Voiko seksuaalista haluttomuutta hoitaa, joka johtuu ilmeisesti aiemmin käytetyistä mielialalääkkeistä?
Turhauttavaa, pitää jättää seurustelut kokonaan väliin kohta, kun s*ksi ei kiinnosta itseä, ja siitä en miehille puhu. Edes itselleni en voi myöntää. Tällä hetkellä ei ole lääkitystä. Olen puhunut psyk.sairaanhoitajalle tästä, muttei kuulema tunnusta ilmiötä että lääkkeistä voisi jäädä pysyviä haittavaikutuksia. En voi sille mitään, että tunnen katkeruutta, en voi kokea rakkautta tämän takia, koska en myöskään koe romanttisia tunteita. 🤷🏼
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pitäisi hoitaa? Ole kiitollinen siitä ettei sinun tarvitse tuhlata aikaasi sekstailuun. Sitä paitsi se on likaista ja turhaa hommaa.
Ei se pelkä sekstailu, vaan normaali läheisyys ja kiintymys myös. Onhan se ihmisille monesti tärkeää, varsinkin nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisilta hoitajilta ei yleensä saa oikeaa tietoa lääkkeiden haitoista. Kaikki lääkkeet on heidän mielestään tehokkaita ja hyvin siedettyjä kaikille potilaille - eikä potilasta tarvitse kuunnella ollenkaan.
Tuo psykiatrinen hoitaja oli kyllä muutdn ihan mukava, mutta ei oikein ymmärtänyt sitten oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama vaiva :( osin kyllä johtuu myös oman miehen ilkeistä temppuiluista, ettei huvita. Mutta ei kyllä fyysisestikään innostu kuten ennen. Tosi surullista..
Surullista nimenomaan. En enää muista miltä se tuntuu, varmaan aika hyvältä. Saisipa kokea normaaleja asioita. Varmaan kaikkein pahinta on, kun ne viedään pois, eikä nuorena älyä pysyä kaukana lääkkeistä.
Yhyy. En pysty harrastamaan seksiä! 🥲Onpa surullista. 😂🤣🤣🤣
Kyllä sitä voi harrastaa, ja harrastankin, mutta petän samalla itseäni...
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Pystyn samaistumaan. Itselleni nousi viha sen jälkeen kun tämä tilanne itselleni paljastui. Ylen Masentavat lääkkeet -dokumentti oli ensimmäisiä aiheesta kertovia juttuja mitä katsoin. Se on hyvä, suosittelen. Itselläni masennuslääkkeestä toipuminen, niistä vaikeimmista lääkkeen tuomista oloista, kesti vuoden. Toki yleisesti tilanteen helpottuminen vei paljon kauemmin. Oikeastaan sen myötä meni luotto koko terveydenhuoltoa kohtaan ja lääkekeskustelua näkee nyt kaikkialla, koska nyt siihen kiinnittää huomiota. Oikeastaan en ole vielä itse löytänyt miten tämän asian kanssa olisi, olen vielä aika nuorikin. Moni tuttuni käyttää masennuslääkkeitä ja olen varovaisesti sanonut niistä, en kritisoinut tai muuta, vaan kertonut omia ajatuksia ja mitä itselleni niistä seurasi. Jos sinua kiinnostaa lukea aiheesta suosittelen Aku Kopakkalan Masennus, suuri serotoniinihuijaus -kirjaa sekä Peter Gøtzschen kirjoja. Löytyy ihan kirjastoistakin. Olen lukenut tästä aiheesta valtavasti ja se tuntuu oudolle, että tieteellisesti on selvitetty ettei nämä lääkkeet auta, mutta se tieto ei ole muuttanut hoitokäytäntöjä. Lääketeollisuus on valtava bisnes ja lääkkeiden tuomat haittavaikutukset voivat toki nekin avata markkinoita uusille lääkkeille, joilla näitä haittoja yritetään sitten "hoitaa". Oikeastaan tuo sinun vitutus on todella hyvä asia, koska se kertoo, että tunnet ja ajattelet. Se on jotain, mitä nämä lääkkeet monesti yrittävät tasata pois. Tuota ne eivät ole sinulta onnistuneet viemään. Ja sitä vihaa voi käyttää niitä vastaan, jos haluaa käyttää sitä hyvään. Itseänikin vituttaa tämä tilanne ihan helvetisti ja järkyttää ja kaikkea mahdollista, vaikka itselleni tämä asia ei olekaan uusi. Yritän omien mahdollisuuksieni puitteissa tehdä sen mitä nyt kykenen. Olen sinun kanssasi kirjoitellut tähän ketjuun, ehkä sekin on jotain :) tämä antaa itselleni vertaistukea ja ymmärrän tämän myötä, että on täällä muitakin, joita tämä tilanne järkyttää yhtä vahvasti.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu siitä
No mistähän se sitten johtuu? Tuo on ihan tutkittu juttu.
