Miten toivun suhteesta, joka kesti yli kolme vuotta ja jonka aikana itsetuntoni sekä elämänhaluni lytättiin maan rakoon? Miten päästää irti?

Sitä mietin itsekin. Suhde on kestänyt vain reilun puoli vuotta, hirvittävän usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Järki sanoo että älä enää koskaan erehdy tapaamaan häntä, sydän toivoo että ihme tapahtuisi. Siis järki tietää tosiaan ihmettä vaadittavan.

Tarvitsisin varmaan laastarin. On se ennenkin auttanut vastaavissa, ja pian on voinutkin vain ihmetellä että mitä minä siinä tyypissä oikein näin.

Mutta kun sydän ei halua lähteä etsimään uutta, eikä järkikään jaksa enää.

Oletko pyöritellyt jotain pumpulimielikuvaa jossa virtuaalisuus korvien välistä kohtaa reaalimaailman?

up

Terapia

Irti päästään päästämällä irti, ei vauvapalstalle kirjoittamalla ja selittelemällä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin itsekin. Suhde on kestänyt vain reilun puoli vuotta, hirvittävän usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Järki sanoo että älä enää koskaan erehdy tapaamaan häntä, sydän toivoo että ihme tapahtuisi. Siis järki tietää tosiaan ihmettä vaadittavan.

Tarvitsisin varmaan laastarin. On se ennenkin auttanut vastaavissa, ja pian on voinutkin vain ihmetellä että mitä minä siinä tyypissä oikein näin.

Mutta kun sydän ei halua lähteä etsimään uutta, eikä järkikään jaksa enää.

No eihän ne laastarit ole mihinkään auttaneet kun edelleen toistat samaa kuviota. Se itsenäistymisen tuska pitää vaan kestää, muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja ammattiapua tietysti jos mahdollisuus siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin itsekin. Suhde on kestänyt vain reilun puoli vuotta, hirvittävän usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Järki sanoo että älä enää koskaan erehdy tapaamaan häntä, sydän toivoo että ihme tapahtuisi. Siis järki tietää tosiaan ihmettä vaadittavan.

Tarvitsisin varmaan laastarin. On se ennenkin auttanut vastaavissa, ja pian on voinutkin vain ihmetellä että mitä minä siinä tyypissä oikein näin.

Mutta kun sydän ei halua lähteä etsimään uutta, eikä järkikään jaksa enää.

No eihän ne laastarit ole mihinkään auttaneet kun edelleen toistat samaa kuviota. Se itsenäistymisen tuska pitää vaan kestää, muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja ammattiapua tietysti jos mahdollisuus siihen on.

Kyllä useasti on sellainen kevytsuhde auttanut. Nuo miehet eivät ole minusta halunneet kuin hetken huvin, mutta sillä on päässyt irti näistä toivottomista suhteista, ja taas pysymään sinkkuna pidempiä aikoja.

Onko mahdollista nähdä hänet sinä pysyvästi keskenkasvuisena hyypiönä, joka hän nähtävästi on? Ei kelpais muillekaan täällä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä mietin itsekin. Suhde on kestänyt vain reilun puoli vuotta, hirvittävän usein henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Järki sanoo että älä enää koskaan erehdy tapaamaan häntä, sydän toivoo että ihme tapahtuisi. Siis järki tietää tosiaan ihmettä vaadittavan.

Tarvitsisin varmaan laastarin. On se ennenkin auttanut vastaavissa, ja pian on voinutkin vain ihmetellä että mitä minä siinä tyypissä oikein näin.

Mutta kun sydän ei halua lähteä etsimään uutta, eikä järkikään jaksa enää.

Läheisriippuvuuteen on saatavilla apua. Better Help.

Samoja kokemuksia täällä.

Erosin vaikeasta suhteesta 2016.

Tuolloin näin painajaisia ja sain unihalvauksia, ajattelin itsetuhoisia ajatuksia ja sain paniikkikohtauksia arjessa.

Nyt on vuosi 22 ja vasta pari viimeistä vuotta olen pystynyt elämään elämääni ilman siihen kuuluvaa ahdistusta, masennusta tai katkeruutta.

Eli oma paranemisprosessini on kestänyt yli neljä vuotta.

Vieläkin joskus tulee äkillinen painontunne rintaan ja paniikinomainen tunne.

Suhde oli todella hajottava.

