G: Mitä leluja olisit lapsena halunnut saada, muttet saanut?

Ja paljon muutakin, mutta tuo lelu jäi harmittamaan. Toivoin sitä useampana jouluna, mutta en saanut. Sain kyllä leikkiä kavereiden poneilla, mutta oma olisi ollut ihana. Toivoimme myös veljeni kanssa edes yhteistä radio-ohjattavaa autoa monena vuonna, mutta olivat kuulemma liian kallita:-(



Omien lapsien kohdalla olen päättänyt, että kohtuuden rajoissa ainakin yksi leluhaave toteutetaan jouluna. Kaikkea ei tarvitse saada, mutta jos osaa mainita yhden asian, mitä kovasti toivoo, voimme sen toteuttaa.



Niin ja meillä on nykyisin kaksi My Little Ponya (vähänkö oon onnellinen)

Lisäksi toivoin parkkitaloa, jossa olisi autohissi. En saanut.

olisin aina tahtonut, mutta vanhempani olivat sitä mieltä, että neiti on hyvä ja jatkaa vain ponien ja parpien asuttamista vanhassa kirjahyllyssä tai jossain muissa itseväsätyissä " taloissa" .



Toisaalta ymmärsin jo silloin itsekin, että olisi vain ottanut päähän ne ponien taloissa tarroilla toteutetut matot, taulut yms esineet. Ei kuva riitä, pitäis olla oikea! Tai parpin nojatuolit, jotka ovat vain kovaa muovia eikä pehmeitä. Äiti leikkasi vaahtomuovilevystä isoilla saksilla pehmeitä sohvia parpi-, poni- ja nukkekotikäyttöön.

Onneksi kaverit lainasi niin opin soittamaan niitä (kin).

Ja rahasta ei ollut kyse : (

Meillä saa lapset harrastaa, siitä ei pihistetä!

ketään?

ja yllätys, yllätys, nyt lapsillamme on sellainen.

minä halusin aina kauko-ohjattavan auton, mutta vanhempani eivät ottaneet toivomustani todesta, kun olin tyttö. Tilitin tätä vanhemmilleni 18-vuotiaana. Sain heiltä 19-vuotislahjaksi kauko-ohjattavan auton.



Ei, en osta samoja lahjoja lapsilleni. Ensinnäkin minulla on vain poikia, toiseksi 70-luvun levut olivat sangen erilaisia kuin nykyisin.

mitä sain olivat pussilakanoita tai kirjoja tms. hyödyllistä. Jouluna sain yleensä yhden, tosin isohkon, lelun, synttäreillä en yleensä leluja saanut.



Lapsena muistan haaveilleeni jostain My Little Pony-linnasta. Sainkin sitten sellaisen My Little Pony-tallin tms jouluna (talli oli pienempi kuin linna mutta ei harmittanut lainkaan) ja sitten ostin omilla taskurahoilla (säästin pitkään) Ruotsin reissulta vielä My Little Pony-balettistudion 8-vuotiaana.



Ei muistu mieleen, mitä olisin hartaudella odottanut ja en olisi saanut. Tosin aika varhain lahjatoiveeni " aikuistuivat" , 10-vuotiaana toivoin joululahjaksi rasiallista After Eighttejä ja Tuulen viemää-romaania.

kuuntelivat toiveitani, koska olin perheen iltatähti.

Mutta muistan joskus 10 vuotiaana, kun toivoin Pekingin mysteerit lautapeliä ja siskoni " lupasi" sen ostaa. Tuli joulu ja odotin kovasti tuota peliä, koska siskollani oli tapana ostaa myöskin toivomani lahja. Eipä tullut kyseistä peliä lahjaksi, kun se oli mukamas niin kallis :/ Sain sitten toisen pelin lahjaksi ja olin niin pettynyt, että tuo peli meni heti laatikkoon enkä sitä suostunut pariin kuukauteen pelata. Ostin sitten kyseisen pelin viiden vuoden päästä itse Tiimarista.

Aika vähiin kyllä jäi saamiset ja ne tarvikkeet mitä sain ei ikinä olleet " aitoja" barbie-juttuja vaan jotain Sindy- tai Petra-merkkisiä (alennuskorista nekin). Herttasen perhe (tai mikä lie sen nimi olikaan) oli ehdottomasti suurin toiveeni...näytti kai niin idylliseltä mun silmissä...