumisen tai työpaikan muutoksen vuoksi.

Ko talon rakentanut mies (eli se pariskunnan toinen osapuoli) kertoi olevansa rakennusalalla eli villi veikkaus on kyllä se, että koko ohjelmaan on menty myymään ko taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

No niin, ja sehän tässä juuri olikin pointtina; muoti. Eli persoonallisuus on ainakin näissä ohjelman kodeissa juuri sitä muotia ja trendejä.

Miksi joka toisessa kodissa on keittiön pöydän ääressä monen näköisiä tuoleja? Niin kulahtanut ajatus. Mutta "hauskasti" esitellään aina kuin ihan tuoretta ideaa, ja ihan omana.

Juttelin kirpparilla kerran, samalle paikalle sattuen, erään vanhemman miehen kanssa, kun hän keräsi kärryynsä Arabian Ruska-sarjan astioita. Hän sanoi että tykkää niistä paljon. Minä totesin, että nythän ne ovat erittäin edullisiakin kun kaikki haluavat niistä eroon. Hän nauroi ja sanoi, että ostais muutenkin, mutta halpa hinta on hyvä juttu. Oli aika kiva tuulahdus tavata erilainen ja oikeasti omaa tietään kulkeva henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pintaremppa ei kelpaa? Miksi pitäisi olla kaikki pinnat läpikotaisin uusittuna?

Ai vanhoissa taloissa? Koska talotekniikka alkaa pettää, sähköt eivät vastaa nykypäivän määräyksiä, vesi- ja viemäriputket pitää ajan saatossa uusia, märkätilojen vesieristysten pitää olla kunnossa, seinien ja yläpohjan eristystä pitää parantaa... Ei mikään talo pysy asumiskelpoisena vuosikymmenestä toiseen pelkällä tapettien vaihdolla ja kaapin ovien maalamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

No niin, ja sehän tässä juuri olikin pointtina; muoti. Eli persoonallisuus on ainakin näissä ohjelman kodeissa juuri sitä muotia ja trendejä.

Miksi joka toisessa kodissa on keittiön pöydän ääressä monen näköisiä tuoleja? Niin kulahtanut ajatus. Mutta "hauskasti" esitellään aina kuin ihan tuoretta ideaa, ja ihan omana.

Juttelin kirpparilla kerran, samalle paikalle sattuen, erään vanhemman miehen kanssa, kun hän keräsi kärryynsä Arabian Ruska-sarjan astioita. Hän sanoi että tykkää niistä paljon. Minä totesin, että nythän ne ovat erittäin edullisiakin kun kaikki haluavat niistä eroon. Hän nauroi ja sanoi, että ostais muutenkin, mutta halpa hinta on hyvä juttu. Oli aika kiva tuulahdus tavata erilainen ja oikeasti omaa tietään kulkeva henkilö.

Jep, siihen saakka kunnes Ruska-sarja tulee taas muotiin ja saisit heillä vieraillessasi todeta, että täälläkin nämä samat astiat mitä jokaisessa blogikodissa nyt esitellään...

Viimeisen Bromarvissa olevan kartanon omistaja 27-vuotias pianisti Oscar Gräsbeck on kuuluisan Gräsbeckin kulttuurisuvun jäsen. Hänen isänsä on konserttipianisti Folke Gräsbeck.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

Aivan. Itse olin 80-luvulla nuori ja minulla oli jo silloin paljon viherkasveja, koska olin jo lapsuuden kodissa oppinut siihen, etä kasveja on paljon ja olen kai samanlainen kasvi/kukkahullu, kuin mitä äitinikin oli. Rottinkiakin oli ja on edelleenkin, koska olen siitä aina pitänyt. 

Jossain vaiheessa kuulin, ettei kukat/viherkasvit olleet muodissa tai siis, että niillä ei sisustettu. Minusta ajatus oli outo, enkä koskaan ole viherkasveista luopunut. 

Nyt joku voisi sanoa, että kotini on persoonaton, koska siellä on huolettomia peikonlehtiä ym kukkia ja rottinkiakin, mutta ne ovat kulkeneet mukanani jo 40v ja pysyvät varmaan elämäni loppuun asti.

