Lue keskustelun säännöt.
Lannistaja, jonka mielestä en pärjäisi korkeakoulussa. Mitä uskoa? Pärjäisinkö vai en?
03.09.2022 |
Itseäni jännittää aikalailla kaikki mutta olen työasioiden suhteen erittäin tunnollinen.
Olen aina läsnä ja mukana työssäni, kohtaan ihmiset hyvin vakavasti siinä mielessä, että haluan yksilölle ensisijaisesti hänen parastaan ja pyrin luotettavaan sekä helposti lähestyttävää kommunikaatioon. Turvalliseen kontaktiin.
Olen saanut useista tahoista kiitoksia ja minusta pidetään kovasti työyhteisön jäsenenä, töitä riittää aina.
Olen saanut kaikista suorituksista aikuisiällä kiitettäviä ja erittäin hyvät työtodistukset.
Olen kuitenkin epäileväinen itseäni kohtaan, sillä olen elänyt lasisen lapsuuden enkä koe itseäni kovin arvokkaaksi ihmiseksi. Ei siinä, että syyttäisin menneisyyttäni mutta itsetunto ja perustus identiteetin kasvulle on ollut aika heikkoa laatua. Olen ajautunut nuorena päihdepiiriin itsekin ja antanut mennä vain, monenlaista hankaluutta ollut näiden asioiden vuoksi.
Nyt aikuisena olen ollut hyvin tunnollinen tosiaan sekä määrätietoinen aina työssäni ja opiskeluissa. Tiedän, että minussa on potentiaalia mutta epävarmuus seuraa perässä, onnistumisista huolimatta.
Omat ohjaajani opinnoissani, opettajat, jotkin ystävät sekä ehkä perhekin uskovat, että minun tulisi lähteä kouluttautumaan lisää. Vaikka olen ihan hyvä jo perustason työssä, niin uskovat, että minun kannattaa tavoitella vahvasti eteenpäin ja suurempiin kuvioihin.
Sitten on eräs ihminen joka lannistaa kovasti. Sanoo etten pärjää, sillä kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia. En kuulemma ole tarpeeksi fiksu ja kykenevä korkeakoulututkintoon, eikä uskoisi alkuunkaan, että pääsisin pääsykokeista läpi.
Tuo toki lannistaa ja toisaalta uskon tuon koska se on ollut vakaasti oma uskomus itsestäni aina sekä koen olevani lähtökohtaisesti huono tekemisissäni vaikka en ehkä olisikaan.
En tiedä lainkaan mitä tietä kohti pitäisi kulkea. Mihin menisin ja missä on oma paikkani. Tavallaan kaksi maailmaa tappelevat keskenään.
Tiedän, ettei minulta voi kovasti vaatia ja toisaalta olen hyvin vahva, sinnikäs ja tunnollinen hyvä ihminen.
Hieman vaikeaa suhteuttaa itseään mihinkään.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulussa pärjää kuka vaan, tietenkin sairastelut, vaikka perhevapaa, työt ja vaikka omat mielenterveydelliset ongelmat, voivat opintoja hidastaa mutta kyllä sieltä pääsee kuka tahansa valmistumaan. Kaikenlaisia töhöjä siellä liikkuu, eikä se tosiaan ole mikään älykköjen paikka jossa ei ihan normaali ihminen pärjäisi jos kuuntelee luennoilla, kysyy opettajilta ja muilta opiskelijoilta lisätietoa, lukea luentokalvoja sekä kirjoja, osaa käyttää googlea ja kirjaston hakukoneita, niin ihan varmasti pärjää.
Höm. Ei takuulla pärjää kuka vaan.
Jos meidän peruskoulun luokalta ehkä alle puolet pärjäisi. Lukioluokalta kyllä enemmistö.
Ihan älyvapaata ajatella, että kuka vaan.
Ei!
Ja sen lannustajan juttu kannattaa jättää sikseen.
Voi olla vaikka sellainen, joka on yrittänyt, muttei ole päässyt. Tai voi olla itse lannistettu tai katkera jostakin.
Että älä sinä oma elämääsi uhraa sen takia, että joku sanoo sitä ja toinen sanoo toista. Joku Jonas voi sanoa vaikka jotain ihan muuta.