Jos lääkitys on lopetettu, ja siitä jo aikaa= lääke ei enää vaikuta, niin ei varmaankaan johdu siitä.
Masennus aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Käsittääkseni nuo lääkkeet lähinnä or...mi kyvyttömyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Pystyn samaistumaan. Itselleni nousi viha sen jälkeen kun tämä tilanne itselleni paljastui. Ylen Masentavat lääkkeet -dokumentti oli ensimmäisiä aiheesta kertovia juttuja mitä katsoin. Se on hyvä, suosittelen. Itselläni masennuslääkkeestä toipuminen, niistä vaikeimmista lääkkeen tuomista oloista, kesti vuoden. Toki yleisesti tilanteen helpottuminen vei paljon kauemmin. Oikeastaan sen myötä meni luotto koko terveydenhuoltoa kohtaan ja lääkekeskustelua näkee nyt kaikkialla, koska nyt siihen kiinnittää huomiota. Oikeastaan en ole vielä itse löytänyt miten tämän asian kanssa olisi, olen vielä aika nuorikin. Moni tuttuni käyttää masennuslääkkeitä ja olen varovaisesti sanonut niistä, en kritisoinut tai muuta, vaan kertonut omia ajatuksia ja mitä itselleni niistä seurasi. Jos sinua kiinnostaa lukea aiheesta suosittelen Aku Kopakkalan Masennus, suuri serotoniinihuijaus -kirjaa sekä Peter Gøtzschen kirjoja. Löytyy ihan kirjastoistakin. Olen lukenut tästä aiheesta valtavasti ja se tuntuu oudolle, että tieteellisesti on selvitetty ettei nämä lääkkeet auta, mutta se tieto ei ole muuttanut hoitokäytäntöjä. Lääketeollisuus on valtava bisnes ja lääkkeiden tuomat haittavaikutukset voivat toki nekin avata markkinoita uusille lääkkeille, joilla näitä haittoja yritetään sitten "hoitaa". Oikeastaan tuo sinun vitutus on todella hyvä asia, koska se kertoo, että tunnet ja ajattelet. Se on jotain, mitä nämä lääkkeet monesti yrittävät tasata pois. Tuota ne eivät ole sinulta onnistuneet viemään. Ja sitä vihaa voi käyttää niitä vastaan, jos haluaa käyttää sitä hyvään. Itseänikin vituttaa tämä tilanne ihan helvetisti ja järkyttää ja kaikkea mahdollista, vaikka itselleni tämä asia ei olekaan uusi. Yritän omien mahdollisuuksieni puitteissa tehdä sen mitä nyt kykenen. Olen sinun kanssasi kirjoitellut tähän ketjuun, ehkä sekin on jotain :) tämä antaa itselleni vertaistukea ja ymmärrän tämän myötä, että on täällä muitakin, joita tämä tilanne järkyttää yhtä vahvasti.
Minä en olisi selvinnyt masennuksesta ilman lääkkeitä, auttoivat alussa, kunnes terapia alkoi auttamaan.
Pari tosiasiaa:
Lakkaa ratkuttamasta että olet "aika nuori". Et ole enää. Olit sitä 3 vuotta sitten. Nyt olet jo 2 vuotta ollut täysi-ikäinen aikuinen ihminen.
