Lannistaja, jonka mielestä en pärjäisi korkeakoulussa. Mitä uskoa? Pärjäisinkö vai en?

Itseäni jännittää aikalailla kaikki mutta olen työasioiden suhteen erittäin tunnollinen.
Olen aina läsnä ja mukana työssäni, kohtaan ihmiset hyvin vakavasti siinä mielessä, että haluan yksilölle ensisijaisesti hänen parastaan ja pyrin luotettavaan sekä helposti lähestyttävää kommunikaatioon. Turvalliseen kontaktiin.

Olen saanut useista tahoista kiitoksia ja minusta pidetään kovasti työyhteisön jäsenenä, töitä riittää aina.
Olen saanut kaikista suorituksista aikuisiällä kiitettäviä ja erittäin hyvät työtodistukset.

Olen kuitenkin epäileväinen itseäni kohtaan, sillä olen elänyt lasisen lapsuuden enkä koe itseäni kovin arvokkaaksi ihmiseksi. Ei siinä, että syyttäisin menneisyyttäni mutta itsetunto ja perustus identiteetin kasvulle on ollut aika heikkoa laatua. Olen ajautunut nuorena päihdepiiriin itsekin ja antanut mennä vain, monenlaista hankaluutta ollut näiden asioiden vuoksi.

Nyt aikuisena olen ollut hyvin tunnollinen tosiaan sekä määrätietoinen aina työssäni ja opiskeluissa. Tiedän, että minussa on potentiaalia mutta epävarmuus seuraa perässä, onnistumisista huolimatta.
Omat ohjaajani opinnoissani, opettajat, jotkin ystävät sekä ehkä perhekin uskovat, että minun tulisi lähteä kouluttautumaan lisää. Vaikka olen ihan hyvä jo perustason työssä, niin uskovat, että minun kannattaa tavoitella vahvasti eteenpäin ja suurempiin kuvioihin.

Sitten on eräs ihminen joka lannistaa kovasti. Sanoo etten pärjää, sillä kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia. En kuulemma ole tarpeeksi fiksu ja kykenevä korkeakoulututkintoon, eikä uskoisi alkuunkaan, että pääsisin pääsykokeista läpi.

Tuo toki lannistaa ja toisaalta uskon tuon koska se on ollut vakaasti oma uskomus itsestäni aina sekä koen olevani lähtökohtaisesti huono tekemisissäni vaikka en ehkä olisikaan.

En tiedä lainkaan mitä tietä kohti pitäisi kulkea. Mihin menisin ja missä on oma paikkani. Tavallaan kaksi maailmaa tappelevat keskenään.
Tiedän, ettei minulta voi kovasti vaatia ja toisaalta olen hyvin vahva, sinnikäs ja tunnollinen hyvä ihminen.
Hieman vaikeaa suhteuttaa itseään mihinkään.