Itse en sisusta trendien mukaan, mutta minkäs sille voi, että ne vanhat trendit tulee aina välillä takaisin muotiin  ja sitten muillakin on samanlaista, kuin minun persoonallisessa kodissa :D

Hauska huomata että minun kotini oli tuollainen poheemi jo 70-80 luvuilla joka nyt on taaas muodissa.

Yleinen muoti oli silloin ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

No niin, ja sehän tässä juuri olikin pointtina; muoti. Eli persoonallisuus on ainakin näissä ohjelman kodeissa juuri sitä muotia ja trendejä.

Miksi joka toisessa kodissa on keittiön pöydän ääressä monen näköisiä tuoleja? Niin kulahtanut ajatus. Mutta "hauskasti" esitellään aina kuin ihan tuoretta ideaa, ja ihan omana.

Juttelin kirpparilla kerran, samalle paikalle sattuen, erään vanhemman miehen kanssa, kun hän keräsi kärryynsä Arabian Ruska-sarjan astioita. Hän sanoi että tykkää niistä paljon. Minä totesin, että nythän ne ovat erittäin edullisiakin kun kaikki haluavat niistä eroon. Hän nauroi ja sanoi, että ostais muutenkin, mutta halpa hinta on hyvä juttu. Oli aika kiva tuulahdus tavata erilainen ja oikeasti omaa tietään kulkeva henkilö.

Jep, siihen saakka kunnes Ruska-sarja tulee taas muotiin ja saisit heillä vieraillessasi todeta, että täälläkin nämä samat astiat mitä jokaisessa blogikodissa nyt esitellään...

Persoonallisuus kantaa muodin yli. Itse olen kerännyt ikivanhat Kareliani vuosia sitten. Kaikki näyttävät "vieroksuvan" niitä. Ovat kuulema ihan mummoa tyyliä. Tuskinpa tulevat muotiin koskaan, ja hyvä niin. Japanilaiset ovat kiinnostuneita 70-luvun astioista.

Pointti on se, ettei mennä sen muodin mukana, vaikka ne Ruskat olisivat ykkösjuttu. Isoja ja vaikeita käyttää, ei edes tiskikoneeseen mahdu eikä taida saada laittaakaan, joten täytyy todella pitää niistä. 

Tiedät itsekin miten homma menee, ja kuinka moni jopa uusii usein astiastojaan ja kaikkea muutakin trendien mukaan. Ainoastaan hienot talonpoikaishuonekalut ja antiikit pysyvät. Ja ne upeimmat klassikkoastiastot, mitä ei enää edes saa mistään.

Jopa tapeteissa näkyy sama ilmiö, hirvittävä määrä vaihtoehtoja, mutta ne muutamat mallit suosittuja. Koska lehdissä ja somessa. Ne harmaat puunrungot on joka paikassa, samoin kettuja jonossa lastenhuoneessa.

Mutta nämä ohjelman kodit eivät todellakaan ole mitään "meidän persoonallisia uniikkikoteja", kuten on jo todettu moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne "puuterinsävyiset" kodit oli kyllä ihan hirveitä!

Todellakin! Eihän niitä toisistaan erottanut ja ne tavaratkin näyttivät joka asunnossa ihan samoilta. Ehkä ne oli samasta kaupasta hankittu. Ihmettelen niitä tauluryhmiä seinillä, eli tyhjänpäiväisistä sisustustauluista tehty ryhmiä. Kuka niitä jaksaa katsella päivästä toiseen?

Varmaan he, joiden koti kyseessä, jaksaa ja haluaa katsella taulujaan. Sen vuoksihan ne on seinälle laitettu. "Tyhjänpäiväisilläkin" tauluilla on merkitys huoneiston/talon asukkaalle.

Jaa, jaksat katsella päivästä toiseen markettijulisteita my home is where my heart is. Minusta ovat persoonattomia eli vailla mitään luonnetta kuten nuo pastellit koditkin olivatkin.

