Anoppi käy kahvittelemassa liian usein... Miten sanoa loukkaamatta?

Sanot ettei sovi, kun ilmoittaa tulosta.

Sanot miehellesi, että viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa, menevät vaikka taidenäyttelyihin tai teatteriin. Silloin sinä saat olla rauhassa.

Joo, jos et pysty olemaan surussaan tukena, niin koita tosiaan saada puoliosasi tekemään erilaisia asioita äitinsä kanssa ja käymään luonaan. 

Onneks en näe miniöitä kuin kerran vuodessa ja sittenkin yleensä muualla kuin kenenkään kotona.

Teun lapsille selväksi etten soita heille päin enkä kutsu käymään, enkä odota apua, jo 10 vuotta sitten. He soittavat jos sattuu kiinnostamaan.

Mutta ehkä sekin liikaa?

Kirjoissa asia on ratkaistu niin että miehen vanhemmar ovat kuolleet yhdessä autokolaroissa, ei sisaruksia. Naisen lämmin ja äidillinen äiti asuu samassa taloudessa ja 7 sisarusta lapsineen käy joka sunnuntai lounaalla.

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehellesi, että viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa, menevät vaikka taidenäyttelyihin tai teatteriin. Silloin sinä saat olla rauhassa.

Mutta olisihan se raskasta jos mies liihottelee muualla ja pitäisi yksin olla lasten kaa ja tehdä kotityöt. Aikuinen nainen etsiköön omat ystävät.

Käsi sydämellä, haluaisiko joku todellakin, että anoppi tai kuka tahansa käy kahvilla monta kertaa viikossa? :D  Ei edes anoppi itse haluaisi että hänen anoppinsa olisi käynyt, se on ihan satavarma juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, haluaisiko joku todellakin, että anoppi tai kuka tahansa käy kahvilla monta kertaa viikossa? :D  Ei edes anoppi itse haluaisi että hänen anoppinsa olisi käynyt, se on ihan satavarma juttu. 

Vaimon äiti on miehen anoppi.

Hän on rakas ja tervetullut vieras viettämään aikaansa ja siivoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, haluaisiko joku todellakin, että anoppi tai kuka tahansa käy kahvilla monta kertaa viikossa? :D  Ei edes anoppi itse haluaisi että hänen anoppinsa olisi käynyt, se on ihan satavarma juttu. 

No, minulla ei ollut ikinä sitä onnea että olisin ehtinyt tavata anoppini. Siltä pohjalta käsi sydämellä haluaisin.

Monet on liian kiinni puolisoissaan ja oma elämä jää. Joku päivä jäädään yksin ja ei ole mitään elämässä ja tukeudutaan muihin kiusallisen tiukasti.

Minusta anopille voi sanoa ette sovi joka viikko. Aika röyhkeä on jo olla tulossa kyläänjoka viikko ja saati useita kertoja viikossa. Anopin pitää keksiä itse sisältöä elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, haluaisiko joku todellakin, että anoppi tai kuka tahansa käy kahvilla monta kertaa viikossa? :D  Ei edes anoppi itse haluaisi että hänen anoppinsa olisi käynyt, se on ihan satavarma juttu. 

Vaimon äiti on miehen anoppi.

Hän on rakas ja tervetullut vieras viettämään aikaansa ja siivoilemaan.

Miten voi olla noin vaikea ymmärtää, että usein äiti ei ole lapsensa paras ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Käsi sydämellä, haluaisiko joku todellakin, että anoppi tai kuka tahansa käy kahvilla monta kertaa viikossa? :D  Ei edes anoppi itse haluaisi että hänen anoppinsa olisi käynyt, se on ihan satavarma juttu. 

Meillä anoppi käy lauantai- ja sunnuntaiaamuisin kahvilla. Tapa jäänyt myös siitä, että anoppi jäi leskeksi. Olisi outoa, jos se tapa jäisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Monet on liian kiinni puolisoissaan ja oma elämä jää. Joku päivä jäädään yksin ja ei ole mitään elämässä ja tukeudutaan muihin kiusallisen tiukasti.