Keskitys sinä siihen omaasi. Sinun opintosi ovat kyseessä.
Sinun opintosi Töitähän se vaatii, tietenkin.
Ole utelias.
Onnea matkaan.
Älä ainakaan ole itse sellainen tyyppi, joka selittelee epäonnistumisia erilaisilla jutuilla.
Tee töitä, hae oma tiesi.
Sinne vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo lannistaja itsessään ole se ongelma vaan oikeastaan vain oikeastaan pitää yllä sitä todellista ongelmaani, eli huonoa itsetuntoa. Sitä on vaikea selittää..
Menen aina eteenpäin vaikka on lannistajia ollut ennenkin matkallani. Kuitenkin itselleni esim korkeakoulututkinto on aina ollut utopiaa, en ole edes haaveillut moisesta paitsi vasta lähivuosina.
Tavallaan tietää olevansa tarpeeksi sinnikäs ja omaavansa luonteen, jolla pärjää mutta sellainen sisäinen kriitikko on niin vahva ja jos joku ulkopuolinen kritisoija siihen saadaan vielä niin alan pohtimaan kovastikin, että olenko oikeassa vai onko tuo vain tuota mielen tuomaa harhaa.
Tosiaan kaksi maailmaa taistelee toisiaan vastaan. Yritän kuitenkin ja pyrin eteenpäin. Varmasti menen kokeilemaan epävarmuudesta huolimatta. Epäilen kuitenkin itseäni ja se harmittaa.
Tiedän mitä tarkoitatte ja samalla vain koen, että olen vain vahingossa saanut hyvät arvosanat. On käynyt hyvä tuuri.
En tiedä, tämä on hankalaa.
Yritän tosiaan kuitenkin.
Ap
Kokeile! Sanoisin että motivaatio ratkaisee. Valitse ala, josta olet oikeasti kiinnostunut.
Minullakin oli lasinen apsuus ja olen sen lisäksi nepsy, jolle lääkkeet eivät sovi. Pärjäsin. Pyysin tukitoimiksi tiheitä tapaamisia opettajan kanssa graduvaiheessa.
Yliopistolla on kaikenlaista sakkia, myös niitä tyhmiä ja urpoja, mutta voit onneksi itse valita seurasi :-)
25 jatkaa: jos ala motivoi, pääsykoekin voi olla pelkkä nautinto! Adrenaliinin täyttämä nautinto :-)
Ja arvosanoista viis! Eivät ne määritä sinua ihmisenä. Joku toinen ihminen arpoo esseitäsi yhtä lailla pohtien, että minkähän arvosanan nyt antaisin... eivät ne ole mikään totuus, tie ja kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne opettajat on opiskelleet maisteriksi ja perehtyneet opiskeluun.
Koeta nyt luottaa heihin,
Yksi skeptikko siinä lähelläsi saisi kaiken vallan sinuun?
Sellaisia on. Monenlaista.
Näe sen asian läpi. Tuo on ihan psykologiaa sinun suvussasi- niin arvelen.
Sinä olet kykenevä. Niskasta kiinni ja kirjasta kiinni. Keskity siihen mielenkiintoiseen opiskeluun. Saat tietoa ja saat uusia kavereita ja uusia elämyksiä.
Tuo lannistaja toimii itselleen tutulla tavalla. Älä sinä siihen mene.
Tee omalla tavallasi.
Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Vain tulos ratkaisee. Ovatko muut antaneet ehdotuksia alasta vai onko itselläsi tiedossa kiinnostavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä usko lannistajaa, ei ole rehellinen eikä vilpitön. Usko niitä jotka kannustaa.
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo lannistaja itsessään ole se ongelma vaan oikeastaan vain oikeastaan pitää yllä sitä todellista ongelmaani, eli huonoa itsetuntoa. Sitä on vaikea selittää..
Menen aina eteenpäin vaikka on lannistajia ollut ennenkin matkallani. Kuitenkin itselleni esim korkeakoulututkinto on aina ollut utopiaa, en ole edes haaveillut moisesta paitsi vasta lähivuosina.
