Lue keskustelun säännöt.
Tökeröt päiväkodin työntekijät
31.08.2022 |
Onko teillä muilla kokemuksia töykeistä pk-työntekijöistä?
Itse olen kohdannut mm. sellaista, että kun tulen noutamaan lastani, niin hoitaja lähtee pois. Ei halua kohdata ja kertoa päivän kuulumisia, vaan suorastaan meni karkuun. Tosi kiva että hoidat lastani hei!
No lisäksi se, että lapseni oli riidellyt toisen lapsen kanssa päivän aikana parina eri päivänä, niin ennen meitä vanhempia erittäin mukavasti kohdelleet hoitajat muuttuivat todella nihkeiksi, siis olivat täys vastakohta sille mitä aiemmin. Hyvin epämiellyttävää. Etenkin ajatus siitä, että miten he sitten lastani kohtelevat hoitopäivän aikana, jos noin avoimesti näyttävät mieltään meille vanhemmillekin. Nyt etsimmekin uutta päiväkotia...
jakakaa kokemuksia kiitos!
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
https://www.vauva.fi/keskustelu/4335966/varhaiskasvatuksen-kertomuksia-… tuossa keskustelua aiheesta lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliks sillä lumihiutaleella siellä nyt joku hätä sit? Normipäivä, ei mitään raportoitavaa. Mitä nyt vähä tappelee.
vamhempi hakee lapsen niin yleensä päivän tapahtumista jotain kerrotaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
Voisiko niihin kadonneisiin varusteihin sitten suhtautua jotenkin muuten kuin silmien pyörityksellä ja ihan saman hokemisella. Kehottaa vaikka ottamaan aviin yhteyttä, koska on resurssipula? Sehän tuossa se suurin ongelma on.
Ei pahoitteluja tms. Vain niskojen nakkelua ja tuhahtelua. Siitä ei välity resurssipula, vaan ylimielisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
Voisiko niihin kadonneisiin varusteihin sitten suhtautua jotenkin muuten kuin silmien pyörityksellä ja ihan saman hokemisella. Kehottaa vaikka ottamaan aviin yhteyttä, koska on resurssipula? Sehän tuossa se suurin ongelma on.
Ei pahoitteluja tms. Vain niskojen nakkelua ja tuhahtelua. Siitä ei välity resurssipula, vaan ylimielisyys.
Kyllä. Kuten kirjoitin, aina pitää sanoa, jos jotain on hävinnyt . Ja siihen meidän pitää puuttua. Itse uuvuin paskasta työkulttuurista varhaiskasvatusalalla , ja vaihdoin parempaan mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että juuri vähän aikaa sitten kohtasin yhden äidin, joka sanoi ihmettelevänsä sitä, että heillä kolmella lapsella neljän vuoden aikana hävisi vain yksi lapanen. Tiedän itsekin vanhempana miten kalliita varusteet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
Voisiko niihin kadonneisiin varusteihin sitten suhtautua jotenkin muuten kuin silmien pyörityksellä ja ihan saman hokemisella. Kehottaa vaikka ottamaan aviin yhteyttä, koska on resurssipula? Sehän tuossa se suurin ongelma on.
Ei pahoitteluja tms. Vain niskojen nakkelua ja tuhahtelua. Siitä ei välity resurssipula, vaan ylimielisyys.
Kyllä. Kuten kirjoitin, aina pitää sanoa, jos jotain on hävinnyt . Ja siihen meidän pitää puuttua. Itse uuvuin paskasta työkulttuurista varhaiskasvatusalalla , ja vaihdoin parempaan mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että juuri vähän aikaa sitten kohtasin yhden äidin, joka sanoi ihmettelevänsä sitä, että heillä kolmella lapsella neljän vuoden aikana hävisi vain yksi lapanen. Tiedän itsekin vanhempana miten kalliita varusteet ovat.