Minusta anopille voi sanoa ette sovi joka viikko. Aika röyhkeä on jo olla tulossa kyläänjoka viikko ja saati useita kertoja viikossa. Anopin pitää keksiä itse sisältöä elämään.

Anoppihan vois ottaa nuoren miesystävän jonka kanssa laittaa elämän risaiseksi ja ne miniän lakiosatkin tuhlata vaikka Floridassa.

Jos olette tietyyn aikaan kotona, hänelle on helppo tulla. Tuleeko hän ilmoittamatta? Jos ei, voitte sopia että menette välillä hänen luokseen tai keksiä muuta ohjelmaa. Ehkä hän voisi mennä lasten kanssa jonnekin. Voi tuntua raskaalta tavallaan paapoa häntä, mutta jos hän osallistuu hän voi osallistua mielellään. Ehkä häntä voi rohkaista ottamaan yhteyttä ystäviinsä? 

Jos hän tulee ilmoittamatta tai kiellosta (nyt ei ole sopiva hetki) huolimatta,  pitää joskus vain sanoa suoraan. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä vihjailuja, esim. "Meidän pitää tehdä ruokaa ja siivota kun viikonloppuna tulee vieraita", henkilö voi vastata: "Ei se minua haittaa. Voin istua pöydän kulmalla vaan." tms. 

Se oli hyvä neuvo noissa, että mies voisi itsekin ottaa itsekseen äitinsä mukaan jonnekin. Hänen äitinsähän hän on ja isä on kuollut. Aina oletetaan, että naisen pitää olla empaattinen yms. mutta kyllä miehetkin voi olla tukena. 

Kyllähän asia valitettavasti niin on, että jokainen aikuinen on itse itsestään vastuussa eikä kenenkään, edes anopin oman pojan, tarvitse ryhtyä leskeksi jäämisen varjolla miksikään ohjelmatoimistoksi, joka joko tarjoaa kahvit monta kertaa viikossa tai juoksuttaa ympäri kulttuuritapahtumaa. Missä on anopin omat ystävät, sisarukset, vanhat kollegat, naapurit tai harrastuskaverit? Jos niitä ei ole, niin sitten tapaamaan uusia ihmisiä. 

Varmaankin yksinäinen anoppi, siksi käy luonasi kahvilla. Yrittäisin pitää seuraa.

Eikös se anoppi voi pistää lehteen ilmoitusta iltapäiväkahviseurasta, niin ei ole jatkuvasti teillä kärkkymässä?

Et päästä sitä sisälle, vai onko sillä avain. Etsikööt omia kavereita ja seuraa. Tuosta tulee vielä lähivuosina melkoinen riesa teille kun alkaa höperöityä. Laittakaa rajat nyt selvästi. Vain kutsuttuna saa tulla!

Tarjoa halvempaa kahvia ja päivittele,että piti vaihtaa halvempaan kun kahvin hinta nousi eikä ole varaa enää sitä kalliimpaa ostaa

Vierailija kirjoitti:

Monet on liian kiinni puolisoissaan ja oma elämä jää. Joku päivä jäädään yksin ja ei ole mitään elämässä ja tukeudutaan muihin kiusallisen tiukasti.

Minusta anopille voi sanoa ette sovi joka viikko. Aika röyhkeä on jo olla tulossa kyläänjoka viikko ja saati useita kertoja viikossa. Anopin pitää keksiä itse sisältöä elämään.

Siksi monet ei nykyisin sitoudu parisuhteeseen, valmistautuvat jo leskeyteen. Yhdessä ei tehdä mitään, kummallakin omat ystävät ja rakkausseikkailut kodin ulkopuolella, ei toisen kuolemakaan kolahda kun on ennakoinut.

Miksei mies huolehdi äitinsä tapaamisista, eihän hän sinun äitisi ole?