Kaikkein vaikeinta ihmiselle on elää nykyhetkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Pystyn samaistumaan. Itselleni nousi viha sen jälkeen kun tämä tilanne itselleni paljastui. Ylen Masentavat lääkkeet -dokumentti oli ensimmäisiä aiheesta kertovia juttuja mitä katsoin. Se on hyvä, suosittelen. Itselläni masennuslääkkeestä toipuminen, niistä vaikeimmista lääkkeen tuomista oloista, kesti vuoden. Toki yleisesti tilanteen helpottuminen vei paljon kauemmin. Oikeastaan sen myötä meni luotto koko terveydenhuoltoa kohtaan ja lääkekeskustelua näkee nyt kaikkialla, koska nyt siihen kiinnittää huomiota. Oikeastaan en ole vielä itse löytänyt miten tämän asian kanssa olisi, olen vielä aika nuorikin. Moni tuttuni käyttää masennuslääkkeitä ja olen varovaisesti sanonut niistä, en kritisoinut tai muuta, vaan kertonut omia ajatuksia ja mitä itselleni niistä seurasi. Jos sinua kiinnostaa lukea aiheesta suosittelen Aku Kopakkalan Masennus, suuri serotoniinihuijaus -kirjaa sekä Peter Gøtzschen kirjoja. Löytyy ihan kirjastoistakin. Olen lukenut tästä aiheesta valtavasti ja se tuntuu oudolle, että tieteellisesti on selvitetty ettei nämä lääkkeet auta, mutta se tieto ei ole muuttanut hoitokäytäntöjä. Lääketeollisuus on valtava bisnes ja lääkkeiden tuomat haittavaikutukset voivat toki nekin avata markkinoita uusille lääkkeille, joilla näitä haittoja yritetään sitten "hoitaa". Oikeastaan tuo sinun vitutus on todella hyvä asia, koska se kertoo, että tunnet ja ajattelet. Se on jotain, mitä nämä lääkkeet monesti yrittävät tasata pois. Tuota ne eivät ole sinulta onnistuneet viemään. Ja sitä vihaa voi käyttää niitä vastaan, jos haluaa käyttää sitä hyvään. Itseänikin vituttaa tämä tilanne ihan helvetisti ja järkyttää ja kaikkea mahdollista, vaikka itselleni tämä asia ei olekaan uusi. Yritän omien mahdollisuuksieni puitteissa tehdä sen mitä nyt kykenen. Olen sinun kanssasi kirjoitellut tähän ketjuun, ehkä sekin on jotain :) tämä antaa itselleni vertaistukea ja ymmärrän tämän myötä, että on täällä muitakin, joita tämä tilanne järkyttää yhtä vahvasti.
Minä en olisi selvinnyt masennuksesta ilman lääkkeitä, auttoivat alussa, kunnes terapia alkoi auttamaan.
Vaikutus se lumevaikutuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipalvelut Oy Helsingissä, kääntyisin heidän puoleensa asiassa.
Asun aika kaukana Helsingistä kyllä.
Ja sen haluan vielä sanoa, että et ole yksin. Et ole yksin. Monella on täysin samankaltaisia kokemuksia. Tuon "virallinen" nimi on PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Sinuna etsisin vertaistukea ja kääntyisin tuon Mielipalvelun puoleen, he osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Tuntevat ilmiön. Tiedän miten yksin sitä voi asian kanssa jäädä, ethän sinä jää yksin. Voimia.
Se tuntuu kovin yksinäiseltä ja surulliselta. Ei ole oikein kiinnostusta itsdäkään kohtaan, tai mielenkiintoa pitää itsestään huolta. Kumma kun kukaan ei varota nuoria noista lääkkeistä. Voimia sinnekin.
Minä tiedän. Se tilanne on musta aivan hirvittävä, ettei noista varoiteta etukäteen vaan ne myydään turvallisina ja kaikille sopivana vaihtoehtona. Kun sulla on sellainen hetki, että jaksat, niin laita tuonne viestiä. Myös netin kautta voi löytyä lisää paikkoja, joista voi saada apua ja keskustelupalstoilta löytää samoja asioita kokeneita. Kyllä se vielä helpottaa vaikka nyt olisi miten rankkaa. Hyvin sä vedät.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.
Hienoa, hyvä, että laitoit viestiä! Se on askel eteenpäin. Itselläni ei ole tuosta kokemusta, mutta olen trisyklisestä masennuslääkkeestä saanut todella vahvat oireet aikanaan, se on vanhanajan masennuslääke ja hieman erityylinen kuin nykyisin paljon käytettävät SSRI-lääkkeet. Tuon kokemukseni myötä aloin perehtymään tähän asiaan ja lukemaan alan kirjallisuutta paljon sekä erilaisia artikkeleita sekä alan asiantuntijoiden kannanottoja. Pääasiassa olen lukenut noista SSRI-lääkkeistä. Ylellä on muutama kriittissävytteinen dokumentti masennuslääkkeistä, ovat hyviä katsottavia. Oikeastaan itsensä koulutus on se, mikä auttaa kun tietää enemmän. Ja toisten kaltaisten löytyminen. Se saa herättää kaikenlaisia tunteita, niistä ei ainakaan kannata tuntea syyllisyyttä.
