Poikani (20-vuotias, asuu vielä kotona) on nyt kahdesti eri riitojen yhteydessä sanonut

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit jonakin sopivana hetkenä, kun riita ei ole päällä, kertoa hänelle, että sinua loukkaa hänen tylyt sanansa ja nyt olisi pojan aika muuttaa asumaan omilleen. Poikasi on aikuinen ja hänen on aika aloittaa oma elämänsä ilman äidin palveluja, varsinkin kun et halua asua samassa taloudessa ihmisen kanssa joka vihaa sinua. 

Minun poika on myös tosi tyly minulle vaikka olen aina pitänyt hänestä huolta ja rakastanut, mutta hän on vasta 15v ja pistän käytöksen toistaiseksi vielä murrosiän piikkiin. Jos käytös jatkuu, niin kotoa lähtöpassit heti lukion jälkeen. 

Outoa, että olet sallinut sellaista käytöstä! Miksi?

Mikä puolustus on murrosikä, eikö sen pitäisi olla kasvatusikä eli viimeinen silaus ennen aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Kunnioitus ansaitaan. Aitoon kunnioitukseen ei voi pakottaa.

-Kahden aikuisen äiti

Jos ei kykene itseään elättämään ja elää vanhemman rahoilla ja vanhemman talossa vieläpä täysi-ikäisenä, siinä on jo tarpeeksi aihetta kunnioittaa ja käyttäytyä asiallisesti

Kirjoitit juuri sen syyn minkä takia näitä peräkammarin poikia on olemassa. Äidit eivät päästä irti, vaan ovat masinoineet koko lapsen elämän niin että lapsi jää äidin helmoihin pyörimään. Vielä päälle vaaditaan kunnioitusta siitä että ovat näin poikansa elämän menneet pilaamaan. Juuri jä tutun poika peräkammariin, lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana kokonaan, ja nyt parikymppisenä makaa peräkammarissa ja äiti on kiehumispisteessä kun poika ei mitään tee. No eihän se tee, kun se äiti on sen sellaiseksi kasvattanut. 

Minäkään en arvosta häntä poikansa elmän pilaamisesta, miksi pojan pitäisi kunnioittaa? Eihän äitikään kunnioittanut ja arvostanut poikaa niin että olisi tukenuta ja lempeästi työntänyt itsenäisyyteen sen sijaan että kiljuu kunnioituksen perään samalla kun antaa kaikin keinoin pojan ymmärtää ettei hänestä ole yhtään mihinkään. Sitten syyttää tästä poikaa.

Asuuko poika samassa huoneessa nuoremman siskonsa/veljensä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Jos kasvatus on hyvää, lasta kunnioitetaan ja rakastetaan, kunnioitus kehittyy itsestään eikä sitä tarvitse "kasvattaa".

Lisäksi, jos riidan yhteydessä lapsi (minkä ikäinen vain) sanoo vihaavansa äitiään, siitä ei _todellakaan_ voi tehdä johtopäätöstä, että huonosti kasvatettu. Ihan älytöntä edes väittää vihan ilmaisemista "röyhkeäksi käytökseksi". Tuossa ei haukuttu, nimitelty, haistateltu.

Ja vielä tämä: lapsi uskaltaa ilmaista vihaa turvalliselle vanhemmalle. Se on tärkeää. Muista kasvaa niin sanottuja ylimukautujia ja/tai silmänpalvojia ja kumpikin on huono vaihtoehto. Ennakoi mielenterveysongelmia aikuisuudessa.

Niin lapsi mutta nyt oli puhe jo aikuisista jälkeläisistä.

Saavatko aikuiset jälkeläiset olla kanssasi eri mieltä? Vai kerrotko heille yhä uudelleen mikä on ns. oikea mielipide? Tai mikä on oikea ja mikä on väärä tapa toimia? Jälkikasvatat heitä yhä uudelleen ja uudelleen?