Tavallaan tietää olevansa tarpeeksi sinnikäs ja omaavansa luonteen, jolla pärjää mutta sellainen sisäinen kriitikko on niin vahva ja jos joku ulkopuolinen kritisoija siihen saadaan vielä niin alan pohtimaan kovastikin, että olenko oikeassa vai onko tuo vain tuota mielen tuomaa harhaa.Tosiaan kaksi maailmaa taistelee toisiaan vastaan. Yritän kuitenkin ja pyrin eteenpäin. Varmasti menen kokeilemaan epävarmuudesta huolimatta. Epäilen kuitenkin itseäni ja se harmittaa.
Tiedän mitä tarkoitatte ja samalla vain koen, että olen vain vahingossa saanut hyvät arvosanat. On käynyt hyvä tuuri.
En tiedä, tämä on hankalaa.
Yritän tosiaan kuitenkin.
Ap
Tiedän tunteen.
Toivon sinulle:
-ole rohkea
- ole utelias
- mene, vaikka pelottaa
- luota tai opettele luottamaan siihen, että olet just hyvä
- saa kokeilla- saa onnistua -saa epäonnistua-saa opetella- saa oppia
Hienoa, että silmäsi ovat avautuneet ja näet mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo lannistaja itsessään ole se ongelma vaan oikeastaan vain oikeastaan pitää yllä sitä todellista ongelmaani, eli huonoa itsetuntoa. Sitä on vaikea selittää..
Menen aina eteenpäin vaikka on lannistajia ollut ennenkin matkallani. Kuitenkin itselleni esim korkeakoulututkinto on aina ollut utopiaa, en ole edes haaveillut moisesta paitsi vasta lähivuosina.
Tavallaan tietää olevansa tarpeeksi sinnikäs ja omaavansa luonteen, jolla pärjää mutta sellainen sisäinen kriitikko on niin vahva ja jos joku ulkopuolinen kritisoija siihen saadaan vielä niin alan pohtimaan kovastikin, että olenko oikeassa vai onko tuo vain tuota mielen tuomaa harhaa.Tosiaan kaksi maailmaa taistelee toisiaan vastaan. Yritän kuitenkin ja pyrin eteenpäin. Varmasti menen kokeilemaan epävarmuudesta huolimatta. Epäilen kuitenkin itseäni ja se harmittaa.
Tiedän mitä tarkoitatte ja samalla vain koen, että olen vain vahingossa saanut hyvät arvosanat. On käynyt hyvä tuuri.
En tiedä, tämä on hankalaa.
Yritän tosiaan kuitenkin.
Ap
Tuntemuksesi ovat täysin ymmärrettäviä. Itselleni kehittyi täydellinen arvottomuuden tunne jo varhaislapsuudessa, ja vaikka kuinka hyvin menestyin opinnoissa ja töissä, ja riippumatta siitä, miten paljon myönteistä palautetta sain toisilta, mikään näistä onnistumisista ei koskettanut yhtä syvältä kuin ne varhaisimmat kokemukset, ja yksikin huono palaute tuntui vain vahvistavan uskomustani itsestäni kelvottomana. Minun piti lopulta sukeltaa arvottomuuden kokemukseni alkulähteille korjatakseni asian.
Yritä ja tavoittele itsesi vuoksi asioita, joita haluat, ei siksi, että onnistumisilla ansaitsisit oikeuden olemassaolollesi, toisten hyväksynnän. Se on loputon suo. Tsemppiä!
Haet sinne kouluun ja jos et pääsekään sisään niin voit olla todella ylpeä itsestäsi että rohkenit yrittää. Elämässä ei saa mitään jos ei uskalla "hypätä" ja kaikille niitä epäonnistumisia tulee. Sun täytyy heivata toi ankeuttaja myös elämästäsi, ihan oikeasti nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muiden mielipiteillä ei ole väliä. Vain tulos ratkaisee. Ovatko muut antaneet ehdotuksia alasta vai onko itselläsi tiedossa kiinnostavia?
Kiitos jokaiselle vastanneelle!
Tähän vastaan erikseen, että minulla on mielenkiintoa ja kykyjä tähän alaan minkä olen nyt suorittanut ammatillisena perustutkintona.
Olen kovin hyvä ollut ja tässä on ollut oma persoona ehdottomasti vahvuutena. Se tulee niin luonnostaan kun kohtaan ihmisiä.
Opettaja sanoi, että varo palamasta loppuun tuolla luonteella ja myös kannusti jatko-opintoihin, että pärjäisin varmasti.
