Ulkonäkökateus pilaa Auroran elämän

Rumat tatuoinnit 😥

Voi h"tto maailmassa on sotatila ja kohta ollaan itsekin sodassa,on nälkää,tauteja ,energiapulaa yms mutta pullamössö sukupolvi itkee kun on "ruma" turha edes sanoa on joo taas yksi nätti ja hoikka/normaalipainoinen ja vahvasti meikattu itkee kun ahdistaa oma ulkonäkö.

Jotkut ovat ihan oikeasti rumia, tai esimerkiksi kasvoissa on joku ihan todellinen virhe esim.onnettomuuden seurauksena.

Kuitenkin heidänkin kokemuksensa rumuudestansa vähätellään sanomalla, että olet kaunis, vika on päässä ja pitää mennä terapiaan. Selän takana sitten puhutaan, että voi totakin raukkaa, miten se voi elää tuommoisena, eihän tuo miestäkään koskaan tule saamaan...

Tätä olen ikävä kyllä vuosien aikana nähnyt monessakin ympäristössä, lähtien kouluista työpaikkoihin ja harrastusporukoihin. Eräässäkin naisvaltaisessa työpaikassa oltiin varmoja, että yksi nainen on sinkku koska hän on niin ruma, häntä katsottiinkin sellainen inhon mikroilme kasvoilla. Moni yllättyi kun kävi ilmi, että hän onkin naimisissa ja vielä hyvännäköisen miehen kanssa.

Mä ymmärrän kyllä Auroraa koska elämme ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Minulla on myös vähän samanlaisia ajatuksia, kuvaan itseäni peilistä kun haluan katsella itseäni miltä näytän ja näen vain vikoja... luppasilmät, pitkä nenä, pallopää ja neliskanttinen vartalo... vaikka oikeasti olen hoikka mutta leveät hartiat korostavat neliskanttisuutta. Aina en jaksa pitää hyvää ryhtiä jolloin maha röllöttää. On vaikea olla nainen.. veren maku suussa treenata ja pitää ruokavalio terveellisenä että pääsisi edes lähelle ulkonäöllisesti niitä instangram-tipuja.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo Aurora aika erikoisen näköinen. Silmät poikkeuksellisen lähellä toisiaan ja luiska otsa.

Juuri tämänlaisten kommenttien kuuleminen aiheuttaa tuon mielentilan, joka Aurorallakin on.

Sinä olet sisältä ruma ja mätä ihmisen kuvatus.

Rumentava tatuointi rintakehässä 😫

Sitäkään ei kestetä, jos ruma nainen pitää itseään kauniina ja käyttäytyy sen mukaisesti ja on hyvällä itsetunnolla varustettu.

Sellainen ei vaan kuulu naisten sosiaaliseen hierarkiaan. Ruman pitäisi tietää paikkansa, eikä luulla itsestään liikoja. Näin se usein valitettavasti todellisuudessa menee.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hänen ikäisiään naisia, joilla on OIKEASTI häiritsevä fyysinen poikkeama. Tämän kaltaiset "katsokaa, kuinka kaunis olen, mutta silti inhoan itseäni" -jutut ovat kuin märkä rätti tuollaisten ihmisten silmille. Mulla oli esimerkiksi korvat kuin haltialla, suipot ja huomiotaherättävät, ennen kuin ne korjattiin.

Mulle on sairaus aiheuttanut kasvoihin epämuodostuman ja vie nyt hiuksetkin päästä, etten pysty tuota "virhettä" enää peittämäänkään. Ei toisten huolet ole märkä rätti silmilleni. Jokaisella on omat kipukohtansa, ei niitä tarvitse vertailla eikä vähätellä kenenkään tilannetta.

Auroran suurin ongelma on korvien välissä. Nyt kovalla vauhdilla kehittämään parempaa itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Voi h"tto maailmassa on sotatila ja kohta ollaan itsekin sodassa,on nälkää,tauteja ,energiapulaa yms mutta pullamössö sukupolvi itkee kun on "ruma" turha edes sanoa on joo taas yksi nätti ja hoikka/normaalipainoinen ja vahvasti meikattu itkee kun ahdistaa oma ulkonäkö.

Just näin! Eiköhän ulkonäkö unohdu, jos ohjuksia Suomeen rupeaa satelemaan. Itse olen huolestunut, kuinka pärjään kylmässä ja vetoisessa kämpässä ensi talven. Sairastun helposti kylmässä ja vedossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei Aurora voi olla tyytyväinen ulkonäköönsä? Miksei tuo tavallinen ulkonäkö kelpaa?

No ku hän on niin speshul niin ulkonäön pitäis olla myös erityislaatuinen :( ei kelpaa mikään tavallisuus, aurora kun on niin erityinen.

Auroralle vinkki; tavallinen kauneus on 100 x parempi kuin muovinen. Mikään ei ole ällömpää kuin täyteaineilla pumpattu muovinukke (ellei halua tehdä töitä pornon parissa) joka ei taatusti ole hyvännäköinen vanhempana naisena.

Siis hänhän on mykistävän kaunis. Sanon tämän suoraan sydämestä. Katselen itse joka päivä ihmisiä ja näen pelkästään todella kauniita ihmisiä joka paikassa. Oikein ihmettelen miten kaikki näyttävätkin niin hyviltä. Itseäni hävettää kun olen niin poikkeavan näköinen. Kehoni on jotenkin epämääräinen. Ja kasvot rumat

Olen tuntenut näin jo lapsesta asti. Olen outo ja oikeasti ruma. Joskus saan itsestäni kauniin selfien, mutta näytän niissä eri ihmiseltä.

Tuolla tytöllä on tosi nätit ja harmoniset kasvonpiirteet.

