Kuinka tärkeää on, että psykoterapeutilla on akateeminen koulutus?

Eikö psykoterapeutti oo akateeminen täydennyskoulutus esim sosionomille tai psykologille?

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Minulle on tärkeää, että psykoterapeutillani on yliopistokoulutus - käytännössä psykologi - jo pohjakoulutuksena. Muille en mene.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Eihän psykoterapiaa saa antaa ilman koulutusta, eikö ole Valviran suojaama ammattinimike?

Dr Philillä ei ole mitään tutkintoja ja miljoonat ovat saaneet apua sanoistaan ja neuvoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Dr Philillä ei ole mitään tutkintoja ja miljoonat ovat saaneet apua sanoistaan ja neuvoistaan.

On sillä psykologin tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Eihän psykoterapiaa saa antaa ilman koulutusta, eikö ole Valviran suojaama ammattinimike?

Ei saakkaan, mutta eniten vaikuttaa paranemiseen terapeutin persoonallisuus. Koulutus auttaa siihen, ettei mokaa teknisesti mitään.

Psykiatrinen sairaanhoitaja + psykoterapeuttikoukutus on ollut miusta ihan riittävä tausta niillä parilla terapeutilla, jonka luona olen käynyt. Olivat itse asiassa parempia kuin psykologi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö psykoterapeutti oo akateeminen täydennyskoulutus esim sosionomille tai psykologille?

Ei siinä ole pihjakoulutusvaatimusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Eihän psykoterapiaa saa antaa ilman koulutusta, eikö ole Valviran suojaama ammattinimike?

Ei saakkaan, mutta eniten vaikuttaa paranemiseen terapeutin persoonallisuus. Koulutus auttaa siihen, ettei mokaa teknisesti mitään.

No enpä tiedä, voiko ihan näinkään sanoa.

Persoonallisuus ja teoreettinen osaaminen ovat yhtä tärkeitä. Mukava, symppis terapeutti ei ole välttämätt hyvä terapeutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö psykoterapeutti oo akateeminen täydennyskoulutus esim sosionomille tai psykologille?

Ei siinä ole pihjakoulutusvaatimusta.

Onpa. "Edellyttää soveltuvaa sosiaali- tai terveysalan pohjakoulutusta" sanotaan Helsingin Yliopiston sivulla.

On tärkeää, koska haluan, että hän on älyllisesti samalla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tärkeää, että psykoterapeutillani on yliopistokoulutus - käytännössä psykologi - jo pohjakoulutuksena. Muille en mene.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Dr Philillä ei ole mitään tutkintoja ja miljoonat ovat saaneet apua sanoistaan ja neuvoistaan.

Juu ei oo mitään koulutusta...

McGraw graduated in 1975 from Midwestern State University with a B.A. in psychology. He went on to earn an M.A. in experimental psychology in 1976, and a Ph.D. degree in clinical psychology in 1979 at North Texas State University (now the University of North Texas),[6] where his dissertation was titled "Rheumatoid Arthritis: A Psychological Intervention."[7] He did a year of post-doctoral training in forensic psychology at the Wilmington Institute.[8]

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Eihän psykoterapiaa saa antaa ilman koulutusta, eikö ole Valviran suojaama ammattinimike?

Ei saakkaan, mutta eniten vaikuttaa paranemiseen terapeutin persoonallisuus. Koulutus auttaa siihen, ettei mokaa teknisesti mitään.

No enpä tiedä, voiko ihan näinkään sanoa.

Persoonallisuus ja teoreettinen osaaminen ovat yhtä tärkeitä. Mukava, symppis terapeutti ei ole välttämätt hyvä terapeutti.

Jep. Terapian onnistumisen kannalta olennaisin asia on asiakkaan ja terapeutin allianssi, ei terapeutin persoonallisuus.

Minun psykoterapeutillani on ainoana pohjakoulutuksena lähihoitaja(!). Jos olisin tämän asian ymmärtänyt tarkistaa Julkiterhikista, en olisi valinnut häntä terapeutikseni. En ollut tietoinen, että ko. pohjakoulutuksella voisi edes psykoterapeuttiopintoihin päästä. Miten tämä sitten näkyy käytännön työssään? Esimerkiksi siinä, että hänellä on erittäin huono muisti. Vain harvoin muistaa ihmisten nimet oikein, vaikka heistä on keskusteltu jo vuosia terapiatyön aikana. Psykoterapeutti kerran myönsikin, että hänen on aika turha käydä lisäkoulutuksissa, koska ei muista niistä mitään jälkeen päin :O

Jos asiakkaalla-potilaalla itsellään on tietty koulutus, niin silloin se koulutuksen tai muun taustan samankaltaisuus voi ehkä auttaa rakentamaan luottamusta ja lisätä todennäköisyyttä siitä, että ymmärtävät toistensa juttuja. 

Suomessa vaaditaan yleensä maisterin tutkinto, että akateemisesta koulutuksesta on hyötyä, mutta yhä useammalla ihmisellä on AMK-tutkinto plus maisterin tutkinto, mutta ei kandidaatin tutkintoa eli sekakoulutus, jossa suurin osa opintopisteistä on tullut AMK:sta, vaikka hänellä on maisterin tutkinto. 