Tarvitset aikaa ja luotettavia ihmisiä ympärillesi sekä mahdollisesti jotain mukavaa tekemistä arkeen (alkuun riittää edes että on siedettävää tekemistä). Älä antaudu itsetuhoisille ajatuksille vaan yritä oppia näkemään oma arvosi muista riippumattomana.

Vaikeaa on.

Miksi kaivata ahdistavaa ja painavaa suhdetta? Eikö olisi suuri helpotus päästä siitä irti ja elää vain itselleen??!

Ei siinä oikein auta mikään muu, kuin poistaa kyseinen tyyppi kerralla elämästä. Eli laittaa estot, lopettaa mahdolliset some-stalkkaamiset sun muut. Sen jälkeen tietoisesti alkaa ohjaamaan ajatuksiaan johonkin muualle. Siis vaikka lukea jotain ääneen, kun omat ajatuset palaavat junnaamaan tähän myrkylliseen ihmiseen.

Sen jälkeen kun lakkaat odottamasta ihmettä ja ikävöimästä, alkaa häpeä ja itsesyytökset siitä, että annoit kohdella itseäsi huonosti. Tässä kohtaa olet kuitenkin jo voiton puolella, eli riski päätyä tyypin kanssa uudestaan yhteen, on olematon.

Lopulta aika auttaa. Ja tietenkin ammattilaisen keskusteluapu, jos siltä tuntuu. Esim. Nollalinjalle voi soittaa anonyymina, jos varsinaiseen terapiaan lähteminen tuntuu liian vaikealta.

Pyristelet eroon vaikka käyttäytymällä yhtä huonosti kuin hän. Tuuletat oikein kaikki paskamaisuudet takaisin hänelle. Annat luvan itsellesi olla huonosti käyttäytyvä ihminen. Olet hylännyt itsesi 3 vuotta etkä ole ollut oma paras ystäväsi joten ehkä kaveri tarvitsi nyt puolustusta. Nämä kusipääthän pahoinpitelee uhrinsa siihen tilaan että uhri ei kykene tuntemaan yhtään mitään, ottaa vain paskaa niskaansa koska eivät tunteiden puutteen takia kykene edes suuttumaan. Ja siitä syystä ei myöskään kykene toimimaan.

Anna itsellesi aikaa parantua.

Suret ensin kaiken hyvän siitä suhteesta, ja sitten vihaat kaiken pahan. Kirjoita kirjeitä hänelle asioista joita et koskaan pystynyt sanomaan, mutta älä lähetä niitä, polta vaikka. Joskus tulee aika, kun löydät seuraavan parisuhteen, joka toivottavasti ja todennäköisesti on hyvin parantava kokemus.

Toivon sulle parantumista, rakkautta ja kaikkea hyvää <3

Vierailija kirjoitti:

Pyristelet eroon vaikka käyttäytymällä yhtä huonosti kuin hän. Tuuletat oikein kaikki paskamaisuudet takaisin hänelle. Annat luvan itsellesi olla huonosti käyttäytyvä ihminen. Olet hylännyt itsesi 3 vuotta etkä ole ollut oma paras ystäväsi joten ehkä kaveri tarvitsi nyt puolustusta. Nämä kusipääthän pahoinpitelee uhrinsa siihen tilaan että uhri ei kykene tuntemaan yhtään mitään, ottaa vain paskaa niskaansa koska eivät tunteiden puutteen takia kykene edes suuttumaan. Ja siitä syystä ei myöskään kykene toimimaan.

Kiitos vastauksista suuresti!

Tämä olisi kyllä oivallinen neuvo siinä mielessä, että antaisin jo tunteiden tulla ja puolustan itseäni vaikka sitten sekopäisesti. En nyt ala tyhmyyksiin mutta haluan jo rajani takaisin. Edes mielen tasolla voisin ottaa käytäntööni minua puolustelevan asenteen kun flashbackit tulevat mieleen.

Minulle tosiaan kävi niin, että lopulta en enää tuntenut oikein mitään. Tyhjyys valtasi mieleni ja olin kuin unessa. En vain enää kyennyt reagoimaan millään tavalla, saatoin vain naurahtaa ja jatkaa arkisia asioita vaikka mies olisi kuinka nälvinyt ja ollut käytökseltään alentava. Siinä on ollut pohdiskeltavaa.

Olen miettinyt usein, että mikä minua vaivaa. Siis koska olen hyvin herkkä ja intuitiivinen ihminen oikeasti, olen rakastanut musiikkia, herkempääkin ja rakkaudesta kertovaa musiikkia. Elämänjanoa ja herkkyyttä on ollut, olen osannut arvostaa enemmän elämää.