No, yliopisto tai ammattikorkea ehdottomasti minua kiinnostaisi. En keksi mitään muuta syytä olla yrittämättä kuin tämä vika mielessäni, että pelkään jos olenkin vain huono ja kuvittelen osaavani. Tämä on erittäin toksinen ajattelutapa ja yritän nujertaa sitä..
Täytyy ryhdistäytyä.
Onneksi olen kehittynyt kovasti vanhetessa, joten uskon, että tämäkin asia vielä muuttuu kun annan aikaa ja itselleni mahdollisuuksia tarttua tilaisuuteen jälleen.
Ap
Koulussa pärjääminen vaatii vain persettä eli hyviä istumalihaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän tuo lannistaja itsessään ole se ongelma vaan oikeastaan vain oikeastaan pitää yllä sitä todellista ongelmaani, eli huonoa itsetuntoa. Sitä on vaikea selittää..
Menen aina eteenpäin vaikka on lannistajia ollut ennenkin matkallani. Kuitenkin itselleni esim korkeakoulututkinto on aina ollut utopiaa, en ole edes haaveillut moisesta paitsi vasta lähivuosina.
Tavallaan tietää olevansa tarpeeksi sinnikäs ja omaavansa luonteen, jolla pärjää mutta sellainen sisäinen kriitikko on niin vahva ja jos joku ulkopuolinen kritisoija siihen saadaan vielä niin alan pohtimaan kovastikin, että olenko oikeassa vai onko tuo vain tuota mielen tuomaa harhaa.Tosiaan kaksi maailmaa taistelee toisiaan vastaan. Yritän kuitenkin ja pyrin eteenpäin. Varmasti menen kokeilemaan epävarmuudesta huolimatta. Epäilen kuitenkin itseäni ja se harmittaa.
Tiedän mitä tarkoitatte ja samalla vain koen, että olen vain vahingossa saanut hyvät arvosanat. On käynyt hyvä tuuri.
En tiedä, tämä on hankalaa.
Yritän tosiaan kuitenkin.
ApTuntemuksesi ovat täysin ymmärrettäviä. Itselleni kehittyi täydellinen arvottomuuden tunne jo varhaislapsuudessa, ja vaikka kuinka hyvin menestyin opinnoissa ja töissä, ja riippumatta siitä, miten paljon myönteistä palautetta sain toisilta, mikään näistä onnistumisista ei koskettanut yhtä syvältä kuin ne varhaisimmat kokemukset, ja yksikin huono palaute tuntui vain vahvistavan uskomustani itsestäni kelvottomana. Minun piti lopulta sukeltaa arvottomuuden kokemukseni alkulähteille korjatakseni asian.
Yritä ja tavoittele itsesi vuoksi asioita, joita haluat, ei siksi, että onnistumisilla ansaitsisit oikeuden olemassaolollesi, toisten hyväksynnän. Se on loputon suo. Tsemppiä!
Kiitos paljon ymmärtämisestä ja tsemppaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Älä vaan sano, että tuo lannistaja on kumppanisi...
Tai sitten se lannistaja on ap itse. Puhuu vain kolmannessa persoonassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ala, ikäsi?
Mitä merkitystä tällä on? Etenkään tuolla iällä?
Taisipa vain joku lannistaja löytää tämän ketjun, ja meni paniikkiin, että onko se just se oma sylkykuppi joka yrittää rimpuilla irti.
Voi Ap, sinussa on potentiaalia, mihin vain itse haluat ryhtyä! Olen myös itse elänyt lasisen lapsuuden, joten tunnistan valtavan hyvin ajatuksiasi ja tunteitasi. Elin pitkälle nuoruuteen, etten uskonut, että minusta voisi tulla mitään - saati, että voisin joskus opiskella korkeakoulussa. En lopulta kertonut oman elämäni ankeuttajilleni, kun päätin hakea 26-vuotiaana ammattikorkeakouluun. Hain, pääsin, valmistuin kiitettävin arvosanoin. Hain myös jatko-opintoihin yliopistoon, pääsin, valmistun pian maisteriksi.