Pitäisi varmaan tehdä lakialoite, jossa vaaditaan lääkäreitä ja sairaanhoitajia varoittamaan enemmän mahdollisesta pysyvistä haittavaikutuksista, varsinkin jos niitä määrätään alaikäisille. Ja muutenkin perehtymään lääkkeisiin vähän tarkemmin. Kyllähän ne joskus saattaa pilata jotain ihmisessä. Vastuutonta ja epäammattimaista. Eihän 15-vuotias älyä ettei kannata välttämättä mitään SSRI-lääkkeitä aloittaa tai Ketipinoria kohtuu isolla annoksella.
Siinä on vaan se ongelma, että potilas jättää lääkkeet ottamatta jos niistä varoitetaan. Kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia.
Kaikissa lääkkeissä voi tosiaan olla haittavaikutuksia, mutta harvoissa ne ovat näin rajuja. Jos ihmiseltä katoaa seksuaalisuus, se on aika iso osa elämää. Tuo lakialoite kuulostaa hyvältä, siinä olisi hyvä asia ajettavaksi. Ei lääkkeiden vaaroista varoiteta edes aikuisia. Jos haittavaikutuksista kerrottaisiin, niin se on totta, harva niitä lääkkeitä enää haluaisi syödä jos kuulisi mitä niistä seuraa. Masennukseenkin on olemassa niin paljon tehokkaita hoitomenetelmiä, jotka ei ole lääketeollisuuden piirissä, niitä vaan on vaikea markkinoida, siksi ne ei välttämättä leviä yhtä laajalle.
Ehkä alan pikku hiljaa päästä jyvälle siitä, että psyykkisten sairauksien hoito on pelkästään pitkälti lääkebisnestä. On v*tuttanut koko päivän nyt kun aloin ajattelemaan tätä asiaa, eikä tästä oikein voi puhua kenellekään ammattilaiselle kun eivät ymmärrä ja määrävät erinlaista lääkettä vaivaan, joka on tullut osittain lääkkeistä. On sitä pitänyt olla sinisilmäinen teini joskus, oikeastaan oli jopa niissä omissa piireissä "hienoa" että nuorena alkaa käyttämään lääkkeitä. Nykyään olisi mahtavaa ihan vain tasainen normaali elämä. ENKÄ VOI HYVÄKSYÄ tätä, en millään. Eikö täällä maailmassa ole vastausta tähän onhelmaan? Suurin osa sairaanhoitajista joille vähän avannut tätä asiaa enemmän eivät ymmärrä millään. Sosiaalityöntekijä ehdotti että voisin pyytää verikokeita, mutta niihinkään en pääse.