Olen tuntenut ennen enemmän ja nauttinut elämän kauniista hetkistä mutta myös antanut surulle sekä ikäville tunteille tilaa jos on tarvinnut.

Sitten olinkin tilanteessa, jossa kaikki kliseet, rakkaudesta tai minkäänlaisesta herkkyydestä, luovuudesta tai elämän arvoista kertovat tarinat, musiikki jne eivät tuntuneet miltään. Lähinnä ärsyttivät ja saatoin tokaista, että onpas tämäkin paskaa - kuten mieskin.

Tällä tarkoitan, kun kerroin, että tuntuu kuin hän olisi jotenkin tullut asumaan mieleeni.

Ihmettelin omaa tyhjyyttä ja oman persoonani katoamista. Kuka enää olen, mihin olen Kadonnut? Sellaisia kysymyksiä mietin usein.

Nyt olisi aika uudelleenrakentaa perustukseni ja eheytyä. Haluan eroon miehestä. Hän on kuin painajainen minulle, sellainen selittämätön pahuus elämässäni. Näen tästä oikeastikin usein painajaisia.

Olen käynyt tunteiden vuoristoradan, hiljalleen alan tuntemaan vahvasti sen, että olen valmis jo päästämään irti ja menemään itseni sisälle, hoivaamaan ja pitämään huolta siitä osasta minkä itsessäni hylkäsin.

Ap

No luulisi, että olet onnellinen nyt, että pääsit suhteesta eroon ja elämä voittaa taas 

Vierailija kirjoitti:

Suret ensin kaiken hyvän siitä suhteesta, ja sitten vihaat kaiken pahan. Kirjoita kirjeitä hänelle asioista joita et koskaan pystynyt sanomaan, mutta älä lähetä niitä, polta vaikka. Joskus tulee aika, kun löydät seuraavan parisuhteen, joka toivottavasti ja todennäköisesti on hyvin parantava kokemus.

Toivon sulle parantumista, rakkautta ja kaikkea hyvää <3

Kiitos sinullekin paljon tästä lohduttavasta viestistä!

Pidän kirjoittamisesta, joten se, että kirjoittaisin itselleni näitä asioita ja käsittelisin, antaisin tunteiden tulla olisi kyllä kohdallaan. Varmasti siitä olisi minulle hyötyä.

Paljon hyvää toivon täältä myös teille muillekin :)

Ap

Toipuminen löhtee siitä, että katkaiset kaikki välit häneen! Poista numero jne. Näin kun teet saat hönet alitajuisesti pois elömästäsi. Jos et tee tätä "roikkuu" hän edelleen elämässäsi. Etkä pääse eteenpäin. Jos et ole tehnyt, tee se nyt. Sä pärjäät kyllä.

Jos suhde on alun pitäen jotenkin toksinen -> toinen lyttää alaspäin, lannistaa itsetunnon, käyttää hyväksi, eristää muista ihmisistä - kannattaa todellakin päästää irti ja hoitaa itsensä kuntoon. Ehkä terapia auttaa? Ajatus siitä, että toinen on kömpinyt oman ihon alle ja henkilö tarkastelee itseään tämän vuoksi esim. yhtä kriittisen arvostelevasti ja väheksyvästi kuin se henkisesti pahoinpitelevä kumppani, on todellakin haava ja trauma. 

Ihminen on usein itsensä pahin vihollinen. Ihastutaan ja rakastutaan johonkin ideaalikuvaan toisesta, jolla ei ole mitään vastinetta todellisuudessa. Pidetään kiinni siitä haavekuvasta ja edelleen ollaan rakastuneita siihen. Toivotaan loputtomasti, että se toinen henkilö muuttuisi tätä kuvitelmaa vastaavaksi.  Totuus on että se toinen on usein hyvä näyttelijä, pelaa ihmissuhdepelejä saadakseen sen, mitä haluaa. Ehkä hän tekee sitä kaikkea täysin rutiinilla eikä ole edes tietoinen aiheuttamastaan vahingosta. Irtautuminen on vaikeaa koska siltä toiselta on joskus saattanut tulla jotain hyvääkin - jotain sellaista mitä itse kokee kaipaavansa. Juuri tämä sekoitus hyvää ja pahaa tekee  eräänlaisen lukon toisen osapuolen tunne-elämään ja vaikeuttaa irtautumista.