Päiväkodit kyllä tuntuu olevan samanlaisia nokittelulaitoksia kuin sairaalat.
Mutta se on melkoisen kurjaa purkaa vanhempiin sitä, että oma työpaikka on huono. Samoin kuin resurssipula. Ei ne vanhemmat voi sinne tulla sitä omaa lastansa nukuttamaan tai syöttämään. Tämä on ihan sama asia kuin se, että vanhemmat tulee 17 kun hoitoaika loppuu ja hoitajalla loppuu samaan aikaan vuoro.
Vanhemmat toki voi valittaa vaikka minne, mutta voisi hoitajakin valittaa liittonsa. Sitä kautta ongelma todennäköisimmin järjestyisi. Johtaja ja kunta keskimäärin viittaavat kintaalla vanhempien valituksille ja AVI taas pistää ne lapasvalitukset jonon hännille, koska siellä on kiireellisempiä asioita kuin lapsen lapaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
Voisiko niihin kadonneisiin varusteihin sitten suhtautua jotenkin muuten kuin silmien pyörityksellä ja ihan saman hokemisella. Kehottaa vaikka ottamaan aviin yhteyttä, koska on resurssipula? Sehän tuossa se suurin ongelma on.
Ei pahoitteluja tms. Vain niskojen nakkelua ja tuhahtelua. Siitä ei välity resurssipula, vaan ylimielisyys.
Tämä. Aivan jumalattoman ärsyttävää. Ensin ostat tavarat, nimikoit vaivalla joka sukkaparinkin ja sitten päiväkodissa ne häviää ja hoitaja tulee ilmoittamaan että "Te ette ole tuoneet" ja kun sanoo että ollaan niin todetaan että "ette nimikoineet". On tuotu ja nimikoitu.
Turha syyttää vanhempia siitä, että päiväkodissa häviää kaikki. Oikea lähestymistapa on pyytää anteeksi että kiireessä jokin hukkui.
Joillain päiväkodissa on ihmeellinen tyyli käyttäytyä niinkuin olisin vaivaksi. Ei moikata aamulla, vaan huokaillen otetaan lapsi vastaan. Samoin iltapäivällä kuulumisten kertominen tuntuu olevan suuri vaiva ja lapsi halutaan vain äkkiä portista pihalle. Ja haen reilusti ennen sulkemisaikaa.
Ei tarvitse olla ylipirteä, mutta edes neutraali. Olen pahoillani, jos lapsesta on vaivaa, mutta hän nyt on siellä hoidossa ja maksan siitä hoidosta ihan sievoisen summan joka kk. Ja hänen hoidostaan se palkka kuitenkin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä en henk.koht välitä yhtään kuunnella sitä samaa lätinää päivästä toiseen: "leikki emman kanssa kotileikissä" (joo, lapseni osaa kertoa päivästään itse) "lounaaksi oli pinaattilettuja" (joo, osaan katsoa netistä päiväkodin sapuskat) " nukkui päikkärit" (joo, niinkuin aina, kertokaa pliis jos se ei olis poikkeuksellisesti nukkunut)
Suosikkihoitajani onkin hän, joka huikkaa: moi, ihan normipäivä, huomiseen!
Mielestäni hoitotädit eivät voi olla kanuunassa töissä.
Onneksi tarha ajasta ja hoitajista selvittiin koko perhe ihan täysipäisinä, sen verran oli rankkaa. Oltiin puolison kanssa kaupan alalla ja riemuhan tarhassa repesi kun työt alkoi aamuvuorossa 05.45 ja 30 min matka tarhasta duuniin. Lapsethan siitä kärsi, eli heille kostivat. Aikuiset yli 50 v ämmät. Vanhempi nyt jo 18 täyttänyt muistaa vieläkin niitä hoitajia kauhulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.
Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.
valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi
Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.
Se on ollut jo erinomainen tilanne, jos siellä on ollut yksi hoitaja uniaikaan tarkastamaan lappuja.