Oma itsevarmuus on rakentunut matkalla. Olen tavannut aivan tavallisia korkeakoulumaailman ihmisiä, joilla jokaisella on oman elämänsä ilot ja surut. Olen käynyt traumaterapiassa ja alkanut pitämään huolta itsestäni. Olen valtavan arvokas ja niin olet sinäkin. Ei me ihmiset poiketa paljoakaan toisistamme, vaikka eletyt olosuhteet poikkeaisikin.
Siispä rakenna omasta elämästäsi juuri sellainen kuin sinä itse haluat, olet ansainnut kaiken hyvän. Ja ala arvostamaan ja rakastamaan itseäsi enemmän, vain sitä kautta tulet voimaan paremmin. Tsemppiä kovasti kaikkeen tulevaan!
Vierailija kirjoitti:
Voi Ap, sinussa on potentiaalia, mihin vain itse haluat ryhtyä! Olen myös itse elänyt lasisen lapsuuden, joten tunnistan valtavan hyvin ajatuksiasi ja tunteitasi. Elin pitkälle nuoruuteen, etten uskonut, että minusta voisi tulla mitään - saati, että voisin joskus opiskella korkeakoulussa. En lopulta kertonut oman elämäni ankeuttajilleni, kun päätin hakea 26-vuotiaana ammattikorkeakouluun. Hain, pääsin, valmistuin kiitettävin arvosanoin. Hain myös jatko-opintoihin yliopistoon, pääsin, valmistun pian maisteriksi.
Oma itsevarmuus on rakentunut matkalla. Olen tavannut aivan tavallisia korkeakoulumaailman ihmisiä, joilla jokaisella on oman elämänsä ilot ja surut. Olen käynyt traumaterapiassa ja alkanut pitämään huolta itsestäni. Olen valtavan arvokas ja niin olet sinäkin. Ei me ihmiset poiketa paljoakaan toisistamme, vaikka eletyt olosuhteet poikkeaisikin.
Siispä rakenna omasta elämästäsi juuri sellainen kuin sinä itse haluat, olet ansainnut kaiken hyvän. Ja ala arvostamaan ja rakastamaan itseäsi enemmän, vain sitä kautta tulet voimaan paremmin. Tsemppiä kovasti kaikkeen tulevaan!
Kiitoksia todella paljon tästä viestistä!
Hienoa, että olet ollut rohkea ja mennyt eteenpäin! Sekä olet nyt kertomassa tätä tarinaasi minulle sekä muille saman kokeneille. Haaveilen samasta asiasta, että saan vielä joskus luotua ihmiseen uskoa, mikäli hänellä sitä on puuttunut.
Tietenkin itse yritän ensin ja aion tosiaan pyrkiä mahdollisimman pitkälle, siis itseäni varten.
Olen nyt 27-vuotias. Vuodet ovat menneet kovin nopeasti. Toinen tutkinto tuli nyt täyteen ja olen jo sen verran kypsynyt, että ajattelen tulevaisuuttani vakavammin.
Toivottavasti pääsen sinne minne kuulinkin, oli se sitten mitä vain. Kunhan löytäisi paikkansa ja kuuluisi itsensä osaksi yhteisöä.
Ap
Ehdottomasti tsemppaan jatko-opiskelua, kaikki kannustukset sinulle! Mutta on sanottava, että kannattaa pistää paukkuja sen selvittelyyn, mikä olisi sinulle paras opintopolku. Itse olin hyvä koulussa ja hain sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon. Molempiin pääsin. Ammattikorkean pääsykoe oli mielestäni vähän liiankin helppo kun taas yliopiston vaikea. Valitsin yliopiston. Viihdyin kyllä erinomaisesti, mutta arvosanani eivät olleet sitä mitä odotin ja noin puolivälissä opintoja iski turhautuminen teoreettiseen opiskeluun. Hain kesken koulun jopa ihan eri alalle, en päässyt. Onneksi nopeasti tämän jälkeen löysin oman, hieman käytännönläheisemmän suuntani yliopistossa, ja sain tutkintoni suoritettua. Luulen, että olisin ollut tyytyväisempi opintoihin ammattikorkeassa, jossa käytäntö olisi ollut suuremmassa roolissa. Onneksi työelämä on tuonut eteeni juuri sitä käytäntöä, jota hainkin.
Tämä on hyvä. Huijarisyndroomainen kumminkin väittää, että opettaja on arvioinut väärin.