G: Mitä leluja olisit lapsena halunnut saada, muttet saanut?

ja muitakin " poikienleluja" .



Omat lapseni tulevat kyllä samaan monemoista, myös " poikienleluja" :)

En tiedä hankinko omille tytöilleni, nyt on niin paljon muutakin.

meillä vain poikia, joten tuskin tulee lapsille hankittua. itselleni kyllä voisin hankkiakin ja väsätä sinne pikkuruisia juttuja. =)

Siis olis pitänyt saada barbi joka lähtöön. Sain vain Timantti-Barbien, voi nyyh...

juu ja nyt on sitten tullut hankittua senkin edestä

minä tuolla lelukaupoissa innokkaampana olen niitä leluja katsomassa ja ostamassa kuin lapset...

Nyt minulla on monta kaleidoskooppia ja annan myös lapsen silloin tällöin leikkiä niillä.

On ollut nyt lapsen myötä hauska huomata kuinka vahvoja tunnereaktioita muistoit joistain oman lapsuuden leluista, tv-ohjelmista ja kirjoista herättää. Vaikea edes selittää sitä tunnetta, kun tulee kyyneleet silmiin jotain tavaraa muistellessa.



Minä olisin lapsena halunnut Brion junaradan, paljon paljon enemän legoja ja sellaisen lelun josta kuului eläinten ääniä, kun nappeja painoi. Kadehdin myös suuresti erään luokkakaverini poni/hevoskokoelmaa, niitä oli hänen huoneessaan monta kirjahyllyllistä.



Tuota Brion rataa ryhdytään ihan takuuvarmasti keräämään omallekin lapselle. Ja jos minusta on kiinni, niin saa siihen vaikka kaikki maailman osat =)

Siis yhdistelmät. KAverilla oli sellaiset. minulla vaan tavalliset:/. Oma lapsi sai 2v. lahjaksi hienot nuken yhdistelmät:). Tosin ovat nykyisin aika paljon yleisempiäkin kuin tuolloin minun lapsuudessani.

Paremman puutteessa rakentelin niitä pahvilaatikoihin.

Eilen kattelin lelulehdestä semmosta, mut jotenki tuntu semmoselle turhakkeelle että tuskin ostan omille tytöille sitä. Oon niin tylsä äiti...

veljeni saivat kaikennäköistä, minä en. Mäkin olisin halunnut television, mankan, konsolipelin ym. Nämä kaikki ostettiin veljilleni, mulla oli joku kuppanen kelloradio!

Ja voi että miten mua riso se joka joulu:)



Oma tyttäreni sai 2-vuotis lahjaksi todella hienot rattaat nukelleen! Ei tarvitse kärsiä samasta traumasta kuin äitinsä:)

oisin tykännyt ihan kympillä, mutten koskaan saanut. sukulaispojan legoilla jouduin rakentelemaan.



ainahan sitä jotain oisi tahtonut, enemmän barbeja, meikkipään ja muuta höpöä.

alas sellaisilla muovisilla minisuksilla. Niitä himoitsin,mutta koskaan en saanut ( en kyllä sellaisia ehkä ostaisi omillekaan lapsilleni nykyään,ihan jo turvallisuuden vuoksi...)

Mutta en saanu, kun olen tyttö. Muistan ajatelleeni jo silloin että nämä sukupuoli-asenteet on syvältä.



Ja arvatkaa vaan, sainko toivomani mopon rippilahjaks, ja mistäs syystä...



Joten omat tyttäret olen pyrkinyt kasvattamaan niin, ettei ole tyttöjen juttuja ja poikien juttuja erikseen, vaan kukin saa tehdä mitä haluaa.

Lisäksi olisin halunnut sellaisen Kaalimaan kakaran.



Ei ole meillä vielä tyttöjä, mutta ehkä jonain päivänä on, ja ehkä sitten ostan hänelle nuo tavarat.

Anoppi osti tyttärelleni sellaisen, kun tyttö oli 1v. Nukke on kyllä tallessa, mut jostain syystä se moottori sen mahataskusta on kadonnut. Mies ei voinut sietää sitä mammattelua, eikä tyttö ole sitä kyllä enää kaivannutkaan.

Monena jouluna toivoin sitä (parhaalla kaverillani oli, sellainen vaaleanpunainen urheiluauto) mutta en saanut koskaan. Muita Barbie- juttua kyllä sain, mutta jotenkin harmittaa vieläkin se, että vaikka äitini (joka meillä vastasi lahjojen hankinnasta) ehkä piti autoa tarpeettomana, hän tiesi, että se oli suurin (suurista suurin) toiveeni, enkä koskaan saanut sitä. Joulut olivat ihania mutta tämä oli aina pettymys :(



Meillä on kaksi poikaa, joten autoja kyllä on, muttei Barbeja :)

parkkitalo...lapsillamme on nyt molemmat ;).