Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetin isäni ja pelkään joutuvani suljetulle osastolle jos kerron surustani terapiassa tai lääkärissä
29.08.2022 |
Isällä oli syöpä, mutta en silti odottanut näin nopeaa lähtöä. En uskalla oikein sanoa mitään, mikä viittaisi "likaan suruun" En uskaltaisi kertoa, että olen syönyt suunnilleen pelkkää makaronia ja pussikeittoja. Työtön olen joten kukaan ei minua kaipaa. Ystäviä ei ole. Tuttavia on muutama jotka ottavat yhteyttä vaan kun tarvitsevat palveluksia. "Käytätkö koirat päivänä x, kasteletko kukat kun olemme Henrin kanssa lomalla ensi viikon" Koen toisaalta, että olen velvoitettu tekemään nuo asiat mutta en jaksa. En jaksa. Kukaan ei ole kysellyt kuulumisiani. Sitä pelkään, jos saan terapeutille tai lääkärille ajan, minua pidetään hulluna ja määrätään pakkohoitoon.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Otan osaa suruusi. Suru kulkee mukana koko elämäsi ajan, siksi siihen sopeutuu ajan mittaan. Lohdutuksena se, että muistot säilyvät kuitenkin. Ne lohduttavat. Kannattaa mennä terveydenhoitajalle ja kertoa avoimesti miltä tuntuu. Tarvitset kuuntelijan, lohduttajan. Pyydä myös seuraava aika. Entäpä jos soittaisit jollekin sukulaiselle, tädille, serkulle, mummolle?
Koita syödä kunnon ruokaa, jotta jaksat. Muita et voi nyt auttaa. Sinä tarvitset vaikka paksun filtin johon kääriytyä ja kuuntele vaikka radiota, jotta saat ajatuksesi muuhunkin. Lepää ja kävele luonnossa, se auttaa surussa. Voimia.