Osalle on tärkeää, että terapeutti on psykologi tai psykiatri ja näissäkin on hirveän iso ero. Onhan psykiatri opiskellut kaksi kertaa pitempään kuin psykologi, vaikka peruslääkärin tutkinto ei kauheasti liity käyttäytymisen ja ajattelun kysymyksiin ja toinen puoli on sitä. Toisaalta miten paljon psykologinkaan opinnot liittyvät juuri terapiaan ja ylipäänsä sellaiseen sisältöön, mistä tiedetään olevan hyötyä terapiassa? Psykologin koulutuksessa pintaraapaistaan montaa asiaa ja pelkkä tutkinnon hienouteen katsominen ei ehkä riitä, vaan pitäisi katsoa yksittäisiä kursseja ja työkokemusta. Jos kyse on vaikka syömishäiriöistä, menetkö ennemmin psykologille, joka on käynyt 5op kurssin asiasta vuonna 2014 vai psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka on monta vuotta osastolla seurannut syömishäiriöisten elämää ympärivuorokautisesti? Osalla ihmisistä ylpeys ei anna periksi mennä hallinnollisen portaan tai tutkintoportaan kannalta 'alemmalle' ammattilaiselle, jolla sitä tosiasiallista tietoa on kuitenkin enemmän. 

Psykologin tehtävä on tehdä tiettyjä tutkimuksia ja arvioita ja terapiaankin usein mennään vasta sen jälkeen, kun tietynlaiset tutkimukset on tehty. Vähän samaan tapaan lasketteluonnettomuuden jälkeen menet ortopedille ja sitten fysioterapiaan eikä päinvastoin. Ortopedillä on ehkä joltain kantilta laajin ymmärrys tuki- ja liikuntaelinvaivoista, mutta fysioterapeutilla on kokemus siitä fysioterapiasta ja täsmäopinnot niiden liikkeiden teettämiseen ja oman alan täsmädiagnostiikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minun psykoterapeutillani on ainoana pohjakoulutuksena lähihoitaja(!). Jos olisin tämän asian ymmärtänyt tarkistaa Julkiterhikista, en olisi valinnut häntä terapeutikseni. En ollut tietoinen, että ko. pohjakoulutuksella voisi edes psykoterapeuttiopintoihin päästä. Miten tämä sitten näkyy käytännön työssään? Esimerkiksi siinä, että hänellä on erittäin huono muisti. Vain harvoin muistaa ihmisten nimet oikein, vaikka heistä on keskusteltu jo vuosia terapiatyön aikana. Psykoterapeutti kerran myönsikin, että hänen on aika turha käydä lisäkoulutuksissa, koska ei muista niistä mitään jälkeen päin :O

Nykyään ei enää tuolla pohjalla pääse. Ennen pääsi vähän vapaammin, mm. näyttelijä Kari Ketonen on psykoterapeutti. Hänelläkin sentään maisterintutkinto pohjalla,  mutta sekään ei nykypäivänä olisi terapeutille soveltuva pohjakoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Minun psykoterapeutillani on ainoana pohjakoulutuksena lähihoitaja(!). Jos olisin tämän asian ymmärtänyt tarkistaa Julkiterhikista, en olisi valinnut häntä terapeutikseni. En ollut tietoinen, että ko. pohjakoulutuksella voisi edes psykoterapeuttiopintoihin päästä. Miten tämä sitten näkyy käytännön työssään? Esimerkiksi siinä, että hänellä on erittäin huono muisti. Vain harvoin muistaa ihmisten nimet oikein, vaikka heistä on keskusteltu jo vuosia terapiatyön aikana. Psykoterapeutti kerran myönsikin, että hänen on aika turha käydä lisäkoulutuksissa, koska ei muista niistä mitään jälkeen päin :O

Tuollaisten puoskareiden vuoksi kannattaa todellakin tarkastaa terapeutin taustat. Suosittelen myös kokemuksests pidättäytymään psykologeissa, joilla on eniten tietoa psyykeestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeää. Tärkeintä on henkilökemioiden yhteensopivuus. Joku ruotsalainen mies teki psykoterapiaa ilman mitään koulutusta ja potilaat paranivat.

Eihän psykoterapiaa saa antaa ilman koulutusta, eikö ole Valviran suojaama ammattinimike?

Ei saakkaan, mutta eniten vaikuttaa paranemiseen terapeutin persoonallisuus. Koulutus auttaa siihen, ettei mokaa teknisesti mitään.

No enpä tiedä, voiko ihan näinkään sanoa.

Persoonallisuus ja teoreettinen osaaminen ovat yhtä tärkeitä. Mukava, symppis terapeutti ei ole välttämätt hyvä terapeutti.

Tieteellisissä tutkimuksissa on toistuvasti todennettu, että ihmisten välinen vuorovaikutus ratkaisee kuinka hyvin terapia toimii. Toisin sanoen terapeutin persoonallisuus ja se, sopiiko yhteen asiakkaan persoonaan. Myös eri terapiasuuntakset sopivat paremmin tai huonommin erilaisten ihmisten tai asioiden käsittelyyn.

Akateemisuudella ei ole väliä, vaan ihmisellä. Psykologit koulutetaan erilaisten testien tekoon ja analysointiin. Terapiakoulutus tulee siihen päälle.