Juuri tämä persoonattomuus ja markettityyli niissä häiritsee. Näyttää kuin tyyli tulisi ulkoapäin, eli nähty muilla ja ostettu kun kivan värinen ja sadalla instatyypillä myös on samanlaisessa kodissa.

Jotenkin vielä enemmän kuin pelkkä samankaltaisuus tietyn tyylin sisällä, häiritsee tämä pakkomielle asetella "oman näköisiä" esineitä joka paikka täyteen. Ne omannäköisyydet on kuitenkin suurimmaksi osaksi osteltu kirpputoreilta vain olemaan esillä ilman varsinaista käyttötarkoitusta ja ehkä juuri maalattu muodin mukaiseen sävyyn samalla kun 20 muutakin hienoa löytöesinettä. Lavastustahan se on eikä omannäköisyyttä.

Tätä en nyt tajunnut. Kirppareiltahan etsitään omannäköisiä eli omaa silmää miellyttäviä esineitä. Se on juuri persoonan ja oman maun esiin tuomista. Kodissahan tulee olla nimenomaan itseä miellyttävää esineistöä, joista osa voi olla myös pelkkiä koristeita vailla käyttötarkoitusta. Nämäkin palvelevat omistajansa kauneuden tajua yhtä lailla kuin markettijulisteet jotain toista. Minusta näissä kirpparilöydöissä on silti tuhat kertaa enemmän luonnetta, eikä asia miksikään muutu sillä, että tästä väännetään. Jokainen tyylinsä mukaisesti. Tyyliään voi kuitenkin myös kehittää.

Olet oikeassa, mutta itse olen moneen kertaan huomannut millaista oikeasti on "persoonallisen esineistön keräily" sinne omaan kotiin. Kirppareilta etsitään juuri niitä tiettyjä kamoja, eli just niitä jotka joku on somessa ensin esitellyt kotinsa yhteydessä.

Itse olen aina, jo pienestä, tykännyt rottingista, pajupunoksista ja esim. niistä ikiaikaisista kookospähkinöistä tehdyistä apinoista. Ja voi kuinka olen saanut kuulla, miten olen tyylitön, KUNNES rottinki tulikin taas jokunen vuosi sitten muotiin taas, eikä se enää ollutkaan vanhojen mummojen mökkikamaa.

Eli näissä koriste-esineissäkin on joku "koodi tai lainalaisuus", millaista "sen pitää olla" tai olet tyylitön moukka. Mä taas olen henkeen ja vereen niin oma itseni, ettei sitä näköjään sitten hyväksytä. Trendit on mulle kauhistus.

Toki vanhat marimekot, kotimainen lasi ja upeat aallon klassikot hivelevät silmää. Ne ovat ikuisia. Niihin vain ei ole kaikilla varaa.

Aivan, jotkut seuraavat kirppareillakin sitä minkä ovat nyt todenneet olevan in. Jotkut ovat aina seuraajia ja jotkut edelläkävijöitä. Silti, en näe mitään pahaa siinä jos hankkii kirpparilta siltä mikä on in JA miellyttää omaa silmää. Saahan sitä seurata aikaansa ja pääasia että itse tykkää. Ainakin se on persoonallisempaa kuin suora kopiointi ja persoonaton markettikrääsä, jonka vaihtuvuuskin on nopeampaa ja taas pitää kohta juosta seuraavan trendin perään.

Totta kai jokainen hankkii makunsa mukaan ja siitä mistä tykkää. Mutta jos se kama on sitten sitä, mitä joka toinen etsii ja haluaa, niin ei tulla tv-ohjelmaan kertomaan, kuinka "Meidän koti on Suomen kaunein, koska se on uniikki, just meidän (ja tuhansien muiden suomalaisten) näköinen ja erittäin persoonallinen".

Tuomaristolle jää vain visainen pähkinä päättää, kenellä kolmesta kartanon omistajasta oli varattu paras paikka sille samaiselle suositulle Schjerfbeckin taululle.