Taustalla voi olla jotain muuta.

Kyllä minä voin ymmärtää asiaa. Itsellekin vaikeaa nähdä itseäni edes ok:n näköisenä vuosikausien pilkkaamisen ja kiusaamisen jälkeen. Tosin en ole koskaan pitänyt itseäni minään kauniina, mutta ennen ikäviä kokemuksia mietin olevani tavallisen näköinen ja en kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni niin paljon. Sitten noiden kokemusten jälkeen aloin enemmän miettiä sitä ja epäröidä kuinka rumalta mahdoinkaan näyttää.

En voi sanoa, että pitäisin ulkonäöstäni. Ei siihen auta sekään, vaikka katson esim videoita ihmisistä, jotka ovat saaneet ihosairauden tai joutuneet onnettomuuteen, josta jäänyt arpia. Se auttaa hetken ja ajattelen olevani onnekkaan tavallinen ilman mitään tuollaista. Sitten joku ikävä kommentti tai muiden nauru muistuu mieleen tai mietin kuinka itsevarmuuteni on täys nolla tai ettei kukaan mies ole oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut minusta hyvässä mielessä. Tosin pilkkaa olen kuullut molemmilta sukupuolilta. Sitten en taas jaksa välittää. En esim koskaan meikkaa tai laita hiuksiani. En siis halua "peittää" virheitäni. Se ei vaan kuulu tyyliini. Silti olo on usein hyvin epävarma. Vaatteita ei ole mukavaa ostaa, kun tuntuu ettei mikään sovi ja peiliin ei ole kivaa katsoa. Kaiken tämän jälkeen en silti halua muuttaa itseäni. Olen se mitä olen, mutta kyllä nämäkin asiat usein mielessä. Uskon kiusaamisen tuoneen nämä asiat enemmän mieleeni. Se on korostanut sitä huomiota ulkonäköäni liittyen. Jos joskus olin muiden mielestä ja myös itseni ajatuksissa se tavallisen näköinen vähän söpökin tyttö ja sitten yhtäkkiä se kaikista rumin niin onhan siinä muutosta. Samoin niitä virheitä löytää aina lisää itsestään.

Toki minulla jännitystä aiheuttaa jo ihmisten kanssa toiminen sekä kaikki muu esille olokin. Näin en todellakaan keskity vaan ulkonäkööni vaan menee energiaa tuohon jännitykseen jo muutenkin ja mietin näkeekö joku kuinka vaikeaa minun on tutustua ja puhua ihmisille. Sitten saa kuulla olevansa arka. En myöskään halua valittaa ja oikeasti en halua muuttaa itseäni kenenkään takia. Näin puen vähän mitä sattuu eli en paljon osta uusia vaatteita tai keskity niihin vaan riittää, kun puhdasta sekä yhteensopivaa ja en meikkaa. Näin joku varmasti miettisi, että olen sinut itseni kanssa, kun voin esim kulkea ilman meikkiä. Ei se silti niin ole. Olen itse alle 30 v nainen.

Jutun kuvat ovat ironisesti filtteröityjä selfieitä, mikä todennäköisemmin lisää juttua lukevien dysforioita kun kuvittelevat Auroran näyttävän oikeasti tuolta. Peräänkuuluttaisin toimittajien vastuuta siitä että tällaisen ulkonäkökeskeisen jutun yhteydessä myös kuvat ovat haastatellut näköisiä ja realistisesti otettuja.

Aurora Snow ei ehkä ollut erityisen kaunis, mutta pantava se oli.

Minulla on ratkaisu ongelmaan ja vielä helppo ja halpa sellainen. Heivaa kaikki peilit kämpästä mäkeen ja kännykällä vesilintua. Sitten onkin hyvin aikaa ja tarmoa suunnata huomiotaan oman nenäkarvan sijaan ulkopuolelle ja lähteä vapaa-ajallaan tekemään sellaista mistä nauttii. Noin! Mielenterveys palautettu.

Nämä samat naiset vähättelevät miesten ulkonäköongelmia kuten varhaista kaljuuntumista tai lyhyyttä.  Totuus taitaa olla, että monikaan nainen ei kestäisi viikkoakaan oikeasti ruman miehen kropassa. Nainen masentuu jostain finnistä naamassa, kun samaan aikaan mieheltä voi lähteä hiukset alle 30-vuotiaana ja se pitää vain kestää ja olla mies. 

Tunnistan Auroran itsessäni. Moni on sanonut minua nätiksi tai jopa kauniiksi, mutta ei se auta mitään, kun itse näen itseni ja kaikki rumimmat puolet, joita on mahdoton peittää. Valokuvat ovat vihoviimeinen juttu. Tulee melkein itku aina kun näkee itsestä otettuja kuvia: "tuoltako minä ihan oikeasti näytän?!" Joskus harvoin saan otettua onnistuneen kuvan - ja se on aina selfie, jossa voin itse päättää kuvakulman. Ikää kun tulee, sekin on koko ajan vaikeampaa. 

Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat "aina" kauniita. Eivät tarvitse erityistä poseerausta, vaan kantavat itsensä kauniisti ja ovat "normaalin" näköisiä. Minulla kaikki ilmeet ja eleet viimeistään pilaavat ulkonäön. 

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää että ihminen, joka oikeasti on noin epävarma ulkonäöstään, haluaa kuitenkin omia kuviaan julkaistavan jutussa, jolla on ties kuinka paljon lukijoita.

Oikeastaan ei hämmennä, tässähän on selvästi kyse siitä että kyseinen henkilö haluaa kehuja. Esittää epävarmaa jotta kaikki kilvan ylistäisivät häntä kauniiksi. Pissismeininkiä.