Poikani (20-vuotias, asuu vielä kotona) on nyt kahdesti eri riitojen yhteydessä sanonut

Oma esikoiseni sanoi minulle vihaavansa, kun oli 17v. Taustalla avioero hänen isästään. Ei poika osannut kuitenkaan tarkemmin sanoa miksi vihaa. Vuoden kuluttua äitienpäivänä toi kortin, jossa luki onnea maailman parhaalle äidille ja nyt yli 20 vuotiaana on sanonut, että hänellä on paras äiti, mitä voi olla.

Anna tilaa ja aikaa. Siitä voisitte keskustella, että nuori muuttaisi kotoa pois. Avartaa usein ajatusmaailmaa.

Olet epäonnistunut ihmisenä ja äitinä. Harmi. Et voi luottamusta saada takaisin.

Poikasi on fiksu, kun menee omia polkujaan. Ei takerru paskaan ja huonoon perheeseen.

I did it, my way

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Kunnioitus ansaitaan. Aitoon kunnioitukseen ei voi pakottaa.

-Kahden aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi poikaa.Toinen toipuu rikos ja huumekierteestä

ja toinen vakityössä oleva kunnon poika.

Ensimmäinen aina auttaa,huolehtii ja kysyy tarvitsenko esim.kyytiä.

Jälkimmäinen taas aina kiukuttelee ja on ylimielinen.Eikä tunnu arvostavan mitään.

Molemmat yhtä rakkaita.Mutta usein tätä ihmettelen!

Minkälaiset poikien välit on keskenään? 

Mulla 18-vuotias, kotona asuva poika kohtelee myös halveksuvasti. Ei ole sanonut mitään noin rajua, mutta ei esimerkiksi katso enää silmiin ja ohittaa minut täysin. Saattaa olla vaikka vastaamatta kysymykseen tai kävellä kesken mun lauseen pois. Tämä on tosi rajua eikä tunnu yhtään hyvältä. Mutta ymmärrän, että se kuuluu itsenäistymiseen. Olen kuitenkin istuttanut pojan alas ja vaatinut peruskunnioitusta omassa kodissani. Olen myös sanonut, että ymmärrän, että hänellä on nyt tämä vaihe ja on vaikea sietää minua. Kyllä se on toiminut aina jonkin aikaa. Minusta minulla on äitinä oikeus saada normaalia kohteliaisuutta kotonani. Siinä menee raja.

Enpä kyllä kuuntelis tuollaista käytöstä omassa kodissani. Miksi lapsikaan haluaisikaan asua sellaisen ihmisen kanssa jota vihaa? Parikymppinen käyttäytyy kuin teini. 

Vierailija kirjoitti:

Olet epäonnistunut ihmisenä ja äitinä. Harmi. Et voi luottamusta saada takaisin.

Poikasi on fiksu, kun menee omia polkujaan. Ei takerru paskaan ja huonoon perheeseen.

I did it, my way

Tällaisen vastauksen saa aikaan vain trolli - tai sitten se teini-ikäinen poika :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Kunnioitus ansaitaan. Aitoon kunnioitukseen ei voi pakottaa.

-Kahden aikuisen äiti

Jos ei kykene itseään elättämään ja elää vanhemman rahoilla ja vanhemman talossa vieläpä täysi-ikäisenä, siinä on jo tarpeeksi aihetta kunnioittaa ja käyttäytyä asiallisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Jos kasvatus on hyvää, lasta kunnioitetaan ja rakastetaan, kunnioitus kehittyy itsestään eikä sitä tarvitse "kasvattaa".

Lisäksi, jos riidan yhteydessä lapsi (minkä ikäinen vain) sanoo vihaavansa äitiään, siitä ei _todellakaan_ voi tehdä johtopäätöstä, että huonosti kasvatettu. Ihan älytöntä edes väittää vihan ilmaisemista "röyhkeäksi käytökseksi". Tuossa ei haukuttu, nimitelty, haistateltu.