No kyllähän se olisi vaikea sisustaa koti, jota ei ihan oikeasti koko Suomessa olisi kenelläkään edes vähän siihen suuntaan. Jos rakastat klassikoita, niin taluu varmasti niitä löytyy muualtakin. Jos sisustat antiikilla niin niitäkin löytyy pilvin pimein ja jos sisustat ihan minkä vuosikymmenen mukaan tahansa, niin aina on samanlaisia koteja jossakin. 

Sisustitpa niin tai näin, et koskaan pysty olemaan kovin "uniikki", koska tavarat/huonekalut/pintamateriaalit ym ym on aina monien muidenkin saatavilla. 

Toisessa tv:ssä pyörivässä talonrakennus ohjelmassa oli koti, johon omistajat olivat haleneet vaikutteita ulkomilta ja laattoja "joita ei muualta Suomesta löydy" ja silti koti ei ollut kovinkaan persoonallinen.

No kun niistä puuttuu juuri se kullekin ihmiselle persoonallinen silaus. Ne antiikit on täsmälleen samalla lailla siellä kotona, kuin sisustuslehdissä tai ohjelmissa. On heinät maljakossa ja peikonlehti ruukussa, silleen huolettomasti.

Onhan se nähty, että hurahdetaan täysin siihen samaan tavaraan, ja sitten ollaan, että hei meillä on niin meidän näköistä. Ja kaikki on samanlaisessa kontekstissa. Tämä jo  vuosia jatkunut harmaiden kotien boomi on ollut aika huvittavaa katsoa. Nyt on hokattu piristeeksi Ikean keltainen nojatuoli ;D

Muistan niinkin pienen yksityiskohdan vuosien takaa, kuin keltaisen kumiankan, joka oli "niin yllätyksellisen veikeästi" siinä tassuammeen (joka on vieläkin ainakin Sumarille suorastaan ihastuneen huokauksen paikka) reunalla. Ja kuinka usein kuuleekaan sen "tässä ammeessa on ihanaa katsella yllä olevasta kattoikkunasta tähtitaivasta". Ja juu, sellaista se on, mutta ei pidetä sitä uniikkina.

Eihän me tunneta oikeasti näitä ihmisiä jotka kotinsa esittelee. Jospa sen ihmisen "persoona" onkin juuri tuollainen? Muutenkin ihmetyttää miten "persoonalliset" kodit näillä valittajilla on? 

Kyllä minunkin peikonlehti on "huolimattoman" näköisesti ruukussa, ja se on just minun persoonaa, tykkään siitä sellainena.

Joku voi sanoa, että se on persoonatonta, mutta hei, mistä joku voi tietää minun persoonani/makuni? 

Se, mikä toiselle on massaa, vai jollekin olla se persoona. Ihmiset on massasieluja ja tykkäävät monesti samoista asioista, mutta pitäisikö koti sitten sisustaa vain sen takia "oudoksi" että se olisi erilainen, kuin jollakin toisella, vaikka se ei olisi se oma "persoona". 

Joo ihmiset sisustaa niin, kun niiden mielestä on kivan näköistä, mutta ehkä sitten kukaan ei saisi sisustuksestaan sanoa, että se on meidän näköstä, koska jollakin muullakin voi kotonaan olla "meidän" näköistä. Ja silloin se ei sitten enää av:n mukaan enää olekaan "meidän näköistä" vaan kaikkien muidenkin kodin näköistä :D

No sitten on paaaljon samanlaisia persoonallisuuksia, ja ne kaikki sopivasti osallistuvat ohjelmaan. Blogikoteja, kuten joku totesi.

Muistan kun näin ensi kerran luin sisustuslehdestä, kuinka vanhat ruukkukasvit ovat tulleet muotiin. Ja kuvassa peikonlehti. Ja siitä se alkoi...edellisten vuosien sisustuksissa samaista kukkaa näki harvemmin, paitsi ehkä valtavien huonekorkeuksien taloissa, missä oli sitten jo muitakin, kirjovehkaa ja kiinanruusuja, metrien korkuisia. Nyt kun katselen, löytyy se peikko melkeinpä säännöllisesti. Poikamiesyksiöissä ei niinkään sentään.

Nyt ihaillaan 60/-70-lukua ja peikonlehti on sen ajan kaikkein tyypillisin viherkasvi.