No sitten pitää ymmärtää se, että vanhempia ketuttaa ostaa syksyn aikana useammat ulkohousut ja kurahanskat. Ei ne vaatteet ja varusteet ilmaisia ole. Meilläkin meni tuon jatkuvan tavaroiden häviämisen takia useampi satanen hukkaan, kun koko ajan piti ostaa lisää ja lisää.
Ja tosiaan joissain ryhmissä sitten kuitenkin toiminta saadaan organisoituja niin, että tavaraa ei häviä tuollaisia määriä. Ja ei, me ei oltu ainoa perhe siinä ryhmässä, joilla hävisi tavaraa. Ja kyllä. Tehtiin yhdessä kirje päiväkodin johtajalle tilanteesta. Ei tapahtunut muutosta.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.
Voisiko niihin kadonneisiin varusteihin sitten suhtautua jotenkin muuten kuin silmien pyörityksellä ja ihan saman hokemisella. Kehottaa vaikka ottamaan aviin yhteyttä, koska on resurssipula? Sehän tuossa se suurin ongelma on.
Ei pahoitteluja tms. Vain niskojen nakkelua ja tuhahtelua. Siitä ei välity resurssipula, vaan ylimielisyys.
Kyllä. Kuten kirjoitin, aina pitää sanoa, jos jotain on hävinnyt . Ja siihen meidän pitää puuttua. Itse uuvuin paskasta työkulttuurista varhaiskasvatusalalla , ja vaihdoin parempaan mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että juuri vähän aikaa sitten kohtasin yhden äidin, joka sanoi ihmettelevänsä sitä, että heillä kolmella lapsella neljän vuoden aikana hävisi vain yksi lapanen. Tiedän itsekin vanhempana miten kalliita varusteet ovat.
Kyllä, sitä väsyin katselmaan ja siksi vaihdoin markkinointipuolelle, jossa on paljon parempi työkulttuuri kuin hoiva-alalla jossa empatia ja toisten hyväksyminen pitäisi olla itsestään selvyys. Ahdistavaa, että siellä suuri osa suomalaisista joutuu lapsiaan pitämää :(
Päiväkodit kyllä tuntuu olevan samanlaisia nokittelulaitoksia kuin sairaalat.
Mutta se on melkoisen kurjaa purkaa vanhempiin sitä, että oma työpaikka on huono. Samoin kuin resurssipula. Ei ne vanhemmat voi sinne tulla sitä omaa lastansa nukuttamaan tai syöttämään. Tämä on ihan sama asia kuin se, että vanhemmat tulee 17 kun hoitoaika loppuu ja hoitajalla loppuu samaan aikaan vuoro.
Vanhemmat toki voi valittaa vaikka minne, mutta voisi hoitajakin valittaa liittonsa. Sitä kautta ongelma todennäköisimmin järjestyisi. Johtaja ja kunta keskimäärin viittaavat kintaalla vanhempien valituksille ja AVI taas pistää ne lapasvalitukset jonon hännille, koska siellä on kiireellisempiä asioita kuin lapsen lapaset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tarha ajasta ja hoitajista selvittiin koko perhe ihan täysipäisinä, sen verran oli rankkaa. Oltiin puolison kanssa kaupan alalla ja riemuhan tarhassa repesi kun työt alkoi aamuvuorossa 05.45 ja 30 min matka tarhasta duuniin. Lapsethan siitä kärsi, eli heille kostivat. Aikuiset yli 50 v ämmät. Vanhempi nyt jo 18 täyttänyt muistaa vieläkin niitä hoitajia kauhulla.
No nyt rupes kiinnostamaan! Miten he siis käytännössä kostivat? Ja minkä?
Huomasitko, että hoitoalan lakot juuri peruttiin. Siellä on täysin sama mihin liittoon kuulut, koska lait ajavat työntekijöide oikeuksien edelle, ettei ketään kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä ne "tökeröt vanhemmat" ?
