Tuleeko sinulle koskaan sellaista itsesäälin puuskaa

itse asiassa vasta ihan hiljan sain vahingossa nähtäväksi eräiden ihmisten kirjeenvaihdon. kirjoittelun aiheena olin minä.



olen vieläkin vähän down, mutta silloin kun luin niitä juttuja, itkin!

olen sitä vuoden vanhempi. kuvittelen et se haluaa jonkun parikymppisen kanasen. vaikka multakin kysellään paperit, aina jos menen baariin... ja olen siis kolmenkympin kriiseilijä

ja toiseksi - kyllä mulle palkka ON tärkeä. Jos saan palkkaa kuussa 1500¿, en voi kuin kitkutella eteenpäin päivästä toiseen. Jos saisin palkkaa esim 3000¿, mulla olisi jo valinnanvaraa huomattavasti enemmän. Kuten esim ostaa sairaalle lapselleni hoitoa silloin, kun sitä tarvitsen.

Oletteko miettineet mitä haluatte elämältä? Oletteko ajatelleet että elämä on ainutlaatuista ja se on lyhyt? Eikö teillä ole unelmia joita haluatte toteuttaa, tavoitteita?

Kerro unelmistasi niin koitetaan auttaa!

Meillä ei oo lapsia koska raskaus meni kesken, joten säälin itseäni siksi että kehonikin petti mut. Mieskin varmaan pettää ja jättää, jos paljastuukin etten mä voi lapsia saada... Pakkoajatuksia..

kouluttautunut kahdella paskakoulutuksella jotka eivät tule antamaan kuin supermatalapalkka-alan töitä.



Olen haaskannut elämästäni viimeiset 4-5 vuotta kotona hoitaen sairasta lasta (no en koe että olis muita vaihtareita, mut työnantajatkos sitä ajattelee!).



Olisin halunnut saada lapset nuorena, enkä vasta nelikymppisenä, mutta nykyinen miesystäväni ei halua vielä pitkään aikaan lapsia, jos koskaan. Kun hän ei tiedä, miten sopeutua mun sairaaseen lapseen.



Kaikki tuntuu niin hemmetin vaikealta. Yritin viime vuonna yliopistoon, mutta menin pääsykokeessa niin paniikkiin, että puolet kokeesta meni penkin alle (se, johon ei voinut valmistautua). Puolet meni tosi hyvin, nimittäin siinä testattiin vain pääsykoekirjojen lukua. Menen aina lukkoon, kun pitäisi menestyä, pelkään ja panikoin.



Pidän itseäni tyhmänä ja vanhana enää mihinkään työhön. Jos menen omaa koulutusta vastaavaan duuniin, koen samat vaikeudet kuin ennen. Eli esimiehillä on huonompi koulutus ja lyhyempi työkokemus, mutta kun mulla on 5v takana himassaoloa, niin eihän tällä pohjalla ponnista mihinkään. Vittuvittuvittu....

Aina kuukautisten alkaessa on ihan superhypermasisitsesääli-kausi. On ihan vammanen apina-olo, kun raskaus ei ala eli kroppa on hyödytön ja vihaan menkkoja. Naama ei miellytä, kaikki viat korostuu ja itkettää, harmittaa, siipii laahaa reilusto maata. Makea maittaa ja sen myötä maha tursottaa housunkauluksen yli. Ja sitten ihrainen olo. Yleensä fiilis kohenee toisena vuotopäivänä.

Onneksi. Muuten olisi aika tukalaa elää itsensä kanssa ja yrittää olla ihana vaimo puolisolle...

Yritä nauttia elämästä silläkin aikaa kun vielä odotat unelmiesi täyttymystä. Mieti mitä kivaa haluaisit vielä tehdä elämäsi aikana... ei kai lapsi voi olla ainoa asia.

Olit varmaan kotona lapsesi kanssa hyvästä syystä? Kadutko kotona oloa nyt? Tekisitkö asiat nyt toisin jos voisit elää elämääsi uudestaan? Miksi alunperin kouluttauduit alalle jonka nyt tuomitset " matalapalkka-alaksi" ? Eikö työssä viihtyminen kuitenkin ole tärkeämpää kuin hyvä palkka... Mieti mitä vielä haluaisit elämässäsi saavuttaa ja laadi itsellesi suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi.

Tunnen itseni tyhmäksi ja inhoan itseäni ja elämääni. Jotain kai tarttis tehdä asian eteen...mutta keinot on vähissä. Yritän ajatella välillä että pitäis olla lempeämpi itselleni, mutta sitten taas unohdan asian ja syyllistän itseäni mitä moninaisemmista asioista...