Samaten muoti kiertää sykleissä, joten nyt on muotia rottinki ja viherkasvit kuten oli 80-luvullakin.

Ei se sen kummempaa ole.

Aivan. Itse olin 80-luvulla nuori ja minulla oli jo silloin paljon viherkasveja, koska olin jo lapsuuden kodissa oppinut siihen, etä kasveja on paljon ja olen kai samanlainen kasvi/kukkahullu, kuin mitä äitinikin oli. Rottinkiakin oli ja on edelleenkin, koska olen siitä aina pitänyt. 

Jossain vaiheessa kuulin, ettei kukat/viherkasvit olleet muodissa tai siis, että niillä ei sisustettu. Minusta ajatus oli outo, enkä koskaan ole viherkasveista luopunut. 

Nyt joku voisi sanoa, että kotini on persoonaton, koska siellä on huolettomia peikonlehtiä ym kukkia ja rottinkiakin, mutta ne ovat kulkeneet mukanani jo 40v ja pysyvät varmaan elämäni loppuun asti.

Itse en sisusta trendien mukaan, mutta minkäs sille voi, että ne vanhat trendit tulee aina välillä takaisin muotiin  ja sitten muillakin on samanlaista, kuin minun persoonallisessa kodissa :D

No pointtihan on juuri se, että sinä olet sisustanut oman persoonallisen makusi mukaan, mutta muut laittavat samanlaista, koska muoti. Jos ei olisi muotia, niin eiköhän se "peikonlehtikin jäisi hankkimatta". 

Ja miten on mahdollista, että kaikílla juuri samaan aikaan heräisi joku viherkasvi ja rottinki-innostus, kun noita on ollut aina saatavilla? Kummasti vaan juuri muodin mukaan hoksataan, että nyt mullekin, kunnes taas seuraavana vuonna uudet trendit, ja taas kaikilla on yllättäen sama maku.

Iltalehti ja siellä "Asuminen":  Sisustusarkkitehti Tero Pennanen sanoo "Kotona"-lehdessä suomalaisten olevan sisustamisen suhteen laumaeläimiä.

Ja miksi puhutaan esim. trendiväreistä? Jos jokainen käyttää omia mielivärejään, niin ei silloin kai tarvitse puhua mistään "trendiväreistä"???

Nykyään tuntuu trendinä olevan kodin kaaos, sekaisuus ja likaisuus.

Sini vaihtoon! Löytää harvoin hyvää sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Sini vaihtoon! Löytää harvoin hyvää sanottavaa.

Sinin verbaliikka ei yllä lähellekään samalle tasolle kuin noiden kahden muun. Mutta hän tietää heti miltä vuodelta talo on, onko sitä laajennettu ja siis yleensäkin arkkitehtuurista yms. koska on sen asiantuntija.

Jos Sini saisi enemmän aikaa kertoa mielipiteensä kaikessa rauhassa, olisi hänellä paljonkin sanottavaa.

Mutta Sumari hihkuu jo kaiken olennaisen heti eteisessä. Onko Sini ehtinyt punaiselle matollekaan vielä ensimmäisenä?

Meillä on seinällä julisteita taiteilijalta, jolla on minulle iso merkitys. Eihän sitä kukaan silti tiedä, ellei julisteista jotain sano, jolloin keskustelu voisi mennä siihen miksi ne on meille valikoituneet. Toisaalta tarina on aika henkilökohtainen ja kerroksellinen, eikä se avaudu heti. Saati, että kaikille sen haluaisin kertoa.

Saman taiteilijan aitoihin tauluihin meillä ei todellakaan olisi varaa. Ja tässä onkin julisteiden suosion "salaisuus": aito ja "meille tehty" teos maksaa niin paljon, että tällaista sijoitusta ei ihan heti lähdetä tekemään.

Minä ainakin perus lastenhoitajan palkalla joudun jättämään aidon taiteen niille joilla on siihen varaa. Julisteistani silti pidän, ja ne on minun näköisiä siltikin, että ovat yleisessä suosiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sini vaihtoon! Löytää harvoin hyvää sanottavaa.