Eivät ole tämän keskustelun aihe. Voit toki avata taas uuden keskustelun vanhempien haukkumiselle. Keskimäärin asioista joille vanhemmat ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tarha ajasta ja hoitajista selvittiin koko perhe ihan täysipäisinä, sen verran oli rankkaa. Oltiin puolison kanssa kaupan alalla ja riemuhan tarhassa repesi kun työt alkoi aamuvuorossa 05.45 ja 30 min matka tarhasta duuniin. Lapsethan siitä kärsi, eli heille kostivat. Aikuiset yli 50 v ämmät. Vanhempi nyt jo 18 täyttänyt muistaa vieläkin niitä hoitajia kauhulla.
Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.
Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että mielestäni hieman erikoiselta kuulostaa, jos päiväkodin työntekijä "juoksee" ulkona melkeinpä karkuun luovuttamatta lasta vanhemmalle asiaankuuluvalla tavalla, tai hoitajat lasten satunnaisen riitelyn vuoksi alkaneet käyttäytyä tylysti. En voi sille mitään, mutta mietin heti, että miten itse otit esimerkiksi vastaan tiedon lapsien nahistelusta?
Tai ihan kaikki hoitajat juoksee pakoon sen yhden vanhemman nähdessään?
Vierailija kirjoitti:
mä en henk.koht välitä yhtään kuunnella sitä samaa lätinää päivästä toiseen: "leikki emman kanssa kotileikissä" (joo, lapseni osaa kertoa päivästään itse) "lounaaksi oli pinaattilettuja" (joo, osaan katsoa netistä päiväkodin sapuskat) " nukkui päikkärit" (joo, niinkuin aina, kertokaa pliis jos se ei olis poikkeuksellisesti nukkunut)
Suosikkihoitajani onkin hän, joka huikkaa: moi, ihan normipäivä, huomiseen!
Tästä kannattaa ihan selkeästi sanoa ryhmän aikuisille, että et tarvitse yksityiskohtaisia kuulumisia. Osa taas valittaa kun aina sanotaan vaan että normipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.
Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.
Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(
ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tarha ajasta ja hoitajista selvittiin koko perhe ihan täysipäisinä, sen verran oli rankkaa. Oltiin puolison kanssa kaupan alalla ja riemuhan tarhassa repesi kun työt alkoi aamuvuorossa 05.45 ja 30 min matka tarhasta duuniin. Lapsethan siitä kärsi, eli heille kostivat. Aikuiset yli 50 v ämmät. Vanhempi nyt jo 18 täyttänyt muistaa vieläkin niitä hoitajia kauhulla.
On kyllä. Ikinä ei mikään mene oikein. Mulle on valitettu aivan käsittämättömistä asioista. Siis lapasten mallista (pitää olla vetoketju). Ja kenkien mallistakin valitettiin (pitää olla kuomantyyliset, ei vetoketjua). Siitäkin valitettiin etten joka sadekelin jälkeen ollut korjaamassa lapsen kurahousujen kuminauhoja. Katkesivat aina heti.
Ja kuormitun todella paljon siitä, että joka päivä on jotain muistamista. Naamiaista, eväsretki, spesiaalipäivä, herkkupäivä... Varsinkin kun on useampia lapsia, niin tuo on aivan kauheaa. Ja se syyllistäminen mitä hoitajat harrastaa kun et muistanut että tällä viikolla lelupäivä olikin torstai ja eväsretki keskiviikko.
Olen onnellinen kun lapset on sen ikäisiä, että muistavat eväät ja naamiaiset itse.
Kyllä, kuten kirjoitin, aina pitää epäluottamuksesta valittaa ja mahdollisimman korkealle taholle. Se on lastenne etu, ei hyssyttely mitä työntekijät joutuvat usein tekemään. Harvassa paikassa on enää tilanteet kohdallaan.