Taiteellinen ihminen - Miten kuvailisit sitä miten taiteellisuutesi syntyy/kumpuaa?

Monen miehen kierre ni johan taidetta syntyy.

Kumpuaa on ärsyttävä ja ylikäytetty sana. Kaikki taiteilijat, yhtä kuin muutkin moralistit, papit. opettajat, poliitikot jne., kärsivät puutetta, taide on elämän kaunistetta, kutkaa ja pippuria, farmakonia, kasvomaalausta, meikkipommia ja listaa voisi jatkaa loputtomiin . Kaikki taiteilijat myös ylistävät paljon, ja ennen kaikkea itseään.

Itselläni se on esim joku  valon ja varjon kohta, tai "näky"  vaikka autoa ajaessa. joskus ne "näyt" ovat pahoja, mutta kai nekin pitää joskus maalata ulos, koska ne koko ajan riippuvat mukana. 

Vesi ja taivas ovat parasta. Ja varsinkin vesi on todella haasteellinen. 

Luonnokset voivat syntyä vaikka kaarnan palasta, rapautuneesta seinästä, saatan nähdä niissä hahmoja. Jos ne ovat mielestäni edelleen työstettävien arvoisia, niin sitten vain jatkan työstämistä. Välillä, oikeastaan kaikkein paineisemman elämänvaiheen aikana sain paljon teoksia valmiiksi, jälkikäteen olen ihmetellyt itsekin, miten se on voinut olla mahdollista. Sitten taas todella stressittömänä aikana, jossa oli paljon vapaa-aikaa ei syntynyt yhtään mitään. Vaikuttaa siltä, etten kovin paljon voi vaikuttaa näihin luovuuskausiin, ne tulevat, jos tulevat tai sitten eivät, en ala väkisin yrittämään mitään.

Intuitiosta. Intuitio on älykkyyden korkein muoto. Ihmettelyn lahjasta. Ei koskaan lopeta näkemästä kaikessa ihmeitä, yksityiskohtia, muotoja, yhteyksiä, suurta kuvaa, kokonaisuutta, värejä, ääniä. Kyky pysähtyä. Kyky tylsistyä.

Riippunee tekeekö visuaalista taidetta vaiko kirjoittaa. Luovuus lisääntyy kun sitä toteuttaa.

Olen samaa mieltä. Intuitio on erittäin merkityksellinen. Sitä et opi vaikka kaikki sitä koskevat teokset opiskelet. Sisäsyntyinen kyky yhdistellä asioita on harvojen herkkua. Assosiointi, koettujen tapojen , käytäntöjen, massa-aajattelun kyseenalaistaminen jne on sitä. Mittasuhteiden taju, rytmitaju, kaikki tuokin liittyy älykkyyteen/taiteellisuuteen. Pelkkä värin roiskimeinen maalauksiin ei ole taiteellisuutta. Muoto on hallittava ensin, jotta sen voi rikkoa puhuttelvasti. Taiteellisuus kaikissa genreissä on mitattavissa samoin määrein. Taiteellisuus on universaalista.

Mielen rentous on osatekijä taiteessa. Luova laiskottelu on viisasta.

Tunteet ja mielikuvitus. Sitä tavallaan avaa itsensä ja antaa ideoiden lähteä valloilleen. Itselläni se vaatii yleensä tietyn hetken, josta kaikki lähtee, ikään kuin valokatkaisijasta napsautetaan valot päälle. Ja sen jälkeen luomista ei voi estää. Teen musiikkia, kirjoitan runoja ja maalaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ja mielikuvitus. Sitä tavallaan avaa itsensä ja antaa ideoiden lähteä valloilleen. Itselläni se vaatii yleensä tietyn hetken, josta kaikki lähtee, ikään kuin valokatkaisijasta napsautetaan valot päälle. Ja sen jälkeen luomista ei voi estää. Teen musiikkia, kirjoitan runoja ja maalaan.

Ja tuo hetki on usein sellainen, kun koen jotain vahvasti. Saatan tuntea suurta iloa, surua, kaipuuta, uuden ihmettelyä, eksyksissä olemista. Silloin vilkkaat aivoni puhkeavat luomisen saralla kukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Riippunee tekeekö visuaalista taidetta vaiko kirjoittaa. Luovuus lisääntyy kun sitä toteuttaa.

Tämän olen huomannut, vaikka en mikään taiteilija olekaan vaan keskinkertainen sanojen ja kuvien pyörittelijä. Toisinaan näen maisemassa irrallisia sanoja ja hahmoja ja sanoissa värejä. Pääni yhdistelee keskenään asioita ja sekoittaa toisinaan mukaan vielä musiikinkin.

Olen aina tarkkaillut ja havainnoinut ympäristöäni. Siten olen oppinut tuottamaan kuvataidetta, sekä musiikkia. Luomisen prosessi tuntuu mahtavalta. Valmis teos ei sitten enää niin iso juttu.

Mielessäni pyörii koko ajan kaikenlaisia keksittyjä tarinoita, hahmoja sekä keskusteluja. Lopulta niistä syntyy pakonomainen visio, joka on tuotettava kuvaksi. Tekovaihe on hirveän hauska, kun keksin lisää elementtejä ja merkityksiä, joskus jopa nauran itsekseni kun omasta mielestäni teen jotain oivaltavaa sekä hauskaa. Valmiit työt ei sitten enää olekaan niin kiinnostavia kuin niiden tekeminen on ollut, kuten edelliselläkin kommentoijalla. Lähinnä hävettää katsoa niitä.

Perseestä se pulppuaa

Perversioista kumpuaa. Kun ei kukaan muu tee niin pakko itse tehdä. Parempaa kuin viihde nykyään.

Helppoa. Teen sellaista joka puree massoihin. Vaikea menestyä muuten näin pienessä maassa.

Aistin niin, että se on varsinaisesti ole minä, joka luo, vaan jokin suurempi. Tai siis oikein siinä luovuuden tilassa toimin jollain lailla isompana osana jotain, ja tunnen etten varsinaisesti ole se, joka tekee sitä asiaa. En tiedä ymmärsikö joku.

Olet paradoksin äärellä. Huomiohakuiset ihmiset haluaa taiteilijoiksi, koska taide on sopivan abstrakti viitekehys huomiohakuiselle egolle.

Löytyisi muoto mutta sisältöä ei ole.

Sitten on oikeasti luovia, herkkiä ihmisiä, joita edelliset kadehtii.

Hyvyys ei kulje huutaen.

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalo istui varhain aamulla kirjoituskoneen ääreen ja kirjoitti päivässä vakiomäärän uutta tekstiä. Ei uskonut inspiksiin vaan työntekoon...

No tuo selittääkin sen miksi Päätalon kirjojen lukeminen käy työstä.

Vierailija kirjoitti:

Aistin niin, että se on varsinaisesti ole minä, joka luo, vaan jokin suurempi. Tai siis oikein siinä luovuuden tilassa toimin jollain lailla isompana osana jotain, ja tunnen etten varsinaisesti ole se, joka tekee sitä asiaa. En tiedä ymmärsikö joku.

Kyllä. Olet kanava maailmankaikkeuden energialle. Ikuiselle virralle. Näin minäkin sen koen.

Se joka puhui intuitiosta.

Vierailija kirjoitti:

Monen miehen kierre ni johan taidetta syntyy.

Ja kierre syntyi maniastasi.