Pystyn samaistumaan. Itselleni nousi viha sen jälkeen kun tämä tilanne itselleni paljastui. Ylen Masentavat lääkkeet -dokumentti oli ensimmäisiä aiheesta kertovia juttuja mitä katsoin. Se on hyvä, suosittelen. Itselläni masennuslääkkeestä toipuminen, niistä vaikeimmista lääkkeen tuomista oloista, kesti vuoden. Toki yleisesti tilanteen helpottuminen vei paljon kauemmin. Oikeastaan sen myötä meni luotto koko terveydenhuoltoa kohtaan ja lääkekeskustelua näkee nyt kaikkialla, koska nyt siihen kiinnittää huomiota. Oikeastaan en ole vielä itse löytänyt miten tämän asian kanssa olisi, olen vielä aika nuorikin. Moni tuttuni käyttää masennuslääkkeitä ja olen varovaisesti sanonut niistä, en kritisoinut tai muuta, vaan kertonut omia ajatuksia ja mitä itselleni niistä seurasi. Jos sinua kiinnostaa lukea aiheesta suosittelen Aku Kopakkalan Masennus, suuri serotoniinihuijaus -kirjaa sekä Peter Gøtzschen kirjoja. Löytyy ihan kirjastoistakin. Olen lukenut tästä aiheesta valtavasti ja se tuntuu oudolle, että tieteellisesti on selvitetty ettei nämä lääkkeet auta, mutta se tieto ei ole muuttanut hoitokäytäntöjä. Lääketeollisuus on valtava bisnes ja lääkkeiden tuomat haittavaikutukset voivat toki nekin avata markkinoita uusille lääkkeille, joilla näitä haittoja yritetään sitten "hoitaa". Oikeastaan tuo sinun vitutus on todella hyvä asia, koska se kertoo, että tunnet ja ajattelet. Se on jotain, mitä nämä lääkkeet monesti yrittävät tasata pois. Tuota ne eivät ole sinulta onnistuneet viemään. Ja sitä vihaa voi käyttää niitä vastaan, jos haluaa käyttää sitä hyvään. Itseänikin vituttaa tämä tilanne ihan helvetisti ja järkyttää ja kaikkea mahdollista, vaikka itselleni tämä asia ei olekaan uusi. Yritän omien mahdollisuuksieni puitteissa tehdä sen mitä nyt kykenen. Olen sinun kanssasi kirjoitellut tähän ketjuun, ehkä sekin on jotain :) tämä antaa itselleni vertaistukea ja ymmärrän tämän myötä, että on täällä muitakin, joita tämä tilanne järkyttää yhtä vahvasti.
Minä en olisi selvinnyt masennuksesta ilman lääkkeitä, auttoivat alussa, kunnes terapia alkoi auttamaan.
Se, että puhutaan lääkkeiden haitoista ei poista niistä koettuja hyötyjä. Eikä lääkkeistä koetut hyödyt poista sitä faktaa, että niillä voi olla myös haittoja. Kriittissävytteinen keskustelu masennuslääkkeistä on paikallaan, kun näitä haittavaikutuksia kokevat voi jäädä asian kanssa todella yksin kun haittavaikutuksia ei usein edes terveydenhuollossa myönnetä. Se on vaikea terveydenhuollossa myöntää, kun huomataan, että hoito onkin tehnyt suurempaa haittaa kuin vaiva, johon sitä hoitoa on lähdetty hakemaan.
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu siitä
No mistähän se sitten johtuu? Tuo on ihan tutkittu juttu.
Ei ole. Lääkkeiden käytön aikana libido voi laskea mutta pysyvää se ei ole. Olishan mainiota jos kerran käytetty lääke auttaisi loppuiän, mutta näinhän ei ole juuri minkään sairauden kohdalla.
Vaikutat äreältä, eli olisko edelleen se mielenterveysongelma pällä. Se vaikuttaa libidoon.
Jos sairautesi on reaktio johonkin, hoida olosuhteesi kuntoon. Vaihda työpaikkaa, muuta muualle, hommaa raskaat ihmiset elämästäsi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu siitä
No mistähän se sitten johtuu? Tuo on ihan tutkittu juttu.
Ei ole. Lääkkeiden käytön aikana libido voi laskea mutta pysyvää se ei ole. Olishan mainiota jos kerran käytetty lääke auttaisi loppuiän, mutta näinhän ei ole juuri minkään sairauden kohdalla.
Vaikutat äreältä, eli olisko edelleen se mielenterveysongelma pällä. Se vaikuttaa libidoon.
Jos sairautesi on reaktio johonkin, hoida olosuhteesi kuntoon. Vaihda työpaikkaa, muuta muualle, hommaa raskaat ihmiset elämästäsi pois.
Tuo PSSD on ihan tutkitusti todistettu asia, suosittelen lukemaan siitä. Löytyy kirjallisuuttakin aiheesta, myös kansantajuista sellaista eikä pelkkää tutkimusjargonia. Ja netistä tietty myös.
Kiitos, laitoin viestiä. Toivottavasti osaavat auttaa jotenkin. Saanko kysyä, että onko sinulla tuo vaiva helpottanut ollenkaan? Itse siis olen syönyt mielialalääkkeitä n. 5 vuotta, mutta en koske enää tikullakaan, sen verran myrkkyjä ne ovat. Voisivat lääkärit ehdottaa vaikka mieluimmin tuota Voxraa masennukseen, jos jotain pitää syödä. Paremmin siedätetty.