Lue keskustelun säännöt.
Rivitaloasumisesta: muuttaisitko pois jos naapurien läheisyys ahdistaa vaikka asunto on unelma?
29.08.2022 |
Kyseessä hyvin rauhallinen taloyhtiö, naapurit sinänsä ihan mukavia, eikä mitään ongelmaväkeä, mutta on vain alkanut ahdistaa se, että naapurit ovat niin lähellä ja että pihassa aina törmää johonkin ja omalla pihalla kuulee mitä naapuri pihallaan juttelee. Puhumattakaan kaikista yhdessä suunniteltavista remonteista ja talkoohommista. Mutta asunto on ihana ja itse paikka. Oppiiko tämän yhteisöllisyyden sietämään vai onko ainoa vaihtoehto pois muutto?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa nähdä pihalla ihmisiä? Eihän heidän kanssaan tarvitse jäädä juttelemaan, riittää kun nyökkää tervehdykseksi. Ja ehdota seuraavassa yhtiökokouksessa, että palkkaatte huoltoyhtiön, niin ei tarvitse talkoilla.
Me asutaan rivitalossa. En ole missään kanssakäymisessä naapurien kanssa. Huomenta, päivää, hyvää yötä. Muuta ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin kamalaa nähdä pihalla ihmisiä? Eihän heidän kanssaan tarvitse jäädä juttelemaan, riittää kun nyökkää tervehdykseksi. Ja ehdota seuraavassa yhtiökokouksessa, että palkkaatte huoltoyhtiön, niin ei tarvitse talkoilla.
Me asutaan rivitalossa. En ole missään kanssakäymisessä naapurien kanssa. Huomenta, päivää, hyvää yötä. Muuta ei tarvita.
Sama juttu meillä. Nähdään useimpien kanssa yhtiökokouksessa. Kivoja naapureita, mutta emme ole kiinnostuneita olemaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko ASOrivareissa tupakointikielto?
Miten noudatetaan omilla takaterasseilla?
Mietinnässä omakotitalosta luopuminen ja kerrostaloissa harvoin isoja asuntoja tarjolla.
Osassa on, osassa ei, selviää kyllä kun kysyt Aso yhtiöstä.
Meillä ei ole, iso rivitaloyhtiö, noin 40 asuntoa. Silti veikkaisin, että vain muutama polttaa ja hekin kohtuullisen harvakseltaan, joten ei ole häirinnyt. Joskus tyynellä säällä saattaa tuoksahtaa hetkellisesti, mutta niin kuin totesin, en koe suureksi haitaksi.
Toki ainahan se tupakoinnin salliva yhtiö on sinällään riski, mikäli tupakansavu siis on kynnyskysymys. Naapuriksi kun voi sattua vaikka ahkerasti tupakoiva eläkeläinen, jolloin savuhaitta voi olla melko jatkuva.
Vastaavasti nää rivitaloihmiset vois muuttaa pois omakotialueelta. Meillä raivostuttava naapuri, joka teki pihastaan samanlaisen, jotta on yhtenäisen näköistä (??!!) ja he eivät haluaisi aitaa meidän väliin, koska on niin kiva jutella ja nähdä. No ei ole. Menkää rivitaloon jos haluatte kuulla kun naapuri kaakattaa puhelimessa! Omakotitalo = omaa rauhaa ja rivitalo on sitten niitä sosiaalisia naapuri-ihmisiä varten! Asialliset moikkailuvälit ja muutaman sanan vaihto kadulla on ok, kaikki muu ei ellei selvästi synkkaa, mutta tässä meidänkin tapauksessa itse olemme vähän alta kolmekymppinen pikkulapsiarkea elävä perhe ja he sitten taas kolmannella kierroksella olevat 50+ = ei mitään yhteistä.
Itse tykkään rivitaloasumisesta, koska naapurit tuo myös turvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään rivitaloasumisesta, koska naapurit tuo myös turvaa.
Omalla tavallaan, joo, ja tämäkin vaihtelee suuresti. Me taas tykättiin, kun välittäjä aikoinaan näytössä kertoili, että esim. juhannuksena tässä taloyhtiössä on tosi rauhallista (kun oli ottanut selvää) ja täältä lähdetään mökeille ja maille isolta osin. Ja piti paikkansa, muutamat vanhemmat asukkaat, jotka muutenkin pysyivät mökeissään, jäivät. Autuas hiljaisuus!!!!
Sitten muutti seinän taakse todellinen piru, joka otti meidät silmätikukseen. Joka asiasta kävi jankkaamassa, vaikka ei oltu osallisia, kuten että jätteet oli lajiteltu väärin, vaikka ei olleet meidän yms. koko ajan.