Ja vielä tämä: lapsi uskaltaa ilmaista vihaa turvalliselle vanhemmalle. Se on tärkeää. Muista kasvaa niin sanottuja ylimukautujia ja/tai silmänpalvojia ja kumpikin on huono vaihtoehto. Ennakoi mielenterveysongelmia aikuisuudessa.

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Pitääkö mielestäsi kunnioittaa esim. ihmistä, joka käyttää sinua kohtaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa? Minusta ei, ja pidän myös todella typeränä ajatusta, että kaikkia pitäisi kunnioittaa heidän käytöksestään huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Kannattaisi opetella suunsa kiinni pitämistä, jos kerran on esim. kauhea pakko huomauttaa vegaaniuden typeryydestä. Ei ihme että poikaasi vituttaa kun arvostelet häntä etkä edes tajua sitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Jos kasvatus on hyvää, lasta kunnioitetaan ja rakastetaan, kunnioitus kehittyy itsestään eikä sitä tarvitse "kasvattaa".

Lisäksi, jos riidan yhteydessä lapsi (minkä ikäinen vain) sanoo vihaavansa äitiään, siitä ei _todellakaan_ voi tehdä johtopäätöstä, että huonosti kasvatettu. Ihan älytöntä edes väittää vihan ilmaisemista "röyhkeäksi käytökseksi". Tuossa ei haukuttu, nimitelty, haistateltu.

Ja vielä tämä: lapsi uskaltaa ilmaista vihaa turvalliselle vanhemmalle. Se on tärkeää. Muista kasvaa niin sanottuja ylimukautujia ja/tai silmänpalvojia ja kumpikin on huono vaihtoehto. Ennakoi mielenterveysongelmia aikuisuudessa.

Niin lapsi mutta nyt oli puhe jo aikuisista jälkeläisistä.

Kaikki lapset sanovat noin teineinä, älä ota itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsenäistyminen tarvitse röyhkeää käytöstä eikä ole merkki muusta kuin siitä että lapsia ei ole kasvatettu kunnioittamaan vanhempiaan.

Teillä ilmeisesti autoritäärinen kasvatus, käytätettekö kasvatuksessa häpeää ja pelkoakin, kun "kasvatatte lapsia kunnioittamaan vanhempia"..

Nyt en ymmärrä. Kyllähän kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa, myös omia vanhempiaan.

Jos kasvatus on hyvää, lasta kunnioitetaan ja rakastetaan, kunnioitus kehittyy itsestään eikä sitä tarvitse "kasvattaa".

Lisäksi, jos riidan yhteydessä lapsi (minkä ikäinen vain) sanoo vihaavansa äitiään, siitä ei _todellakaan_ voi tehdä johtopäätöstä, että huonosti kasvatettu. Ihan älytöntä edes väittää vihan ilmaisemista "röyhkeäksi käytökseksi". Tuossa ei haukuttu, nimitelty, haistateltu.

Ja vielä tämä: lapsi uskaltaa ilmaista vihaa turvalliselle vanhemmalle. Se on tärkeää. Muista kasvaa niin sanottuja ylimukautujia ja/tai silmänpalvojia ja kumpikin on huono vaihtoehto. Ennakoi mielenterveysongelmia aikuisuudessa.

Niin lapsi mutta nyt oli puhe jo aikuisista jälkeläisistä.