Sinin verbaliikka ei yllä lähellekään samalle tasolle kuin noiden kahden muun. Mutta hän tietää heti miltä vuodelta talo on, onko sitä laajennettu ja siis yleensäkin arkkitehtuurista yms. koska on sen asiantuntija.

Jos Sini saisi enemmän aikaa kertoa mielipiteensä kaikessa rauhassa, olisi hänellä paljonkin sanottavaa.

Mutta Sumari hihkuu jo kaiken olennaisen heti eteisessä. Onko Sini ehtinyt punaiselle matollekaan vielä ensimmäisenä?

Sinin oma koti kertoi kyllä kaiken mahdollisen hänen taidoistaan.

Eikä hänellä ole ikinä mitään muuta sanottavaa kuin että asunnon täytyy aueta heti eteisestä.

Kaikki ei vaan tykkää asua niin. Minä ainakaan en halua että meille näkee joka nurkkaan kaupustelijat, jehovat ja lasten kaverit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seinällä julisteita taiteilijalta, jolla on minulle iso merkitys. Eihän sitä kukaan silti tiedä, ellei julisteista jotain sano, jolloin keskustelu voisi mennä siihen miksi ne on meille valikoituneet. Toisaalta tarina on aika henkilökohtainen ja kerroksellinen, eikä se avaudu heti. Saati, että kaikille sen haluaisin kertoa.

Saman taiteilijan aitoihin tauluihin meillä ei todellakaan olisi varaa. Ja tässä onkin julisteiden suosion "salaisuus": aito ja "meille tehty" teos maksaa niin paljon, että tällaista sijoitusta ei ihan heti lähdetä tekemään.

Minä ainakin perus lastenhoitajan palkalla joudun jättämään aidon taiteen niille joilla on siihen varaa. Julisteistani silti pidän, ja ne on minun näköisiä siltikin, että ovat yleisessä suosiossa.

No sä olet niihin ihastunut ja niillä on sulle erityinen merkitys, etkä vain ostanut koska lehdessä oli sellaiset.

Mullakin olisi tauluja, mutta eläkeläisellä ei ole varaa, siis mieluisiin. Kyllähän jotain halpiksia saa. Joten niiden tilalla on isoja peilejä. Kivasti peilit moninkertaistaa rehevät viherkasvit. Taidetta sekin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sini vaihtoon! Löytää harvoin hyvää sanottavaa.

Sinin verbaliikka ei yllä lähellekään samalle tasolle kuin noiden kahden muun. Mutta hän tietää heti miltä vuodelta talo on, onko sitä laajennettu ja siis yleensäkin arkkitehtuurista yms. koska on sen asiantuntija.

Jos Sini saisi enemmän aikaa kertoa mielipiteensä kaikessa rauhassa, olisi hänellä paljonkin sanottavaa.

Mutta Sumari hihkuu jo kaiken olennaisen heti eteisessä. Onko Sini ehtinyt punaiselle matollekaan vielä ensimmäisenä?

Sinin oma koti kertoi kyllä kaiken mahdollisen hänen taidoistaan.

Eikä hänellä ole ikinä mitään muuta sanottavaa kuin että asunnon täytyy aueta heti eteisestä.

Kaikki ei vaan tykkää asua niin. Minä ainakaan en halua että meille näkee joka nurkkaan kaupustelijat, jehovat ja lasten kaverit.

Tuo aukeneminen kuuluu siihen arkkitehtuuriin. Ja monet nykyajan kivikuutiot, joissa huonekorkeus 8m, avautuvat oitis ovesta. Ikkunat katosta lattiaan. Naapurit nauttii näkymistä.

Kerrostalokämpät sitten taas ovesta tultaessa ahtaat ja pitkä eteinen mistä käynti vessaan ja vaatehuoneeseen. Ahdistavaa. Kun saisi itse suunnitella itselleen talon, vau, se olis toimiva.

Onhan Sini kritisoinut huonekaluja ja tapetteja, ja vaikka mitä, mutta se hukkuu Sumarin ilon kiljahduksiin tai muuhun paasaukseen.