Kaiken huipuksi alkoi käydä kertomassa, että "Me lähdetään nyt meidän mökille" tai "Me ollaan koko ens viikko Thaimaassa" jne. Oisko meidän pitänyt olla jotain heidän kotivahteja? Totta munassa soitetaan poliisit, jos joku alkaa kantaa heidän kamoja pakuun. Kerran siellä kolisteli heidän aikuinen poika, ja onneksi tunnistettiin ja tiedettiin millä autolla ajaa, niin ei sitten soitettu :D
En siedä naapureita kerrostalossa, rivarissa, enkä omakotitalossa. Minä en selkeästikään muutu miksikään ja yksikin väärän oloinen naapuri saa minut jopa raivon valtaan. Ainoa ihana ja mielenrauhaa vahvistava on olla mökillä omissa oloissaan.
Ikääntyminen ei ole auttanut yhtään. Päinvastoin olen entistä tiukempi, mitä siedän ja sanon suoremmin naapurille jos joku oikein liimautuu iholle jaarittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaavasti nää rivitaloihmiset vois muuttaa pois omakotialueelta. Meillä raivostuttava naapuri, joka teki pihastaan samanlaisen, jotta on yhtenäisen näköistä (??!!) ja he eivät haluaisi aitaa meidän väliin, koska on niin kiva jutella ja nähdä. No ei ole. Menkää rivitaloon jos haluatte kuulla kun naapuri kaakattaa puhelimessa! Omakotitalo = omaa rauhaa ja rivitalo on sitten niitä sosiaalisia naapuri-ihmisiä varten! Asialliset moikkailuvälit ja muutaman sanan vaihto kadulla on ok, kaikki muu ei ellei selvästi synkkaa, mutta tässä meidänkin tapauksessa itse olemme vähän alta kolmekymppinen pikkulapsiarkea elävä perhe ja he sitten taas kolmannella kierroksella olevat 50+ = ei mitään yhteistä.
Jos uskot, että ikä tekee meistä erilaisia, erehdyt. Meidän kujalla on asuttu vuosikymmeniä samat naamat. Osa perinyt vanhempiensa talot tai rakentanut niiden tilalle uuden talon. Nyt mukaan änkeää kaksi nuorta perhettä, joiden okt:t rakentuvat tällä hetkellä postimerkin kokoisille tonteille.
Toinen perheistä pyrkii olemaan meidän kaikkien kaveri. Pahaa aavistamatta kannustimme rakennusprojektissa, lainasimme omia pihojamme raksamiesten asuntoautoja varten yms. Nyt piileksimme puskissa ja varomme, ettei kyseinen perhe olisi joka kerta roikkumassa porteillamme tai vaatimassa koiriamme lasten silitettäväksi. Ihan hirveitä tyyppejä. Ei mitään käsitystä naapuruudesta okt-alueella.
Vierailija kirjoitti:
En siedä naapureita kerrostalossa, rivarissa, enkä omakotitalossa. Minä en selkeästikään muutu miksikään ja yksikin väärän oloinen naapuri saa minut jopa raivon valtaan. Ainoa ihana ja mielenrauhaa vahvistava on olla mökillä omissa oloissaan.
Ikääntyminen ei ole auttanut yhtään. Päinvastoin olen entistä tiukempi, mitä siedän ja sanon suoremmin naapurille jos joku oikein liimautuu iholle jaarittelemaan.
Sama. Suurin toive oiskin oma mökki tai se unelmien talo ja oma rauha ja yksityisyys aitojen takana.
Ja kun noilla yhteyttä ottavilla ja iholle tunkevilla on aina joku selkeä syy, mikä ei ole vilpitön ja neutraali. Halutaan jotenkin hyötyä, udella asiat ja kysellä muiden naapurien asiat. Juoruja, ilkeitä ihmisiä, jopa valehdellaan jne. Ja mitä enemmän erakoidut, sitä mielenkiintoisemmaksi heidän mielissään käyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso kerrostaloasunto mahdollisimman korkealla ja parveke/terassi erillään vierusnaapureista sopii minulle parhaiten.
Rivarissa en viihtynyt siinä pihalämpäreellä koskaan, juurikin noista matalan lauta-aidan takana pyörivistä naapureista johtuen.
Tunnelma on vähän sama kuin turistilennolla kolmen penkin riviin keskelle joutuessa.
Meidän rivarissa asuminen loppui siihen, kun pari talon asukasta sai "oudon nuhan". Sitten talo oli tietysti "homeessa" ja se homekoirakin haukkui.
Rouvat kävi jokaisessa asunnossa vaatimassa remonttia, ja sellainen sitten tulikin. Jokaiselle asunnolle rapsahti 175000 euyroa remonttilainaa.
Salaojat, sähköt ja putket tuli tehtyä - kaikki asunnot räjäytettiin sisältä kokonaan uusiksi.