20-vuotiaasta, joka asuu vielä kotona eli itsenäistyminen kesken. Kellä vain voi myöhästyä itsenäistyminen, jos elämässä tapahtuu jotain sellaista (vastoinkäymisen tms.) tai jos primääriperheessä ei ole sallittua ilmaista vihaa. Meillä on Suomessa valtavasti vain osittain itsenäistyneitä ihmisiä, keski-ikäisiäkin, koska ennen vanhaan "kasvatettiin kunnioittamaan vanhempia", mikä tarkoitti usein aggression tukahduttamista. Näitä näkyy mielenterveys- ja päihdepalveluissa paljon. Eikä vain siellä, moni aikuinenhan on liian kiltti, koska lapsena joutui ylimukautua ja niellä tunteensa.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Sä voit sille sen, että et "lipsauta" suustasi sitä että pidät vegaaniutta typeränä. Täysin oma syysi että alat arvostelemaan toisen valintoja. Se että lisäät perään että saathan sä itse valita ei auta, kun olet jo haukkunut ja arvostellut. Etkö tosiaan ymmärrä, miksi pojallasi menee hermot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Kannattaisi opetella suunsa kiinni pitämistä, jos kerran on esim. kauhea pakko huomauttaa vegaaniuden typeryydestä. Ei ihme että poikaasi vituttaa kun arvostelet häntä etkä edes tajua sitä itse.

Minä pidänkin suuni kiinni mutta en suostu valmistamaan enkä syömään ruokaa mistä en pidä ja jonka terveellisyyttä epäilen suuresti.

Ota siltä puurot suuhun (muista niellä) niin kyllä se susta sitten tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Kannattaisi opetella suunsa kiinni pitämistä, jos kerran on esim. kauhea pakko huomauttaa vegaaniuden typeryydestä. Ei ihme että poikaasi vituttaa kun arvostelet häntä etkä edes tajua sitä itse.

Minä pidänkin suuni kiinni mutta en suostu valmistamaan enkä syömään ruokaa mistä en pidä ja jonka terveellisyyttä epäilen suuresti.

Juurihan sanoit että suustasi "lipsahtaa" arvostelu vegaaniruokalioutta kohtaan, eli oliko se nyt niin että et arvostele vai arvostelet? Yrittääkö se poika pakottaa sua tekemään vegaaniruokaa itselleen? Jos joo, niin toki olen samaa mieltä siitä, että ei kenenkään tarvitse toiselle tehdä ruokaa jota ei halua. Sinun viestistäsi vain sai täysin eri kuvan asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mäkään poikani kanssa ole aivan onnistunut. Vaikka oikeasti kaikkeni yritin. Hän kiukuttelee mulle yhä ja on vaikea keskustella mistään kun riitaa tulee niin helposti. Vaikka tarkoituksella yritän pitää aiheet kevyinä ja neutraaleina. En jaksa kuunnella mitään huutoa ja kiroilua lähes kolmekymppiseltä mieheltä enää.

Minkä mä sille voin, että olen monesta asiasta eri mieltä ja välillä se lipsahtaa suustani. Kuten vaikka siitä, että ehdoton vegaaniruokavalio on vaikeaa ja omituista mutta hän syököön mitä tahtoo tietenkin.

Kannattaisi opetella suunsa kiinni pitämistä, jos kerran on esim. kauhea pakko huomauttaa vegaaniuden typeryydestä. Ei ihme että poikaasi vituttaa kun arvostelet häntä etkä edes tajua sitä itse.

Minä pidänkin suuni kiinni mutta en suostu valmistamaan enkä syömään ruokaa mistä en pidä ja jonka terveellisyyttä epäilen suuresti.

Juurihan sanoit että suustasi "lipsahtaa" arvostelu vegaaniruokalioutta kohtaan, eli oliko se nyt niin että et arvostele vai arvostelet? Yrittääkö se poika pakottaa sua tekemään vegaaniruokaa itselleen? Jos joo, niin toki olen samaa mieltä siitä, että ei kenenkään tarvitse toiselle tehdä ruokaa jota ei halua. Sinun viestistäsi vain sai täysin eri kuvan asiasta.

Eri mielipide ei ole sama asia kuin arvostelu. Sanoin, että hän itse saa syödä mitä haluaa. Minä en halua syödä. Onko se arvostelua jos sanon suoraan, että ei kiitos?