Hometta ei sitten löytynytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän rivarissa asuminen loppui siihen, kun pari talon asukasta sai "oudon nuhan". Sitten talo oli tietysti "homeessa" ja se homekoirakin haukkui.
Rouvat kävi jokaisessa asunnossa vaatimassa remonttia, ja sellainen sitten tulikin. Jokaiselle asunnolle rapsahti 175000 euyroa remonttilainaa.
Salaojat, sähköt ja putket tuli tehtyä - kaikki asunnot räjäytettiin sisältä kokonaan uusiksi.
Hometta ei sitten löytynytkään.
No miten te pääsitte tuosta oletetusta "pommista" eroon? Myittekö siis asunnon? Vastike ainakin nousi suureksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten siellä aina törmää johonkin? Itse harvoin näen naapureita, vaikka monen kerrostalon yhtiö
Mun entiset naapurit oli jatkuvasti liikkeessä. Oli ihan mahdotonta nukuttaa lapsia ulos, koko ajan meni joku ohi autolla, (piha oli kaikukoppa) pihan lapset kiljuivat pihalla, roska-auto, postiauto, roskien ja postien hakijoita, lasiastioiden pauketta. Joku muutaman minuutin välein meni ohi. Ja kaikki kuului itkuhälyttimestä, niin jäänyt mieleen se hälyttimen kohina. Aargh. Taloyhtiössä oli kokonaista 14 asuntoa ja oli ihan oikeasti minusta käsittämättömän paljon liikettä pihalla ihan normaali arkipäivänä puoliltapäivin kun lapset nukkui. T. Se ex-erillistaloasuja
Lapsia ei todellakaan tarvitse nukuttaa ulkona. Ellei ole ihan umpihomeessa talo.
Kuulostaa kyllä rauhattomalta paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kumma ettei ihmiset tunnu kestävän mitään asumismuotoa. Pitäisikö sinunkin siis muuttaa johonkin korpeen ettet vain joutuisi kommunikoimaan kenenkään kanssa etkä kuulemaan elämisen ääniä?
Talkoot on vihonviimeinen asia. Toki jos täysin vapaaehtoisia, muttei muuten.
Kaikki voi muuttua yhtäkkiä tai ainakin melko pian ja yllättäen.
Me muutettiin ason rivariin. Ihana päätyasunto. Aluksi oli todella rauhallista, mies oli päivät töissä ja minä osapäivätöissä. Meillä kaksi koiraa, joiden kanssa sai olla omalla pihalla.
Sitten; Yksi naapuri alkoi päätoimisesti tehdä muksuja ja miehensä jäi työttömäksi, ne mesosi päivät tietenkin siinä meidän nurkilla.
Yksi pari erosi ja mies alkoi ryyppäämään, ja niin meni työpaikkakin. jonkun eläkkeen turvin kai asui. Se leijui ympäriinsä päätoimisesti ja yritti pummata meiltä rahaa tai tupakkaa. Ikuinen häiriö.
Yksi jätti työnsä ja alkoi perhepäivähoitajaksi ja muksuja olikin jo piha täynnä. Ei oikein hallinnut niitä ja ne tunkivat meidänkin pihaan, jatkuvasti. "Me tultiinkin nyt lasten kanssa koiria silittämään" :( Ja koirat ei todellakaan tykänneet lapsista.
Pari fiksua perhettä muutti pois ja tilalle tuli senioreita, joilla oli aikaa kuljeskella päivät pitkät kyyläämässä muiden ikkunoiden edessä. Siinä ne vahtivat pienen villakoiransa kanssa. Et roskia päässyt viemään, kun jo oli heti täti selän takana, no hei mitäs kuuluu, mitä nuo sun kukkaset ovat, nuo punaiset??....
Yksi naapurin ukko sekosi, ja alkoi mölistä puhelimessa tuntikausia pihalla. Ja arvaattekin varmaan missä päin? No, tietenkin meidän kulmilla, siis ihan ovemme edessä luiskalla. Kyykyssä puhui puhelimeen!!!!
Yksi pariskunta tuli vauvanvaunuja liekuttamaan eteemme edestakaisin. "Kun täällä on niin kaunista, ja suihkulähde solisee" :(
. Mä olin laittanut pihan aivan ihanaan kuntoon ja istuttanut kasveja varastojen nurkille ja yleisille paikoille. Oli viihtyisää, ja sinnekös kaikki pakkasivat itsensä tietenkin aidan taakse yleiselle nurstsille istuksimaan jne. Me katseltiin ja kuunneltiin ikkunasta. Kaikki tämä täysin totta joka sana!!
Onni kuitenkin potkaisi, saatiin rahaa ja oma asunto. Nyt on mahtava rauha, kukaan ei häiritse.